Missä menee pettämisen/sivusuhteen raja?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:07"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:00"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:53"]

Kun alapäätä kokeillaan.Siinä on se raja,suutelu ja pieni muu lääppiminen viel siedettävää jotenkin.Tai ei niin paha.

[/quote]

No noin mäkin oon aatellu. Alapää on siis jätetty rauhaan.

[/quote]

Eihän ollut, olit lähetellyt alastonkuvia!

[/quote]

Niissä ei näkynyt kuin paljas yläruumis. En tajunnut niin tarkasti kertoa. Paljaat rinnat näkyi kuvassa ja mun kasvot, ei sukuelimiä.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:04"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:38"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:52"]

Mulla ei tulis kyllä mieleenkään kertoa miehelleni jos oon ihastunut johonkin.

[/quote]

Minä kerroin syystä että haluan olla mahdollisimman avoin. Avoimuus vähentää pettämisen riskiä, kun ihastus ei ole enää mikään salamyhkäinen salaisuus ja fantasia, tunteet kuolee nopeammin. Yhden kerran olen kunnolla ihastunut ja syy ei ollut miehessä eikä meidän suhteessa, vaan reagoin elämässäni tapahtuviin dramaattisiin muutoksiin ilmeisesti ihastumalla. Yritin pakoilla kipeitä tunteita jollain positiivisella ja koukuttavalla. Kun kerroin asiasta miehelleni, niin muutama kuukausi ja tunteeni olivat laimentuneet. Mies ei suuttunut eikä loukkaantunut, suhtautui todella järkevästi.

[/quote]

Kröhöm, mistä olet sepittänyt tuon ainoaksi selitykseksi? Syy on aina myös miehesi ja sinun suhteessasi. Tuossa ei ole mitään järkeä. Olet tajunnut terapeuttisi väärin, jos hän on mukamas noin sanonut. Olen itse parisuhdeterapiassa, koska ihastuin ja rakastuin toiseen ja kerroin sen miehelleni ja hänkin kyllä suhtautui siihen todella kypsästi. Ja minullakin oli itselläni vaikeaa jne mutta ei tulisi mieleenikään "ulkoistaa" minun ja mieheni välejä tapahtumasta. Koska se rakkaus jota kaipasin, on löydettävissä minun ja mieheni suhteesta. Ihastumalla toiseen vain asia nousi tietoisuuteeni, että jotain puuttuu. Siksi menimme parisuhdeterapiaan. Eikä terapeutti sanonut mitään tuollaista tuubaa, kuin sinulle on sanottu(?). Sanoi nimenomaan, että ihhastumiseni on ihan ymmärrettävä, MUTTA  ne asiat, joita siitä hain, ovat olemassa nykyisessä suhteessani.

[/quote]

Emme me ole missään parisuhdeterapiassa ja suhteessamme ei ole mitään vikaa. Todellakaan. Minussa ja menneisyydessäni on ja siinä, mitä tällä hetkellä elämässäni tapahtuu. Yksilöterapiassa käyn, mutta en ole siellä keskustellut näistä asioista, vaan niistä, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Tulen kyllä kertomaan tästäkin, kunhan ensin puidaan näitä tällä hetkellä pinnalla olevia. Minulta ei ihan todella puutu mitään, saan rakkautta todella paljon sekä hellyyttä, halauksia, kauniita sanoja ja ihania tekoja lähes joka päivä.

Ei syy ole aina suhteessa, vaan syytä voi olla jossain muuallakin. Ihan sama, kenen kanssa olisin, vaikka maailman täydellisimmän miehen, niin silti ihastuisin jossain vaiheessa, ellen hoida itseäni kuntoon. Ja kerta tiedostan tämän kaavan, osaan olla toimimatta sen varassa.

[/quote]

Suhteesi on sinun ja miehesi välissä. Jos tunnet halua pettää (en siis tarkoittanut pelkkää ihastumista, vaan pettämistä tai toiseen rakastumista) niin en kyllä sanoisi, että sinä olet kypsä parisuhteeseen.

[/quote]

En ole missään vaiheessa puhunut pettämisestä. Nimenomaan en halua pettää ja siksi olin avoin. En halua vaarantaa sitä mitä meillä on.

Mutta ap:n touhu on kyllä pettämistä.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:50"]

Kröhöm, mistä olet sepittänyt tuon ainoaksi selitykseksi? Syy on aina myös miehesi ja sinun suhteessasi. Tuossa ei ole mitään järkeä. Olet tajunnut terapeuttisi väärin, jos hän on mukamas noin sanonut. Olen itse parisuhdeterapiassa, koska ihastuin ja rakastuin toiseen ja kerroin sen miehelleni ja hänkin kyllä suhtautui siihen todella kypsästi. Ja minullakin oli itselläni vaikeaa jne mutta ei tulisi mieleenikään "ulkoistaa" minun ja mieheni välejä tapahtumasta. Koska se rakkaus jota kaipasin, on löydettävissä minun ja mieheni suhteesta. Ihastumalla toiseen vain asia nousi tietoisuuteeni, että jotain puuttuu. Siksi menimme parisuhdeterapiaan. Eikä terapeutti sanonut mitään tuollaista tuubaa, kuin sinulle on sanottu(?). Sanoi nimenomaan, että ihhastumiseni on ihan ymmärrettävä, MUTTA  ne asiat, joita siitä hain, ovat olemassa nykyisessä suhteessani.

[/quote]

No ehkäpä teidän tapauksessanne suhteessanne tosiaan oli vikaa. Siitä ei seuraa, että kaikilla muilla on samoin. Meidän suhteessamme ei ole mitään vialla, päin vastoin, ja silti olemme kumpikin olleet tahoillamme ihastuneita ulkopuoliseen. Sen voi aivan hyvin laukaista jokin muu kuin omaan parisuhteeseen liittyvä asia.

Ihastuminenhan on biologinen mekanismi, jonka tarkoitus on varmistaa lajin säilyminen. Se aktivoituu säännöllisesti sopivan henkilön sattuessa kohdalle (iän karttuessa harvenevin väliajoin), eikä se mekanismi tiedä onko henkilöllä sormus sormessa tai suhde solmittuna. Ei siinä välttämättä mistään sen kummallisemmasta ole kyse. Hyvä on toki tiedostaa, jos on, ja hoitaa asiat kuntoon.

62

[/quote]

Sama täällä! Miehessäni ja suhteessamme ei ole mitään vikaa, tämä ihastuksen kohde on "huonompi" mitä mieheni, jotain samaa heissä on, mikä varmasti laukaisi ihastumisen. Minäkin ajattelen noin, että jos toiselle voi avoimesti kertoa, se kertoo siitä, että toinen ei ole missään nimessä lähdössä suhteesta, vaan arvostaa minua ja parisuhdettamme sen evrran, että haluaa olla avoin ja minimoida riskit.

[/quote]

Kyllä minäkin kerroin miehelleni kun ihastuminen oli vaihtunut rakastumiseksi. (En siis jotain normi-ihastumista olisi kertonut). Enkä ollut lähdössä suhteesta yhtään mihinkään. Silti en sanoisi, että suhteessamme ei ollut mitään vikaa. Jos se olisi antanut mulle kaiken, mitä tarvitsen myös tunnetasolla, niin miksi olisin rakastunut ulkopuoliseen? (Vanha keskenjäänyt rakkaus, jonka olin jo luullut unohtaneeni.) 

En ymmärrä, etteikö se, jos vähän vakavammin (haluaa pettää) ihastuu toiseen kertoisi myös parisuhteen tilasta. 

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:26"]

Kertokaa oma mielipiteenne missä teidän mielestä menee pettämisen/sivusuhteen raja.

Itselläni nyt sellanen tilanne, että oon naimisissa, mutta nään noin kerran viikossa erästä miestä, jota haluan ja johon oon rakastunu. Mun miehelle oon sanonu että ollaan vaan ystäviä ja mun mies tietää kaikista mun käynneistä siellä. Tapaamisten lisäks soitellaan ja tekstaillaan. Tuntuu, ettei ystävyys oo kuitenkaan koko totuus asiasta, koska kun me nähään me istutaan sylikkäin ja hyväillään toisiamme ja suudellaan ihan kunnolla ja intohimoisesti. Oon myös lähettäny itestäni sille alastonkuvia ja muita eroottisia viestejä. Ei olla kuitenkaan kertaakaan (ainakaan vielä) harrastettu seksiä, koska se on jotenkin sellanen raja että siitä ei oo paluuta, vaikka molempia kyllä haluttaa. Eli onko tää teidän mielestä jo suhde ja pettämistä vai vaan lähellä sitä?

[/quote]

No jos oot tehnyt käytännössä kaiken muun paitsi mennyt seksin suhteen loppuun asti,niin kyllä,tuo on pettämistä.Ja lisäksi valehtelet miehellesi että kyse on vain ystävyydestä,mitä se ei selvästikään ole. Sitä pettäminen nimittäin on,luottamuksen rikkomista ja asioiden salaiua kumppanilta.Miksi et eroa,jos se toinen mies on niiin vastustamaton?!

[/quote]

No ei se niin vastustamaton oo että oisin valmis luopumaan miehestäni.

[/quote]

Eli haluat sekä syödä että säästää kakun?Ja kuittaat kaiken sillä,ett mt-ongelmien takia "et voi kontrolloida itseäsi"? Voi elämä! Sen petetyn miehen kannalta on aivan sama vaikka vetoaisit skitsofreniaan "en minä pettänyt vaan se oli paha sivupersoonani!". Jos tämä ei ole provo,niin eroa ja anna huoltajuus miehelle.Sitten voit kuksia ympäri kyliä ilman tällaisia moraalidilemmoja!

[/quote]

Mä en todellakaan kuittaa kaikkea sillä :D Se on vaan yksi syy. Ja mun miehellä muuten on skitsofrenia ja jos se tekis hulluuksissaan jotain niin todellakin se ois ihan eri asia kun jos tekis jotain muuten. Ei sairaudelle mitään mahda. Mutta persoonallisuushäiriö ei ole sairaus. Ei tosin omakaan valinta, eikä siitä voi edes parantua, mutta sen kanssa voi opetella elämään. Ja olen avohoidossa ja lääkkeetkin apuna joten en todellakaan vaan oo heittäytyny sellaseen et "voi voi mulla nyt vaan on tällanen joten voin tehdä sen verukkeella mitä tahansa." Mut kyllä se elämään silti vaikuttaa ja siks jotkut asiat on mulle vaikeempia kun "normaaleille".

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:16"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:50"]

Kröhöm, mistä olet sepittänyt tuon ainoaksi selitykseksi? Syy on aina myös miehesi ja sinun suhteessasi. Tuossa ei ole mitään järkeä. Olet tajunnut terapeuttisi väärin, jos hän on mukamas noin sanonut. Olen itse parisuhdeterapiassa, koska ihastuin ja rakastuin toiseen ja kerroin sen miehelleni ja hänkin kyllä suhtautui siihen todella kypsästi. Ja minullakin oli itselläni vaikeaa jne mutta ei tulisi mieleenikään "ulkoistaa" minun ja mieheni välejä tapahtumasta. Koska se rakkaus jota kaipasin, on löydettävissä minun ja mieheni suhteesta. Ihastumalla toiseen vain asia nousi tietoisuuteeni, että jotain puuttuu. Siksi menimme parisuhdeterapiaan. Eikä terapeutti sanonut mitään tuollaista tuubaa, kuin sinulle on sanottu(?). Sanoi nimenomaan, että ihhastumiseni on ihan ymmärrettävä, MUTTA  ne asiat, joita siitä hain, ovat olemassa nykyisessä suhteessani.

[/quote]

No ehkäpä teidän tapauksessanne suhteessanne tosiaan oli vikaa. Siitä ei seuraa, että kaikilla muilla on samoin. Meidän suhteessamme ei ole mitään vialla, päin vastoin, ja silti olemme kumpikin olleet tahoillamme ihastuneita ulkopuoliseen. Sen voi aivan hyvin laukaista jokin muu kuin omaan parisuhteeseen liittyvä asia.

Ihastuminenhan on biologinen mekanismi, jonka tarkoitus on varmistaa lajin säilyminen. Se aktivoituu säännöllisesti sopivan henkilön sattuessa kohdalle (iän karttuessa harvenevin väliajoin), eikä se mekanismi tiedä onko henkilöllä sormus sormessa tai suhde solmittuna. Ei siinä välttämättä mistään sen kummallisemmasta ole kyse. Hyvä on toki tiedostaa, jos on, ja hoitaa asiat kuntoon.

62

[/quote]

Sama täällä! Miehessäni ja suhteessamme ei ole mitään vikaa, tämä ihastuksen kohde on "huonompi" mitä mieheni, jotain samaa heissä on, mikä varmasti laukaisi ihastumisen. Minäkin ajattelen noin, että jos toiselle voi avoimesti kertoa, se kertoo siitä, että toinen ei ole missään nimessä lähdössä suhteesta, vaan arvostaa minua ja parisuhdettamme sen evrran, että haluaa olla avoin ja minimoida riskit.

[/quote]

Kyllä minäkin kerroin miehelleni kun ihastuminen oli vaihtunut rakastumiseksi. (En siis jotain normi-ihastumista olisi kertonut). Enkä ollut lähdössä suhteesta yhtään mihinkään. Silti en sanoisi, että suhteessamme ei ollut mitään vikaa. Jos se olisi antanut mulle kaiken, mitä tarvitsen myös tunnetasolla, niin miksi olisin rakastunut ulkopuoliseen? (Vanha keskenjäänyt rakkaus, jonka olin jo luullut unohtaneeni.) 

En ymmärrä, etteikö se, jos vähän vakavammin (haluaa pettää) ihastuu toiseen kertoisi myös parisuhteen tilasta. 

[/quote]

Kun ei se aina kerro. Se voi kertoa myös pelkästään toisen henkilön omasta tilanteesta, parisuhde saattaa olla kaikin puolin hyvä ja tyydyttävä. Minä olen elänyt erittäin traumaattisen lapsuuden ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. Sellaisiinkin asioihin, joihin en olisi ikinä uskonut sen vaikuttavan, kuten tuohon, että ihastun toiseen, vaikka olen elämäni parhaimmassa ja tyydyttävimmässä suhteessa ikinä. Tämän paremmaksi ei yksinkertaisesti voi mennä, mutta silti ihastuin ja se kertoo jotain siitä, mitä itse pelkään/mitä pakoilen.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:04"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:50"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:38"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:52"]

Mulla ei tulis kyllä mieleenkään kertoa miehelleni jos oon ihastunut johonkin.

[/quote]

Minä kerroin syystä että haluan olla mahdollisimman avoin. Avoimuus vähentää pettämisen riskiä, kun ihastus ei ole enää mikään salamyhkäinen salaisuus ja fantasia, tunteet kuolee nopeammin. Yhden kerran olen kunnolla ihastunut ja syy ei ollut miehessä eikä meidän suhteessa, vaan reagoin elämässäni tapahtuviin dramaattisiin muutoksiin ilmeisesti ihastumalla. Yritin pakoilla kipeitä tunteita jollain positiivisella ja koukuttavalla. Kun kerroin asiasta miehelleni, niin muutama kuukausi ja tunteeni olivat laimentuneet. Mies ei suuttunut eikä loukkaantunut, suhtautui todella järkevästi.

[/quote]

Kröhöm, mistä olet sepittänyt tuon ainoaksi selitykseksi? Syy on aina myös miehesi ja sinun suhteessasi. Tuossa ei ole mitään järkeä. Olet tajunnut terapeuttisi väärin, jos hän on mukamas noin sanonut. Olen itse parisuhdeterapiassa, koska ihastuin ja rakastuin toiseen ja kerroin sen miehelleni ja hänkin kyllä suhtautui siihen todella kypsästi. Ja minullakin oli itselläni vaikeaa jne mutta ei tulisi mieleenikään "ulkoistaa" minun ja mieheni välejä tapahtumasta. Koska se rakkaus jota kaipasin, on löydettävissä minun ja mieheni suhteesta. Ihastumalla toiseen vain asia nousi tietoisuuteeni, että jotain puuttuu. Siksi menimme parisuhdeterapiaan. Eikä terapeutti sanonut mitään tuollaista tuubaa, kuin sinulle on sanottu(?). Sanoi nimenomaan, että ihhastumiseni on ihan ymmärrettävä, MUTTA  ne asiat, joita siitä hain, ovat olemassa nykyisessä suhteessani.

[/quote]

Emme me ole missään parisuhdeterapiassa ja suhteessamme ei ole mitään vikaa. Todellakaan. Minussa ja menneisyydessäni on ja siinä, mitä tällä hetkellä elämässäni tapahtuu. Yksilöterapiassa käyn, mutta en ole siellä keskustellut näistä asioista, vaan niistä, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Tulen kyllä kertomaan tästäkin, kunhan ensin puidaan näitä tällä hetkellä pinnalla olevia. Minulta ei ihan todella puutu mitään, saan rakkautta todella paljon sekä hellyyttä, halauksia, kauniita sanoja ja ihania tekoja lähes joka päivä.

Ei syy ole aina suhteessa, vaan syytä voi olla jossain muuallakin. Ihan sama, kenen kanssa olisin, vaikka maailman täydellisimmän miehen, niin silti ihastuisin jossain vaiheessa, ellen hoida itseäni kuntoon. Ja kerta tiedostan tämän kaavan, osaan olla toimimatta sen varassa.

[/quote]

Suhteesi on sinun ja miehesi välissä. Jos tunnet halua pettää (en siis tarkoittanut pelkkää ihastumista, vaan pettämistä tai toiseen rakastumista) niin en kyllä sanoisi, että sinä olet kypsä parisuhteeseen.

[/quote]

En ole missään vaiheessa puhunut pettämisestä. Nimenomaan en halua pettää ja siksi olin avoin. En halua vaarantaa sitä mitä meillä on.

Mutta ap:n touhu on kyllä pettämistä.

[/quote]

No miten vain, sekoitin sinut aloittajaan ja itse puhun nyt lähinnä hänen tapauksestaan.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:26"]

Kertokaa oma mielipiteenne missä teidän mielestä menee pettämisen/sivusuhteen raja.

Itselläni nyt sellanen tilanne, että oon naimisissa, mutta nään noin kerran viikossa erästä miestä, jota haluan ja johon oon rakastunu. Mun miehelle oon sanonu että ollaan vaan ystäviä ja mun mies tietää kaikista mun käynneistä siellä. Tapaamisten lisäks soitellaan ja tekstaillaan. Tuntuu, ettei ystävyys oo kuitenkaan koko totuus asiasta, koska kun me nähään me istutaan sylikkäin ja hyväillään toisiamme ja suudellaan ihan kunnolla ja intohimoisesti. Oon myös lähettäny itestäni sille alastonkuvia ja muita eroottisia viestejä. Ei olla kuitenkaan kertaakaan (ainakaan vielä) harrastettu seksiä, koska se on jotenkin sellanen raja että siitä ei oo paluuta, vaikka molempia kyllä haluttaa. Eli onko tää teidän mielestä jo suhde ja pettämistä vai vaan lähellä sitä?

[/quote]

No jos oot tehnyt käytännössä kaiken muun paitsi mennyt seksin suhteen loppuun asti,niin kyllä,tuo on pettämistä.Ja lisäksi valehtelet miehellesi että kyse on vain ystävyydestä,mitä se ei selvästikään ole. Sitä pettäminen nimittäin on,luottamuksen rikkomista ja asioiden salaiua kumppanilta.Miksi et eroa,jos se toinen mies on niiin vastustamaton?!

[/quote]

No ei se niin vastustamaton oo että oisin valmis luopumaan miehestäni.

[/quote]

Eli haluat sekä syödä että säästää kakun?Ja kuittaat kaiken sillä,ett mt-ongelmien takia "et voi kontrolloida itseäsi"? Voi elämä! Sen petetyn miehen kannalta on aivan sama vaikka vetoaisit skitsofreniaan "en minä pettänyt vaan se oli paha sivupersoonani!". Jos tämä ei ole provo,niin eroa ja anna huoltajuus miehelle.Sitten voit kuksia ympäri kyliä ilman tällaisia moraalidilemmoja!

[/quote]

Mä en todellakaan kuittaa kaikkea sillä :D Se on vaan yksi syy. Ja mun miehellä muuten on skitsofrenia ja jos se tekis hulluuksissaan jotain niin todellakin se ois ihan eri asia kun jos tekis jotain muuten. Ei sairaudelle mitään mahda. Mutta persoonallisuushäiriö ei ole sairaus. Ei tosin omakaan valinta, eikä siitä voi edes parantua, mutta sen kanssa voi opetella elämään. Ja olen avohoidossa ja lääkkeetkin apuna joten en todellakaan vaan oo heittäytyny sellaseen et "voi voi mulla nyt vaan on tällanen joten voin tehdä sen verukkeella mitä tahansa." Mut kyllä se elämään silti vaikuttaa ja siks jotkut asiat on mulle vaikeempia kun "normaaleille".

[/quote]

Sinun pitäisi olla näistä asioista silloin rehellinen kumppanillesi. Et voi pimittää tuollaisia asioita ja vedota siihen, ettet ole ihan täysin normaali. Harva meistä on. Oletko ikinä kertonut miehellesi, ettet välttämättä kykene olemaan täysin uskollinen suhteessanne? Lopeta tuo pelailu, satutat vain itseäsi, perhettäsi ja miestäsi.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:20"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:16"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:50"]

Kröhöm, mistä olet sepittänyt tuon ainoaksi selitykseksi? Syy on aina myös miehesi ja sinun suhteessasi. Tuossa ei ole mitään järkeä. Olet tajunnut terapeuttisi väärin, jos hän on mukamas noin sanonut. Olen itse parisuhdeterapiassa, koska ihastuin ja rakastuin toiseen ja kerroin sen miehelleni ja hänkin kyllä suhtautui siihen todella kypsästi. Ja minullakin oli itselläni vaikeaa jne mutta ei tulisi mieleenikään "ulkoistaa" minun ja mieheni välejä tapahtumasta. Koska se rakkaus jota kaipasin, on löydettävissä minun ja mieheni suhteesta. Ihastumalla toiseen vain asia nousi tietoisuuteeni, että jotain puuttuu. Siksi menimme parisuhdeterapiaan. Eikä terapeutti sanonut mitään tuollaista tuubaa, kuin sinulle on sanottu(?). Sanoi nimenomaan, että ihhastumiseni on ihan ymmärrettävä, MUTTA  ne asiat, joita siitä hain, ovat olemassa nykyisessä suhteessani.

[/quote]

No ehkäpä teidän tapauksessanne suhteessanne tosiaan oli vikaa. Siitä ei seuraa, että kaikilla muilla on samoin. Meidän suhteessamme ei ole mitään vialla, päin vastoin, ja silti olemme kumpikin olleet tahoillamme ihastuneita ulkopuoliseen. Sen voi aivan hyvin laukaista jokin muu kuin omaan parisuhteeseen liittyvä asia.

Ihastuminenhan on biologinen mekanismi, jonka tarkoitus on varmistaa lajin säilyminen. Se aktivoituu säännöllisesti sopivan henkilön sattuessa kohdalle (iän karttuessa harvenevin väliajoin), eikä se mekanismi tiedä onko henkilöllä sormus sormessa tai suhde solmittuna. Ei siinä välttämättä mistään sen kummallisemmasta ole kyse. Hyvä on toki tiedostaa, jos on, ja hoitaa asiat kuntoon.

62

[/quote]

Sama täällä! Miehessäni ja suhteessamme ei ole mitään vikaa, tämä ihastuksen kohde on "huonompi" mitä mieheni, jotain samaa heissä on, mikä varmasti laukaisi ihastumisen. Minäkin ajattelen noin, että jos toiselle voi avoimesti kertoa, se kertoo siitä, että toinen ei ole missään nimessä lähdössä suhteesta, vaan arvostaa minua ja parisuhdettamme sen evrran, että haluaa olla avoin ja minimoida riskit.

[/quote]

Kyllä minäkin kerroin miehelleni kun ihastuminen oli vaihtunut rakastumiseksi. (En siis jotain normi-ihastumista olisi kertonut). Enkä ollut lähdössä suhteesta yhtään mihinkään. Silti en sanoisi, että suhteessamme ei ollut mitään vikaa. Jos se olisi antanut mulle kaiken, mitä tarvitsen myös tunnetasolla, niin miksi olisin rakastunut ulkopuoliseen? (Vanha keskenjäänyt rakkaus, jonka olin jo luullut unohtaneeni.) 

En ymmärrä, etteikö se, jos vähän vakavammin (haluaa pettää) ihastuu toiseen kertoisi myös parisuhteen tilasta. 

[/quote]

Kun ei se aina kerro. Se voi kertoa myös pelkästään toisen henkilön omasta tilanteesta, parisuhde saattaa olla kaikin puolin hyvä ja tyydyttävä. Minä olen elänyt erittäin traumaattisen lapsuuden ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. Sellaisiinkin asioihin, joihin en olisi ikinä uskonut sen vaikuttavan, kuten tuohon, että ihastun toiseen, vaikka olen elämäni parhaimmassa ja tyydyttävimmässä suhteessa ikinä. Tämän paremmaksi ei yksinkertaisesti voi mennä, mutta silti ihastuin ja se kertoo jotain siitä, mitä itse pelkään/mitä pakoilen.

[/quote]

Ap:lle:

Parisuhde on teidän kahden henkilön välinen suhde. Se ei koskaan ole vain sinä yksin tai vain miehesi yksin. Kai se miten sinä voit vaikuttaa siihen parisuhteeseenkin. Miten hyvä se suhde miehellesi on, kun sinä petät? En sanonutkaan, että miten hyvänä sinä koet suhteen, vaan missä jamassa suhteenne on. Sehän voi olla ihan romuna, koska sinä petät. Sinun takiasi se suhde on huono, vaikka sinulla olisi elämäsi täydellisin suhde, käsitätkö? Se on suhde, jossa nyt sinä määrittelet, onko se yksiavioinen vai ei, ette yhdessä päätä sitä. Ei kuulosta kauhean hyvältä suhteelta.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:26"]

Kertokaa oma mielipiteenne missä teidän mielestä menee pettämisen/sivusuhteen raja.

Itselläni nyt sellanen tilanne, että oon naimisissa, mutta nään noin kerran viikossa erästä miestä, jota haluan ja johon oon rakastunu. Mun miehelle oon sanonu että ollaan vaan ystäviä ja mun mies tietää kaikista mun käynneistä siellä. Tapaamisten lisäks soitellaan ja tekstaillaan. Tuntuu, ettei ystävyys oo kuitenkaan koko totuus asiasta, koska kun me nähään me istutaan sylikkäin ja hyväillään toisiamme ja suudellaan ihan kunnolla ja intohimoisesti. Oon myös lähettäny itestäni sille alastonkuvia ja muita eroottisia viestejä. Ei olla kuitenkaan kertaakaan (ainakaan vielä) harrastettu seksiä, koska se on jotenkin sellanen raja että siitä ei oo paluuta, vaikka molempia kyllä haluttaa. Eli onko tää teidän mielestä jo suhde ja pettämistä vai vaan lähellä sitä?

[/quote]

No jos oot tehnyt käytännössä kaiken muun paitsi mennyt seksin suhteen loppuun asti,niin kyllä,tuo on pettämistä.Ja lisäksi valehtelet miehellesi että kyse on vain ystävyydestä,mitä se ei selvästikään ole. Sitä pettäminen nimittäin on,luottamuksen rikkomista ja asioiden salaiua kumppanilta.Miksi et eroa,jos se toinen mies on niiin vastustamaton?!

[/quote]

No ei se niin vastustamaton oo että oisin valmis luopumaan miehestäni.

[/quote]

Eli haluat sekä syödä että säästää kakun?Ja kuittaat kaiken sillä,ett mt-ongelmien takia "et voi kontrolloida itseäsi"? Voi elämä! Sen petetyn miehen kannalta on aivan sama vaikka vetoaisit skitsofreniaan "en minä pettänyt vaan se oli paha sivupersoonani!". Jos tämä ei ole provo,niin eroa ja anna huoltajuus miehelle.Sitten voit kuksia ympäri kyliä ilman tällaisia moraalidilemmoja!

[/quote]

Mä en todellakaan kuittaa kaikkea sillä :D Se on vaan yksi syy. Ja mun miehellä muuten on skitsofrenia ja jos se tekis hulluuksissaan jotain niin todellakin se ois ihan eri asia kun jos tekis jotain muuten. Ei sairaudelle mitään mahda. Mutta persoonallisuushäiriö ei ole sairaus. Ei tosin omakaan valinta, eikä siitä voi edes parantua, mutta sen kanssa voi opetella elämään. Ja olen avohoidossa ja lääkkeetkin apuna joten en todellakaan vaan oo heittäytyny sellaseen et "voi voi mulla nyt vaan on tällanen joten voin tehdä sen verukkeella mitä tahansa." Mut kyllä se elämään silti vaikuttaa ja siks jotkut asiat on mulle vaikeempia kun "normaaleille".

[/quote]

Miten avohoidossa oleminen ja lääkkeet estävät sen, että et vain menisi sillä varjolla eteenpäin, että häiriösi takia petät miestäsi? 

Häiriösi takiako et uskonut mikä hänelle on pettämistä (suutelu)?

Eikös tämäkin kommentti ollut ap:n? Ja selittää pettämistä tällä häiriöllä?

"Kun ei se aina kerro. Se voi kertoa myös pelkästään toisen henkilön omasta tilanteesta, parisuhde saattaa olla kaikin puolin hyvä ja tyydyttävä. Minä olen elänyt erittäin traumaattisen lapsuuden ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. Sellaisiinkin asioihin, joihin en olisi ikinä uskonut sen vaikuttavan, kuten tuohon, että ihastun toiseen, vaikka olen elämäni parhaimmassa ja tyydyttävimmässä suhteessa ikinä. Tämän paremmaksi ei yksinkertaisesti voi mennä, mutta silti ihastuin ja se kertoo jotain siitä, mitä itse pelkään/mitä pakoilen."

Mitäs miehesi sanoi alastonkuvien lähettelystä? Tai eroottisten viestien?

Entä siitä, että olet tähän toiseen rakastunut ja haluat häntä ja tapaatte kerran viikossa suutelun yms. merkeissä? 

Sähän olet varmaan varmistanut mielipiteet myös näihin, ennen kuin rupesit niitä tekemään, koska et syytä sairauttasi kaikesta. 

Tosi hyvä parisuhde :) Sille miehelle aivan unelma.

Mistä näitä provoaloituksia oikein sikiää?? Hoh, hoijakkaaaaaa

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:16"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:10"]

Oisin suorastaan riemuissani, koska sitten voitais tehä sopimus että molemmat saa tahoillaan tehdä niin. oon ehdottanu vapaata suhdetta monet kerrat mutta siitä tulee aina vaan riitaa.

[/quote]

Silloin ei petetä, vaan jos halutaa vapailla niin vapaillaan sinkkuna tai etsitään kumppani, jolle vapailu on ok.

[/quote]

Totta. Muttaku en suhteen alussa tajunnu etten osaa olla vaan yhden kanssa. Jos oisin tienny miten vaikeeta on olla vaan yhden kanssa en oiskaan menny naimisiin tai oisin menny naimisiin sellasen kaa joka on halukas vapaaseen suhteeseen. Mutta nyt kun ollaan jo naimisissa ja meillä on lapsi niin tää on vaikee tilanne.

[/quote]

Ei kyllä kerro minulle tämä ap:n kommentti hyvästä parisuhteesta. Ap itse sanoo, että on tosi vaikeaa, eikä olisi ryhtynyt koko juttuun jos olisi tajunnut, ettei se sovi hänelle. Ja sitten: "kun ollaan naimisissa ja on lapsi niin tää on vaikee tilanne." No ni, sitähän mäkin sanoin.

Mutta ei! Parisuhdeongelmia ei ole!! :D

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:50"]

Kröhöm, mistä olet sepittänyt tuon ainoaksi selitykseksi? Syy on aina myös miehesi ja sinun suhteessasi. Tuossa ei ole mitään järkeä. Olet tajunnut terapeuttisi väärin, jos hän on mukamas noin sanonut. Olen itse parisuhdeterapiassa, koska ihastuin ja rakastuin toiseen ja kerroin sen miehelleni ja hänkin kyllä suhtautui siihen todella kypsästi. Ja minullakin oli itselläni vaikeaa jne mutta ei tulisi mieleenikään "ulkoistaa" minun ja mieheni välejä tapahtumasta. Koska se rakkaus jota kaipasin, on löydettävissä minun ja mieheni suhteesta. Ihastumalla toiseen vain asia nousi tietoisuuteeni, että jotain puuttuu. Siksi menimme parisuhdeterapiaan. Eikä terapeutti sanonut mitään tuollaista tuubaa, kuin sinulle on sanottu(?). Sanoi nimenomaan, että ihhastumiseni on ihan ymmärrettävä, MUTTA  ne asiat, joita siitä hain, ovat olemassa nykyisessä suhteessani.

[/quote]

No ehkäpä teidän tapauksessanne suhteessanne tosiaan oli vikaa. Siitä ei seuraa, että kaikilla muilla on samoin. Meidän suhteessamme ei ole mitään vialla, päin vastoin, ja silti olemme kumpikin olleet tahoillamme ihastuneita ulkopuoliseen. Sen voi aivan hyvin laukaista jokin muu kuin omaan parisuhteeseen liittyvä asia.

Ihastuminenhan on biologinen mekanismi, jonka tarkoitus on varmistaa lajin säilyminen. Se aktivoituu säännöllisesti sopivan henkilön sattuessa kohdalle (iän karttuessa harvenevin väliajoin), eikä se mekanismi tiedä onko henkilöllä sormus sormessa tai suhde solmittuna. Ei siinä välttämättä mistään sen kummallisemmasta ole kyse. Hyvä on toki tiedostaa, jos on, ja hoitaa asiat kuntoon.

62

[/quote]

Lue viestini numero 87 niin ehkä käsität, mistä puhuin. 

61

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 01:54"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:16"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:10"]

Oisin suorastaan riemuissani, koska sitten voitais tehä sopimus että molemmat saa tahoillaan tehdä niin. oon ehdottanu vapaata suhdetta monet kerrat mutta siitä tulee aina vaan riitaa.

[/quote]

Silloin ei petetä, vaan jos halutaa vapailla niin vapaillaan sinkkuna tai etsitään kumppani, jolle vapailu on ok.

[/quote]

Totta. Muttaku en suhteen alussa tajunnu etten osaa olla vaan yhden kanssa. Jos oisin tienny miten vaikeeta on olla vaan yhden kanssa en oiskaan menny naimisiin tai oisin menny naimisiin sellasen kaa joka on halukas vapaaseen suhteeseen. Mutta nyt kun ollaan jo naimisissa ja meillä on lapsi niin tää on vaikee tilanne.

[/quote]

Ei kyllä kerro minulle tämä ap:n kommentti hyvästä parisuhteesta. Ap itse sanoo, että on tosi vaikeaa, eikä olisi ryhtynyt koko juttuun jos olisi tajunnut, ettei se sovi hänelle. Ja sitten: "kun ollaan naimisissa ja on lapsi niin tää on vaikee tilanne." No ni, sitähän mäkin sanoin.

Mutta ei! Parisuhdeongelmia ei ole!! :D

[/quote]

Alan vakuuttua että tämä on tavallista tasokkaampi provo: "en halua erota ja olla sinkku,en halua elää yksiavioisessa parisuhteessa,en oikein tiedä mitä pettäminen tarkoittaa ja oikeastaan olen syyntakeeton koska minulla on persoonallisuushäiriö",siinä ap:n ongelma pähkinänkuoressa.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:26"]

Kertokaa oma mielipiteenne missä teidän mielestä menee pettämisen/sivusuhteen raja.

Itselläni nyt sellanen tilanne, että oon naimisissa, mutta nään noin kerran viikossa erästä miestä, jota haluan ja johon oon rakastunu. Mun miehelle oon sanonu että ollaan vaan ystäviä ja mun mies tietää kaikista mun käynneistä siellä. Tapaamisten lisäks soitellaan ja tekstaillaan. Tuntuu, ettei ystävyys oo kuitenkaan koko totuus asiasta, koska kun me nähään me istutaan sylikkäin ja hyväillään toisiamme ja suudellaan ihan kunnolla ja intohimoisesti. Oon myös lähettäny itestäni sille alastonkuvia ja muita eroottisia viestejä. Ei olla kuitenkaan kertaakaan (ainakaan vielä) harrastettu seksiä, koska se on jotenkin sellanen raja että siitä ei oo paluuta, vaikka molempia kyllä haluttaa. Eli onko tää teidän mielestä jo suhde ja pettämistä vai vaan lähellä sitä?

[/quote]

No jos oot tehnyt käytännössä kaiken muun paitsi mennyt seksin suhteen loppuun asti,niin kyllä,tuo on pettämistä.Ja lisäksi valehtelet miehellesi että kyse on vain ystävyydestä,mitä se ei selvästikään ole. Sitä pettäminen nimittäin on,luottamuksen rikkomista ja asioiden salaiua kumppanilta.Miksi et eroa,jos se toinen mies on niiin vastustamaton?!

[/quote]

No ei se niin vastustamaton oo että oisin valmis luopumaan miehestäni.

[/quote]

Mutta miehesikään ei ole niin vastustamaton, että olisit valmis luopumaan tästä miehestä?

Ap on nuijan miehen kanssa, joka ei ole niin vastustamaton, että voisi luopua toisesta. Aika vetovoimaton mies, hei ap, miksi olet sen kanssa?

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 02:09"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2014 klo 00:46"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 23:26"]

Kertokaa oma mielipiteenne missä teidän mielestä menee pettämisen/sivusuhteen raja.

Itselläni nyt sellanen tilanne, että oon naimisissa, mutta nään noin kerran viikossa erästä miestä, jota haluan ja johon oon rakastunu. Mun miehelle oon sanonu että ollaan vaan ystäviä ja mun mies tietää kaikista mun käynneistä siellä. Tapaamisten lisäks soitellaan ja tekstaillaan. Tuntuu, ettei ystävyys oo kuitenkaan koko totuus asiasta, koska kun me nähään me istutaan sylikkäin ja hyväillään toisiamme ja suudellaan ihan kunnolla ja intohimoisesti. Oon myös lähettäny itestäni sille alastonkuvia ja muita eroottisia viestejä. Ei olla kuitenkaan kertaakaan (ainakaan vielä) harrastettu seksiä, koska se on jotenkin sellanen raja että siitä ei oo paluuta, vaikka molempia kyllä haluttaa. Eli onko tää teidän mielestä jo suhde ja pettämistä vai vaan lähellä sitä?

[/quote]

No jos oot tehnyt käytännössä kaiken muun paitsi mennyt seksin suhteen loppuun asti,niin kyllä,tuo on pettämistä.Ja lisäksi valehtelet miehellesi että kyse on vain ystävyydestä,mitä se ei selvästikään ole. Sitä pettäminen nimittäin on,luottamuksen rikkomista ja asioiden salaiua kumppanilta.Miksi et eroa,jos se toinen mies on niiin vastustamaton?!

[/quote]

No ei se niin vastustamaton oo että oisin valmis luopumaan miehestäni.

[/quote]

Mutta miehesikään ei ole niin vastustamaton, että olisit valmis luopumaan tästä miehestä?

[/quote]

No mutta eihän ap tee mitään väärää,ap on kuin pieni lapsi joka tekee tuhmuuksia,koska ei ymmärrä miksi jokin asia on väärin.Ainahan kaverit lähettelee toisilleen seksiviestejä,hyväilee ja suutelee intohimoisesti!

Älä sure ap,tunnustat taas vaan jälleen kerran kaiken,varmasti miehesi ymmärtää että olet täysin vailla ymmärrystä ja näin ollen syyntakeeton pettämisen suhteen.Saat anteeksi ja voit jatkaa samaa rataa!

"Kun ei se aina kerro. Se voi kertoa myös pelkästään toisen henkilön omasta tilanteesta, parisuhde saattaa olla kaikin puolin hyvä ja tyydyttävä. Minä olen elänyt erittäin traumaattisen lapsuuden ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. Sellaisiinkin asioihin, joihin en olisi ikinä uskonut sen vaikuttavan, kuten tuohon, että ihastun toiseen, vaikka olen elämäni parhaimmassa ja tyydyttävimmässä suhteessa ikinä. Tämän paremmaksi ei yksinkertaisesti voi mennä, mutta silti ihastuin ja se kertoo jotain siitä, mitä itse pelkään/mitä pakoilen."

Tämä edellä oleva viesti oli minun (se joka oli ihastunut ja kertonut mutta ei pettänyt), ei ap:n. Ap voisit allekirjoittaa omat viestisi vaikka lyhenteellä ap, niin ei sekoitu meidän muiden vastaukset sinun viesteihin.