Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja pään tyhjeneminen
13.12.2020 |
Päästäni katoaa kaikki muiden ihmisten seurassa. Ihan totaalinen black out. Oikeasti, hyvä jos oman nimeni enää muistan, mutta enempää ainakaan en. Minusta tulee kuin zombie, paitsi ainoa tunne jäljellä on pelko.
Mikä ihme tällaiseen auttaisi?
Kommentit (56)
Olen ”sairastunut” samaan vasta aikuisena. Koko nuoruuden olin oikea sosiaalinen perhonen. Kohtasin sitten kyllä paljon vastoinkäymisiä ja silloin ”reippaampana” päihteillä oli osuutta asiaan rohkaisevana tekijänä. Työroolissa pärjään kyllä edelleen sosiaalisesti, varmaan koska silloin tiedän mitä olen tekemässä, mutta muulloin olen aika eristäytynyt. Kaupassakin jos ajautuu pahaan hälinään ja ihmispaljouteen niin unohdan mitä tulin ostamaan ja haluan vain paeta niiden ostosten kanssa mitä kerkisin jo valita :/ annan vaan ajan kulua josko tämä olisi vain yksi elämänvaihe muiden joukossa, sillä olen aika lääkevastainen. Tsemppiä samasta kärsiville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama. Alkoi jo lapsena koulussa eka tai toisella luokalla. Opettaja moitti minua luokan kuullen kun en oppinut yhtä asiaa , sen jälkeen jännitin tuota kyseistä tekemistä ihan valtavasti. En oppinut ja joka kerta opettaja huusi ja moitti. Sitten aloin jännittää vähän kerrassaan koko koulua ja nykyään jännitän ja pelkään oikeastaan kaikkea. Lääkitys on ollut ainoa toimiva keino pystyä olemaan ihmisten ilmoilla.
Mikä lääke käytössä?
Vierailija kirjoitti:
Alpratsolaamia 1 mg ennen kiusallista tilannetta.
Kyllä lääkärit sen määräävät, jos ei käytä joka päivä "vain varmuuden vuoksi". Ei alkoholia!
Itse sain niin paljon onnistumisen kokemuksia, että lääkkeen käyttö väheni ja lopulta pärjäsin ilmankin. Käytin noin vuoden. Ei jäänyt säännölliseksi käytöksi.Olet ehkä käynyt terapiassa? Minusta vaiva vain paheni siellä!
Tuo troppi oikeasti auttaa! Lapsuudesta asti on ollut esiintymisjännitystä. Kun oli tiedossa esitelmän pito, niin mieluummin valehtelin, että olen kipeä. Ja tarkasti ottaen se oli totta! Opettaja ei ymmärtänyt.
Akateemisessa vapaudessa jätin seminaarit ja laskuharjoitukset väliin. Psykologi pahensi asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama. Alkoi jo lapsena koulussa eka tai toisella luokalla. Opettaja moitti minua luokan kuullen kun en oppinut yhtä asiaa , sen jälkeen jännitin tuota kyseistä tekemistä ihan valtavasti. En oppinut ja joka kerta opettaja huusi ja moitti. Sitten aloin jännittää vähän kerrassaan koko koulua ja nykyään jännitän ja pelkään oikeastaan kaikkea. Lääkitys on ollut ainoa toimiva keino pystyä olemaan ihmisten ilmoilla.
Mikä lääke käytössä?
Beetasalpaaja ja diatsepiini. Terapioita monenlaisia , taisivat nekin pahentaa oireita. Altistaminen ainakin heikensi vointiani huomattavasti eikä mitään hyötyä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko rentoutumisen opettelu tai sitten käynti psykologin luona?
Olen yrittänyt rentoutua ja rauhoitella itseä noissa tilanteissa, mutta ei se auta kun sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja haluan vain paeta tilanteesta.
En haluaisi alkaa mitään lääkkeitäkään käyttää tähän vaivaan.
Lyhytaikaisesti voi lääkettä käyttää, jos ei psykologista ja rentoutumisharjoituksista ole apua. Veikkaan kropassa adrenaliinikyllästystä. Tulee väkisinkin paniikkireaktio. Veriarvot ihan sekaisin. Sitä ei ole varmaan perusteellisesti tutkittu. Hyvä lääke on alpratsolaami 1mg. Adrenaliinin taso putoaa nopeasti normaaliksi. Kädet eivät vapise eikä sydän hakkaa mielettömästi. Ei tarvitse hikoilla tai punastella. Käytetään vain tarvittaessa. Alkoholin käyttö pois, kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama. Alkoi jo lapsena koulussa eka tai toisella luokalla. Opettaja moitti minua luokan kuullen kun en oppinut yhtä asiaa , sen jälkeen jännitin tuota kyseistä tekemistä ihan valtavasti. En oppinut ja joka kerta opettaja huusi ja moitti. Sitten aloin jännittää vähän kerrassaan koko koulua ja nykyään jännitän ja pelkään oikeastaan kaikkea. Lääkitys on ollut ainoa toimiva keino pystyä olemaan ihmisten ilmoilla.
Mikä lääke käytössä?
Beetasalpaaja ja diatsepiini. Terapioita monenlaisia , taisivat nekin pahentaa oireita. Altistaminen ainakin heikensi vointiani huomattavasti eikä mitään hyötyä ollut.
Beetasalpaajaa vain sydämen rytmin tasoittamiseen. Bentsoissa on eroja!
Mulla sama, mutta ei se haittaa. Olen esim. töissä kertonut kaikille ongelmastani, ja saan tehdä työni rauhassa itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo adrenaliiniryöppyä!
Adrenaliini voi aiheuttaa lihasvapinaa, sydämentykytystä, heikotusta ja levottomuutta, jotka voivat heikentää ajokykyä ja kykyä käyttää koneita.
Sitä kehittyy jännittämistilanteissa yli äärilaitojen. Se piikki sammutetaan oikeilla bentsoilla. Käytetään vain, kun häiriö on vaikea, heikentää toimintakykyä tai aiheuttaa yksilölle äärimmäistä stressiä. Tätä eivät psykologit tajua, vaan haalivat asiakkaita ymmärtämättä potilaiden stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä aloitukseen, että en itse saa kiinni omasta järjen juoksusta joutuessani sosiaalisiin kanssakäymistilanteisiin ja jos joku kysyy minulta jotain (en puhu ellei kysytä jotain) suustani tulee ulos aina jotain siansaksaa tiedostamattani.
Mikä ihme saa minut puhumaan niin etten itse ole edes tiedostanut mitä aion sanoa? Sitten olen itsekin ihan äimistynyt, että mitä ihmettä juuri sanoin.
Mulla on ihan sama! Aina sosiaalisissa tilanteissa menee joku paniikkimoodi päälle ja kun joku kysyy jotain, höpötän ihan mitä sattuu. Ihmiset pitävät varmasti ihan hulluna, kun höpisen outoja. En vain saa ajatusta kasaan sosiaalisissa tilanteissa. Aivot menevät täysin solmuun, en muista enkä ymmärrä yhtäkkiä mitään. Ja kun jotain vastausta se toinen kuitenkin odottaa, niin suustani sitten pullahtaa jotain kontrolloimattomasti.
Ja kun aina sanotaan, että pitäisi altistaa itsensä haastaville tilanteille ja kyllä se siitä sitten. Höpö höpö, sanon minä! Tämä ongelma on vain pahentunut iän karttuessa, vaikka olen ollut työelämässä, opiskelemassa ja vaikka missä altistamassa itseäni sosiaalisille tilanteille. Alan kohta jo epäillä, että mulla on joku aivovamma. Joku tässäki ketjussa mainitsi lääkityksen. Mitä lääkettä tällaiseen vaivaan tarjotaan? Masennuslääkkeistä ei ainakaan ole yhtään apua.
Masennuslääkkeet voivat aiheuttaa voimakastakin vapinaa. Menee ohi parissa viikossa. Aloita miedoilla annoksilla. Beetasalpaajia takykardiaan. Alpratsolaamia 1mg jännitysoireisiin. Silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Vain kotona ollessa pystyn ajattelemaan järkevästi. Sosiaalisissa tilanteissa jäädyn ja vaikutan typerykseltä.
En usko lääkkeisiin enkä terapiaan. Jos olisi niin helppoa, miksi meitä samasta ongelmista kärsiviä on niin paljon? Kaikkeen ei ole saatavilla todellista apua, ikävä kyllä.
Sopivista lääkkeistä on apua. Alkoholi on tehokas "lääke", mutta sitä ei voi käyttää bentsojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Terapia on paras. Lääkäriltä voi saada lääkkeitä. Aiheesta on kirjoitettu myös monia self help -kirjoja, joista jotkut on saanut paljon apua.
Terapiat usein vain pahentavat ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut aikoinaan tuota ongelmaa, ja johtuu ihan vaan siitä perinteisestä ahistuksen aiheesta, että ”mitä noi muut musta ajattelee (kun suuni avaan)”. Täytyy tehdä itselleen selväksi, ettei pidä välittää mitä muut ajattelevat, ja että itselläkin on oikeus olla äänessä ja sanoa sanottavansa. Koska mitä väliä sillä on mitä susta ajatellaan? Tsemppiä!
Et ole varmaan em. "tautia" kokenut??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Vain kotona ollessa pystyn ajattelemaan järkevästi. Sosiaalisissa tilanteissa jäädyn ja vaikutan typerykseltä.
En usko lääkkeisiin enkä terapiaan. Jos olisi niin helppoa, miksi meitä samasta ongelmista kärsiviä on niin paljon? Kaikkeen ei ole saatavilla todellista apua, ikävä kyllä.
Samma här. Altista--Epäonnistu--Altista--Epäonnistu.
Juuri noin se kierre syntyy. Psykologien vastaanotolla ahdistuu vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on paras. Lääkäriltä voi saada lääkkeitä. Aiheesta on kirjoitettu myös monia self help -kirjoja, joista jotkut on saanut paljon apua.
Terapiat usein vain pahentavat ongelmaa.
Joskus käy niinkin, mutta paljon useammin terapiasta on apua, usein hyvinkin paljon. Jotkut pääsee jopa vaikeista sosiaalisten tilanteiden pelosta kokonaan eroon pelkän terapian avulla.
Adrenaliini on lisämunuaisen erittämä hormoni, joka vaikuttaa sympatomimeettisesti keuhkojen, sydämen ja verenkierron toimintaan. Hätätilanteissa se kiihottaa sydämen toimintaa, supistaa haitallisesti laajentuneita verisuonia ja rentouttaa keuhkojen lihaksia niin, että hengitys helpottuu.
Adrenaliini voi aiheuttaa sydämen tykytystä tai päänsärkyä.
Jos esim koulussa odottaa esitelmän pito, niin pukeudu verkkareihin.
Pyydä sitten lupaa päästä veskiin pissille.
Karkaa ulos ja juokse täysillä 800m. Jos vielä vapiset, niin uudestaan täysillä koko kilometri!
Kiusallisen hormonin tuotanto ei riitä kuin tärkeille elimille.
Olet niin puhki että hiki ja jännitys jää juoksuradalle.
Kun laskeuduimme puista niin adrenaliini pelasti monesta pulasta.
Se on semmoinen "TAISTELE TAI PAKENE" -hormoni.
Vierailija kirjoitti:
Adrenaliini on lisämunuaisen erittämä hormoni, joka vaikuttaa sympatomimeettisesti keuhkojen, sydämen ja verenkierron toimintaan. Hätätilanteissa se kiihottaa sydämen toimintaa, supistaa haitallisesti laajentuneita verisuonia ja rentouttaa keuhkojen lihaksia niin, että hengitys helpottuu.
Adrenaliini voi aiheuttaa sydämen tykytystä tai päänsärkyä.Jos esim koulussa odottaa esitelmän pito, niin pukeudu verkkareihin.
Pyydä sitten lupaa päästä veskiin pissille.Karkaa ulos ja juokse täysillä 800m. Jos vielä vapiset, niin uudestaan täysillä koko kilometri!
Kiusallisen hormonin tuotanto ei riitä kuin tärkeille elimille.
Olet niin puhki että hiki ja jännitys jää juoksuradalle.Kun laskeuduimme puista niin adrenaliini pelasti monesta pulasta.
Se on semmoinen "TAISTELE TAI PAKENE" -hormoni.
Hikeä voi erittyä aika paljon mikä on hyvä merkki.
Voin vahvistaa.
Kova fyysinen treeni voi helpottaa. Kun tuntuu, että jo riittää, niin rääkkää kroppaasi ihan yli sietokyvyn.
Sitten esiintyessä olet jopa veltto etkä voi pidätellä itseäsi. On niin mahtavaa olla äänessä!
Psykologille ei enää koskaan! Ehkä psykiatrille jolla on lupa määrätä lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Minua on äitini pahoinpidellyt henkisesti koko lapsuuteni. Kasvoin myös pitkälti yksin: Ei ollut sisaruksia, kaikki sukulaiset asuivat kaukana. Meillä ei ollut perhetuttuja tms. Kukaan ei koskaan vieraillut meillä, paitsi mummo ja pappa kerran vuodessa.
Eli tässäkö on syyt sosiaalisille peloilleni? Mitä nyt pitäisi tehdä tällä tiedolla? Miten korjaan nuo lapsuuden haavat?T. vastaaja 7
Samat taustat täällä. Ja tosiaan kiva olisi, jos tietäisi mikä auttaisi.
Minua on äitini pahoinpidellyt henkisesti koko lapsuuteni. Kasvoin myös pitkälti yksin: Ei ollut sisaruksia, kaikki sukulaiset asuivat kaukana. Meillä ei ollut perhetuttuja tms. Kukaan ei koskaan vieraillut meillä, paitsi mummo ja pappa kerran vuodessa.
Eli tässäkö on syyt sosiaalisille peloilleni? Mitä nyt pitäisi tehdä tällä tiedolla? Miten korjaan nuo lapsuuden haavat?
T. vastaaja 7