Mieheni ei aio muistaa omaa äitiään äitienpäivänä :(
Itse en pääse äitiäni tapaamaan äitienpäivänä, mutta laitoin juuri korttia postiin ja mieheni sitten sanoi, ettei aio muistaa omaa äitiään millään tavoin ensi sunnuntaina eikä kuulemma muulloinkaan. Syynä se, että mieheni äiti oli todella törkeä minua kohtaan viime jouluna. Haukkui minut rahanahneeksi lutkaksi ja sanoi, että uskoo meidän eroavan kohta ja kehotti moneen otteeseen miestäni palaamaan kotiin hänen luokseen ja unohtamaan tällaiset turhat höpöt avioliitot näin nuorella iällä. Itse totta kai myös loukkaannuin ekaksi, mutta olen edelleen siinä ymmärryksessä,että anopilla on kova tyhjänpesän syndrooma ja ei pysty tottumaan ajatukseen, että lähes kolmekymppinen esikoispoikansa on muuttanut pois kotoa ja aloittanut oman perheen vaimonsa kanssa. Anteeksi pyyntöä ei anopin suunnalta kuulunut, eikä kyllä mitään muutakaan, mutta en ole halunnut kantaa kaunaa...
Minusta olis ihan ok jos mies kuitenkin olisi jotain viestiä laittanyt äitienpäivänä. Anopilla on varmasti suuria ongelmia itsensä kanssa ja purkanut ne nyt meihin ja se on väärin, mutta onhan hän kuitenkin mieheni äiti, ei se asia muutu vaikka voissa paistais.
Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta, että mies katkaisee välit äitiinsä tällaisessa tilanteessa?
Uskon, että jokin mukava ele sinne suuntaan saattaisi auttaa äiti-poika-suhteessa, mutta toisaalta olihan se käytös viime jouluna sen verran törkeää ja kun ei anteeksipyyntöjä edes kuulunut, että ymmärrän miksi mieheni ei halua enää olla yhteyksissä äitiinsä...
Kommentit (9)
No eipä oo mitään ihme, ettei miehesi halua muistaa äitiään tuollaisen välikohtauksen jälkeen. En itsekään laittaisi korttia. Miehen äiti olkoon se, joka tulee ensin anteeksi pyytämään.
Tuo on sinulta vähän nyt huonosti piilotettua itsekorostusta. Olisi melko tekopyhää hurskastelua mieheltäsi muistaa vain siksi, että kalenterissa sattuu kyseisen päivän kohdalla lukemaan äitienpäivä.
Mitä anoppi edellä, sitä minijä perässä?! Molemmat typistätte miehen lapsen tasolle, joka ei itse osaa tehdä arvioita, valintoja ja päätöksiä?!
Olenkin yrittänyt ajatella asiaa ns. omalle kohdalle ja silloin ymmärränkin mieheni kannan paremmin. Mutta toisaalta mulle perhe on perhe vaikka mitä tapahtuisi, tai ainakin haluan uskoa niin. Toisaalta mulle ei ole koskaan tapahtunut oman perheeni puolelta tuollaisia välikohtauksia ja draamaa mitän anopilta olemme saaneet kuulla, että ehkä senkin takia helppohan mun on sanoo.
Anoppi loukkasi minua ja miestäni pahasti, ei ymmärrä tehneensä väärin, mutta en halua koko loppuelämää elää vihassa ja katkeruudessa kuitenkaan. En ole valmis mihinkään läheiseen suhteeseen anopin kanssa, mutta jonkinlaiset välit olisi kuitenkin kiva olla jo ihan senkin tähden, että mahdolliset tulevat lapsemme saisivat isovanhemmat miehenikin puolelta. Mutta mies on jo julistanut, ettei antaisi koskaan lastemme nähdä mielipuolista äitiään.
Tiedän, että on tekopyhää muistaa äitiä vain äitienpäivänä, mutta ajattelin, että nyt olisi hyvä sauma jonkinlaisten välien lämmittelyyn, edes jonkinlaisiin puheväleihin.. Mutta annan totta kai miehen päättä enkä mene sotkemaan asioita omin päin, vaikka joskus tekiskin mieli.
ap
Ap ei nyt ymmärrä että kaikki äidit eivät ansaitse muistamista eikä kaikkien kanssa voi eikä edes kannata olla väleissä.
Anna miehesi hoitaa välinsä äitinsä kanssa ihan itse. Anoppisi kuulostaa omalta äidiltäni, joka ei näe itsessään mitään osaa mihinkään ja joka ei taatusti ikinä pyydä tekemisiään anteeksi. Ikuisesti ei kannata yrittää ymmärtää ja pitää välejä yllä; anoppisi on aikuinen ihminen johon pätevät ihan samat säännöt kuin muihinkin. Miehesi ei varmaan sietäisi moista käytöstä keneltäkään muultakaan. Ei äiti ole mikään poikkeus sääntöön.
Kiitos muillekin mielipiteensä kertoneelle.
Minun varmaan vaan on niin vaikea asettua mieheni saappaisiin.. Hänelle tämä äitinsä käytös tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, eli monta vuotta siinä luulossa, että äitinsä pitää minusta ja on iloinen hänen puolestaan. Itse taas aavistelin jo alusta alkaen, että anopilla on jotain minua vastaan, mutta yritin ajatella positiivisesti ja pistää tuollaiset ajatukset pois mielestä. Mutta muutama vuosi sitten, kun häitä aloimme suunnitella, huomasin, että anoppi ei ollut tästä mielissään ja hän jatkuvasti peilasi kaikkia meidän parisuhteen vaiheita ja iloisia uutisia itseensä ja valitti kuinka saamme hänet tuntemaan itsensä vanhaksi ja tarpeettomaksi ja että ihan höpöjuttuja mennä naimisiin noin nuorena ja eroatte kuitenkin. Silloin jo osasin aavistella, että anopilla on oma kriisi ja se tulee varmaan vielä esille suuremminkin ja niin tuli. Mieheni taas ei ollut huomannut mitään enteitä ilmassa ja nyt kuva äidistä murtui täysin...
No ehkä tästä vielä noussaan, olin itsekin todella allapäin koko alkuvuoden, mutta nyt tuntuu positiiviselta ja muistelen jopa enemmän kaikkia positiivisia kokemuksia anopin kanssa, olihan niitäkin, mutta harmi vaan, että kun kerran mokaa niin ne negatiiviset kokemukset jää kaikkien mieleen päälimmäiseksi...
Ja ei oo meillä vielä lapsia, yritystäkään ei vielä ole mutta toivottavasti alkaa yritys ensivuoden puolella :) Jos meillä olisi jo lapsia niin tilanne anopin suhteen varmaan olisi vielä jopa hankalampi. Toivon kuitenkin, että asiat selviintyy jollakin tavalla.
ap
Vaikka se onkin sun anoppi niin äitienpäivä on sun miehen ja hänen äitinsä välinen juttu. Saathan sinä tietenkin muistaa mother-in-lawia äitienpäivänä, mutta se voi olla kova pala miehellesi. Hän on varmasti loukkaantunut noista äitinsä loukkauksista, koska sä olet hälle elämänsä tärkein nainen.
Mieti omalle kohdallesi, että miltä susta tuntuisi jos sun äiti olisi sanonut vastaavia asioita miehestäsi ja sinä olisit pahoittanut mielesi ja sitten miehesi pakottaisi sinut vain painamaan villaisella noita haavoja ja tekopirteästi onnittelemaan äitiäs.
Anna sun miehesi ihan rauhassa selvitellä tunteensa ja suhteensa äitiinsä ja ole sinä tukena, oli lopputulos mikä tahansa.