Lue keskustelun säännöt.
Kestäisitkö kuulla, että lapsesi ei ole normaali?
04.05.2014 |
Jos lähipiirissäsi sattuisi olemaan lapsen kehityksen ammattilainen, joka näkee selvästi, että erityislahjakkaana pitämäsi lapsesi onkin kehityksessään ensinnäkin selvästi ikäisiään jäljessä ja toiseksi lähdössä aivan väärille urille, haluaisitko kuulla tämän? Lapsi on ainokainen ja ei käy päiväkodissa. Neuvolassa tämän tyyppisiä ongelmia on vaikea huomata jos vanhempi ei niitä itse ota puheeksi.
Kommentit (101)
Joo. Musta ap voi kehottaa juttelemaan lapsen omalaatuisuudesta neuvolassa, komppi edelliselle. Mutta ei voi jakaa mutudiagnooseja, minkä ap varmaan itsekin tajuaa, jos on oikeasti alan ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
87, juuri noin. Epäilyn voi esittää, muttei hieroa diagnoosia kaverin naamaan. Hyväkin ystävä voi olla vähän paitsiossa tiedoista.
Mutta jos ap on - muistan hänen maininneen - ko. lapsen kummi ja äidin läheinen ystävä, minusta hän voi kertoa huolestaan. Kummilapsen hyvinvointi kuuluu hiukan hänellekin.
86
Olisi edelleen ollut kiva tietää näistä ap.n tuttavan lapsen piirteistä... että mitä erityispiirrettä vanhemmat nyt tietämättään tukeavat ja oikein haluavat korostaa..
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:15"]Onhan neuvolassa esim 5 v tarkistus niin kyllä siellä huomataan, eskarissa viimeistään huomataan koska siellä vierailevat eltot ja keltot, on erityislastenopea ja tavallista lastentarhanopea.
[/quote]
No ei kyllä huomata. Sen yhden tunnin perusteella ei voi johtopäätöksiä usein vetää. Sen sijaan päiväkodissa huomataan.
t.elto
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 17:07"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:15"]Onhan neuvolassa esim 5 v tarkistus niin kyllä siellä huomataan, eskarissa viimeistään huomataan koska siellä vierailevat eltot ja keltot, on erityislastenopea ja tavallista lastentarhanopea.
[/quote]
No ei kyllä huomata. Sen yhden tunnin perusteella ei voi johtopäätöksiä usein vetää. Sen sijaan päiväkodissa huomataan.
t.elto
[/quote]
Totta. Neuvolassa vain paino ja pituus ym. Ja jos lapsi on hieman ujompi eikä oikein lähde mukaan mihinkään, niin vanhempien juttuihin uskotaan. Ei siinä sen kummemmin aleta tutkimaan, että mikä mistäkin johtuu.
Päiväkodissa tosiaan lasta nähdään päivittäin ja ryhmätilanteissa ja tehtävähetkissä juuri huomataan parhaiten nämä esim. koulussa vaikeuksia tuottavat erityispiirteet.
Onneksi esiopetus on nykyään pakollinen. Vaikka silloin ollaan jo melko myöhässä tiettyjen asioiden kanssa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lapselle koulunaloitus on iso juttu ja jos se alkaa huonosti ja itsetuntoa alentavasti, on suuri työ saada lapselle uusi mahdollisuus uuteen alkuun ja kouluinnostus takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestäisi eikä toivottavasti kukaan sano kenellekään niin. Normaaliutta kun on hyvin vaikea määrittää. Kuka meistä on normaali? Olen kyllä kestänyt kuulla ja toki itsekin havaita sen, että lapseni on erilainen kuin useimmat samanikäiset. Mutta kyllä ihan normaali omana itsenään kuitenkin on.
Olimme puistossa jossa keski-ikäinen nainen tuli samalle liukumäelle. Hänellä oli kaksi lasta jotka tulivat tönimään lastani ja lapseni puolustautui. Yhtäkkiä tämä nainen huusi 5- vuotiaalle lapselleni halveksivaan sävyyn, että tämä oli epänormaali. "Ettekö huomaa kuinka epänormaali lapsi tämä on".
Oma lapseni on sosiaalinen ja juttelee ihmisille, tämän naisen lapset olivat täysin hiljaa.Tilanne oli todella kummallinen.
Tämänjälkeen suutuin kyllä todella ja huusin tuolle naiselle, että voiko aikuinen nainen joka kulkee lippalakkipäässä samalla kun on korkokengät jalassa olla itse kovinkaan normaali. Yleensä en puutu muiden pukeutumiseen, mutta nyt oli pakko.
Vieläkin sattuu lapseni puolesta.
En menisi kenellekkään lapselle sanomaan, että tämä on epänormaali.
Lapsille ei saisi lyödä leimoja liian varhain.
Tuo tuntui todella pahalta koska pelkäsin, että lapseni uskoisi tuota naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olin äiti joka huomasi itsekin lapsensa ongelmat, ei tarvinnut ulkopuolisten puuttua.
Mutta jos sinulla on nyt lähellä tuollainen perhe niin anna olla, lapsi kyllä narahtaa jossain seulassa, viimeistään koulussa. Todennäköisesti vanhemmat eivät ota viestiäsi vastaan millään tasolla.
Haluaisin todella tietää mikä ammattilainen ap on ja minkä ongelman diagnosoi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mieluiten kuulisin asian vähän vihjattuna. En haluaisi että minulle lauotaan mitään "totuuksia" lapsestani, jonka itse koen tuntevani parhaiten. Pieni vihje saisi minut kuitenkin itse ottamaan enemmän selvää asiasta.
Minulla itselläni muuten on erityislapsi, mutta asetelma on muuten päinvastainen. Itse olin pitkään yksin huolieni kanssa, mutta sain suurella vaivalla muut vakuutettua ja diagnoosinkin haettua. Kaikki muut pitivät lastani vain erityislahjakkaana eivätkä joko huomanneet hänen ongelmiaan tai sivuuttivat ne tyyliin "eihän kaikkea voi osata".
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:08"]
Kuolemaan johtava sairaus on ainoa asia, jota en oikeasti kestäisi kuulla-
[/quote]
Miksi alapeukut? En ole alkup. kirjoittaja, mutta ymmärrän hänen pointtinsä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 12:16"]
Lapsella itsellään on oikeus tietää mikä häntä vaivaa. Ikätasolle sopivasti tietenkin.
Miettikääpä millaista on miettiä koko kouluikä, miksi minä olen tämmöinen ja koko ajan epäonnistun! Jos pulmalle on nimi voi teini-ikäinen itsekin hakea tietoa ja vinkkejä siihen, miten pulmien kanssa pärjää paremmin.
Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta ja pidän törkeänä sitä, ettei lapselle kerrota. Olisin halunnut tietää miten as-piirteet vaikuttavat toimiini ja miten hahmottamisvaikeuksia voidaan lieventää. Nyt jouduin elämään kouluvuodet yksin ongelmieni kanssa.
[/quote]
Mietin ihan samaa. Itse tajusin vasta aikuisena (todella takkuilevan elämän keskellä) minulla olevan add. Olisipa joku ulkopuolinen nähnyt add piirteeni ollessani lapsi -olisin voinut opetella aivan toisenlaiset toimintamekanismit, korjannut haaveitani sopimaan paremmin todellisuuteen ja olisin selvinnyt ehkä hieman vähemmillä kolhuilla! Aina ollut niin omituisen erillinen ja ulkopuolinen suhde toisiin ihmisiin, aina vähän sivussa ja vähuan omituinen ja ihan hirveäst tsempannut ja tsempannut ja yrittänyt opetella 'normaaliksi'...
Haluaisin kuulla, js olisin ehkä esittänyt asian lasten kanssa työskentelevälle tuttavalleni juuri noin että eihän siinä ole mitään epänormaalia, eihän. Olisin toivonut että silloin hän avaa suunsa ja sanoo ettei varmaan mutta voihan se olla myös xxxx. Ja sitten ois voitu jutella siitäkin vaihtoehdosta.
Mutta haluaisin kuulla jos jotain voi olla pielessä. Mutta ehkä olen inhorealisti äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Huomautan että kyse on pienestä koulusta ja ihan muutamassa vuodessa saadaan tälläinen häirikkö erakoitumaan: ei luokkakaverit mene sen synttäreille tai kutsu sitä omiin juhliin, ei pyydetä leikkeihin"
Oletko ihan tosissasi? Nimittelet häiriköksi lasta, joka on avun ja tuen tarpeessa :(
Hanki kuule lisää tietoa erityislapsista ja palaa sitten kommentoimaan tänne. Toivottavasti edes hiukan viisaampana....
Kun meille tarhassa sanottiin lapsen tarvitsevan ekalle luokalle tukea siirtymisissä, niin kyllä mulla hetken löi ihan tyhjää, vaikka olenkin lasten kaikenlaisten asioiden tukemisen puolella. Mutta eipä siinä mitään, ei tulisi mieleenkään kieltäytyä silti avusta, jos sitä saadaan.
Eipä se olisi yllätys, kun vanhempansakaan eivät ole mitään normaaleja :)
Missä ominaisuudessa sinä olet, kenelle olet menossa laukomaan hänen lapsestaan totuuksia? Teetkö diagnooseja pyytämättä ja pikana?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:39"]
Missä ominaisuudessa sinä olet, kenelle olet menossa laukomaan hänen lapsestaan totuuksia? Teetkö diagnooseja pyytämättä ja pikana?
[/quote]
Eli ensimmäinen vastaus oli siis "en". Hyvä, kiitos.
Minun mielestäni tekisit tärkeän palveluksen kertomalla huolestasi. Korosta, että et diagnosoi, mutta oman ammattikokemuksesi perusteella kehottaisit hakeutumaan tutkimuksiin.
Neuvolan viisivuotistarkastuksesta pääsee läpi vakaviakin ongelmia, tunnin tutkimuksissa lapsesta saadaan loppujen lopuksi esille aika vähän. Ja jos terkka ei ole kokenut ja törmännyt juuri oikeanlaisiin ongelmiin aiemmin, hän ei välttämättä tunnista niitä. Esim.omalla lapsellani on asperger, ja neuvolassa ei ymmärretty siitä oikeastaan mitään, assit ovat kahden kesken läärin tai terkan kanssa aika normaalinoloisia. Ongelmien havaitsemiseen tarvitaan ryhmätilanteita toistenlapsien kanssa - ja kokemusta autismikirjosta.
Eli EI kannata ttuudittautua liikaa siihen luuloon, että kyllä ongelmat huomataan neuvolassa.
Ja vanhemmat taas tavallan kasvavat lapsen omalaatuisuuksiin eli huomaamattaan sopeutuvat niihin niin, etteivät niitä huomaa, varsinkin jos lapsi on ainoa.
Ja silloin on iso riski, että ongelmat havaitaan vasta koulussa, jolloin on hukattu monia arvokkaita vuosia, jolloin terapialla olisi voitu auttaa lasta.
Sen vuoksi: ota se riski! Voi hyvin olla, että ystäväsi loukkaantuu, mutta kyllä hän ennen pitkää ymmärtää sinun tehneen arvokkaan palveluksen.