Lue keskustelun säännöt.
5v kriisiperheenä - nyt psykiatrilla
04.05.2014 |
Meidän perhe toimi viiden vuoden ajan kriisiperheenä - siis "kotihoitona" huostaanotetuille lapsille ennen pysyvämmän sijaisperheen löytymistä. Lähdimme hommaan koska olemme lapsirakkaita ja omat lapset jo aikuisia. Eipä osattu varautua eikä kukaan meitä (ei edes sossut) varoittanu miten rankkoja juttuja ja ihmiskohtaloita on edessä. Monta kymmentä lasta meillä ollut, kidutettuja, hakattuja, raiskattuja. Ei ollut mitään valmiuksia oikeesti kohdata niitä, ja nykyään käyn psykiatrilla ihan vaan tuosta syystä. En osannu ikinä edes kuvitella mitä kaikkea ja miten paljon pahaa omat vanhemmat voi lapselle tehdä. Ja niin sydäntä raastavaa, miten alle kouluikäiset lapset kauppaavat itseään kuin jotain kissanpentua - "Voitteko te ottaa mut?" :(
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:55"][quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:51"]Ja sitten taas toisaalta ainakin Helsinki luottaa siihen, että tukiperheet ym. saavat itse valita tukilapsensa...esim. meidän erityislapsi ei tämän takia saanut perhettä ollenkaan, kun halutaan vaan kivoja ja helppoja, normaaleja lapsia. Ei saisi koko toiminta pyöriä pelkän hyvän tahdon varassa!
Samoin sijaisperheet pitäisi valmentaa tehtävään kunnolla ja raskaimmat tapaukset lapsissa jättää ammattilaisten hoivaan.
[/quote]
Niistä vaikeimmista tapauksista ei aina päällepäin näe että ovat vaikeita.. Meillä oli tyttö neljän vuoden ajan ja vuoden jälkeen paljastui oikea luonne: kävi kaikkien päälle, lukittautui vessaan, löi puri ja haukkui kaikki. En osaa edes kirjoittaa millaista se oli mutta ihan kamalaa. Sossu joka hänet sijoitti ei uskonut koska aina kun tyttö lähti muualle lomille, käyttäytyi todella hyvin sen ajan ja meille palatessa helvetti aukesi uudestaan.
Lopulta saatiin tyttö meiltä laitokseen ja ensimmäisen vuoden ajan laitoksen väki ihmetteli kun tyttöhän on mukava ja kohtelias.. Vuoden jälkeen sielläkin helvetti aukesi ja ovat edelleen helisemässä sen kanssa aivan kuin me aiemmin.
[/quote]
Miksi tätä on alapeukutettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 17:54"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:27"]
Ikinä en silti ollut "valmis" siihen mitä tuli - tämä tyttö (4v) mm. sai täyden paniikkikohtauksen jos hänet peitteli vahingossa niin, että peitto meni kasvoille (tukehtumistrauma, isä oli istunut lapsen naamalle ja pakottanut imemään munaansa/nuolemaaan persettään). Ei näihin normi-ihminen oikeasti täysin pysty varautumaan eikä tällasia asioita käsittelemään. Niin se vaan on.
[/quote]
Siis hyi helvetti! Itku tuli tästä ='(
[/quote]
Surullisinta tässä on se, että tuollaisista lapsista ei vaan enää ikinä tule ehjää, normaaliin elämään kykenevää aikuista.
[/quote]
Voin vieläkin pahoin tästä jutusta. Voikun olisi keksitty juttu!
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 17:28"]
Hyi helvetti mitä juttuja :( Sanokoon kuka hyvänsä hitleristiksi tai eugenistiksi mutta minä olen kyllä sitä mieltä, että ne jotka tekevät tollaista lapsilleen, tulisi pakkosterilisoida.
[/quote]
Lopettaa ne pitäisi. Kuin raivohullut koirat.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 17:54"]
Surullisinta tässä on se, että tuollaisista lapsista ei vaan enää ikinä tule ehjää, normaaliin elämään kykenevää aikuista.
[/quote]
Surullisinta on mun mielestä tällaiset asenteet...
Ihmiset voi selvitä mitä hirveimmistä jutuista, ja muiden asenteella on iso vaikutus, tuollainen asenne mitä sulla on, on yksi pahimpia juttuja.
Itsekin olen sellaisesta perheestä, jossa meille tapahtui paljon käsittämättömän hirveitä asioita, ja pahinta on aina ollut tuollainen leimaaminen, ihmiset eivät tajua sitä, että kun olet elänyt läpi jotain tuollaista kauheaa, se ei ole samalla tavalla sinulle kauheaa kuin niille, jotka ulkopuolisina kuulevat tuollaisia asioita, en itse kerro ikinä kenellekään mitä meille tehtiin lapsena, koska ihmisten kauhistelut ja itkukohtaukset on jotain niin raskasta ja edelleen hämmentävää, vaikka ymmärränkin sen miten kauhealta tuollainen kuulostaa.
Ja teille, jotka autatte näitä hirveissä oloissa olleita ihmisiä, lapsia ja aikuisia, te olette oikeasti sankareita ja välillä te olette se osa tuollaisen lapsen elämässä, joka auttaa selvitytymään, joten iso kiitos teille, vaikka ymmärrän kyllä miten hirveää on kohdata noita asioita.
Kaiken hirveyden takana me, noiden juttujen uhrit, ollaan silti ihmisiä, traumatisoituneita ihmisiä, mutta silti pohjimmiltaan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin.
Eihän tällaista voi tapahtua, ilkeät sossuthan vaan turhaan huostaanottaa lapsia kunnon vanhemmilta.. Eikös se niin menny...........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:51"]
Ja sitten taas toisaalta ainakin Helsinki luottaa siihen, että tukiperheet ym. saavat itse valita tukilapsensa...esim. meidän erityislapsi ei tämän takia saanut perhettä ollenkaan, kun halutaan vaan kivoja ja helppoja, normaaleja lapsia. Ei saisi koko toiminta pyöriä pelkän hyvän tahdon varassa!
Samoin sijaisperheet pitäisi valmentaa tehtävään kunnolla ja raskaimmat tapaukset lapsissa jättää ammattilaisten hoivaan.
[/quote]
Eihän tässä ollut kyse tukiperheistä vaan kriisiperheistä.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 14:43"]
Eihän tällaista voi tapahtua, ilkeät sossuthan vaan turhaan huostaanottaa lapsia kunnon vanhemmilta.. Eikös se niin menny...........
[/quote]
Niitä on vaan niitä turhiakin huostaanottoja.. Miksi on aina joko tai.. Miksi ei voi ymmärtää että virheitä tapahtuu puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kamalaa ;'( en kestä ajatella sitä pientä raasua jota isä hyväksikäyttänyt.. Toivottavasti hän voi nyt hyvin eikä tapaa kusipääpaskaisäänsä enää ikinä! Ja toivottavasti se paska on vankilassa, vaikka tuskin on suomen tuomiot tuntien.
Mitähän tuokin pitää sisällään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, että kriisiperheet eivät saa asianmukaista opastusta, mihin ovat ryhtymässä. Sijoitetut lapset eivät ole mitään tavallisia naperoita, jotka normaali arki ja lähimmäisen rakkaus voisi pelastaa ehjäksi. Tarvitaan pitkä tie ja luottamuksen rakentuminen, että pieni lapsi voisi kasvaa eheämmäksi. Jotkut ovat tosin jo niin kaltoinkohdeltuja ihmispoloja, ettei voi enää kuin haaveilla normaalista ja tavanomaisesta elämästä.
Sijais- ja kriisiperheet tekevät arvokasta työtä, mutta todellakin toivon, että he saisivat siihen tukea ja tietoa!
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 14:55"]Ihan kamalaa ;'( en kestä ajatella sitä pientä raasua jota isä hyväksikäyttänyt.. Toivottavasti hän voi nyt hyvin eikä tapaa kusipääpaskaisäänsä enää ikinä! Ja toivottavasti se paska on vankilassa, vaikka tuskin on suomen tuomiot tuntien.
[/quote] En jotenkin siedä tällaista naiviutta erityisesti tällaisessa ketjussa.
Onneksi on ap:n kaltaisia jotka oikeasti tekevät asioille jotakin. Suuri hatunnosto teille kriisiperheille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outoa päätyä kriisiperheeksi ilman koulutusta.
Mikään koulutus tuskin riittää, kun huolehittavana on vaikeasti traumatisoitunut lapsi. Varmasti se vaikuttaa omiin tunteisiin ja mieleen, ja omien tunteiden kanssa joutuu tekemään töitä, ettei saa myötätuntouupumusta ja masennu itsekin pahuudesta jota kohtaa. Tieto ja järki ja tunne vaikuttavat kummatkin ihmisessä ja asioiden kohtaamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 12:01"]
Ei voi olla totta, toivon sydämestäni että tuo 4-vuotiaan juttu on provo. Oliko isä tehnyt tytölle noin useasti vai kerran? Mitä tytölle kuuluu nyt? Eihän ole joutunut takaisin vanhempiensa luo?:(
[/quote]
Miksi ihmeessä se olisi provo? Tuollaista ja pahempaakin tapahtuu tälläkin hetkellä sadoissa suomalaiskodeissa. Ehkä juuri sinun naapurissasi kidutetaan pientä lasta tälläkin hetkellä.
Sitten kun näistä kidutetuista, hylätyistä, hyväksikäytetyistä, hakatuista, raiskatuista lapsista kasvaa nuoria jotka eivät koskaan uskalla mennä kotiinsa, av-mamma kävelee ostarilla ohi ja nyrpistää ylemmyydentuntoisena nenää. Kun heistä kasvaa aikuisia, joiden yöt kuluvat painajaisia katsellen eikä mitään eväitä tai mallia normaaliin elämään ole annettu, mamma kirjoittaa palstalle miten tuollaiset luuserit ovat yhteiskunnan loisia ja syöpä ja ne voisi vaikka lopettaa.
Näin se kuulkaa menee. Mikä on se ikäraja, kun empatia loppuu ja halveksunta alkaa? Minun kohdallani se oli siinä 10 vuoden kieppeillä. Sen jälkeen olin pelkkää paskaa ja vastenmielinen hylkiö myös kaikkien muiden kuin omien vanhempieni mielestä.
[/quote]
Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti asiat ovat nyt paremmin, jos ei ulkoisesti niin ainakin sisäisesti. Kaikki eivät halveksi.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:27"]
Minusta on outoa, ettei ota kunnolla selvää asioista ihan itse ennen kuin tuollaiseen ryhtyy. En sano pahalla, mutta mielestäni on erikosta ettei ymmärrä sitä kuinka paljon nämä pienet lapset ovat kärsineet tai millaisia traumoja mukanaan kantavat. Toivon, että tällaiseen hommaan lähtee sellaisia ihmisiä, joilla elämän realiteetit ovat vähän paremmin hallussaan.
Siis varmasti kaikille nuo kokemukset ovat hyvin raskaita, mutta yllätyksenä niiden ei kyllä pitäisi tulla.
[/quote]
Kukaan ei tiedä etukäteen miten sekopäisesti käyttäytyy kaltoinkohdeltu 5-10 vuotias. Tai miltä se itsestä tuntuu. Jokainenhan kokee eri tavoin. Jos joku sanoo että se on ahdistavaa, niin mitä se vielä kertoo miten sinä sen kokisit? Jos joku sanoo että se on järkyttävää, mitä se kertoo siitä miten juuri sinun kohtaamasi lapset käyttäytyisivät? Jokainen tapaus on yksilö. Eipä siihen voi ennakkoon valmentua juurikaan. Voi vähän kuvitella ja ennakoida, mutta käytännössä tunteiden ja kokemuksen rajuus yllättää todennäköisesti kuitenkin. Se lapsen kokema paha näyttäytyy sellaisilla tavoilla ettei siihen oikein voi varautua.
Jos olisi ollut töissä lasten psyk osastolla, saattaa olla joku käsitys. Mutta silti se on eri asia, nähdä se lapsi osastolla, kuin ottaaa omaan kotiin asumaan ja olla läsnä siinä lapsen traumoissa 24h. Se tulee vähän eri lailla iholle, kuin osastolla ja työssä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:41"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 13:27"]Minusta on outoa, ettei ota kunnolla selvää asioista ihan itse ennen kuin tuollaiseen ryhtyy. En sano pahalla, mutta mielestäni on erikosta ettei ymmärrä sitä kuinka paljon nämä pienet lapset ovat kärsineet tai millaisia traumoja mukanaan kantavat. Toivon, että tällaiseen hommaan lähtee sellaisia ihmisiä, joilla elämän realiteetit ovat vähän paremmin hallussaan.
Siis varmasti kaikille nuo kokemukset ovat hyvin raskaita, mutta yllätyksenä niiden ei kyllä pitäisi tulla.
[/quote]
No kyllä se tulee jokaiselle järkytyksenä kun 6-12 vuotias on sekaisin kuin aikuinen ihminen ja puhuu pahoinpitelyistä ja seksuaalisista hyväksikäytöistä aivan kuin ne olisivat arkipäivää. Sellaista sanastoa käytetään jota tuon ikäisten ei pitäisi edes tietää vielä. Ja kaikkein eniten kummastuttaa miksi lapset ovat silti lojaaleja vanhemmilleen jotka ovat heitä huonosti kohdelleet.
Siihen kun lisätään vielä traumat ja agressiivinen käytös niin on tuki- ja sijaisperheet kummissaan.
[/quote]
Anteeksi nyt, mutta mitä te sitten luulitte traumatisoituneiden, kiireellisesti sijoitettujen lasten kokeneen? Pari tukkapöllyä?
Aika tökeröä, jos teitä ei valmennettu asiaan etukäteen mitenkään. Se nimenomaan on rankkaa isolla ärrällä.
-sijaisäiti-
Sijaisäitiys on pyörinyt pitkään mielessäni, mutta kertomasi perusteella taidan jättää ajatuksen vielä muhimaan ja ehkäpä unohtaa kokonaan. Sanattomaksi vetää pelkästään noiden mainitsemiesi kohtaloiden lukeminen. Ettekö saaneet riittävää työnohjausta/keskustelutukea sijaislasten oloaikana? Sen luulisi olevan ehdotonta noin rankkojen tilanteiden kanssa työskennellessä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 18:45"]
Musta ap ei vain sijaisperheeksi ja mulle on sossu sanonut suurin osa lastensuojelusta on jotain muuta, kun noin rankkoja juttuja.
Vain pieni osa on niitä hirveän huonoja vanhempia.
[/quote]
On totta, että pieni osa on näitä äärimmäisen karmeita tapauksia, mutta väliin mahtuu myös muita tapauksia joissa lapsen kehitys on uhattuna, vaikka lapsi ei olisikaan hengenvaarassa. On vanhempia joilla on vanhemmuus tyystin hukassa, yksihuoltajaäitejä jotka ovat niin masentuneita että eivät nouse sängystä ylös, ja ala-asteikäinen lapsi joutuu huolehtimaan äidistään. On lapsia joiden vanhemmat luulevat että riittää jos lapselle on jääkaapissa pussillinen karjalanpiirakoita joita se ottaa silloin kun sattuu olemaan nälkä. Myös tällaiset lapset oireilevat sijaisperheisiin tullessaan rankastikin. Raiskauksiin ja fyysisiin pahoinpitelyihin verrattuna tällainen lievempi hoidon laiminlyönti saattaa kuulostaa vähäiseltä, ja voi oikeasti tulla yllätyksenä kuinka vahvasti lapsi oireilee.
Mutta kuten edellä sanottua, jos lapsi saa purkaa tunteensa, päästää oireensa pinnalle ja vierellä on silti aikuinen joka tukee eikä hylkää, toivoa on.