Lue keskustelun säännöt.
Toisen vanhemman jatkuva haukkuminen, miten vaikuttaa lapseen?
06.05.2014 |
Kysyisin teiltä, tämän kokeneilta, tai joiden lapset ovat tämän kokeneet, tai ammattilaisilta jos teitä on linjoilla? Kuvittelisin, että se vaurioittaa lapsen psyykeä, myös pitkällä tähtäimellä. Meillä on valitettavasti tällainen tilanne jossa eron jälkeen toinen vanhempi on jatkuvasti haukkunut, halveksinut ja arvostellut toista vanhempaa. Tätä on jatkunut vuosia :-(
Kommentit (10)
Niin, siis olemme eronneet vuosia sitten ja kyllähän tätä oli jo avioliiton aikana. Lapsi on nyt 9-vuotias.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppii rumaa kielenkäyttöä ja kohtelee toisia huonosti.
Pahimmillaan olen nähnyt täysin sekaisin kuin seinäkellon olevan lapsen. Onneksi sai apua, on nyt pitkäaikaisessa terapiassa.
Toinen vähän lievempi tapaus löytyy lähipiiristä kanssa, ja kylläpä sen huomaa kun on ollut etävanhemmallaan viikonlopun. Toistelee isänsä lauseita ja muutenkin on oppinut vähättelevän tyylin. Jos joku muu lapsi saa jotain kivaa, tämän täytyy lytätä asia jotenkin. Usein lyttäämiseen liittyy jotenkin lause "meidän isä".
Se voi oppia samoille tavoille. Mutta voi myös halveksia tätä haukkuvaa vanhempaa. Mulla toinen vanhemmista oli tällainen toisen mollaaja ja toinen sitten tavallinen, normaalisti käyttäytyvä. Minä en voinut tajuta, miten toinen antaa haukkua itseään niin (olin kuitenkin hänen puolellaan) ja halveksin tätä haukkujaa. Meillä haukkuminen tosin alkoi ainkain lasten kuullen vasta kun olin isompi eli minulla oli malli olemassa normaalimmasta käytöksestä.
Tarviiko tuota edes kysyä, itsestään selvää asiaa. Jos lapselle haukutaan koko ajan toista vanhempaa ja kerrotaan tästä mitä ilkeämielisimpiä juttuja, niin olisihan outoa, jos se ei vaikuttaisi mitenkään lapsen suhteeseen tähän moitittuun vanhempaan. Lapsestahan tehdään pelinappula. Viisaat vanhemmat eivät mustamaalaa lapsille entistä puolisoaan. Valitettavasti nykyään on aina vaan enemmän keskenkasvuisia vanhempia, jotka käyttäytyvät kuin murrosikäiset kakarat. Ja kuitenkin heidän pitäisi olla aikuisia, kun ovat saaneet aikaan yhden mukulan tai jopa useampiakin. Samaa aikuisuutta voi vaatia myös näiden vanhempien uusilta kumppaneilta. Hekin kunnostautuvat usein mustamaalauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 11:39"]
Oppii rumaa kielenkäyttöä ja kohtelee toisia huonosti.
[/quote]
No, enpä sanoisi noin yksinkertaisesti. Minun vanhemmat riitelivät ja riitelevät edelleen paljon. Isä on kyllä jollain tavalla mielenvikainen, mutta ei se kivalta tuntunut, kun äiti aina riitojen jälkeen haukkui isää meille lapsille. Minä oli kyllä hyvin hämmentynyt, sillä minua oli usein sanottu isän kaltaiseksi ja sitten äiti haukkui meille isää saatanan siaksi ja kertoi odottavansa isän kuolemaa. Jos isän seurassa oli joskus harvoin mukavaa, niin pelkäsin, että äiti suuttuu minulle, jos minulla on silloin hauskaa.
Nyt olen keski-ikäinen ja äidille alkaa pikkuhiljaa mennä jakeluun, että ei kerro riidoista minulle, sillä silloin laitan puhelimen välittömästi kiinni. Vanhemmilla alkaa olla jo ikää ja nyt minua askarruttaa, miten käy isän tulevissa hautajaisissa. Jos suren, äiti saattaa ilkkua siitä ja jos en sure, niin äiti haukkuu tunteettomaksi eli olen silloin isäni kaltainen.
Itse en puhu toisista ihmisistä rumasti enkä kohtele heitä huonosti. Ikinä en ole haukkunut lasten isää lapsille enkä kyllä muitakaan ihmisiä. Vanhempien perhe-elämästä jäi minulle kovat traumat enkä ole halunnut lapsilleni samaa. Olisi ollut kaikille parasta, jos vanhempani olisivat eronneet vuosikymmeniä sitten.
"Jessica, otatko maitoa?"
"Joo."
"Tässä tulee, mites iskä?"
"Wuff, wuff, wuff!"
"Eli joo?"
"Wuf!"
"Tässä tulee."
"Wuff, wuff!"
"Joo, joo, saat saat."
"Wuff, wuff, wuff, wuff!"
"Oles nyt, Jessica säikkyy."
Minun vanhemmat haukkui toisiaan ja oli ties mitä vikaa arjessa, onneksi erosivat!
Päätin jo lapsena mitä en tee omille lapsilleni mutta käytännössä sitten on ollut hankalaa riidellä järkevämmin kun ei ollut sitä mallia. En voisi olla tuollaisessa suhteessa jossa kumppani olisi noin kamala. Ja teillä lapsetkin näkee miten toiselle voi noin sanoa? Minusta sinäkin teet väärin lapsiasi kohtaan että sallit tuon.
Suurena riskinä pidän sitä että lapsesi omaksuu tuon toiminnan itse; joko huutajana tai alistujana. Entä jos mies huutaisi lapsille? Entä jos lapsi sitten alkaa kopioimaan tätä käytöstä muualla?
Käytösmallejaan voi muuttaa mutten ymmärrä miten kaksi toisiaan rakastavaa ja kunnioittavaa tekisi noin. Muttei tuo lopu ilman käsitystä että se on väärin ja halua oppia jotain tilalle.