Teettekö te kaikki miehillenne ruoan valmiiks kun hän tulee töistä?

Mehän kuoltais nälkään jos odottettaisi että mies tulee töistä ja rupeaa kokkaamaan. Mun mies tulee töistä vasta kuuden jälkeen.

Mä hoidan muutenkin meillä aika paljon tällä hetkellä kotityöt, siivoan, pyykkään ja mitä nyt kuuluu tehdä. Ei mitään ongelmaa, aikaa jää jopa yli, välillä on tosi pitkäveteisiä päiviä.

Miehelläni on aika raskas fyysinen työ, ja hyvät ansiot tienaa sillä. Itse olen toista vuotta kotona, lapsi kohta 2v., ja hoidan kyllä kodin (siihen kuuluu siivous, pyykkäys, ruoka yms.).

Kotihoidontuella olen, ja mielestäni se on minun tehtäväni huolehtia noista asioista kun mies on töissä. Töissäolo (ainakin fyysisesti raskaissa ammateissa, kuten meillä) on paljon raskaampaa kuin kotonaolo, joten kyllä se on kotona olevan tehtävä huolehtia kaikki nuo asiat! Ihan oikeasti, se on silkkaa laiskuutta jos ei siihen kykene. Ei se ole mitään piikomista, se on välttämätöntä arjen pyörimisen kannalta. Tuskin jaksaisit itsekään jos töistä tulisit, ap, alkaa tekemään kaikki kotityöt ja siivoamaan, koska kotona lasta hoitanut ei ole halunnut 'piikoa'! Miettikääs nyt vähän!



Ja tuohon ruoka-asiaan, kyllä meillä normaalistikin on aina tuohon aikaan ruoka, kun mies pääsee töistä. Laitan ruoan myös siinä tapauksessa jos mies pääsee jostain syystä myöhemmin, siis esim. lämmitän päivällisruoan hänelle. Hän ei käske minua koskaan niin tekemään, mutta on kiitollinen ja iloinen, ja minä saan hyvän mielen, koska 'tee muille niin kuin toivoisit itsellesikin tehtävän'.

Miehelläni on aika raskas fyysinen työ, ja hyvät ansiot tienaa sillä. Itse olen toista vuotta kotona, lapsi kohta 2v., ja hoidan kyllä kodin (siihen kuuluu siivous, pyykkäys, ruoka yms.).

Kotihoidontuella olen, ja mielestäni se on minun tehtäväni huolehtia noista asioista kun mies on töissä. Töissäolo (ainakin fyysisesti raskaissa ammateissa, kuten meillä) on paljon raskaampaa kuin kotonaolo, joten kyllä se on kotona olevan tehtävä huolehtia kaikki nuo asiat! Ihan oikeasti, se on silkkaa laiskuutta jos ei siihen kykene. Ei se ole mitään piikomista, se on välttämätöntä arjen pyörimisen kannalta. Tuskin jaksaisit itsekään jos töistä tulisit, ap, alkaa tekemään kaikki kotityöt ja siivoamaan, koska kotona lasta hoitanut ei ole halunnut 'piikoa'! Miettikääs nyt vähän!



Ja tuohon ruoka-asiaan, kyllä meillä normaalistikin on aina tuohon aikaan ruoka, kun mies pääsee töistä. Laitan ruoan myös siinä tapauksessa jos mies pääsee jostain syystä myöhemmin, siis esim. lämmitän päivällisruoan hänelle. Hän ei käske minua koskaan niin tekemään, mutta on kiitollinen ja iloinen, ja minä saan hyvän mielen, koska 'tee muille niin kuin toivoisit itsellesikin tehtävän'.

mutta ei se ole "miehelleni" vaan siinä on kysymyksessä koko perheen päivällinen.



Meillä on kolme lasta ja nyt tämä alkaa jo sujua aika rutiinilla, mutta esim. ekan lapsen aikana en ollut yhtä hyvä ja tehokas tässä hommassa. Nykyään kuitenkin ajattelen omalta osaltani niin, että se on nyt mun työtä ja että haluan sillä lailla ilahduttaa ja arvostaa miestäni ja hänen työtään meidän perheen hyväksi.



Sitten kun kotonaoloni loppuu niin sitten tehdään uusi katselmus näihin kotitöihin. Nyt meillä on niin että minä vastaan melko lailla täysin ruokahuollosta ja päivittäisestä siivouksesta/pyykkäyksestä, mies auttaa niissä toki jos on tarvetta tai hänellä asiaan intoa.



Tähän avaisin senkin näkökulman, että illalla on rennompaa ja mukavampaa olla yhdessä perheen kanssa, kun se ruokailu saadaan pois alta eikä koko ilta mene siitä tapellessa että mitä syödään ja kuka kokkaa =) Aikaa jää siis enemmän!

Kyllä mammat on helppo saada hehkumaan. Ihan kiva provo ap. Mulle ei tippunut yhtään...Niin ihanaa, kun kaikki kotihengettäret pääsi oikeen vauhtiin taas. Hih!

Kyllä mammat on helppo saada hehkumaan. Ihan kiva provo ap. Mulle ei tippunut yhtään...Niin ihanaa, kun kaikki kotihengettäret pääsi oikeen vauhtiin taas. Hih!

Mä olen, äiti, vaimo, ja rakastajar samassa paketissa. Sellasia kuin sä kutsutaan luusereiksi.

Ai että olen oikein kotihengetär, kun olen niin armollinen, että annan miehen syödä samaa ruokaa, kun muukin perhe syö?

Kyllä mammat on helppo saada hehkumaan. Ihan kiva provo ap. Mulle ei tippunut yhtään...Niin ihanaa, kun kaikki kotihengettäret pääsi oikeen vauhtiin taas. Hih!

Joskus ateria on ehkä kerinnyt jäähtyä, mutta mieheni osaa lämmittää sen mikrossa eli lämpimänä en ruokaa pidä miestäni odottamassa. Meillä on vain yksi lapsi, joten hyvin ehdin siivota ja tehdä ruokaa ja vieläpä lukea tai ajaa kuntopyörällä ja surffailla netissäkin... En tiedä, olisiko tilanne aivan toinen jos lapsia olisi kaksi. Sepä jää nähtäväksi. Toisaalta minä nautin kotitöistä ja ruuanlaitosta, joten tämä ei ole minulle mikään ongelma. En siis tunne itseäni kotipiiaksi vaan äidiksi, vaimoksi ja naiseksi. En kuitenkaan tarkoita, että jokaisen vaimon velvollisuus on valmistaa miehellensä ateria. No, menipäs jaaritteluksi :D

Mä teen kyllä joka päivä ruuan, mutta ei se yleensä oo valmista just sillon ku mies tulee töistä. Kyllä se vähän aikaa jaksaa oottaa. Joskus sekin tekee ruokaa kun tulee töistä, ja viikonloppuisinkin.

Ja voitte "lähteä kaupoille" tai tehdä ruokaa yhdessä tai yleensäkin saada iltaruoan valmiiksi klo 17 mennessä (meillä syödään aikaisintaan klo 18)?



Mun mieheni on yrittäjä, ja harvoin kotona ennen klo 19.



Ei oo reilua.

Riippuu ihan mihin aikaa mies tulee töistä kotiin. Joskus syödään edellisen päivän ruokia. Osaa itse lämmittää ruokansa.

Mä myös siivoan ja ihan omasta halusta. Mä teen sen paremmin ja rutiinilla, ei kestä kauaa. Mies on meidän "pihavastaava", mä suostuin muuttamaan omakotitaloon vaan sillä ehdolla että mun ei tartte haravoida, leikata nurmikkoa tai kolata lunta. Ne olkoot miehen hommia, mua ei kiinnosta pätkääkään vaikka olis aikaakin.

Mies tekee meillä iltaruuat. Viikonloppuisin saatan laittaa ruokaa.

jos mies on käynyt kaupassa. Jos jääkaapissa ei ole mistä tehdä, niin lapset saa pakkasesta jotain ja syödään miehen kanssa leipää. Ja ei, en lähde kahden lapsen kanssa kävellen kauppaan, kun kerta mies on autolla liikkeellä ja kauppa työpaikan vieressä (ja enemmän rahaa tilillä)

Teen ruuan valmiiksi, kun mies tulee töistä tai sitten teen leipiä ja keitän kahvit, jos syödään päivällinen myöhemmin. Meillä syödään usein melko myöhään päivällinen eli siis oikeastaan illallinen. Ja tottakai teen lähes kaikki kotityöt. Tekee mieskin, jos minä en ole jostain syystä tehnyt, mutta pyrin aina laittamaan paikat kuntoon ennenkuin mies tulee töistä kotiin. Ja ai niin. Elätän itse itseni, vaikka olen hoitovapaalla enkä teen ruokaa ja kotitöitä sen vuoksi, että olen jotain velkaa miehelleni. Teen koska haluan :)

Ja pidot senkun paranee... Hih! Nyt tulee jo pirttihirmutkin esiin...

Ja pidot senkun paranee... Hih! Nyt tulee jo pirttihirmutkin esiin...

Ja pidot senkun paranee... Hih! Nyt tulee jo pirttihirmutkin esiin...

Nyt kun olen kotona yleensä teen. Kun syksyllä menen taas töihin, palataan normaaliin järjestelyyn eli se teke kumpi ehtii ensin töistä kotiin.

Yleensä yritän ajoittaa iltaruoan niin, että minä ja mies voidaan syödä yhdessä.



Ei siksi, että olisin piika vaan siksi, että se on ystävällistä.



Mutta enhän mä nyt läheskään aina sitä ruokaa alkutekijöistä väsää. Jos en jaksa, niin lämmitän makaronilaatikkoa tai törkkään uuniin Dr Oetkerin pizzan, tai soitan kotiin jotain ruokaa. Tai soitan miehelle ja käsken hakemaan kotiin valmisruokaa.



Siis ei tästä mitään stressiä kannata ottaa. Välillä sitten väännän alkuruoasta jälkkäriin, tuoreista raaka-aineista.



Mun mieheni pitää itseään onnenpekkana, hänellä on kuulemma ilmiömäisen ahkera vaimo.

Teen niiin äärettömän harvoin ruokaa kotona, että minun voidaan laskea olevan ruoanlaittotaidoton. Mieheni tekee aina ruoat. Minä näppärästi niitä sitten lämmitän. Näin oli silloin kun olin kotona äitiys- ja vanhempainvapaalla, näin on nyt kun olen töissä. Syömme töissä aina miehen tekemiä ruokia lounaaksi. Näitä samoja päivähoidossa olevat lapsemme syövät iltaisin ruoaksi. Itse emme syö lämmintä ruokaa kuin kerran päivässä.