Miten 9 t unta yössä tarvitsevat ehtivät nukkua?

Vähensin yöuniani 6-7 tuntiin. Hyvin jaksaa. Herään vähän ennen kuin herätyskello pirahtaa. Tätä ennen nukuin 8-10 tuntia ja olin useammin väsynyt. Aivan nuorena tuntui, että 12 tuntiakin oli liian vähän unta. Olen siis nukkunut liikaa ja korjannut tapani. Jos joskus väsyttää, otan mieluummin lyhyet iltapäiväunet, kuin että nukkuisin pidemmät yöunet.

Jos mä nukkuisin 9 tuntia yössä, mun pitäis mennä nukkumaan illalla seitsemältä. Se taas tarkoittais sitä, että mun pitäis mennä nukkumaan heti kun töistä tulen kotiin ilman suihkua tai iltapalaa, paitsi että joskus pääsen töistä vasta puoli kahdeksalta. Joskus taas mun pitää käydä töissä vielä illalla yhdeksältä ja kotiin tulen silloin vähän ennen kymmentä. Sitten vielä suihku ja iltapala, eli petiin aikaisintaan yhdeltätoista. Onneksi mulle riittää noin viiden tunnin yöunet.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 10:40"]

Ihme sekoilua.

Mä menen nukkumaan puolen yön jälkeen ja nukun noin puoli kymmeneen. Ja voisin lyödä aika suuresta summasta vetoa, että saan päivässä aikaan enemmän kuin sinä :D Ylipäätään teen paljon enemmän asioita kuin ihmiset yleensä, mulla on useampi työ ja paljon harrastuksia, sekä perhe ja kotikin hoidettavana. Kummasti sitä jaksaa, kun nukkuu tarpeeksi!

P.S. Katso vähemmän telkkaria niin saat enemmän aikaan & enemmän unta!

[/quote]

Jos nukut puoli kymmeneen niin millaisia työaikoja sulla näissä useissa työpaikoissa on?

Ihmisten vapaa-aikakin on mennyt valtavaksi suorittamiseksi. Aikuinen ihminen ei pysty olemaan onnellinen(?) ja tyytyväinen(?) ilman, että on tuntitolkulla omaa ruutuaikaa joka päivä. Kaikki illat Pitää juosta harrastuksesta toiseen. Ei ehdi edes täyttää ihmisen perustarpeita - kunnollista ravintoa ja riittävästi lepoa - kun koko ajan Pitää olla menossa. Missä on sisäinen rauha ja tasapaino? Missä on rentous? Missä on tila antaa ajatusten lentää ja olla vaan? Kritisoin vahvasti tätä nykyelämänrytmiä, jossa ihmiset vain väsyvät ja masentuvat. Ihan riittävästi saa "suoritettua" vähemmälläkin kohkaamisella ja sitten muutenkin voikin rentoutua ja nauttia elämästä. Ja nukkua riittävästi - mikä se kullekin ominainen unentarve on. Kaikki eivät tarvitse tietenkään näin paljon unta kuin esim. minä ollakseen skarppi, hyvinvoiva ja hyväntuulinen.

9

Ite teen yötöitä ja silloin työviikolla on pakko olla iisimmin kaiken tekemisen kanssa, vuoropäivinä eri asiat(kauppa, miesystävän kans seurustelu/kaverit,pihahommat) koska omaa aikaa on vain 7.30 alk.se kolmisen tuntia..nukkumista siis 10-19.30. Joskus pakko käydä jo ysiltä nukkumaan..riippuen mitä edellisyönä/aamupäivänä on puuhannu.

Työmatka menee kävellen, hoituu samalla liikuntapuolikin työviikon aikana, kun matkaa kertyy n.4km suuntaansa.

Vapaaviikolla sitten tekee mitä huvittaa ihan ajan kanssa, koska on aina se koko viikko vapaata. Suunnittelen ja järjestelen kyllä monesti vapaaviikolle erilaisia menoja jo valmiiks. Viimesenä työpäivänä, joka menee suurimmaksi osaksi nukkumiseen, pidän aina siivouspäivän, niin ei tarvitse vapaapäiviä kuluttaa sellaseen turhanpäiväseen hommaan.

Kai se organisointi on tässä se avainsana, miten saa ajan riittämään :)

Tuohon edelliseen voisin kommentoida että silloin kun ihminen on tyytyväinen ja onnellinen, energiaa riittää paljon kaikkeen tekemiseen. Eli se tekeminen kumpuaa onnellisuudesta eikä niin päin että tekemisellä tavoiteltaisiin onnea.

En välttämättä nuku ihan yhdeksää tuntia enkä ainakaan joka yö. Mutta myönnän, että nukkuminen on meillä aika arvostettua, eli saatamme arkisin mennä sänkyyn jo 21-22 välillä. Ruokakaupassa käymme monta kertaa viikossa ja kokkaamme paljon ja pitkän kaavan mukaan. Sekstailuunkin riittää aikaa ja halua vähintään 5 kertaa viikossa. Arkipäivisin saatamme mennä muhinoimaan heti töistä tultuamme. Lapsille vaan sanaa, että otamme päiväunet. Ja makkarin ovi kiinni. Näiden lisäksi riittää aikaa vielä koiran kanssa touhuiluun ja kaikenlaisiin pihatöihin, ulkoilemme siis paljon.

Viikkosiivouksen, ikkunoiden pesut yms. olen ulkoistanut, jokapäiväisen ylläpitosiivon taas tekee helposti muiden puuhien lomassa. Pyykinpesu hoituu meidän perheessä siten, että jokainen huolehtii omat pyykkinsä, myös lapset jo alakouluikäisestä alkaen. Jokaisella on oma likapyykkikori ja jokainen pesee ja kuivaa omat pyykkinsä (sis. pyyhkeet ja petivaatteet) tarpeen mukaan. Toimii loistavasti, suosittelen!

Näillä eväillä siis mennään meillä. Se mihin ei riitä aikaa on TV. Leffoja katsomme kyllä viikonloppuiltaisin.

No kaverini kuulemma tarvii 9 h unta. Ei ole lapsia kotona, käy töissä 8-16. Harrastaa liikuntaa (juoksua, jumppia), ei käytä tietokonetta kotona ja katsoo vähän televisiota. Menee sänkyyn vähän ennen kymmentä, ja nousee seitsemältä. Hyvin tuntuu toimivan. Jäähän siinä työpäivän jälkeen reilu 5 tuntia kaikelle muulle.

Miksi kaupassa pitää käydä joka arkipäivä? Minä keskitän suurimman ostosreissun viikonloppuun. Mies tuo sitten päivittäisen lihan, kalan tms tuoreena, muttei ihan joka päivä tarvitse senkään käydä kaupassa (kokkaa välillä pakkasesta ja siitä mitä olen tuonut isompana satsina viikonloppuna).

Miksi ruokaa pitää laittaa alusta asti joka päivä? Miksei voi tehdä ruokaa pakkaseen ja lämmittää osana arkipäivinä sieltä?

Miten paljon aikuinen ihminen tarvitsee ruutuaikaa?

Miksei TV-ohjelmia voi katsoa tallenteina vaikka viikonloppuina niin ei tarvitse arkiöitä kukkua niiden takia?

Miten lasten kanssa oleminen lasketaan "pois omasta ajasta"? Minäkin tsekkaan lasten läksyjä ja vietän niiden kanssa aikaa joka ilta. En silti laske sitä mitenkään ikäväksi ajaksi, joka on pois omasta elämästä. Se juuri ON minun elämää ja mukavaa yhdessäolon ja rentoutumisen aikaa.

Miten paljon ihmisillä pitää olla harrastuksia, jotta voi olla tyytyväinen suorittamaansa vapaa-aikaan? Pitääkö vanhempien uhrata koko oma vapaa-aikansa lasten harrastuksille vai voisiko olla niin, että jokainen perheenjäsen saa halutessaan oman harrastuksen ja vanhemmatkin voivat tehdä muutakin kuin hoitaa logistiikkaa koko vapaa-aikansa?

Kyllä näitä valintoja ja priorisointeja pystyy tekemään, jos tuntuu että vuorokauden tunnit eivät riitä ja joutuu sen takia levosta ja unista tinkimään..

Tuttavapiirissäni kaikista vähiten nukkuva on myös kaikista vähiten aikaan saava. Minä nukun sen 9h yössä ja aina saa kuulla ihmetystä miten ehdin ja jaksan.

Mun mies ehtii nukkua, kun on lähes täysin vapaavalinnaiset työajat.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 11:15"]

Tuohon edelliseen voisin kommentoida että silloin kun ihminen on tyytyväinen ja onnellinen, energiaa riittää paljon kaikkeen tekemiseen. Eli se tekeminen kumpuaa onnellisuudesta eikä niin päin että tekemisellä tavoiteltaisiin onnea.

[/quote]

Kritisoinkin kommentillani sitä, että ihmiset luulevat kaiken suorittamisen ja toohottamisen tuovan onnea ja tyytyväisyyttä, vaikka asia on usein päinvastoin. Siksi ne kysymysmerkit siellä oman ruutuajan kohdalla, että onko se todella niiin tärkeää elämässä.

Ja samaa mieltä, että onnellisena (ja omalla kohdallani, levänneenä) jaksaa vaikka mitä. Ei se silti sitä tarkoita, että unentarve häviää ja laittaa maanisena menemään. Onnellisuutta on sellainen tasapainokin kaiken tekemisen/ aikaan saamisen ja levon välillä. Tekee asioita hyvällä sykkeellä ja energisenä ja sitten toisaalta nukahtaa kuin pieni lapsi ja nukkuu sikeästi ihanat unet :)

9

Mä nukun n 12h/vrk arkisin ja viikonloppuna n14h. Arkisin nukun n. Klo 00-12, töihin menen yhdeksi melkein naapuriin. Töistä kotiudun klo 21 sitten puuhailen kolme tuntia milloin mitäkin, yleensä katson telkkaria tai maalaan/teen käsitöitä. Sitten nukkumaan.

Viikonloppuisin menen nukkumaan samoihin aikoihin ja herään n klo 14-15. Siinä on sitten koko päivä aikaa tehdä ihan mitä tahansa, harrastaa, käydä kaupassa, siivota jne.

Mä en koe että tarvitsisin ylimääräistä aikaa mihinkään, ehdin ihan hyvin tehdä kaiken mitä haluan. Mulle uni on tärkeintä, ja jos nukun vaikka 8-10h/vrk olen jatkuvasti aivan puhki, enkä saa mitään tehtyä. Enemmän siis tulee puuhattua silloin kun nukkuu tarpeeksi

27; olet aivan oikeassa tuosta onnellisuudesta. Kaikki asiat kun on tasapainossa sisäisesti, niin sitä on aikaansaavampi.

Itse elelen nyt kolmatta viikkoa jossain "suvannossa" kun tuli uhrattua liikaa omia hiljentymisen hetkiä (pihamaalla kuokkiminen, metsässä kävely, mietiskely jne) toisen mielialan piristämiseen, ilman että toinen sitä edes huomasi.

Tässä vapaideni aikana nyt tietoisesti yritän jälleen päästä takaisin siihen balanssiin, että intuitio ja telepatiakin toimivat..olo ollut yleisesti hiukan "un happy" tänä aikana T.26

Menen nukkumaan puoli kymmeneltä ja herään puoli seitsemältä. Ehdin hoitaa lapset ja kodin, työn, liikunkin. Omaa aikaa esim. telkkarin katseluun ja lukemiseen, seksiinkin, on liian vähän. Uni on kuitenkin mulle tärkeämpää. 

Lähden töistä pyörällä (20km tulee päivässä ajettua), haen lapsen tarhasta, mennään kotiin, teen/lämmitän ruokaa, sen jälkeen kotitöitä (pyykinpesua, tiskausta), lapsen kanssa olemista, iltapuuhat, lapsi kahdeksalta nukkumaan, itse menen nukkumaan 20-21 välillä ja herätys kuudelta. Raskaana väsyttää ja on pakko nukkua 9-10 tuntia että selviää päivästä. 

Arkisin ei jää aikaa eikä voimia mihinkään ylimääräiseen mutta viikonloppuisin sitten ehtiikin enemmän ja jaksaa. Mies tulee kotiin viikonloppuisin niin ei tarvi arkisin kotona huomioida kuin pelkkää lasta. :)

Nukun yleensä klo. 22-06, töissä olen 8-16, kotitöihin menee päivässä n. 20 minuuttia... Aikaa kaikkeen muuhun eli lepäilyyn, itsensä hemmotteluun ym. jää lähes 8 tuntia! :)

Minä teen kuten ketjussa moni muukin: asetan unen tärkeimmäksi prioriteeteissani, ja muut asiat vasta sen jälkeen. Asiat, joihin aikani ei riitä, jäävät sitten tekemättä tärkeysjärjestyksen häntäpäästä alkaen. Ammattini on sellainen, että vähälläkin unella toimeentulevilta jää usein asioita tekemättä ajan puutteen vuoksi, ja kadehdin tästä syystä kovasti heitä, joille riittää esim. 4 tunnin yöuni. Heillähän on joka ikisessä päivässä viisi tuntia enemmän aikaa kuin minulla!!

No, olen pyrkinyt järjestämään elämäni niin, että teen mahdollisimman vähän mitään turhaa. Työskentelen yleensä kotona, joten työmatkaan ei mene lainkaan aikaa. Pesen pyykkiä äärimmäisen harvoin, ehkä pari kertaa kuussa. Tämänkin mahdollistaa se, että työskentelen kotona. Vaatteet likaantuvat vähemmän ja hitaammin, kun en kiiruhda joka päivä töihin ja takaisin. Samasta syystä en jokaisena arkipäivänä meikkaa tai laita hiuksiani. Vaatekaapissani ei ole juuri mitään sellaista vaatetta, jota tarvitsisi silittää.

Käymme kaupassa kerran viikossa ja ostamme kerralla kaiken tarvittavan. Teemme tämän yhdessä miehen kanssa, jolloin saamme samalla olla yhdessä ja jutella viikon tapahtumista. Olemme valinneet sellaisen kodin ja sisutuksen, joka sietää pientä epäjärjestystä ja näyttää silti mukavalta, ettei tarvitse koko ajan olla järjestelemässä paikkoja. En harrasta sellaisia liikuntalajeja, joita varten pitäisi matkustaa ensin jonnekin, vaan jumppaan kotona ja käyn lenkillä - sen kun voi aloittaa suoraan kotiovelta. Shoppailen ensisijaisesti netin kautta - kauppojen kiertelyyn menee liikaa aikaa ja valikoimakin on suppeampi. Teemme ruokaa vain viikonloppuisin ja sen verran ison satsin, että se riittää osittain viikonpäivillekin. Loppuviikosta syömme pakastimesta eineksiä.

Sitten on paljon pieniä asioita, joista yhteenlaskettuna kuitenkin tulee suuri aikasäästö. Meillä on esimerkiksi vain suht. pieni määrä monikäyttöisiä astioita, joita käytetään kaikkia jatkuvasti (ei erikseen juhla- ja arkiastioita). Tiskikoneen täyttäminen sujuu nopeasti, kun ne likaiset astiat ovat aina suunnilleen ne samat ja niille on koneessa vakiintuneet paikat. Samoin tyhjennys avohyllyille, jossa kaikki käyttöastiamme ovat. Astiat eivät kerää pölyä, koska niitä kaikkia käytetään koko ajan, joten siivoamiseen ei mene aikaa vaikka avohyllyt onkin. Viherkasvit ovat kaikki sellaisia, joita tarvitsee kastella vain kerran viikossa. Ikkunoissa ei ole verhoja, joita pitäisi pestä tai vaihdella vuodenajan mukaan. Kierrätysastiat ovat niin suuret, että ne tarvitsee tyhjentää vain pari kertaa vuodessa. Seuraavaksi ajattelin uusia sukkavarastoni siten, että se sisältää vain kahdenlaisia mustia sukkia: puuvillaisia ja villaisia. Tulen säästämään siinäkin aikaa, että jokaiselle yksittäiselle sukalle ei tarvitse etsiä paria. Pyrimme pitämään kaiken kodissa olevan hyvässä järjestyksessä, jotta järjestelyyn ei tarvitse erikseen kuluttaa aikaa. Noudatamme periaatetta "a place for everything, and everything in its place". Jos jotain tavaraa ei ole käytetty vuoden aikana kertaakaan, myymme tai lahjoitamme sen tai heitämme roskiin jos on aivan käyttökelvoton. Mitä vähemmän tällaista tavaraa kotonamme on, sitä helpommin/nopeammin löydämme ne tavarat joita tarvitsemme ja käytämme.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin enkä varmasti muistaisi kerralla kaikkia niitä pieniä ratkaisuja, joita olemme tehneet ajan säästämiseksi, vaikka yrittäisin.

Telkkariohjelmat ei ole minun prioriteettilistalla ykkösenä. Voin ihan hyvin elää ilman näitä illan amerikkalaisia sarjoja tai tosielämän ohjelmia.

Nukun 22-07, käyn aamulla lenkillä, menen töihin, tulen töistä, tekaisen ruoan, työnnän pyykit koneeseen ja auttelen lapsia läksyissä. Käyn illalla salilla (usempina päivänä teen kaksi treeniä päivässä, aamulla juoksu, illalla sali), salin jälkeen oleilua ja nukkumaan.

Perheessä on myös isä, joka tekee kotihommia (en kyllä ymmärrä, miten niihin saa joku tuntitauksia tuhrattua. Jokainen siivoaa omat jälkensä, niin miksi minun pitäisi tuntikausia sitten tuhlata johonkin kotityöhön)

En koe jääneeni mistään paitsi, vaikka en telkkarinkatsomiseen tuhlaa aikaa illalla, vaan nukun.

Huomasin ulkoilevani liian vähän. Jätin muut liikuntaharrastukset vähemmälle että saan olla ulkona. Satsaan perheeseen, lapseen ja lemmikkieläimiin. Mutta 8 tunnin yöunet tarvitsen, muuten kävelen päin seiniä ja olen ihan sekaisin. Liukuva työaika on kyllä pelastukseni, ja se että vapaaehtoisesti olen luopunut ns. täydellisestä elämästä. Esim. sosiaalisia suhteita olen vähentänyt ihan tietoisesti, vaikka haluaisinkin että niitä olisi enemmän, mutta ei vaan ehdi. Ikävät ihmiset kierrän ihan tarkoituksella kauempaa. Kotini ei ole myöskään mikään Suomen ihanin. Sisustusta ei vaihdeta, ennen kuin joku paikka hajoaa ja on pakko. Ruuaksi kelpaa vaikka munakas, toki kadehdin näitä viherpirtelöiden ja detox-kuurien syöjiä. En näytä täydelliseltä naiselta. Mutta en myöskään ole niin kireä kuin jotkut suorittajat, kun olen vähän höllännyt.  Pitää vaan tyytyä vähempään. Varsinkaan kun omat vanhemmat ei asu vieressä auttamassa täydellisen elämän kulissien pystyssä pitämisessä, kuten olen joillakin täydellisillä huomannut homman hoituvan. Haluan olla itsenäinen, kun kerran olen aikuinen. Siitä olen samaa mieltä kuin täällä kirjoittaneet että hyvät televisio-ohjelmat voisivat tulla illalla klo 20-22 välillä. Työelämä on niin hektistä, ettei jaksa  valvoa tuon klo 22:n jälkeen, ja ennen iltakahdeksaa ei ehdi tv:n ääreen. Nollaan kuitenkin pääni telkkarilla mieluummin kuin alkoholilla, mutta välillä en ehdi katsoa telkkariakaan ollenkaan. Kaikkea ei voi saada, ei ainakaan kerralla, on mielestäni sanonta, joka pätee hyvin elämään!