Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja pään tyhjeneminen
13.12.2020 |
Päästäni katoaa kaikki muiden ihmisten seurassa. Ihan totaalinen black out. Oikeasti, hyvä jos oman nimeni enää muistan, mutta enempää ainakaan en. Minusta tulee kuin zombie, paitsi ainoa tunne jäljellä on pelko.
Mikä ihme tällaiseen auttaisi?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko rentoutumisen opettelu tai sitten käynti psykologin luona?
Olen yrittänyt rentoutua ja rauhoitella itseä noissa tilanteissa, mutta ei se auta kun sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja haluan vain paeta tilanteesta.
En haluaisi alkaa mitään lääkkeitäkään käyttää tähän vaivaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toteaa, että ahaa, nyt tällainen tunne, ja menihän ja meneehän se aina ohi. Voit omassa rauhassa tarkastella taustoja, eli mistä muistoista tunne on peräisin, ja koettaa tulkita niitä muistoja eri näkökulmasta nyt vanhempana.
Terapia on paras. Lääkäriltä voi saada lääkkeitä. Aiheesta on kirjoitettu myös monia self help -kirjoja, joista jotkut on saanut paljon apua.
Lisään vielä aloitukseen, että en itse saa kiinni omasta järjen juoksusta joutuessani sosiaalisiin kanssakäymistilanteisiin ja jos joku kysyy minulta jotain (en puhu ellei kysytä jotain) suustani tulee ulos aina jotain siansaksaa tiedostamattani.
Mikä ihme saa minut puhumaan niin etten itse ole edes tiedostanut mitä aion sanoa? Sitten olen itsekin ihan äimistynyt, että mitä ihmettä juuri sanoin.
Kirjat ja netti on täynnä hyviä vinkkejä ja erilaisia hatjoituksia.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on englanniksi social anxiety disorder. Myös termiä social phobia käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä aloitukseen, että en itse saa kiinni omasta järjen juoksusta joutuessani sosiaalisiin kanssakäymistilanteisiin ja jos joku kysyy minulta jotain (en puhu ellei kysytä jotain) suustani tulee ulos aina jotain siansaksaa tiedostamattani.
Mikä ihme saa minut puhumaan niin etten itse ole edes tiedostanut mitä aion sanoa? Sitten olen itsekin ihan äimistynyt, että mitä ihmettä juuri sanoin.
Mulla on ihan sama! Aina sosiaalisissa tilanteissa menee joku paniikkimoodi päälle ja kun joku kysyy jotain, höpötän ihan mitä sattuu. Ihmiset pitävät varmasti ihan hulluna, kun höpisen outoja. En vain saa ajatusta kasaan sosiaalisissa tilanteissa. Aivot menevät täysin solmuun, en muista enkä ymmärrä yhtäkkiä mitään. Ja kun jotain vastausta se toinen kuitenkin odottaa, niin suustani sitten pullahtaa jotain kontrolloimattomasti.
Ja kun aina sanotaan, että pitäisi altistaa itsensä haastaville tilanteille ja kyllä se siitä sitten. Höpö höpö, sanon minä! Tämä ongelma on vain pahentunut iän karttuessa, vaikka olen ollut työelämässä, opiskelemassa ja vaikka missä altistamassa itseäni sosiaalisille tilanteille. Alan kohta jo epäillä, että mulla on joku aivovamma. Joku tässäki ketjussa mainitsi lääkityksen. Mitä lääkettä tällaiseen vaivaan tarjotaan? Masennuslääkkeistä ei ainakaan ole yhtään apua.
Mullakin samaa. Lopetin mielialaläkkeen käytön, mutta pitänee aloittaa se uudestaan. Hyvä lääke toki, mutta kun vei orgasmikyvyt niin lopetin. Ehkä pitää aloittaa uudestaan, kun ei oikein töissä pärjää ilman ja mielialakin menee turhan melankoliseksi ja jännittäminen väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Vain kotona ollessa pystyn ajattelemaan järkevästi. Sosiaalisissa tilanteissa jäädyn ja vaikutan typerykseltä.
En usko lääkkeisiin enkä terapiaan. Jos olisi niin helppoa, miksi meitä samasta ongelmista kärsiviä on niin paljon? Kaikkeen ei ole saatavilla todellista apua, ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut aikoinaan tuota ongelmaa, ja johtuu ihan vaan siitä perinteisestä ahistuksen aiheesta, että ”mitä noi muut musta ajattelee (kun suuni avaan)”. Täytyy tehdä itselleen selväksi, ettei pidä välittää mitä muut ajattelevat, ja että itselläkin on oikeus olla äänessä ja sanoa sanottavansa. Koska mitä väliä sillä on mitä susta ajatellaan? Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Vain kotona ollessa pystyn ajattelemaan järkevästi. Sosiaalisissa tilanteissa jäädyn ja vaikutan typerykseltä.
En usko lääkkeisiin enkä terapiaan. Jos olisi niin helppoa, miksi meitä samasta ongelmista kärsiviä on niin paljon? Kaikkeen ei ole saatavilla todellista apua, ikävä kyllä.
Samma här. Altista--Epäonnistu--Altista--Epäonnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut aikoinaan tuota ongelmaa, ja johtuu ihan vaan siitä perinteisestä ahistuksen aiheesta, että ”mitä noi muut musta ajattelee (kun suuni avaan)”. Täytyy tehdä itselleen selväksi, ettei pidä välittää mitä muut ajattelevat, ja että itselläkin on oikeus olla äänessä ja sanoa sanottavansa. Koska mitä väliä sillä on mitä susta ajatellaan? Tsemppiä!
Viestiäsi oli pakko alapeukuttaa, koska kyllä sillä on väliä mitä muut ajattelee. Paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
liskoaivot
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/10/aivot-ovat-viisaat-ne-ajavat-i…
Tässä tosi hyvä artikkeli aiheesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttoi kirja nimeltä Triumph Over Shyness. Kävin sitä läpi suunnilleen vuoden ajan, altistin itseäni vähitellen enemmän ja vaativammille sosiaalisille tilanteille, pidin päiväkirjaa ajatuksistani ja kehityksestäni yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Vain kotona ollessa pystyn ajattelemaan järkevästi. Sosiaalisissa tilanteissa jäädyn ja vaikutan typerykseltä.
En usko lääkkeisiin enkä terapiaan. Jos olisi niin helppoa, miksi meitä samasta ongelmista kärsiviä on niin paljon? Kaikkeen ei ole saatavilla todellista apua, ikävä kyllä.
Samma här. Altista--Epäonnistu--Altista--Epäonnistu.
Tuosta seuraa masennus ja epätoivo, jotain uutta olisi keksittävä hoitorintamalla. Yksi vastaus on rakkaus. Se teiltä puuttuu elämästä.
..
Alpratsolaamia 1 mg ennen kiusallista tilannetta.
Kyllä lääkärit sen määräävät, jos ei käytä joka päivä "vain varmuuden vuoksi". Ei alkoholia!
Itse sain niin paljon onnistumisen kokemuksia, että lääkkeen käyttö väheni ja lopulta pärjäsin ilmankin. Käytin noin vuoden. Ei jäänyt säännölliseksi käytöksi.
Olet ehkä käynyt terapiassa? Minusta vaiva vain paheni siellä!
Terapiassa teitä syytetään muiden väärin ymmärtämisestä ja paikkansa pitämättömistä uskomuksista. Sitä ei kerrota että menneisyytenne vuoksi te olette mitä olette. Lapsuudessa on vastaus. He ei tiedä mitä teille on tehty. Kiusasivatko vanhempanne ja sisaruksenne teitä? Elittekö sen lisäksi eristyksissä?
Minulla sama. Alkoi jo lapsena koulussa eka tai toisella luokalla. Opettaja moitti minua luokan kuullen kun en oppinut yhtä asiaa , sen jälkeen jännitin tuota kyseistä tekemistä ihan valtavasti. En oppinut ja joka kerta opettaja huusi ja moitti. Sitten aloin jännittää vähän kerrassaan koko koulua ja nykyään jännitän ja pelkään oikeastaan kaikkea. Lääkitys on ollut ainoa toimiva keino pystyä olemaan ihmisten ilmoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut aikoinaan tuota ongelmaa, ja johtuu ihan vaan siitä perinteisestä ahistuksen aiheesta, että ”mitä noi muut musta ajattelee (kun suuni avaan)”. Täytyy tehdä itselleen selväksi, ettei pidä välittää mitä muut ajattelevat, ja että itselläkin on oikeus olla äänessä ja sanoa sanottavansa. Koska mitä väliä sillä on mitä susta ajatellaan? Tsemppiä!
Viestiäsi oli pakko alapeukuttaa, koska kyllä sillä on väliä mitä muut ajattelee. Paljonkin.
Aika harva ei välitä muiden ajatuksista, meikäläisiltä ei voi sellaista vaatia missään nimessä koska olemme herkkiä näissä asioissa. Mutta jos on työssä, on perhe, lapsia, lemmikkejä, ystäviä niin ei todellakaan ole aikaa miettiä jos joku on joskus vähän outo. Lapset ja nuoret takertuu näihin ja sieltä jää monelle pelko joutua toisten ruodittavaksi. Jotkut toimettomat aikuiset myös mutta he ovat itse ongelmissa.
Auttaisiko rentoutumisen opettelu tai sitten käynti psykologin luona?