Uskotteko siihen että ihmisen ajatuksilla on suuri yhteys siihen mitä itse saavuttaa/ mitä "sattumia" itselle tapahtuu
Eli kärjistetysti jos surkuttelet elämääsi ja ajattelet että kaikki menee kumminkin pieleen, niin meneekö todennäkösemmin kaikki pieleen? Järjellä ajateltuna, eihän ihminen edes yritä sillon mitään.
Ja jos uskoo itseensä ja että kaikki kääntyy parhain päin, niin kyllähän muut huomaa tuon hyvän asenteen ja itsekin yrität enemmän, etkä luivuta jos joku asia ei heti onnistu. Ja kun luoutat, teet sen positiivisesti vaihtamalla toiseen mielenkiinnonkohteeseen.
Eikö tämä ole ihan loogista?
Mietin sitäkin kun asiasta on tehty myös henkisiä ja psykologisia oppaita. Missä kerrotaan kun ajattelet jotain totena niin saat sen tavalla tai toisella. Siis pitäisi ajatella ja käyttäytyä ilman mitään takaportteja, ilman epäilyksen häivääkään asiasta, niin sen saavuttaisi.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En
Kai´k on käsikirjoitettua .. Sinun tekemisesi, sinun luulemisesi ei vaikuta yhtään mitään.
Sincc
Sinccis on oikeassa.
Esim miten ap selittää että minä jouduin syntymään välivaltaiselle narsistivanhemmalle joka pahoinpiteli minua? Meinaatko että viattomana vauvana ”ajattelin väärin” ja tilasin pahoinpitelyä ja kaltoinkohtelua? Ei vauva osaa olla negatiivinen, vaan se rakastaa jopa sitä julmaa phoinpitelijävanhempaa.
Lisäksi hyville ihmisille tapahtuu kamalia asioita. Jotkut pahat ihmiset vaan porskuttaa ja saa kaikkea hyvää ja onnenkantamoista olemalla pahoja. Tuo ”tilaan ajatuksillani todellisuuden” ei vain ole totta. Pienessä määrin voit ehkä manifestoida jotain mutta iso elämänsuunnitelma on kyllä lukkoon lyöty.
En ole ap, mutta olen sitä mieltä että ajattelulla voi vaikuttaa asioihin. Ei miten paljon vaan, eikä niillä voi kumota faktoja, mutta ajatuksen voimalla voi pyrkiä kohti parempaa (tai huonompaa).
Itsellä on paska lapsuus takana, mutta tavoitteenani oli jossain vaiheessa päästä tämän yli. Aloin miettimään miten haluisin tulevaisuudessa suhtautua taustaani ja päätin että haluan ettei se määrittele minua liikaa -> pyrin jäsentelemään asiat omille painoillensa ja arvoillensa. Nykyään koen että en ole enää niin kiinni tuossa ajassa: muistelen sitä surumielisesti joskus, mutta en ole enää lapsi eikä minun tarvitse määritellä itseäni kokemusteni kautta.
Tällä hetkellä yritän visualisoida missä haluisin olla 5v päästä. Haluisin mahdollisesti oman pienen firman, ja ehkä perheen ympärilleni. Yritän aktiviisesti miettiä miten mahdollistaisin näitä asioita pienin askelin. Koen että nämä mielikuvaharjoitteet auttavat minua pyrkimään oikeaan suuntaan. Sen sijaan jos en yhtään miettisi asiaa, jatkaisin luultavasi ikuisesti samassa työssä kun nyt olen, asuen samassa kämpässä kuin nyt, jne...
Minä taas olen aina uskonut pystyväni lähes mihin tahansa. Siitäpä on sitten seurannut suorastaan lamaannuttava runsaudenpula ja vaikeus valita.
Koulua käydessäni visualisoin huippuhyvän todistuksen ja sen sainkin vaikka lähtötilanne ei ollut kummoinen.
On syy miksi osa ihmisistä on menestyneitä ja osa ei. Menestyneitä on ne jotka harjoittavat vetovoiman lakia (joko tietoisesti tai tietämättään) ja ei-menestyneitä on ne, jotka nauravat vetovoiman laille. Kaikista tärkein asia vetovoiman laissa on uskoö siiheen, että haluamasi asia toteutuu. Harhaluulo on kuitenkin se, että asia annetaan sinulle tarjoittimella, kyllä asian eteen pitää itsekin tehdä töitä. Mutta universumi antaa sinulle kaikki oikeat mahdollisuudet ja asettelee juuri ne oikeat ihmiset polullesi kun vain uskot, että haluamasi asia on sinulle tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Mites keskitysleiriin joutuneet? Oliko heilläkin”huonoja ajatuksia”? Kannattaa nyt hiukkasen mietittä tuota hörhöilyään.
Joo hyvin pärjäävät korostaa aina omaa ansiotaan. Sisua jos ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Koulua käydessäni visualisoin huippuhyvän todistuksen ja sen sainkin vaikka lähtötilanne ei ollut kummoinen.
Tuo on yksi niistä asioista joihin voi todella paljon itse vaikuttaa. Tässä taidetaan puhua erilaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites keskitysleiriin joutuneet? Oliko heilläkin”huonoja ajatuksia”? Kannattaa nyt hiukkasen mietittä tuota hörhöilyään.
Joo hyvin pärjäävät korostaa aina omaa ansiotaan. Sisua jos ei muuta.
No joo keskitysleiri on kyllä aikamoista asian kärjistämistä, mutta kyllä huonoista oloistakin moni on ponnistanut huipulle ja nimenomaan sisu on juuri se mitä siihen on tarvittu.
Vierailija kirjoitti:
Eniten henkisyydestä ääntä pitävät ne jotka eivät ole sitä oikeasti vaan ovat sitä vain jonkun muotivirtauksen osalta, silloinkin vain tehdäkseen itsestään muita ylevämmän.
Todellisia mestareita ja henkisyyden taitureita ovat ne jotka ovat taidoistaan ihan hiljaa. Eivät postaile someen ja instaan vaan tutkivat asiaa mainostamatta sitä.
Olenkohan minä sitten tuollainen eniten henkistynyt, kun huomasin jo kauan ennen mitään Byrnen kirjoja, että asiat järjestyy vähän kuin itsestään kun luottaa siihen että ne järjestyy? Kun löysin ensimmäisen kerran Byrnen Salaisuus kirjan, olin vähän hölmistynyt, että ilmiö on ihan muidenkin tiedostama. Olin ihmetellyt sitä itsekseni kyllä ja ehkä maininnutkin siitä jollekkin ystävälle ja poikaystävälle. Oli esimerkiksi tilanteita, että meillä oli opiskelijoina rahat loppu, mutta ajattelin että se järjestyy kyllä ja rahaa tulikin sitten aina aivan kummallisista paikoista juuri sopiva määrä. Esim. kerran entisessä työpaikassa olikin ollut rahasto työntekijöille, eikä minun osuutta ollut muistettu maksaa ulos ja laittoivat ne sitten tulemaan. En edes tiennyt mistään rahastosta.
Mitkä hörhöjen kokoontumisajot täällä ovat meneillään?
Ihmisellä on aivot, joilla ajatellaan. Konkreettisia asioita saadaan aikaan tekemällä niitä, ja kaikki teot lähtevät aivoista. Pelkällä ajatuksen voimalla ei saada aikaan yhtään mitään, ei hyvää sen enempää kuin pahaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun ajatuksista tulee tulee sinun sanat, sinun sanoista tulee sinun tavat, sinun tavoista tulee sinun kohtalo.
Ennen ehkä oli noin, mutta pitkiin aikoihin ei ole voinut tietää. Skannattu kuva esimerkiksi ---ei sitä kukaan ole voinut avata, kun systeemi saattaa kaatu jne:
https://yle.fi/uutiset/3-11692511
Onhan tuo aika järkkyä eikä varmaan mitenkään ainoa?
No tämä Ap ei ole jumala eikä itseään sellaisena pidä enkä tiedä vastauksia kaikkeen, kukaan ei tiedä miksi toiset syntyy hyvään perheeseen ja miksi toiset huonoon.
Olen itse syntynyt hyvin epävaakaaseen perheeseen, kaikki meidät lapset huostaanotettiin ja löysin nuorena oman yksinhuoltaja äitini kuolleena sängystään. Kuoli masennukseen, konkreettisesti lääkkeisiin joita käytti väärin. Oli itsekkin alle nelikymmpinen silloin. Sen jälkeen elin hyvin synkkiä vuosia mutta jossain vaiheessa päätin että tähän paskaan en jää vellomaan ja menen elämässä eteenpäin ja niin menin ja olen mennyt muissakin vastaoinkäymisissä (mm. Väkivaltainen ja narsistinen mies. Nykyään olen tasapainoisen ja rakastavan miehen kanssa, en koskaan luovuttanut uskoani että olen sen arvoinen)
Vastoinkäymisiä on tullut senkin jälkeen ja aina tulee olemaan, mutta en ole luovuttanut. Ja olen ite konkreettisesti huomannut kuinka omilla ajatuksilla ja asenteella on merkitystä siihen miten asiat menevät tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Menneelle en minkään voi enkä siihen halua takertua. Mitä hyötyä on jäädä surkuttelemaan omaa kohtaloaan loppuelämäksi? Ja olen pahoillani kaikkien niiden puolesta joilla elämä on ollut rankkaa ja epäreilua. Tarkoitukseni ei ole vähätellä toisten kokemuksia eikä omiani vaan sanoa että meilläkin on mahdollisuus parempaan.