Mistä tiesitte että se on loppu?

Eikö kukaan? :o Kokemuksia kaivataan! Ja niitäkin jossa suhde pelastui ja miten.

Ap

Kerro tarkemmin omasta tilanteestasi.

Siitä ettei sitä rakkautta enää ollut.

puhu sen miehesi kanssa, äläkä täältä neuvoja kysele.

Kiitti nelonen, toihan auttaa!

ja kakkoselle tilanne lyhesti on se että mies ei enää huomioi samalla tavalla. Seksiä ensimmäinen puolitoista vuotta 5-10 krt viikossa, nyt viimeiset 2kk aikana ehkä kolme kertaa.

Aloituksessa sanoinkin että olemme temperamenttisia mutta aina on halua selvittää asiat nopeasti.

Nyt ei ole enää edes sitä temperamenttia, mies sanoi ettei jaksa ainaista draamaa (riidelty 1-2 krt kk)  ja on todella välinpitämätön.

Yritin tänään keskustella (kuten toissa päivänäkin mutta oli väärä hetki hänelle kun oli tullut töistä=miehen mielestä riita jo sinänsä) että meidän molempien pitäisi panostaa suhteeseen paljon enemmän ja pohtia miksi ollaan näin. No tänään odotin että kävi töiden jälkeen suihkussa,syötiin illallinen ja katsottiin telkkaria ja taas oli väärä hetki. Ihan eri mies :(

Sillä on toinen, usko pois.

Tässä voi taustalla olla ihan vain sekin, että alussa ollut kiihkeä ja intohimoinen jakso on hieman väsyttänyt miestä, ja nyt ikään kuin vastareaktiona sille hän on mennyt siihen toiseen äärilaitaan. Tunteet eivät välttämättä ole hiipuneet, mutta hän haluaa nyt rauhassa fundeerata asioita. Tällaisessa tilanteessa ainakin miehen painostamista kannattaa välttää. 

Katsoin miestäni enkä tuntenut enää mitään, vaikka kuinka tutkistelin itseäni. Tunsin lähinnä ahdistusta, kun ajattelin, että pitäisi hänen kanssaan olla seuraavat 50 vuotta. Halusin mieluummin olla yksin kuin hänen kanssaan. Koska yhteistä omaisuutta tai lapsia ei ollut, lähteminen oli helppoa.

Ehkä syy on jossain muualla kuin sinussa. Tiedätkö, voisiko hänellä olla ongelmia vaikka töissä tms.?

Kyllä sen sitten tietää kun se on todella loppu, believe me. Koeta yrittää keskustella asioista, saada selville mikä mieltä painaa. Mutta voi olla ihan normaaliakin, alkuhuuman laantumista. Eli ei välttämättä mitään hätää.

Heikkoja ja vahvempia signaaleja oli paljon, mutta tämä tuli heti mieleen: mies liehui häissämme kaikkialla muualla paitsi minun vierelläni, ja kukaan ei tullut pelastamaan minua kun istua nökötin pitkät ajat sulhasen ja morsiamen pöydässä yksikseni. Olo oli todella vaivaantunut ja hämmentynyt ja koko juttu alkoi tuntua teatterilta. 

Meillä oli sama tilanne kun teillä ap. Sitä kyllä jatkuu paljon pidempään, varmaan vuoden verran mies vaikutti siltä että mun seura ja läsnäolo lähinnä ärsyttää, saattoi mennä monta päivää ettei edes puhuttu mitään toisillemme, vaikkei mitään riitaa ollutkaan. Mies näytti siltä ettei jaksa mua, joten olin hiljaa ettei tule draamaa.

Tänä aikana asiasta puhuin miehelle, mutta hän vaan sanoi että Joo kyllä vielä rakastaa eikä jaksa puhua asiasta. Mä olin lopulta ihan rikki, yritin niin kauan ja niin paljon saada suhteen toimimaan ja miehen tykkäämään musta taas, että lopulta mä masennuin ja siinä vaiheessa laitoin pelin poikki. Sanoin että haluan erota ja mies muutti pois.

Mies ei kuitenkaan osannut olla erossa, yhtäkkiä sieltä kuoriutui Se rakastava mies jota olin vuoden etsinyt. Aika kauan meni niin että mies yritti mua kamalasti takaisin, mutta mä en uskonut että Se muutos kestää, ja pelkäsin että mun mielenterveys ei kestä sitä jos mies muuttuukin takaisin örmyksi.

Jossain vaiheessa mä kuitenkin päätin antaa mahdollisuuden, koska mun tunteet vaan oli ja pysyi ja mies vaikutti olevan ihan tosissaan. Nyt neljä vuotta myöhemmin ollaan edelleen yhdessä, ja molemmat varmasti melko onnellisia. Miehellä ei ole tullut enää sellaista kautta, vaikka välillä toki saattaa päivän-pari olla omissa maailmoissaan jos on työhuolia tms. Mä oon miehelle tehnyt myös selväksi että ikinä en enää ala siihen että yritän yksin saada kaiken kuntoon kuukausi tolkulla, jos miehellä ei ole mitään yritystä, Se oli meinaan ihan kamalaa ja hajottavaa aikaa.

Meillä siis toimi selvän etäisyyden ottaminen, mies sai rauhassa miettiä tunteitaan ja ymmärsi että paljon pitää muuttua jos haluaa mun kanssa olla. Ei välttämättä toimi kaikilla, mutta ei mun mielestä tohon tilanteeseen kannata jäädä, hajotat vaan itsesi, ja tuskin Se mies ihan itsellään yksi päivä herää ja päättää muuttua

No mutta jos mies oikesti pitää naisensa riidan aiheita naurettavina niin kai sitä nyt voisi mennä vähän itseensä ja miettiä mitä järkeä jossain riidan aiheessa on.

Me ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, oltiin alle parikymppisiä kun tavattiin niin tässä on kasvettu melkosesti ihan niistä nuoruusvuosista ja nyt päälle 3-kymppisenä kun muistelee mitä suhteen alkuvuodet oli niin kyllähän se ihan kersamaista oli.

Kasvu kuuluu elämään. Et sinäkään niin aikuinen ole mitä ajattelet nyt, näet sen sitten kun peilaat elämää vanhempana, tämä siis sillä että voi sille kumppanilleenkin olla vähän hellempi ja vähän löysätä.

Minä en ymmärrä miten tuo kertoo että mies ei rakastaisi tai elämänne on muuttunut jotenkin jos sinulla kuitenkin on siinä kainalossasi mies joka ei tahdo lopettaa suhdettanne vaan kertoo mielipiteensä riidoistanne. Jokaisella meistä on muutenkin tapamme riidellä ja minusta aina pitää muistaa että eka vuosi suhdetta ollaan ihan pinkkien lasien takana ja vasta vähitellen alkaa toisessa nähdä rasittaviakin puolia. Eikä sen miehen tartte muuttua, eikä sinun pidä muuttua toiseksi jos se ei kaikesta sinussa pidä.

Parisuhdetta hoidetaan. Ei se ole sitä että te niuhaatte ongelmistanne, vaan välillä myös heitätte kirveet kaivoon ja kehutaan ja ollaan läsnä.

Minun tekee pahaa lukea tuon nro 12 kirjoitusta. Olisitte eronneet ja olla palaamatta ja vaan odottaisitte uusia kumppaneita elämään. Koska teillä on omat elämät, jotka parisuhde vaan nivuttaa yhteen. Mutta mitä sekin elämä on jos vaan toivoo että "toinen muuttuisi"? Sehän se pointti on että TAHTOO olla toisen kanssa ja hyväksyä sen virheet. :(

Mitäköhän kaikkea miehesi sinussa tahtoisi muuttaa? Ja miten pahalta se sinusta tuntuu?

Minusta tuollaiset suhteet on parempi lopettaa alkuunsa, eikä odottaa että toinen sitten vaihtaa uuteen kumppaniin lennossa. Koska tällä hetkellä: miksi sun mies tahtoisi elää kanssasi? Vai onko sillä mitään merkitystä millainen sinä olet?

Minulla oli oksennus tauti ja mies oletti, että hoidan lapsen siitä huolimatta ja hän pääsee viettämään vappua. Suhteen loppu on lähellä.

Kannattaa kokeilla ihan vastakkaista lähestymistapaa ongelmaan, ennenkuin luovuttaa. Olet yrittänyt jutella asiasta, eikä se ole tuottanut tulosta. Älä painosta miestä, älä syyllistä tai vaadi puhumaan. Mieti, mistä miehesi pitää ja anna hänelle sitä mitään selittelemättä. Esim. hyvää ruokaa ja juomaa, hartiahierontaa, yllätä miehesi sängyssä ( toteuta joku hänen fantasiansa, johon et ole aiemmin suostunut ) tai mitä nyt tiedätkin miehesi toivovan. Toimii tai sitten ei!

Tiesin siitä että se on loppu kun purkin pohja paistoi. Silloin oli mentävä kauppaan. 

Se on sitä biologiaa... rakastumisvaihe on ohi. Sitä ei tunne uudelleen, kun jonkun toisen kanssa. Joten nyt pitäisi miettiä, että oletteko "järkiavoliitossa"... eli haluatteko elää toistenne kanssa ja tehdä esim. lapsia ilman tunnesidettä toisiinne. Olisiko kumppani sellainen, jonka kanssa voisi kerryttää yhteistä omaisuutta ja kasvattaa lapsia?

Tai sitten eroatte ja vaihdatte kumppania aina parin vuoden välein, haikaillen aina sitä uutuden viehätystä ja ihastumista.