Voiko suhde toimia jos ikäeroa on todella paljon?
Olen 23 ja löysin ihanan, kiltin miehen, jonka kanssa synkkasi heti. Hän on 49 ja ollut avioliitossa ja hänellä on edellisestä suhteesta 4 lasta, eikä ole ottanut eron jälkeen ketään. Kemiat kohtasi heti ja olen aivan rakastunut. Mies vaikutti nuoremmalta mitä oli, ja mietin tässä että onko sillä iällä oikeasti konkreettisesti merkitystä jos haluamme olla yhdessä? Onko kokemuksia tai vinkkejä? Haluisin olla yhdessä ja mies on myös kertonut minulle tunteistaan ja halustaan vakavoitua mutta mietin käytännössä miten homma toimisi alkuhuuman jälkeen vai voiko sujua ongelmitta? Ystäväni ovat kauhuissaan ikäerosta, ja vanhempani ei ole sanonut mitään poikkipuoleista , isälle en ole vielä kertonut tapailemisestani (on itse 47) ja äidille olen (saman ikäinen kuin tapailemani mies) , ja asia ok . Mitä mieltä te olette?
Kommentit (114)
Olen 35v mies ja avokki on 46v nainen. Moni hämmästeli asiaa, mutta entä sitten. Tämä nainen on juuri sellainen mitä haluan. Eikä minun suhde muille kuulu mitenkään. Yhden asian olen kuitenkin huomannut kaveripiirissä. Moni on sanonut, että vois panna helposti minun avokkiani, koska pitää itsestään huolta jne jne. Tollaset läpät ottaa päähän ja olen sanonut, että sanoisitko minulle noin jos hän olisi 35v nainen ja avokkini. Jotenkin tuntuu, kun on vanhemman kanssa, niin voi laukoa mitä vain eikä oteta oikein tosissaan mitään. Osa kavereista näkee hänet vaan millfinä, jota paukutan ja jolle soitan ja hän ns tulee tikkana paikalle. Eikä asia ole näin. Elän hänen kanssaan ja rakastan häntä. No, nämä muutama kaveri on suht entisiä sellasia, koska en kuuntele tollasta.
Mä olisin ainakin kauhuissani en niinkään pelkästään ikäerosta vaan myös että on neljä lasta ja istunut vankilassa mutta sulle sillä ei tunnu olevan väliä koska pääasia että on mukava!!
Kannattaisi tutustua paremmin!! Eikä olla tollanen kun oot, huomaa että oot nuori.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kuka helvetti ottaa itseään 25 v. vanhemman miehen. Mulla on nyt 5 vuotta nuorempi, jos vaihdan otan ainoastaan 10 vuotta nuorempia. Niin ja oon 38. Mun mies nyt 33.
Et sinä mitään ota. Suurin osa miehistä haluaa nuoremman naisen. Siinä ei sinun haluamiset välttämättä paina. Voit toki löytää jonkun nuoremman, mutta ei ne ehkä sieltä parhaasta päästä ole.
Voi sujua paremmin ongelmitta jos on uskovainen kun että olisi ei uskovainen.
Vaikea sanoa. Ehkä kolmenkympin korvilla oleva nainen olisi minun mielestäni sitä ikäluokkaa joka kuulostaisi hieman vähemmän kovalta erolta, mutta elämä on kummallinen vyyhti outoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset miehet on ihania!
Miksi? Mitä ihanaa uskomisessa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset miehet on ihania!
Miksi? Mitä ihanaa uskomisessa on?
Kun ne on yleensä kilttejä ja hyviä aviomiehiä ja niiden kanssa avioliitto soljuu mukavasti eikä oo ongelmia ja jos on niin ne osaa ne selvittää järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset miehet on ihania!
Miksi? Mitä ihanaa uskomisessa on?
Kun ne on yleensä kilttejä ja hyviä aviomiehiä ja niiden kanssa avioliitto soljuu mukavasti eikä oo ongelmia ja jos on niin ne osaa ne selvittää järkevästi.
Aha. Hyvin ainakin yleistät. Mitä noista lestoista oon lukenut, niin aika karmivia tapauksiakin on ollut. Muutenkin satuihin uskominen ei anna ihan normaalia kuvaa ihmisestä, varsinkin jos se hallitsee elämää.
No varmaan itsekin osaat pohtia mahdollisia haasteita kun ajattelet tuntemiasi Jenni&Sauli-pareja, mitä tunteita herää? Voihan sitä tietty kaikkea kokeilla, jollei onnistu sitten ei. Itse kyllä väkisinkin miettisin ja tarkkaan että miksi viisikymppinen ukko ottaa parikymppisen tytön. Selitykseksi ei riitä että "on ikäistään kypsempi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri ikäero tuo varmasti omat haasteensa suhteeseen. Ikäero ei välttämättä näy vielä, mutta me kaikki vanhenemme ja saatat tulevaisuudessa olla jo 50-vuotiaana miehesi omaishoitaja. Myös jälkikasvun hankkimista noin suurella ikäerolla kannattaa miettiä useamman kerran. Jaksaako mies olla tasavertainen ja osallistuva vanhempi lapsille?
Hänelle on tehty vasektomia niin emme voisi saada lapsia. En tiedä haluaisinko edes lapsia, tuskin haluaisin ja hänen kanssaan tuntuisi että ei haittaisi yhtään vaikkemme tekisi tai pysty niitä tekemään. Hän on aivan erilainen kuin pari edellistä miestä, todella kiltti, huomaavainen ja aivan uskomattoman ihana. On kokenut paljon ja ollut vankilassa ja elänyt todella raskasta elämää, tullut uskoon ja muuttanut elämänsä. On jotenkin aivan erilainen ja ihana mitä edelliset eivät olleet.
Kai odotatte avioliittoon asti?
Vai minkä sortin uskovainen mies on?
En tiedä, mitä merkitystä ikäerolla on itsessään.
Vähän epäilyttää tuo "kiltti"... joo ei mikään aggressiivinenkaan hyvä ole, mutta onko kiltti joku nössökkä? Toisaalta jos itsekin olet "kiltti", asia lienee ok.
Millainen isäsuhde miesystävälläsi on? Entä millainen äitisuhde sinulla on? Tämä kertoisi paljon siitä, sovitteko yhteen.
Mies voi sitten pyytää kättäsi isältäsi, niin kuin herrasmiehen kuuluu... :D
Kyllä se voi sujua, jos mies on vanhempi! Toisinpäin taas täysin mahdotonta! Ei kai kukaan vanhaa alkaa halua!
Vierailija kirjoitti:
Voi toimia, mutta edellytykset toimivalle suhteelle eivät ole niin todennäköiset kuin samanikäisten/ pienellä ikäerolla oleville pareille. Olette aivan eri ikäluokkaa ja sukupolvea, eläneet aivan eri vuosikymmeninä nuoruutenne jne.
Jos ikäero ei teitä itseänne lainkaan haittaa, ei sen pitäisi haitata muitakaan, mutta ihmisillä on oletuksia ja ennakkoluuloja, joille ei oikein voi mitään. Kun liikutte yhdessä, teitä saatetaan luulla isäksi ja tyttäreksi. Jos rakastatte aidosti toisianne, ette anna ihmisten kuvitelmien häiritä.
Mitä tuolla "Olette aivan eri ikäluokkaa ja sukupolvea, eläneet aivan eri vuosikymmeninä nuoruutenne jne." on merkitystä? Ei kukaan nuoremmaksi päin mene. Vanhenemme ja viisastumme, tai sitten ei.
♥️