Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa lapsen hyvinvoinnin varjolla kyttääminen.
05.05.2014 |
Lapsi menee syksyllä 1. luokalle ja kouluth:lta tuli neuvolakortin kokoinen muovitettu vihkonen täytettäväksi.
Vihkosta täytetään 1. , 4. , ja 6. luokalla ja se viedään aina mukana kouluterkkarin tarkastuksiin.
Vihkosta täytetään yhdessä perheen kanssa. Siinä on sarakkeet joihin lapsi vastaa, joihin äiti vastaa ja joihin isä vastaa.
Vastauksia päivitetään ainakin kerran alakoulun aikana.
Kysymyksinä on mm. liikkuminen (niin lapsen, äidin kuin isänkin), syöminen, rasvan laatu, suolan käyttö, eineksien käyttö, hyötyliikunta, lapsen harrastukseen kuljettamisen väline, lapsen ruutuaika, äidin ruutuaika, isän ruutuaika, lautasmalli, yhteinen ulkoilu, tupakointi, alkoholi, huumeet, hikiliikunta, uniajat jne..
Näihin kaikkiin vastaavat omalta osaltaan siis lapsi, äiti sekä isä.
Ihan oikeasti. Miten pitkälle mennään holhousyhteiskunnassa, että tällaista seurantakorttia pidetään ja täytetään jokaisesta perheestä? Ja tämä seurantavihkonen seuraa mukana kuin neuvolakortti aikoinaan koko kouluajan.
Meillä ei ole mitään salattavaa, mutta en minä halua omista tottumuksistani ja perheen tavoista ihan kaikkea paljastaa kuitenkaan. Joo, syön pitsaa vähintään kerran kahdessa viikossa, ja ei, en liiku hikiliikuntaa vähintään 1h10min päivässä ja se näkyy jenkkakahvoina, mutta miten se mitenkään liittyy kouluterveydenhoitajalle tai yhteiskunnalle muutenkaan?
Kommentit (92)
Meidän lapsi kertoi terveystarkastuksessa että syömme koko perhe yhdessä vain viikonloppuisin. Siitähän se riemu repesi, terkka soitti minulle kysyi että kai lapseni saavat ruokaa kotona joka päivä. Joo saavat, laitan illallisen ennen töihin lähtöä jääkaappiin valmiiksi jotta he voivat sen syödä ja jääkaapissa on myös välipalaa jota he voivat syödä kun tulevat koulusta. Seuraavaa terkkakäyntiä peläten, totean että kth:n kyttääminen on oikeasti kuin Neuvostoliitosta tai Hitlerin Saksasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 08:13"]
Meidän lapsi kertoi terveystarkastuksessa että syömme koko perhe yhdessä vain viikonloppuisin. Siitähän se riemu repesi, terkka soitti minulle kysyi että kai lapseni saavat ruokaa kotona joka päivä. Joo saavat, laitan illallisen ennen töihin lähtöä jääkaappiin valmiiksi jotta he voivat sen syödä ja jääkaapissa on myös välipalaa jota he voivat syödä kun tulevat koulusta. Seuraavaa terkkakäyntiä peläten, totean että kth:n kyttääminen on oikeasti kuin Neuvostoliitosta tai Hitlerin Saksasta..
[/quote]
Meillä taas syödään yhdessä vain perhejuhlissa - syntymäpäivinä, itsenäisyyspäivänä, jouluna, uutena vuonna, pääsiäisena, vappuna, juhannuksena ja pikkujouluissa.
Normiarjessa jokainen syö, kun heille sopii ja vieläpä eri ruokia.
Teinityttö on kasvis-kalasyöjä, joka tekee omat ruokansa, pojalle teen yleensä jotain liharuokaa salaatin kera, mies syö karppiruokaa, kun tulee myöhään töistä ja minä syön samaa kuin mies tai teen itselleni jotain muuta, sitten kun ehdin.
Meiltä se koulun terveydenhoitaja varmaan kysyisi, että saavatko lapset lainkaan ruokaa koko vuonna.
Ihmeelliseksi kyttäykseksi on elämä Suomenmaassa kyllä mennyt.
Eikö näitä terveydenhoitajia edes hävetä soitella toisten kotiin, jos lapsi on kuitenkin täysin hyvinravitun ja hoidetun näköinen? Onko näiltä virkaintoilijoilta kadonnut normaali maalaisjärki ihan kokonaan?
Ei voi kuin ihmetellä.
Ei vaan rentoa elämä takaa nautinnon ja terveyden. Valehtelen sukkana noihin kysymyksiin ja opetan lapseni myös siihen.
Itse en liiku, mutta mulla on paljon hyötyliikuntaa.
Lapsi on jo valehdellut terkalle aamupalastaan ja nukkumaan menostaan.
Meidän terkka varsinainen kyylä.
Pelaamisesta ei saa puhua koulussa.
Lapsi on kilpaurheilija ja laji on hieno, on siis positiivinen asia.
Siihen ei reagoida mitenkään, eikä koulumenestykseen.
Olen sitä mieltä että naisen mieli on paha ja mistään positiivisesta ei terkka iloitse.
Sille vanhalle negatiiviselle kääkälle valehdellaan se mikä keritään.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 08:49"][quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 08:13"]
Meidän lapsi kertoi terveystarkastuksessa että syömme koko perhe yhdessä vain viikonloppuisin. Siitähän se riemu repesi, terkka soitti minulle kysyi että kai lapseni saavat ruokaa kotona joka päivä. Joo saavat, laitan illallisen ennen töihin lähtöä jääkaappiin valmiiksi jotta he voivat sen syödä ja jääkaapissa on myös välipalaa jota he voivat syödä kun tulevat koulusta. Seuraavaa terkkakäyntiä peläten, totean että kth:n kyttääminen on oikeasti kuin Neuvostoliitosta tai Hitlerin Saksasta..
[/quote]
Meillä taas syödään yhdessä vain perhejuhlissa - syntymäpäivinä, itsenäisyyspäivänä, jouluna, uutena vuonna, pääsiäisena, vappuna, juhannuksena ja pikkujouluissa.
Normiarjessa jokainen syö, kun heille sopii ja vieläpä eri ruokia.
Teinityttö on kasvis-kalasyöjä, joka tekee omat ruokansa, pojalle teen yleensä jotain liharuokaa salaatin kera, mies syö karppiruokaa, kun tulee myöhään töistä ja minä syön samaa kuin mies tai teen itselleni jotain muuta, sitten kun ehdin.
Meiltä se koulun terveydenhoitaja varmaan kysyisi, että saavatko lapset lainkaan ruokaa koko vuonna.
Ihmeelliseksi kyttäykseksi on elämä Suomenmaassa kyllä mennyt.
Eikö näitä terveydenhoitajia edes hävetä soitella toisten kotiin, jos lapsi on kuitenkin täysin hyvinravitun ja hoidetun näköinen? Onko näiltä virkaintoilijoilta kadonnut normaali maalaisjärki ihan kokonaan?
Ei voi kuin ihmetellä.
[/quote]
Nimenomaan, se on just se maalaisjärki joka niiltä on ihan hukassa. Kaikki kirjataan ylös jotta on sitten jotain mitä voidaan käyttää vanahempia vastaan.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 08:13"]
Meidän lapsi kertoi terveystarkastuksessa että syömme koko perhe yhdessä vain viikonloppuisin. Siitähän se riemu repesi, terkka soitti minulle kysyi että kai lapseni saavat ruokaa kotona joka päivä. Joo saavat, laitan illallisen ennen töihin lähtöä jääkaappiin valmiiksi jotta he voivat sen syödä ja jääkaapissa on myös välipalaa jota he voivat syödä kun tulevat koulusta. Seuraavaa terkkakäyntiä peläten, totean että kth:n kyttääminen on oikeasti kuin Neuvostoliitosta tai Hitlerin Saksasta..
[/quote]
Meillä kävi ihan samoin. Me ei olla mikään 8-16 työssä käyvä perhe, vaan minulla on omat työaikani ja mies 9-17 töissä. Lapset pääsee koulusta ihan eri aikoihin, koska toinen alakoulussa ja toinen yläkoulussa, koulun jälkeen on harrastuksia.
Minä laitan ruuan päivällä ja syön ennen töihin menoa (joskus toinen lapsista on samaan aikaan syömässä), mies ja lapset syövät sitten klo 17 jälkeen tai lapset siinä välillä ennen harrastuksia. Joka päivä on kuitenkin lämmin ruoka tarjolla. Viikonloppuisin ja minun vapaapäivinä syömme kaikki yhdessä päivällisen.
Meillä myös kouluth oli huolissaan, että eikö lapset saa ruokaa kotona, että vaan välipalaa. Kas kun kaikkien on elettävä samojen 8-16 auki olevan yhteiskunnan normien mukaan, perheellinen joka siitä normista poikkeaa on kauhistus, koska päivällinen kuuluu syödä klo17.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä hätää jos lappu jää täyttämättä niin lapsethan täyttävät vähintään kaksi kertaa ala-asteen aikana koulupäivän aikana vastaavan kyselyn perheen elintavoista, olisiko ehkä 3. ja 5. vuosiluokka.
Eikä edes mitään tietoa ketkä kaikki näitä lappusia lukevat.
Mutta jos lapsi peruskouluun menee niin perheen asioista tulee koulun asioita, sille ei mitään voi. Pitää vaan luottaa että lapsi kertoo asiat suht totuudenmukaisesti ja että jos lapsen kertomassa on jotain "erikoista" niin perheen aikuisille annetaan tilaisuus täydentää.
Itse sosiaalityötä tekevänä ihmettelen tätä huoli systeemiä Ja sen toimivuutta. Jos vaikka äiti tai isä kertoo, että on vaikeata jaksaa laittaa kunnon ruokaa poppoolle ja muutenkin on stressaava kausi elämässä. Toinen lapsi uhmaiässä tai murrosiässä, pelkoa työpaikan pysyvyydestä tms.normaalia kausittaista väsymistä, jota aika monen ihmisen elämään kuuluu joskus. Mitähän auttaa lastensuojeluilmoitus??? Kaksi sos.työntekijää tulee yhdelle tai useammalle kotikäynnille, joka suurimmalle osalle aiheuttaa syvää ahdistusta. Istuvat ja kahvittelevat..juttelevat. Mitä tämä auttaa? Kun enää ei ole, kuten 80- luvulla kodinhoitajia, jotka saattoivat esim.vanhemman sairastamisen tms.syyn takia tulla joksikin aikaa AUTTAMAAN kodin ylläpidossa, ruuanlaitossa, lastenhoitamisessa, kun vanhempien omat voimat eivät riittäneet. Nyt tarjotaan keskustelua ja selvittämistä ja kukaan, joka on huolissaan jaksamisestaan ei uskalla hiiskua sanaakaan. Tuttavani oli jalka kipsissä ja hänen miehensä sairastunut MS- tautiin noin viisi vuotta sitten. Asuvat juuri valmistuneessa omakotitalossa, jossa puuhaa riitti ja kaksi lasta. Hän soitti sos.toimistoon pyytääkseni apua siksi aikaa, kunnes saa jalan kipsistä. Mies ei voinut auttaa, koska ms-oireet olivat vaikeat ennen kuin lääkitys puri. Hänelle tarjottiin perhetyötä eli keskustelu apua tilanteeseen. Tuttuni kieltäytyi, koska ei asiat puhumalla tulisi tehtyä. Hän oli tietenkin valmis maksamaan palvelusta. Kirjoitukseni tarkoituksena on kai lähinnä ihmetellä sitä mitä tällä nykyisellä systeemillä haetaan. Onko tarkoitus kytätä ja normittaa vai oikeasti auttaa ihmisiä, joilla on hankala tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 23:20"]
Protestoi. Ei kai se lakisääteinen ole.
[/quote]
Rehellisesti, en uskalla protestoida. Kuten joku jo sanoi, ls ilmoa kuuluu varmasti jos näihin ei mene mukaan.
Ja edelleenkään, mitään salattavaa ei ole, en kuitenkaan halua olla lastensuojelun asiakkaana hetkeäkään.
-ap
[/quote]
Ei niihin rehellisesti tarvitse vastata. Laitat siihen, että porkkanaa rouskutetaan kaikki illat ja telkkua ei edes ole. Siinähän sitten lueskelevat. Meille tuli kanssa kolmisivuinen kyselylomake, kysymykset tyyppiä: "onko lapselle tapahtunut tapaturmaa viimeisen vuoden aikana?" MILLAINEN tapaturma? Sellainen että tuli verta nenästä (joo) vai sellainen että tarvittiin lanssi (ei)? Ja samaa syvällistä rataa ne jatkui koko sen kolme sivua eteenpäin... aivan vessapaperin arvoinen lipare, tuon avulla jää edelleen kaikki "Eerikat" huomaamatta, kun tapaamisessa hoitsutäti voi hyvin pitää sen nenän siinä paperissa eikä vilkaistakkaan sitä lasta.
Ap, mä kerron sulle jotakin: Mä en haluaisi todellakaan jakaa noita kortteja, mutta asetus ja kaupunki määräävät. Noiden korttien opastaminen, katseleminen ja keskustelu vie multa työaikaa, jonka mieluusti käyttäisin asiakkaisiini eli oppilaisiin. Olen pahoillani, että sellaisen joudun kuitenkin kotiin laittamaan.
Itse menetelmästä haluaisin kuitenkin kertoa, että ideana on, että jokainen tarkastelee sen avulla omia ruokatottumuksiaan ja liikennevalojen avulla miettii, miten voisi tehdä parempia valintoja. Omassa kunnassa noita vanhempien tuloksia ei tosiaankaan kirjata mihinkään, ainoa fraasi on, että " keskusteltu Nevuokas perhe- kortista" tms. Lapsen papereissa ei saa olla vanhemmista merkintöjä muutoinkaan ja vanhempien papereihin en tietenkään mene.
Mutta siis: jos unohdat sopivasti kortin, en siitä tosiaan pahastu ;)
t. Kouluth, kolmen lapsen äiti itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi olkoon mitä holhoamista ja kyyläämistä. Sitä se kuuluisa varhainen puuttuminen on.
Mä täytin noi kyselylaput aina lapsen kanssa, että rastit tuli oikeisiin kohtiin. Opetin myös lapsen valehetelemaan syömisistään ja muistakin asioista. Saatiin olla suht rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä todellakaan täyttänyt kaikkia kohtia. Kysymykset jotka olivat lliian henkilökohtaisia, jätin vastaamatta. Ärsytti suorastaan kun menin läpi sitä vihkosta ja mietin että mitähän vittua nuo asiat sinulle kuuluu(terkkarille siis). Omat ongelmani ovat omiani, tai keskustelen niistä oman lääkärini kanss.
Vihaan suomalaista kyttäysmentaliteettia, mutta nämä koulujen kyttäyskyselyt ovat vielä pienimmästä päästä omia ärsytyksen aiheitani. Vastaan niihin vaan oikein ja unohdan. Olen ajatellut, että niiden tarkoitus on lähinnä herätellä ihmisiä huomaamaan mahdollisia epäkohtia lasten syömisissä ja harrastuksissa. Eivät kaikki ihmiset esim. ajattele kuinka monta tuntia päivässä lapsi istuu ruudun ääressä ellei sitä häneltä tällä tavalla kysytä. Vaikka kyselyyn valehtelisikin 'oikean' määrän, saattaa tietoisuus liiallisesta pelaamisesta kuitenkin rohkaista äitiä joskus laittamaan toosan kiinni, mikä ei välttämättä tapahtuisi ilman kyttäyskyselyiden ja muiden terveysterroriliplappusten täyttelyä.
Ikävää on se, että näissä terveyspropagandajulkaisuissa on usein hyvin kielteinen sävy ja 'vaatimukset' niin tiukkoja, että suurin osa vanhemmista kokee syyllisyyttä niiden äärellä. Tämä on ihan turhaa, koska useimmat vanhemmat kuitenkin haluaisivat lapsilleen hyvää. Olisikin fiksumpaa informoida neutraalisti vanhempia esim. pelien tutkituista haittavaikutuksista, vaikka niitä olisi vähänkin eivätkä ne olisi kovin vakuuttavia, koska silloin vanhempi tietää miksi häntä ahdistellaan eikä ahdisteluprosessi aiheuttaisi niin paljon vihamielisyyttä yhteiskuntaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa ihmiset palautetta, nuo laput pitäisi antaa vain ohjeeksi ja tiedoksi perheelle itselleen. Hyvä tarkoitus on kääntynyt itseään vastaan, nyt ihmiset opetetaan suunnilleen valehtelemaan päin naamaa, mikä ei kai ollut tarkoitus. Jotakin pitäisi tehdä ettei perheille tulisi tällainen kamala kyttäys olo.
42 jatkaa.. Käsitys normaalista on kaventunut koko ajan. Ei se, että joka päivä päivällinen on klo 17 ja kaikki istuvat saman pöydän ympärillä takaa, että kaikki on ok. 2000-luvulla on koko ajan käsitykset ja vaatimukset siitä, mikä on oikeanlaista elämää ja perhe-elämää kaventuneet. Lapsuudessani ja nuoruudessani 80-luvulla oli enemmän maalaisjärkeä ja vähemmän vaatimuksia. Itse olen paljon tehnyt töitä nuorten ja perheiden parissa ja en kiinnitä huomiota yksityiskohtiin vaan esim.yleiseen tunneilmapiiriin. Hyvin erilaisissa perheissä kasvatetaan ja huolehditaan lapsista niin, että he kasvavat tasapainoisiksi ihmisiksi. Toiset ovat boheemeita, toiset tarkempia, mutta lopputulos on aivan hyvä. Suurin osa kohtaamistani vanhemmista todella välittää lapsistaan ja haluaa heille parasta. Ihmettelen tätä nykyajan virheettömän vanhemmuuden vaatimusta. Kaikki vanhemmat tekevät virheitä. Se kuuluu siihen hommaan. Täydelliseltä vaikuttavan kuoren alla voi olla paljon pahaa oloa ja toisaalta ulkoisesti vähemmän täydellisen perheen tunne-ilmasto on rakastava ja kannustava. Toivoisin, että ihmiset eivät niin kiireesti tuomitsisi toisia vaan ymmärrettäisiin, että erilaisuus ei tarkoita huonoa asiaa. Joskus lasten kanssa on ongelmia, vaikka vanhemmat tekisivät kaikki asiat oikein ja yrittäisivät kaikkensa. Ulkopuolinen maailma, ja sattuma saattavat tuoda vakaviakin haasteita elämään. Lasten temperamentti on myös hyvin erilainen. Jotkut vain ovat helpompia kasvatettavia, kuin toiset. Sen näkee jo vauvoista. Joku on aina tyytyväinen ja helppohoitoinen, toinen on itkuherkkä ja ärtynyt ja nukkuu huonosti. Toisella uhma-ikä menee suht helposti ohi, toinen vastustaa sinnikkäästi pidemmän kaavan kautta. Tutkimuksissa on murrosiästä myös todettu, että 80% se menee ohi suhteellisen pienellä kriisillä, 20% sitä ei huomaa mitenkään ja lopuilla 20% murrosikä on todella raju ja itsenäistymistä haetaan äärimmäisillä keinoilla tyhmyyksiä tehden. Kaikkeen ei voi vaikuttaa täysin. Toivoisin, että ihmiset voisivat hakea elämän haasteisiin apua ilman pelkoa leimautumisesta tai muista vaikeuksista. Nykyinen ilmapiiri yhteiskunnassa on vaativa ja monille ahdistava. Tuntuu ettei mikään riitä.
Minulle aiheuttaa pahoinvointia tämä hyvinvointivaltion hirveä hyvinvointiterrori. on se prkl, että pahan olon lisäksi pitää potea huonoa omaatuntoa jos joskus on paha olo ja syö pitsan. Ja jos saunakaljan juo niin siitähän seuraa monen päivän morkkis ja epäily siitä, että en taida soveltua vanhemmaksi.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 09:44"]
Itse sosiaalityötä tekevänä ihmettelen tätä huoli systeemiä Ja sen toimivuutta. Jos vaikka äiti tai isä kertoo, että on vaikeata jaksaa laittaa kunnon ruokaa poppoolle ja muutenkin on stressaava kausi elämässä. Toinen lapsi uhmaiässä tai murrosiässä, pelkoa työpaikan pysyvyydestä tms.normaalia kausittaista väsymistä, jota aika monen ihmisen elämään kuuluu joskus. Mitähän auttaa lastensuojeluilmoitus??? Kaksi sos.työntekijää tulee yhdelle tai useammalle kotikäynnille, joka suurimmalle osalle aiheuttaa syvää ahdistusta. Istuvat ja kahvittelevat..juttelevat. Mitä tämä auttaa? Kun enää ei ole, kuten 80- luvulla kodinhoitajia, jotka saattoivat esim.vanhemman sairastamisen tms.syyn takia tulla joksikin aikaa AUTTAMAAN kodin ylläpidossa, ruuanlaitossa, lastenhoitamisessa, kun vanhempien omat voimat eivät riittäneet. Nyt tarjotaan keskustelua ja selvittämistä ja kukaan, joka on huolissaan jaksamisestaan ei uskalla hiiskua sanaakaan. Tuttavani oli jalka kipsissä ja hänen miehensä sairastunut MS- tautiin noin viisi vuotta sitten. Asuvat juuri valmistuneessa omakotitalossa, jossa puuhaa riitti ja kaksi lasta. Hän soitti sos.toimistoon pyytääkseni apua siksi aikaa, kunnes saa jalan kipsistä. Mies ei voinut auttaa, koska ms-oireet olivat vaikeat ennen kuin lääkitys puri. Hänelle tarjottiin perhetyötä eli keskustelu apua tilanteeseen. Tuttuni kieltäytyi, koska ei asiat puhumalla tulisi tehtyä. Hän oli tietenkin valmis maksamaan palvelusta. Kirjoitukseni tarkoituksena on kai lähinnä ihmetellä sitä mitä tällä nykyisellä systeemillä haetaan. Onko tarkoitus kytätä ja normittaa vai oikeasti auttaa ihmisiä, joilla on hankala tilanne.
[/quote]
Mene ehdokkaaksi kun seuraavan kerran kansanedustajia valitaan. Jos tuollaista puhut ja peräänkuulutat muutoksia systeemeihin (esim. kunnat saisivat tukea valtiolta ennaltaehkäisevässä perhetyössä eikä perheen lopullisesta tuhoamisesta (pahimmillaan)) niin ehkäpä meidän nukkuvienkin äänestäjät heräisivät äänestämään... Taas tuli lappu että pitäisi laumasta nevöhöödejä tai idiootteja valita hemmo itseäni edustamaan jonnekin. Voisi vaikka jotain työtöntä äänestää jos siellä sellaista sattuu löytymään, olisipahan 1 työtön vähemmän tässä maassa. Tosin luultavasti työttömät kuuluvat noihin nevöhöödeihin niin ei sen työllistäminen onnistu... =/
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 09:54"]
Ap, mä kerron sulle jotakin: Mä en haluaisi todellakaan jakaa noita kortteja, mutta asetus ja kaupunki määräävät.
... Nevuokas perhe- kortista ...
t. Kouluth, kolmen lapsen äiti itsekin.
[/quote] Asetus ei määrää, että sinun pitäisi käyttää - tai että sinulla olisi oikeus käyttää - Sydänliitto-nimisen järjestön tuottamaa materiaalia, kuten Neuvokas perhe -korttia. Kuntakaan ei voi määrätä sellaiseen.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 09:56"]
En minä todellakaan täyttänyt kaikkia kohtia. Kysymykset jotka olivat lliian henkilökohtaisia, jätin vastaamatta. Ärsytti suorastaan kun menin läpi sitä vihkosta ja mietin että mitähän vittua nuo asiat sinulle kuuluu(terkkarille siis). Omat ongelmani ovat omiani, tai keskustelen niistä oman lääkärini kanss.
[/quote]
Minä pidän jokaista perheenjäsentä myös ihan omana itsenään. Minulla, aikuisella SAATTAA olla huolia, joita en ole valmis jakamaan alaikäisen lapseni kanssa. Esimerkiksi neuvolassa se lapsi on koko ajan siinä kuuntelemassa, MINUN HENKILÖKOHTAISET huoleniko siinä pitäisi käydä läpi lapsen kuunnellessa ja mahdollisesti pelätessä siinä vieressä? Sitäpaitsi mitä helvettiä joku terkka mahtaa esimerkiksi sille, että saatan tulevaisuudessa olla liikuntakyvytön?
Se mikä auttaa, on ihan oikea aikuisten lääkäri, joka ei käy lisäämään huolta entisestään vaan kertoo realistisesti mitä on tehtävissä sekä antaa esim. vertaistukiryhmän tietoja yms.
Terveydenhoitajat, neuvolan ja koulun, eivät ammattitaitonsa puolesta voi tehdä mitään, mutta lisäävät stressiä omalla sekaantumisellaan. Ottaen huomioon, että näitä tavataan yleensä enimmillään kerran vuodessa, mitään sääliä tai sympatiaa en todella ole vailla.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 06:21"]
Kyseessä on Sydänliiton "Neuvokas perhe" -kortti. Ei mikään Stasin kyttäyslappu. Miksi Suomessa on niin paljon ylipainoa, sydäntauteja, päihdeongelmaa, huonosti voivia perheitä?? Ne geenit, ne geenit... Elintavat kaikilla on kunnossa... T: terveydenhoitaja, joka ei käsitä, kuinka asiakkaat ei oikeasti ymmärrä lastensa parasta.
[/quote]
On naivia kuvitella että ne joilla on ongelmia vastaisivat rehellisesti ja lopputulos on vain se että lapset oppivat jalon epärehellisyyden taidon. Kaikki tällaiset paperit, niin hyvää tarkoittavia kuin ovatkin, aiheuttavat ihmisille ahdistusta koska niistä nimenomaan tulee tunne että ollaan valtiollisen valvonnan alla ja siis viimeisen päälle jonkun/jonkin alamaisia, vaikka ollaan kasvettu siihen uskoon että olisimme vapaita kansalaisia. Suomessa on suhteellisen korkea elinikä ihmisillä ja johonkinhan sitä lopulta jokainen kuolee. Onko parempi elää ahdistuneena kaikesta kyttäyksestä pitkä elämä vai vähän lyhyempi ja onnellisempi. Sitä paitsi joskus voitaisiin miettiä sitäkin kuinka paljon sydämen päälle ottaa kaikki ne negatiiviset tunteet joita jatkuva syyllistäminen aiheuttaa.