Kaksi vai kolme lasta?
Olemme KTM-perhe, hyvissä töissä, mutta ei rikkaita. Ei perintöä tulossa. Itse on pärjättävä. Lapsiahan ei tehdä, niitä saadaan. Silti Mietimme olisiko parempi kaksi, vai kolme lasta?
Kaksi sisarusta ovatko tiiviimpiä yhdessä, ja ehdimme olla enemmän molempien heidän kanssa? Jääkö kolmas sisar helposti ulkopuolelle? Meillä on molemmilla 2 sisarusta eli 3-lapsisesta perheestä, ja vain toisen sisaruksen kanssa läheisiä. Jos ikäeroa on yli 5 vuotta, niin ei kamalasti ole yhteistä, se on käytännön kautta todettu.
Kahdelle lapselle pystyy maksamaan enemmän. Pystyy jättämään jotakin myös perinnöksi.
Kolme lasta olisi ihana iso perhe. Entä jos vaurastummekin myöhemmin lisää? Kolme lasta on parempi, jos menettää lapsen, tai lapsi kuolee esim onnettomuudessa. Kolme sen takia, että kun me kuolemme, lapsilla on sukulaisia. Kolme sen takia kun me vanhenemme, ainakin joku kävisi tapaamassa, auttamassa?
Kertokaa meille! Nyt meillä on vasta yksi, ja ei tosiaan elämästä tiedä, saako edes kahta! Kiitollisia olemme jo hänestäkin niin paljon! ❤️
Kommentit (51)
Samaa mietimme. Kaksi ihanaa tyttöä on parin vuoden ikäerolla, parhaimmat ystävykset keskenään. Iso omakotitalo olisi jonne mahtuisi vielä kolmaskin. Juuri samoja plussia ja miinuksia mietimme miehen kanssa kuin sinä ap.
KTM-perhe? Uusi kategoria erilaisille perheille?
Ollaan lääkäripariskunta ja samoja mietteitä. Erona on se että meillä on jo kaksi poikaa. Nyt toisaalta elämä on aika helppoa kun toisen huomioidessa toista on toisen mahis katsoa toista. Olemmekin 99pros varmoja että lapsiluku on tässä. "Tehkää" se toinen lapsi ja miettikää sit jaksaako enää kolmatta! Kahdessakin on nääs hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa myös lapsen sukupuoli.
Tyttö ja poika yleensä nuorena aikuisena erkaantuvat.
Kaksi samaa sukupuolta olevaa lasta, on parempi! Ovat tiiviimpi parivaljakko.
No me ollaan ainakin veljen kanssa oltu koko ikämme läheisiä (minä siis nainen), vielä 50 vuoden jälkeenkin. Siskoa ei ole, niin en tiedä miten sukupuoli olisi vaikuttanut, mutta ei todellakaan olla veljenkään kanssa erkaannuttu.
Sateenkaariperhe, KTM-perhe, lääkäriperhe, uusperhe, ydinperhe, W T - perhe
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa myös lapsen sukupuoli.
Tyttö ja poika yleensä nuorena aikuisena erkaantuvat.
Kaksi samaa sukupuolta olevaa lasta, on parempi! Ovat tiiviimpi parivaljakko.
No me ollaan ainakin veljen kanssa oltu koko ikämme läheisiä (minä siis nainen), vielä 50 vuoden jälkeenkin. Siskoa ei ole, niin en tiedä miten sukupuoli olisi vaikuttanut, mutta ei todellakaan olla veljenkään kanssa erkaannuttu.
Sama juttu. Luonne vaikuttaa tossa enemmän kuin sukupuoli.
Oudon rahakeskeinen pohdinta ap:lla.
Älä nyt oikeasti tuudittaudu, että siskokset "ovat toistensa parhaat ystävä"! Ei, en voi sietää siskoani emmekä ole missään tekemisissä nyt aikuisena. Syy nyt ei tähän liity, mutta kaksi tyttöä pienellä ikäerolla on iso riski. Ja pieni ikäero on 1,5vuotta. Pikkuveli on reilut 3 vuotta nuorempi ja hänen kanssaan ei ole ikinä ollut mitään ongelmia (ei ole ikäeron takia kilpailutilannetta, omat kaverit jne)
Älä liikaa huolehdi lasten rahoittamisesta aikuisena, kasvata heidät mielummin niin että pärjäävät itse.
Yleensäkin monella vanhemmalla vaikuttaa olevan heikko usko lastensa pärjäämiseen aikuisena, tärkeintä tuntuu olevan säästää heille mahdollisimman paljon ja jättää paljon perintöä.
Nyt hei vähän uskoa omiin lapsiinne! Vaikka teillä itsellä huono itsetunto, älkää tartuttako sitä lapsiinne!
Samoja mietin aikoinaan
Ni, et voi tietää saatteko sen kolmannen.
Lapsilla on sitten joka tapauksessa ihan oma elämä.
Hankkikaa neljä. Sitten on parit.
Meillä on kolme. Jos oltais oltu nuorempia, niin olisin toivonut neljännen.
Omat hankaluudet on olleet ja tulee olemaan.
Rakkautta on. Mustasukkaisuutta on.
Rahaa olisi enemmän käytössä, jos olisi kaksi lasta, kyllä me se tiedettiin.
Siinähän pahkuloitte, mutta jos gynekologilla kysyisit, niin hän sanoisi, että yrittäminen aloitettava nyt.
Itseäni olisi harmittanut myöhemmin, jos ei kolmatta olisi yritetty.
Ajatelkaa sitä, mitä itse haluatte, millaista elämää haluatte elää ja mihin teillä on itsellä voimavaroja. Koskaan ei tiedä, miten lasten elämä menee tai sisarussuhteet muotoutuvat.
Itse tekisin näin esikoinen ja kakkonen kolmen vuoden ikäerolla ja iltatähti vähintään viiden vuoden jälkeen kakkosesta. Näin vältät valtataistelun, jokaisella on omat kaverit ja pienintä voitte paapoa sydämenne kyllyydestä, koska isommat eivät enää tule mustasukkaisiksi ja ehkä pitävät pienintä jopa maskottina ja aarteena. T. Kakkonen liian pienillä ikäeroilla, kyllä jäin väliinputoajaksi
Kolmen lapsen vanhempana sanon: ehdottomasti kaksi tai yksi.
Ei riitä aika mitenkään kasvattamaan kolmea parhaalla mahdollisella tavalla.
Ja kolmella on aina keskenään joku triangelidraama ja riita meneillään. Loputonta nahistelua.
Ei tähän maailmaan voi enää lapsia saattaa, ei ole tulevaisuutta.
Hankkikaa ensin se toinen lapsi, ja miettikää asiaa vasta sitten. Meillä muutos kaksilapsiseksi perheeksi tuntui kyllä isommalta askeleelta, kuin kolmannen saaminen.
Minusta on ollut ihanaa olla kolmen äiti, ja vähän on jäänyt harmittamaan ettei ole sitä neljättäkin.
Tee nyt vähintään 10. Voihan ne kaikki kolme kuolla auto-onnettomuudessa, kun on teitä rakkaita vanhempiaan tulossa katsomaan vanhainkotiin. :D
Kolme lasta hioo paremmin toisiaan ihmisinä kuin kaksi. Joku sen aikoinaan totesi viisaasti ja vertasi; Kun laitat kaksi kiveä johonkin laitteeseen pyörimään keskenään niistä ei tule niin kauniita kuin tulee kolmesta kivestä.
Outoja mietteitä, ei sitä ehkä voikkaan päättää.
Vaikuttaa myös lapsen sukupuoli.
Tyttö ja poika yleensä nuorena aikuisena erkaantuvat.
Kaksi samaa sukupuolta olevaa lasta, on parempi! Ovat tiiviimpi parivaljakko.