”Shakespearen lukeminen on rakenteellista väkivaltaa”. Artikkeli taidekoulun ahdistavasta loukkaantumiskulttuurista.
Suomen kuvalehden artikkeli kuvastaa maailmaa, jossa iso osa, tai ainakin äänekäs osa, elää intersektionaalisen feminismi uhrimentaliteetin omaksuineina. Päästään kurkistamaan millaista elämä ehkä on, jos aate saa enemmän jalansijaa muuallakin yhteiskunnassa. Lisään joitakin lainauksia artikkelista, mutta suosittelen lukemaan sen ajatuksen kanssa kokonaan.
Opiskelijat ovat ahdistuneita ja vihaisia opettajalle, joka pyytää heitä tutustumaan klassikkoteoksiin ja ihmettelivät miksi koulussa näytettiin teoksia, joissa on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Elokuvat olivat aivan normaalissa levityksessä, eivät kiellettyjä edes alle 15-vuotiailta.
Opettaja yritti kysellä. Oliko teoksessa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?
Ei, mutta kuulemma se oli tavallaan ilmassa.
Kesäkuussa oppilaitoksiin lähetettiin adressi, jossa taidealan opiskelijat vaati korkeakouluja ottamaan antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa. Tiedostamaan eurosentrismin ja opetuksen lävistävän valkoisuuden. Kirjoitettiin mikroaggressioista ja representaatioista. Mukana oli lista huomioon otettavista asioista kursseja suunniteltaessa: kolonialismi ja dekolonialismi, sukupuolisensitiivisyys, turvallinen tila, intersektionaalinen feminismi, suomalaisuuden käsitteen laajentaminen.
Joskus opiskelijat ovat alkaneet itkeä jos ovat joutuneet käyttämään ns. vääriä sanoja. Opettajan mukaan näyttelijäopiskelijoiden pitäisi pystyä puhumaan tekstiä, jota pitävät moraalisesti vääränä.
”Minun sukupolveni on käynyt läpi postmodernin keskustelun myllyn, jossa halusimme täyttä vapautta ilmaista ja nimenomaan vapautta ilmaista sitä, että ulkoinen todellisuus ei määritä meitä ja me voimme suhtautua siihen haluamallamme tavalla”, Hulkko sanoo.
”Tämä suhde on muutoksessa.”
Erityisesti Shakespearen kanssa on ollut ongelmia. Romeon ja Julian ja Hamletin.
”Opiskelijat ovat tuoneet ilmi, että on väkivaltainen kokemus laittaa heidät yksin kotiin lukemaan teoksia, jotka edustavat raiskauskulttuuria. Että se on opetuksen rakenteellista väkivaltaa opiskelijaa kohtaan”, Timonen sanoo.
”Alun perin keskustelu tuli täysin puun takaa. Se kuulosti niin siltä, että mitä eroa on kirkon kirjarovioilla ja sillä, että me alamme siivota historiasta kirjoja pois.”
” Kollegoiden kanssa on mietitty, mistä kotimaisten klassikoiden listalle löytyisi ei-valkoisia kirjoittajia. Ennen teosanalyyseissä pyrittiin eroon tekijästä, nyt ensisijainen merkki on tekijä itse, sukupuoli ja ihonväri. Se on jännä ilmiö, kun samaan aikaan kenenkään ulkonäöstä ei ymmärtääkseni saisi vetää johtopäätöksiä sukupuolesta tai identiteetistä.”
Opetuksen suunnittelua ja kehittämistä ohjaa nyt ensi sijassa varovaisuus ja pelko julkisesta kohusta ja metelistä.
Eräs opiskelija kirjoitti näytelmän miehen roolin ahtaudesta ja kasvamisesta väkivaltaisen alkoholistiäidin kanssa. Omakohtainen. Kun keskeneräistä tekstiä käsiteltiin työpajassa, kanssaopiskelijat kokivat näytelmän liian miesnäkökulmaisena. Naisvihamielisenä. Äidin hahmo oli ikävä ja haitallinen. Se, ettei päähenkilö kokenut olevansa kotona miehen kehossa, katsottiin transfoobiseksi.
Teatterikorkeakoulussa on opiskelijan mukaan kaksi legitiiminä pidettyä teemaa: ilmastonmuutos ja vähemmistöjen oikeudet. Jos niitä ei käsittele, ihmetellään, miksei halua korjata vääryyksiä.
Haastateltavat pitävät päämääriä – yhdenvertaisuutta ja rasismin kitkemistä – tietysti oikeina, mutta keinoja väärinä. Kollektiivinen häpäiseminen, teoksen samastaminen tekijään ja vääränlaisten luomusten siivoaminen katsotaan modernisti perustelluksi vanhoillisuudeksi.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/shakespeare-on-rakenteellist…
Kommentit (162)
Koko elinaikanani ei mielipiteenvapaus ole koskaan ollut niin kapea kuin nyt. Tästä kaikesta on suvaitsevaisuus (ja sivistys) kaukana.
N55
Ilmankos suomalainen elokuva on nykyään ihan paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, että tuleeko tuolla sensitiivisyyskulttuurilla oikeasti suvaitsevaisempi maailma, vai muuttuuko maailma oikeasti ahdistavammaksi. Perinteinen vapausaate on kaukana, kun suvaittu mielipiteet ovat hyvin rajalliset ja cancel-kulttuuri rehottaa.
Kylläpä teitä joitain nyt pelottaa, kun ette saa enää elää maailmassa, jossa te päätätte, mikä mikä mielipide on sallittu.
Ei kaikkea kannata ylianalysoida. Itse edustan kiinalaista ajatustapaa: elämässä ei ole mikään niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, että tuleeko tuolla sensitiivisyyskulttuurilla oikeasti suvaitsevaisempi maailma, vai muuttuuko maailma oikeasti ahdistavammaksi. Perinteinen vapausaate on kaukana, kun suvaittu mielipiteet ovat hyvin rajalliset ja cancel-kulttuuri rehottaa.
Kylläpä teitä joitain nyt pelottaa, kun ette saa enää elää maailmassa, jossa te päätätte, mikä mikä mielipide on sallittu.
No miksi tästä asiasta tehty aiempi ketju poistettiin? Taidat projisoida omia tuntemuksiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, että tuleeko tuolla sensitiivisyyskulttuurilla oikeasti suvaitsevaisempi maailma, vai muuttuuko maailma oikeasti ahdistavammaksi. Perinteinen vapausaate on kaukana, kun suvaittu mielipiteet ovat hyvin rajalliset ja cancel-kulttuuri rehottaa.
Kylläpä teitä joitain nyt pelottaa, kun ette saa enää elää maailmassa, jossa te päätätte, mikä mikä mielipide on sallittu.
Öööh, tässä nimenomaan on kyse siitä, että kaikenlaisten mielipiteiden tulisi olla sallittuja.
Kohta varmaan historian opetus kielletään. Tätä menoa en yhtään ihmettele.
Kunnon first world problems. Neuvostoliitossa tuollaisille olisi lätkäisty 15 vuoden kakku leirillä Siperiassa.
Sitten kuitenki nnämä samat tyypit saattavat olla toisessa yhteydessä kovan luokan kiusaajia.
Joo, on ihmistä toisinaan vaikea ymmärtää.
Tulee mieleen Jarkko Niemen hahmo moderneissa miehissä. Ihan järkyttävää.
Neukkulassa kaikki tasapäistettiin kylmästi ulkoasua myöten. Kaikki erilaisuus kitkettiin, pyrittiin kitkemään, raa´alla tavalla pois. Nyky-Venäjäkin edustaa aika pitkälle edelleen näitä kovia lattapäisiä arvoja.
Shakespearen näytelmät ovat yleisinhimillisiä, ja kommentoinkin aiempaan ketjuun, että pystyn hyvin samaistumaan Otelloon, jonka ongelma on kykenemättömyys uskoa, että on onnensa arvoinen, ja tuhoaa itse kaiken, vaikka olen nainen. Kohtahan ollaan samassa tilanteessa kuin kuningatar Viktorian aikaan, kun Bowdler poisti Shakespearesta kaikki härskiksi koetut kohdat, joita on aika paljon.
"Kohta varmaan historian opetus kielletään."
Onko historiasta ennenkään opittu mitään muuta kuin se, ettei siitä todellakaan ole mitään opittu...
USAssa tämä tilanne on jo karannut aivan käsistä. Hollywood tuuttaa jatkuvasti ulos intersektionaalisia elokuvia, jotka menestyvät... noh, heikohkosti. Viime vuonna tuli uusi versio Kaunotar ja kulkuri -elokuvasta. Tietysti cgi:stä, mutta mikä ihmetytti, niin ihmispariskunnan nainen oli mustaihoinen. 1910-luvulla ei mitenkään olisi ollut mustan naisen ja valkoisen miehen välinen avioliitto sallittua. Olisivat sitten edes siirtäneet elokuvan edes nykyaikaan.
No voi voi, kun osa oikeasti on joutunut ELÄMÄÄN asioita, joista nämä prinsessat joutuvat lukemaan. Hyvä se on tietää, että maailmassa on muutakin ajatusta kuin se omassa päässä pyörivä hattarapilvi.
Vierailija kirjoitti:
"Kohta varmaan historian opetus kielletään."
Onko historiasta ennenkään opittu mitään muuta kuin se, ettei siitä todellakaan ole mitään opittu...
Siis susta on ihan ok, että tapahtuneet kauheudet lakaistaan maton alle?
Nuoret ovat herkässä iässä, helposti vietävissä kaikkiin ääriliikkeisiinkin. Oma identiteetti on kovin hauras, ja sitä manipulaattorit osaavat taitavasti käyttää hyväksi.
Kuulostaapa tasapainottomalta porukalta. Toivottavasti löytävät elämäänsä sisältöä ja ilon aiheita.
Tosin olen sitä mieltä, että ihminen, joka alkaa itkeä kun kuulee "vääriä" sanoja, on joko mielenvikainen tai sitten nauttii tilanteesta, jossa voi olla "hyvien" puolella pahaa vastaan ja tirauttaa vielä pikku itkut siihen päälle koska paha maailma.
"Siis susta on ihan ok, että tapahtuneet kauheudet lakaistaan maton alle?"
Ei. Päinvastoin toivoisin, että jotain opittaisiinkin. Vaan kun ei siltä todellakaan, edelleenkään, vaikuta...
Kannattaa miettiä, että tuleeko tuolla sensitiivisyyskulttuurilla oikeasti suvaitsevaisempi maailma, vai muuttuuko maailma oikeasti ahdistavammaksi. Perinteinen vapausaate on kaukana, kun suvaittu mielipiteet ovat hyvin rajalliset ja cancel-kulttuuri rehottaa.