Olenko ainut joka ei jaksa tätä seksuaalisuus ja sukupuoli hommaa?

Mitä ovat Emot?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tämän näin, että ympäristö olettaa sinut mieheksi, vaikka koet itsesi maskuliinisessa kehossasi naiseksi? Ja olet kehoosi tyytyväinen? Eli et koe kehodysforiaa, mutta koet sosiaalista dysforiaa? Totta on, että kaikki eivät kehodysforiaa koe. Minusta on silti todella surullista, että päästäkseen sosiaalisesta dysforiasta pitäisi muuttaa kehoaan. Ei kai niin tarvitse tehdä? Miksi se sukupuoli on ympäristölle niin vaikea joko-tai sekä ulkonäöstä pääteltävä asia, että edes suomenkielisessä maassa ei voida vain kohdata ihmistä ihmisenä? Suomen kieli ei jaa asioita ja olioita feminiinisiin, maskuliinisiin ja neutreihin. Miksi hitossa joillekin on tärkeää saada määrittää vastaantulijan sukupuoli omista lähtökohdistaan? Ja evätä määrittelemiltään ihmisiltä oikeudet esim. suvunjatkamiseen? Onko oikeesti niin vaikeaa elää ja antaa muidenkin elää??? Juu anteeksi, en hermostunut sinuun, jonka viestiä lainasin vaan tähän yleiseen tilanteeseen.

Juuri niin. Yhteiskunta pitää jotenkin saada tajuamaan ettei me olla miehiä ja naisia varsinaisesti, vaan ihmisiä kehosta riippumatta. Mutta koska nykyinen suomalainen yhteiskunta on sosiaalisesti polarisoitunut miehiksi ja naisiksi, joudun pukeutumaan käytännössä hameeseen että minut nähdään oikealla tavalla.

Koen siis nimenomaan sosiaalista dysforiaa, ja siksi on pakko yrittää näyttää "naiselta". Nyt tuntuu siltä, että minun pitäisi sitten väkisin olla transnainen jotta voisin elää normaalisti.

Mutta kun olen vain biologisest mies, joka on sosiaalisesti nainen tässä kulttuurissa/yhteiskunnassa. 

Mielestäni oikea tapa olisi saada ihmiset tajuamaan, että ollaan kaikki ihmisiä jotka voivat näyttää miltä tahtovat ja käyttäytyä miten tahtovat.

Sukupuoliroolit eivät saisi olla biologiaan sidottu. Tämä on johtopäätös johon olen tullut itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Transihmisenä haluaisin kommentoida tähän, että ei sitä sukupuolesta vaahtoamista tosiaan tarvitsisi tuoda mukaan keskusteluun joka käänteessä. En itsekään jaksa sitä, että loukkaannutaan milloin mistäkin ja vaaditaan sukupuolineutraaliutta aivan kaikessa. Mielestäni julkisuudessa ollut transasioiden pakkosyöttö on mennyt överiksi ja on toteutettu huonosti.

Ihmisille on syntynyt käsitys, että kuka tahansa voi milloin tahansa loikata sukupuolesta toiseen vain sanomalla, että kokee olevansa nainen/mies/jotain. Sehän ei käytännössä mene niin ja suurin osa transihmisistä sen kyllä ymmärtää. Sukupuolenkorjauksessa on juuri se idea, että ihminen hoitojen avulla muuntautuu niin lähelle toivomaansa sukupuolta kuin pystyy. Sitten vasta on ok esimerkiksi käyttää sen sukupuolen vessoja tai pukkareita. Yleensä on jopa pakko käyttää niitä, koska esimerkiksi hormonihoidoilla oleva, parrakas ja möreä-ääninen transmies ajettaisiin hyvin todennäköisesti naisten vessasta ulos. Samoin kaikki operaatiot käynyt ja äänensä hallintaan saanut transnainen ei kyllä kuulu miesten pukuhuoneeseen. Sukupuolen itsemäärittely ei tarkoita siis sitä, että esimerkiksi joku täysin miehen näköinen voi mennä naisten pukuhuoneeseen vain sanomalla, että kokee itsensä naiseksi. Sehän olisi järjenvastaista eikä yksikään täyspäinen transihminen kuvittele, että sellainen onnistuisi. Jostain syystä sellaisia kauhukuvia silti viljellään. Jos joku on tosiaan niin höhlä, että koittaa mennä väärään pukkariin vain perustelemalla asiaa sillä, että hänestä tuntuu tänään siltä, sellaiselle saa ärähtää. En ole itsekään mennyt väkisin väärän sukupuolen tiloihin vaan vaihtanut vessoja ja pukuhuoneita vasta sitten, kun oma ulkonäkö on ollut sellainen, että se on mahdollista.

Tässä se ongelma on juuri minulle. Olet nainen jo ennen niitä leikkauksia ja hormooneita jos olet. Ne tissit eivät sinusta tee naista.

Ei voida velvoittaa osaa miehistä, jotka "kokevat" olevansa naisia, tekemään leikkauksia jotta voisivat elää omina itsenään elämänsä. Itse en leikkauksia halua, ja olen aivan yhtä nainen kuin kaikki "transnaiset". Mutta minä en saa elää elämääni, vaan minut vaaditaan ottamaan hormoneita ja leikkauksia jotta yhteiskunta ymmärtää minut. Kaikki ovat oikeassa kehossa, jotkut eivät vaan voi hyväksyä itseään.

Sinun pitäisi ehkä hakea apua tähän muiden ymmärtämättömyyteen itsellesi, ei pyrkiä muuttamaan muita..

Muut ovat mitä ovat ja ainoa ongelma on ihmisillä, joille se itsensä hyväksyminen on ongelma. Tätä pukuhuone ongelmaa ei olisi, jos miesten sukupuolielimillä varustettu ihminen, joka kokee olonsa naiseksi oppisi hyväksymään itsensä miehenä tai vastaavasti tosinpäin naisen kohdalla. Mutta se vaihtoehto ei kelpaa heille, vaan he he haluavat, että muut oppivat, muut tekevät, muuta vaihtavat

. Itse heidän ei tarvitsisi tehdä mitään, kunhan vaan olla. Se jos jokin on äärettömän itsekästä ajattelua, mutta sitä he eivät näe. Jos ja kun ihmisellä on vääristynyt käsitys omasta kehosta ja sukupuolesta hänen kuuluu hakea siihen apua. Emmehän me minkään muunkaan ryhmän kohdalla juokse heidän halujensa perässä, vaikka sisäisesti heistä tuntuu miltä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tämän näin, että ympäristö olettaa sinut mieheksi, vaikka koet itsesi maskuliinisessa kehossasi naiseksi? Ja olet kehoosi tyytyväinen? Eli et koe kehodysforiaa, mutta koet sosiaalista dysforiaa? Totta on, että kaikki eivät kehodysforiaa koe. Minusta on silti todella surullista, että päästäkseen sosiaalisesta dysforiasta pitäisi muuttaa kehoaan. Ei kai niin tarvitse tehdä? Miksi se sukupuoli on ympäristölle niin vaikea joko-tai sekä ulkonäöstä pääteltävä asia, että edes suomenkielisessä maassa ei voida vain kohdata ihmistä ihmisenä? Suomen kieli ei jaa asioita ja olioita feminiinisiin, maskuliinisiin ja neutreihin. Miksi hitossa joillekin on tärkeää saada määrittää vastaantulijan sukupuoli omista lähtökohdistaan? Ja evätä määrittelemiltään ihmisiltä oikeudet esim. suvunjatkamiseen? Onko oikeesti niin vaikeaa elää ja antaa muidenkin elää??? Juu anteeksi, en hermostunut sinuun, jonka viestiä lainasin vaan tähän yleiseen tilanteeseen.

Juuri niin. Yhteiskunta pitää jotenkin saada tajuamaan ettei me olla miehiä ja naisia varsinaisesti, vaan ihmisiä kehosta riippumatta. Mutta koska nykyinen suomalainen yhteiskunta on sosiaalisesti polarisoitunut miehiksi ja naisiksi, joudun pukeutumaan käytännössä hameeseen että minut nähdään oikealla tavalla.

Koen siis nimenomaan sosiaalista dysforiaa, ja siksi on pakko yrittää näyttää "naiselta". Nyt tuntuu siltä, että minun pitäisi sitten väkisin olla transnainen jotta voisin elää normaalisti.

Mutta kun olen vain biologisest mies, joka on sosiaalisesti nainen tässä kulttuurissa/yhteiskunnassa. 

Mielestäni oikea tapa olisi saada ihmiset tajuamaan, että ollaan kaikki ihmisiä jotka voivat näyttää miltä tahtovat ja käyttäytyä miten tahtovat.

Sukupuoliroolit eivät saisi olla biologiaan sidottu. Tämä on johtopäätös johon olen tullut itse.

Mikä estää sinua olemasta mies ja pukeutumasta hameeseen? Ei naiseus ole vaatteita tai meikkejä, se on biologiaa. Et tule naiseksi larppaamalla naista. 

Sukupuolirooleja nimenomaan tehdään ahtaammaksi sillä, että miehen pitäisi olla maskuliinisen oloinen tai naisen feminiininen. Kaikilla pitäisi olla vapaus näyttää siltä miltä haluaa. 

Sitten taas ne tilastolliset faktat, jotka mieluusti unohdetaan. Miehet tekevät seksuaalirikoksia huomattavasti naisia enemmän. Olet tilastollinen riski. Naisten omat tilat ovat naisten suojaksi. En ole valmis luopumaan niistä yhdenkään miehen vuoksi. Toki sitä odotetaan. Naisten pitää olla valmiia ratkaisemaan se ongelma, että miehet ovat myös toisiaan kohtaan väkivaltaisia. Naisten pitää joustaa ja ymmärtää. 

En kannata itseidentifioitumislakia. Penikselliset eivät kuulu naisten intiimeihin tiloihin. 

Naisurheilua ei ole, jos mies voi naiseksi identifioitumalla ryhtyä naiseksi. MIehillä on 2 vuoden estrogeenilääkityksenkin jälkeen huomattava etu naisiin nähden fyysisesti. Kohta on vain miesten sarjoja, osa näistä miehistä toki mekoissa, jos transnaisilta ei estetä pääsyä naisten sarjoihin. 

Ikävää, että koet dysforiaa. Olen kyllästynyt siihen, että naisilta riistämällä yritetään ratkaista tämä ongelma. Ratkaiskaa miehet keskenänne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tämän näin, että ympäristö olettaa sinut mieheksi, vaikka koet itsesi maskuliinisessa kehossasi naiseksi? Ja olet kehoosi tyytyväinen? Eli et koe kehodysforiaa, mutta koet sosiaalista dysforiaa? Totta on, että kaikki eivät kehodysforiaa koe. Minusta on silti todella surullista, että päästäkseen sosiaalisesta dysforiasta pitäisi muuttaa kehoaan. Ei kai niin tarvitse tehdä? Miksi se sukupuoli on ympäristölle niin vaikea joko-tai sekä ulkonäöstä pääteltävä asia, että edes suomenkielisessä maassa ei voida vain kohdata ihmistä ihmisenä? Suomen kieli ei jaa asioita ja olioita feminiinisiin, maskuliinisiin ja neutreihin. Miksi hitossa joillekin on tärkeää saada määrittää vastaantulijan sukupuoli omista lähtökohdistaan? Ja evätä määrittelemiltään ihmisiltä oikeudet esim. suvunjatkamiseen? Onko oikeesti niin vaikeaa elää ja antaa muidenkin elää??? Juu anteeksi, en hermostunut sinuun, jonka viestiä lainasin vaan tähän yleiseen tilanteeseen.

Juuri niin. Yhteiskunta pitää jotenkin saada tajuamaan ettei me olla miehiä ja naisia varsinaisesti, vaan ihmisiä kehosta riippumatta. Mutta koska nykyinen suomalainen yhteiskunta on sosiaalisesti polarisoitunut miehiksi ja naisiksi, joudun pukeutumaan käytännössä hameeseen että minut nähdään oikealla tavalla.

Koen siis nimenomaan sosiaalista dysforiaa, ja siksi on pakko yrittää näyttää "naiselta". Nyt tuntuu siltä, että minun pitäisi sitten väkisin olla transnainen jotta voisin elää normaalisti.

Mutta kun olen vain biologisest mies, joka on sosiaalisesti nainen tässä kulttuurissa/yhteiskunnassa. 

Mielestäni oikea tapa olisi saada ihmiset tajuamaan, että ollaan kaikki ihmisiä jotka voivat näyttää miltä tahtovat ja käyttäytyä miten tahtovat.

Sukupuoliroolit eivät saisi olla biologiaan sidottu. Tämä on johtopäätös johon olen tullut itse.

En ymmärrä. Miksi et voi olla rauhassa mies, joka tekee niitä asioita, jotka koet sosiaalisesti kuuluvan naisille? Mitä se sosiaalinen naisen rooli sisältää sellaista, mitä et saa toteutettua miehenä? 

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Transihmisenä haluaisin kommentoida tähän, että ei sitä sukupuolesta vaahtoamista tosiaan tarvitsisi tuoda mukaan keskusteluun joka käänteessä. En itsekään jaksa sitä, että loukkaannutaan milloin mistäkin ja vaaditaan sukupuolineutraaliutta aivan kaikessa. Mielestäni julkisuudessa ollut transasioiden pakkosyöttö on mennyt överiksi ja on toteutettu huonosti.

Ihmisille on syntynyt käsitys, että kuka tahansa voi milloin tahansa loikata sukupuolesta toiseen vain sanomalla, että kokee olevansa nainen/mies/jotain. Sehän ei käytännössä mene niin ja suurin osa transihmisistä sen kyllä ymmärtää. Sukupuolenkorjauksessa on juuri se idea, että ihminen hoitojen avulla muuntautuu niin lähelle toivomaansa sukupuolta kuin pystyy. Sitten vasta on ok esimerkiksi käyttää sen sukupuolen vessoja tai pukkareita. Yleensä on jopa pakko käyttää niitä, koska esimerkiksi hormonihoidoilla oleva, parrakas ja möreä-ääninen transmies ajettaisiin hyvin todennäköisesti naisten vessasta ulos. Samoin kaikki operaatiot käynyt ja äänensä hallintaan saanut transnainen ei kyllä kuulu miesten pukuhuoneeseen. Sukupuolen itsemäärittely ei tarkoita siis sitä, että esimerkiksi joku täysin miehen näköinen voi mennä naisten pukuhuoneeseen vain sanomalla, että kokee itsensä naiseksi. Sehän olisi järjenvastaista eikä yksikään täyspäinen transihminen kuvittele, että sellainen onnistuisi. Jostain syystä sellaisia kauhukuvia silti viljellään. Jos joku on tosiaan niin höhlä, että koittaa mennä väärään pukkariin vain perustelemalla asiaa sillä, että hänestä tuntuu tänään siltä, sellaiselle saa ärähtää. En ole itsekään mennyt väkisin väärän sukupuolen tiloihin vaan vaihtanut vessoja ja pukuhuoneita vasta sitten, kun oma ulkonäkö on ollut sellainen, että se on mahdollista.

Tässä se ongelma on juuri minulle. Olet nainen jo ennen niitä leikkauksia ja hormooneita jos olet. Ne tissit eivät sinusta tee naista.

Ei voida velvoittaa osaa miehistä, jotka "kokevat" olevansa naisia, tekemään leikkauksia jotta voisivat elää omina itsenään elämänsä. Itse en leikkauksia halua, ja olen aivan yhtä nainen kuin kaikki "transnaiset". Mutta minä en saa elää elämääni, vaan minut vaaditaan ottamaan hormoneita ja leikkauksia jotta yhteiskunta ymmärtää minut. Kaikki ovat oikeassa kehossa, jotkut eivät vaan voi hyväksyä itseään.

Ymmärrän tämän näin, että ympäristö olettaa sinut mieheksi, vaikka koet itsesi maskuliinisessa kehossasi naiseksi? Ja olet kehoosi tyytyväinen? Eli et koe kehodysforiaa, mutta koet sosiaalista dysforiaa? Totta on, että kaikki eivät kehodysforiaa koe. Minusta on silti todella surullista, että päästäkseen sosiaalisesta dysforiasta pitäisi muuttaa kehoaan. Ei kai niin tarvitse tehdä? Miksi se sukupuoli on ympäristölle niin vaikea joko-tai sekä ulkonäöstä pääteltävä asia, että edes suomenkielisessä maassa ei voida vain kohdata ihmistä ihmisenä? Suomen kieli ei jaa asioita ja olioita feminiinisiin, maskuliinisiin ja neutreihin. Miksi hitossa joillekin on tärkeää saada määrittää vastaantulijan sukupuoli omista lähtökohdistaan? Ja evätä määrittelemiltään ihmisiltä oikeudet esim. suvunjatkamiseen? Onko oikeesti niin vaikeaa elää ja antaa muidenkin elää??? Juu anteeksi, en hermostunut sinuun, jonka viestiä lainasin vaan tähän yleiseen tilanteeseen.

- Niin, miksi joku haluaa määritellä minut CIS-naiseksi? Olen nainen. CIS-etuliite liittyy tietynlaiseen ideologiaan, joka on täysin todellisuudenvastainen ja misogynistinen. 

- Transihmiset itse ajavat lasten sterilisaatiota blokkereilla ja sitten vastakkaisen sukupuolen hormoneilla. Jos ei tule murrosikää, ei tule koskaan sukusoluja. Aikuiset transihmiset itse aiheuttavat itselleen steriliteetin hormoneilla. Se, mitä Suomen laissa vaaditaan (lisääntymiskyvyttömyys) on yhtä kuin vaikkapa kierukka. Että joo, oikeusmurha. 

Syntyykö siis näitä transsukupuolisia nykyisin entistä enemmän? Kun Laukaasta Enontekiöille vanhemmat eivät halua kertoa/määrittää lapsensa sukupuolta? Sanovat siis ”Emme halua tietää vauvan sukupuolta. Hän itse kertoo sen meille, kun on valmis.” Vai ovatko nämä ihmiset pettyneitä, kun eivät saa lapsekseen jotain tiettyä sukupuolta ja haluavat näin ”korjata” asian. ”Puu saa isona kertoa mikä hän on.”

Ihan aidosti haluan tietää.

Juuri niin. Yhteiskunta pitää jotenkin saada tajuamaan ettei me olla miehiä ja naisia varsinaisesti, vaan ihmisiä kehosta riippumatta. Mutta koska nykyinen suomalainen yhteiskunta on sosiaalisesti polarisoitunut miehiksi ja naisiksi, joudun pukeutumaan käytännössä hameeseen että minut nähdään oikealla tavalla.

Koen siis nimenomaan sosiaalista dysforiaa, ja siksi on pakko yrittää näyttää "naiselta". Nyt tuntuu siltä, että minun pitäisi sitten väkisin olla transnainen jotta voisin elää normaalisti.

Mutta kun olen vain biologisest mies, joka on sosiaalisesti nainen tässä kulttuurissa/yhteiskunnassa. 

Mielestäni oikea tapa olisi saada ihmiset tajuamaan, että ollaan kaikki ihmisiä jotka voivat näyttää miltä tahtovat ja käyttäytyä miten tahtovat.

Sukupuoliroolit eivät saisi olla biologiaan sidottu. Tämä on johtopäätös johon olen tullut itse.

Ihminen on nisäkäs. Nisäkkäät ovat jakautuneet suuria sukusoluja tuottaviin naaraisiin ja pieniä sukusoluja tuottaviin uroksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tämän näin, että ympäristö olettaa sinut mieheksi, vaikka koet itsesi maskuliinisessa kehossasi naiseksi? Ja olet kehoosi tyytyväinen? Eli et koe kehodysforiaa, mutta koet sosiaalista dysforiaa? Totta on, että kaikki eivät kehodysforiaa koe. Minusta on silti todella surullista, että päästäkseen sosiaalisesta dysforiasta pitäisi muuttaa kehoaan. Ei kai niin tarvitse tehdä? Miksi se sukupuoli on ympäristölle niin vaikea joko-tai sekä ulkonäöstä pääteltävä asia, että edes suomenkielisessä maassa ei voida vain kohdata ihmistä ihmisenä? Suomen kieli ei jaa asioita ja olioita feminiinisiin, maskuliinisiin ja neutreihin. Miksi hitossa joillekin on tärkeää saada määrittää vastaantulijan sukupuoli omista lähtökohdistaan? Ja evätä määrittelemiltään ihmisiltä oikeudet esim. suvunjatkamiseen? Onko oikeesti niin vaikeaa elää ja antaa muidenkin elää??? Juu anteeksi, en hermostunut sinuun, jonka viestiä lainasin vaan tähän yleiseen tilanteeseen.

Juuri niin. Yhteiskunta pitää jotenkin saada tajuamaan ettei me olla miehiä ja naisia varsinaisesti, vaan ihmisiä kehosta riippumatta. Mutta koska nykyinen suomalainen yhteiskunta on sosiaalisesti polarisoitunut miehiksi ja naisiksi, joudun pukeutumaan käytännössä hameeseen että minut nähdään oikealla tavalla.

Koen siis nimenomaan sosiaalista dysforiaa, ja siksi on pakko yrittää näyttää "naiselta". Nyt tuntuu siltä, että minun pitäisi sitten väkisin olla transnainen jotta voisin elää normaalisti.

Mutta kun olen vain biologisest mies, joka on sosiaalisesti nainen tässä kulttuurissa/yhteiskunnassa. 

Mielestäni oikea tapa olisi saada ihmiset tajuamaan, että ollaan kaikki ihmisiä jotka voivat näyttää miltä tahtovat ja käyttäytyä miten tahtovat.

Sukupuoliroolit eivät saisi olla biologiaan sidottu. Tämä on johtopäätös johon olen tullut itse.

Yhteiskunta tajuaa varsin täydellisesti, että emme ole pelkkiä ajatuksia, jotka leijuvat ilmassa. Me olemme fyysisiä ja biologisia kokonaisuuksia, joiden kehoilla on määrättyjä toimintoja riippuen miten se on biologisesti kehittynyt. Sinun sukupuolesi ei pitäisi olla riippuvainen ajattelusta, vai muuttuuko mitä heikommaksi ajattelu käy aina vaan vähemmän mieheksi tai naiseksi. Eli, jos et osaa ajatella sukupuoltasi sinulla ei sellaista ole?

Rooli on rooli ja sen ei pitäis tosiaan olla sidottu edes ihmiseen. Minusta jokainen on vapaa leikkimään vaikka koiran roolia, niin halutessaan, mutta sen ei pitäisi määritellä lainsäädäntöämme tai oikeuksiamme.

Sinulla on täysi vapaus lain sallimissa rajoissa käyttäytyä juuri niinkuin haluat. Kukaan ei estä sinua laittamasta juuri niitä värejä kuin haluat, saat vapaasti meikata tai ajaa partaasi vaikkei sinulla sellaista ole. Voit jopa miehenä kävellä kuukautissuojat housuissasi, niin halutessasi. Puhumatta nyt housuista tai hameista.

Transihmiset ovat jostain syystä aina vaatimassa muilta ja sitten ihmettellään, kuinka muut eivät halua. Minä haluan nähdä ihmiset miehinä ja naisina. Miten ajattelit turvata sinä nämä asiat minulle tulevaisuudessa?

90 % aiheeseen liittyvästä esillä olevasta keskustelusta on meuhkaamista jostakin muutoksesta. Todella vähän ajetaan näitä asioita, mutta reaktiot ovat massiivisia.

Ei muuten, mutta huolestuttavaa on , että tämä on valtion asialistalla tärkeydessään kärkipäässä.ei valtiontalous mitään, kun pitää hoitaa tätä asiaa..hyvä punavihreät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tämän näin, että ympäristö olettaa sinut mieheksi, vaikka koet itsesi maskuliinisessa kehossasi naiseksi? Ja olet kehoosi tyytyväinen? Eli et koe kehodysforiaa, mutta koet sosiaalista dysforiaa? Totta on, että kaikki eivät kehodysforiaa koe. Minusta on silti todella surullista, että päästäkseen sosiaalisesta dysforiasta pitäisi muuttaa kehoaan. Ei kai niin tarvitse tehdä? Miksi se sukupuoli on ympäristölle niin vaikea joko-tai sekä ulkonäöstä pääteltävä asia, että edes suomenkielisessä maassa ei voida vain kohdata ihmistä ihmisenä? Suomen kieli ei jaa asioita ja olioita feminiinisiin, maskuliinisiin ja neutreihin. Miksi hitossa joillekin on tärkeää saada määrittää vastaantulijan sukupuoli omista lähtökohdistaan? Ja evätä määrittelemiltään ihmisiltä oikeudet esim. suvunjatkamiseen? Onko oikeesti niin vaikeaa elää ja antaa muidenkin elää??? Juu anteeksi, en hermostunut sinuun, jonka viestiä lainasin vaan tähän yleiseen tilanteeseen.

Juuri niin. Yhteiskunta pitää jotenkin saada tajuamaan ettei me olla miehiä ja naisia varsinaisesti, vaan ihmisiä kehosta riippumatta. Mutta koska nykyinen suomalainen yhteiskunta on sosiaalisesti polarisoitunut miehiksi ja naisiksi, joudun pukeutumaan käytännössä hameeseen että minut nähdään oikealla tavalla.

Koen siis nimenomaan sosiaalista dysforiaa, ja siksi on pakko yrittää näyttää "naiselta". Nyt tuntuu siltä, että minun pitäisi sitten väkisin olla transnainen jotta voisin elää normaalisti.

Mutta kun olen vain biologisest mies, joka on sosiaalisesti nainen tässä kulttuurissa/yhteiskunnassa. 

Mielestäni oikea tapa olisi saada ihmiset tajuamaan, että ollaan kaikki ihmisiä jotka voivat näyttää miltä tahtovat ja käyttäytyä miten tahtovat.

Sukupuoliroolit eivät saisi olla biologiaan sidottu. Tämä on johtopäätös johon olen tullut itse.

Kiitos, että selvensit. Itse koin/koen vahvaa kehodysforiaa enkä dysforiapäissäni tullut ajatelleeksi, että dysforia voi olla myös puhtaasti sosiaalista. Tuo onkin aika kinkkinen tilanne, että onko tosiaan pakko muuttua fyysisesti, että tulee nähdyksi oikein. Täytyy laittaa asia mietintämyssyyn.

Itse en ole ymmärtänyt että miksi kaikelle pitää löytyä määritelmä. Itse pidän rakkautta rakkautena, oli kohde kuka tai mikä tahansa.

Sama ihmisen olemuksessa, miksi se pitää määritellä? Ihminen on ihminen riippumatta jalkovälistä.

Eikö juuri määrittely ole leimaamista.

Ollaan ja annetaan toisten olla. Varmaan kyllä utopinen ajatus, mutta ei mieltymysten ja ihmisten määrittely ja lokerointi suvaitsevaisuutta tunnu parantavan, vaan ehkä jopa lisäävän suvaitsemattomuutta.

Me emme ole se biologinen ruumis. Suurin osa tuntuu luulevan niin. Kiitos materialistisen maailman. Siirtykää hengelliseen maailmaan niin näette.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ymmärtänyt että miksi kaikelle pitää löytyä määritelmä. Itse pidän rakkautta rakkautena, oli kohde kuka tai mikä tahansa.

Sama ihmisen olemuksessa, miksi se pitää määritellä? Ihminen on ihminen riippumatta jalkovälistä.

Eikö juuri määrittely ole leimaamista.

Ollaan ja annetaan toisten olla. Varmaan kyllä utopinen ajatus, mutta ei mieltymysten ja ihmisten määrittely ja lokerointi suvaitsevaisuutta tunnu parantavan, vaan ehkä jopa lisäävän suvaitsemattomuutta.

Niin juuri. Eli miksi haluat väkisin uskotella, että jalkovälissäsi on jotain muuta kuin mitä siellä oikeasti on? 

Vierailija kirjoitti:

Salaa itsekseni ajattelen, että sukupuolia on vain kaksi. 

Jotenkin vain menee ymmärryksen ohi tuo, kun sukupuoli vaihtuu viikonpäivän mukaan. Ihan vasta näin videon, jossa Shawn Mendes vahingossa kutsui Sam Smithiä he-pronominilla. Mendes pahoitteli välittömästi ja Smith sanoi, että asia on ok. Silti osa somekansasta oli valmis julkisesti lynkkaamaan Mendesin. 

Miksi tuota pitää salaa itsekseen ajatella? Olen sitä mieltä ihan avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Me emme ole se biologinen ruumis. Suurin osa tuntuu luulevan niin. Kiitos materialistisen maailman. Siirtykää hengelliseen maailmaan niin näette.

Olemmepa. Ei se fyysinen ruumiimme mitään harhaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tämän näin, että ympäristö olettaa sinut mieheksi, vaikka koet itsesi maskuliinisessa kehossasi naiseksi? Ja olet kehoosi tyytyväinen? Eli et koe kehodysforiaa, mutta koet sosiaalista dysforiaa? Totta on, että kaikki eivät kehodysforiaa koe. Minusta on silti todella surullista, että päästäkseen sosiaalisesta dysforiasta pitäisi muuttaa kehoaan. Ei kai niin tarvitse tehdä? Miksi se sukupuoli on ympäristölle niin vaikea joko-tai sekä ulkonäöstä pääteltävä asia, että edes suomenkielisessä maassa ei voida vain kohdata ihmistä ihmisenä? Suomen kieli ei jaa asioita ja olioita feminiinisiin, maskuliinisiin ja neutreihin. Miksi hitossa joillekin on tärkeää saada määrittää vastaantulijan sukupuoli omista lähtökohdistaan? Ja evätä määrittelemiltään ihmisiltä oikeudet esim. suvunjatkamiseen? Onko oikeesti niin vaikeaa elää ja antaa muidenkin elää??? Juu anteeksi, en hermostunut sinuun, jonka viestiä lainasin vaan tähän yleiseen tilanteeseen.

Juuri niin. Yhteiskunta pitää jotenkin saada tajuamaan ettei me olla miehiä ja naisia varsinaisesti, vaan ihmisiä kehosta riippumatta. Mutta koska nykyinen suomalainen yhteiskunta on sosiaalisesti polarisoitunut miehiksi ja naisiksi, joudun pukeutumaan käytännössä hameeseen että minut nähdään oikealla tavalla.

Koen siis nimenomaan sosiaalista dysforiaa, ja siksi on pakko yrittää näyttää "naiselta". Nyt tuntuu siltä, että minun pitäisi sitten väkisin olla transnainen jotta voisin elää normaalisti.

Mutta kun olen vain biologisest mies, joka on sosiaalisesti nainen tässä kulttuurissa/yhteiskunnassa. 

Mielestäni oikea tapa olisi saada ihmiset tajuamaan, että ollaan kaikki ihmisiä jotka voivat näyttää miltä tahtovat ja käyttäytyä miten tahtovat.

Sukupuoliroolit eivät saisi olla biologiaan sidottu. Tämä on johtopäätös johon olen tullut itse.

Kiitos, että selvensit. Itse koin/koen vahvaa kehodysforiaa enkä dysforiapäissäni tullut ajatelleeksi, että dysforia voi olla myös puhtaasti sosiaalista. Tuo onkin aika kinkkinen tilanne, että onko tosiaan pakko muuttua fyysisesti, että tulee nähdyksi oikein. Täytyy laittaa asia mietintämyssyyn.

En tule koskaan näkemään sinua naisena. Olet mies jolla on dysforia. 

On kohtuutonta yrittää saada muita ihmisiä vahvistamaan harhojaan. 

Saati, että änkisit naisten tiloihin ja naisille tarkoitettuihin palveluihin. 

Mielenterveysongelmiesi validointi ei auta. Toivon sinulle tukea, jotta jaksat elää oireidesi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muut saavat olla tässä maassa omia itsejään, vain tavallinen perinteinen heteromies tai heteronainen on kielletty juttu. Näillä kaiken maailman trans ja muunsukupuolisilla saa olla omia vaiheitaan itsensä etsinnässä, saavat nimitellä muita ja syytellä toisia omista oloistaan ja olla ennakkoluuloisia; itseään etsivillä heteroihmisillä ei saa olla muuta kuin loputon kyky kuunnella lässytystä siitä ja tästä trans ja muu ja pan hössötyksestä.

Nyt menee jo joillain vähän liioittelun piiriin. Millä tavalla sinua on kielletty olemasta heteronainen? 

Luuletko, että minä voisin järjestää heteronaisten ja heteromiesten marssin? Että me voisimme saada yrityksiä ilmaisemaan tukensa heteroiden liitolle ja laittaa heterolippuja parvekkeelle? Että kaupoissa voisimme alkaa myymään heteromukeja ja lippiksiä. Että voisimme avoimesti perustaa discon ja suunnatta sen selkeästi olemaan heterodisco. Voit olla ihan varma, että jos jokaisen pride tekstin ja sateenkaarisymboolin tilalle laitettasiin heterosymboolit, siitä nousisi kauhea kohu ja selitettäisiin, ettei enemmistöllä voi olla samoja oikeuksia kuin vähemmistöllä..

Oli selitykset mitkä tahansa lopputulos olisi se ettei se onnistuisi ilman suurta uhkailujen litaniaa.

Mitä en samalla tavalla heteronaisena todellakaan saisi järjestäytyä samalla tavalla, kun mitä tämä aakkosporukka pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Teen töitä nuorten parissa ja tämä aihe usein saa pääni kipeäksi. En millään jaksaisi koko aihetta, mutta yritän ymmärtää heidän maailmaansa parhaani mukaan.

Nuoret skitsoilee aina seksistä. Vain painopiste vaihtuu.