Mihin ikään asti lasta kuuluu nukuttaa?

Minä luin lapselleni ensin satuja, sitten viisikkoja (jääneet omasta lapsuudestani) ja kun  lapsi oli esikouluikäinen siirryin Harry Pottereihin . Koko kirjasarjasta lapseni luki itse vain viimeisen. Oli meidän omaa rakasta aikaa ja välit ovat todella hyvät yhä, vaikka lapsesta on kasvanut aikuinen.

Meillä jouduimme kahta ensimmäistä alkamaan nukuttaa kun n. 8kk iässä alkoi sängyssä seisoskelu ja rallattelu joka kesti parikin tuntia. Siitä parivuotiaaksi kunnes ymmärsivät kun sovittiin että nyt tehdään näin. Nyt kolmas vauva 7kk ja saapa nähdä miten käy. Osaa jo noista seisomaan mutta jää säyseästi sänkyyn ja alkaa nukkumaan itsekseen, toivottavasti jatkuu X''X

Pöh. Poika on 5 vuotias ja vielä pitää olla 10 minuuttia seurana makkarissa, että nukahtaa. Nukkuu rauhallisemmin. Välillä nukahtaa ennen iltasatua, mutta kyllä meillä normaalisti iltasatu luetaan ja sen jälkeen olen 5-10 minuuttia vieressä kun nukahtaa.

Nimenomaan nukkumaan menoa ei kannata lykätä liian myöhään, koska yliväsymys on myös este nukahtamiselle. Kyseessä on opitut tavat, joten nukuttamisesta voidaan myös oppia pois. Uni on ihmisen perustarve, joten kaikkien etu on, että siihen ei liitetä mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Ihmiset, myös vauvat ja lapset nukkuvat. Yksin. eikä mitään pelättävää ole. Siinä se. Anteeksi, jos kuulostan saarnaajalta, ei ole tarkoitus. Tämä on vain itselle niin tärkeä aihe. Meillä nukkumisten kanssa on kamppailtu jossain vaiheessa, mutta olen "tullut uskoon" asian suhteen ja yrittänyt ottaa selvää lapsen unesta. 

joku sanoi, että on vanhemmalle rasittavaa ylläpitää nukuttamisrituaaleja, mutta kyllä se lapsenkin unen päälle käy, kun nukahtaminen ei tapahdu rauhassa. Eli eroon vaan tuollaisista tavoista. hellyydet ja silittelyt päivällä. Illalla ja yöllä nukutaan. :)

Meillä "nukutetaan" edelleenkin ja pojat ovat 7v ja 9v :) Tai siis oikeammin luetaan iltasatua tai Aku Ankkaa, leikitään pehmoleluilla ja jutellaan. Se on siis sellainen rauhoittumisen hetki ja rentoa aikaa jutella, vaihtaa kuulumisia ja hellitellä. Ei koeta sitä mitenkään ikäväksi pakkopullaksi, vaan ne ovat olleet mahtavia hetkiä, mitä lasten kanssa on vietetty. Meillä on hyvin läheiset välit lasten kanssa.

Mä nukutin ainakin 5-vuotiaaksi ellen pidempäänkin. Sitten myöhemminkin taisin mennä lapsen viereen siksi aikaa, kunnes hän nukahtaa. Varmaan jostain ekaluokkalaisesta meni itsekseen nukkumaan eikä kaivannut nukutusta, joten kömmin itse vain sitten myöhemmin viereen kun olin menossa nukkumaan. 10-vuotiaana muutti omaan sänkyynsä nukkumaan.

Ikinä ei ole nukkumisen kanssa ollut ongelmia, kaikki on nukuttu hyvin.

Ei ole koskaan tarvinnut nukuttaa. Nukuttiin perhepedissä aluksi, kävin vain itse nukkumaan ja vauva simahti viereen. Sitten vauva siirtyi vieressäni olevaan pinnasänkyyn ja sitten vajaa 1-vuotiaana omaan huoneeseen täysin vaivatta. Kaksivuotiaana pinnasängystä siirryttiin lastensänkyyn.

Ei se tarkoita että jos nukutat lasta vielä alakouluikäisenä että olisi yhtään sen lämpimämmät välit kuin jos et nukuttaisi.

Ei kannata totuttaa lasta sellaiseen.

En tajua tätä suomalaista mentaliteettia, että mahdollisimman vähän läheisyyttä on hyvä asia ja että kaikesta hellyydestä ja yhteisistä rituaaleista pitäisi pyrkiä mahdollisimman pian. Meillä on yhteiset iltahetket lasten kanssa. Mennään ajoissa sänkyyn, jossain vaiheessa vanhempi lähtee pois ja lapsi nukahtaa itsekseen. Mutta en näe mitään syytä, miksi tästä pitäisi pyrkiä pois? Ne ovat spesiaaleja hetkiä eivätkä mitään vittumaista suorittamista vanhemmille tai lapsen unen/ nukahtamisen häiritsemistä.

Minä en ymmärrä miksi tuota yksin nukkumista ihannoidaan. Eiväthän vanhemmatkaan nuku yksin, vaan mieluummin nukkuvat yhdessä! Monissa kulttuureissa nukkuminen on sosiaalinen tapahtuma ja ihmiset nukkuvat porukalla. 

Ikävää, että tähänkin liittyy tuota vanhanaikaista ja lapsivihamielistä ajattelua, että "ei pidä totuttaa lasta liian hyvälle". Pahalleko se pitäisi totuttaa?

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:17"]

Tunti sitten vein meidän puolivuotiaan sänkyyn, sanoin hyvää yötä ja vähän silitin päätä. Sinne jäi eikä inahdustakaan kuulu. Onneksi tyttö nukahtaa helposti :)

Toisia pitää nukuttaa, toisia ei. Ihan yksilöllistä.

[/quote]

Kyllä meilläkin oli tuollaista puolivuotiaana :D mutta ei enää yksivuotiaana, ei todellakaan. 

[/quote]

Ihan sama meillä. Oikeastaan lähes tasan puolivuotiaaksi nukahti itsekseen ja saman tien. Sitten yksi ilta ei vain nukahtanutkaan. Siitä alkoi yli puoli vuotta kestänyt jokailtainen nukutusrumba josta ollaan nyt vihdoin pääsemässä eroon kokonaan (ikää 15kk).

Ap: oletko kokeillut puuhailla jotain lapsen huoneessa nukkumaanmenoaikaan? Esimerkiksi jäädä viikkaamaan pyykkejä. Joskus lapselle riittää se että tietää sinun olevan jossain lähellä. Voit myös poistua välillä ja pidentää aikoja pikkuhiljaa.

Siis miksi ei kannata? Mä nukutin ekaa 6-vuotiaaksi. Tokasta en tiedä vielä kuinka pitkään, on nyt 3. Mut on aina pienenä jätetty yksin nukahtamaan ja pelkäsin mielettömästi joka ilta. Esikoiseni ei pelkää nukkua missään, ei ole pimeän tai kummituksen pelkoja. Olen tyytyväinen ratkaisuuni. Tehkää muut miten teette mutta ei tästäkään tavasta haittaa ole ollut.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:58"]

En tajua tätä suomalaista mentaliteettia, että mahdollisimman vähän läheisyyttä on hyvä asia ja että kaikesta hellyydestä ja yhteisistä rituaaleista pitäisi pyrkiä mahdollisimman pian. Meillä on yhteiset iltahetket lasten kanssa. Mennään ajoissa sänkyyn, jossain vaiheessa vanhempi lähtee pois ja lapsi nukahtaa itsekseen. Mutta en näe mitään syytä, miksi tästä pitäisi pyrkiä pois? Ne ovat spesiaaleja hetkiä eivätkä mitään vittumaista suorittamista vanhemmille tai lapsen unen/ nukahtamisen häiritsemistä.

[/quote]

Eli kun nukuttaminen kestää kaksi tuntia, niin sänkyyn pitäisi mennä klo 18 aikaan. Ei jumalauta, mitä uusavuttomuutta. Iltasatu ja yhteinen rauhoittuminen on ok, mutta jos vanhemman pitää tuntitolkulla siinä vieressä roikkua, niin vanhempaa viedään kuin litran mittaa. Tai lapsella on jokin psykiatrinen / neurologinen sairaus.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:54"]

Ei se tarkoita että jos nukutat lasta vielä alakouluikäisenä että olisi yhtään sen lämpimämmät välit kuin jos et nukuttaisi.

Ei kannata totuttaa lasta sellaiseen.

[/quote]

Takuulla on läheisemmät välit jos se hetki on sitä, että silloin jaetaan ajatuksia, iloja ja suruja, ollaan lähellä, ollaan läsnä, ollaan kiireettömiä, ollaan onnellisia yhdessä. Löydetään henkinen yhteys ihan vain kaksin. Voihan niitä hetkiä olla päivän mittaankin, mutta veikkaanpa, että aika monen perheen arki-iltapäivät ja -illat menevät aika hulinassa. Mikä ongelma on siinä, että "totuttaa" lapsen saamaan huomiota, rakkautta, rauhallisuutta, tukea?

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:58"]

En tajua tätä suomalaista mentaliteettia, että mahdollisimman vähän läheisyyttä on hyvä asia ja että kaikesta hellyydestä ja yhteisistä rituaaleista pitäisi pyrkiä mahdollisimman pian. Meillä on yhteiset iltahetket lasten kanssa. Mennään ajoissa sänkyyn, jossain vaiheessa vanhempi lähtee pois ja lapsi nukahtaa itsekseen. Mutta en näe mitään syytä, miksi tästä pitäisi pyrkiä pois? Ne ovat spesiaaleja hetkiä eivätkä mitään vittumaista suorittamista vanhemmille tai lapsen unen/ nukahtamisen häiritsemistä.

[/quote]

Eli kun nukuttaminen kestää kaksi tuntia, niin sänkyyn pitäisi mennä klo 18 aikaan. Ei jumalauta, mitä uusavuttomuutta. Iltasatu ja yhteinen rauhoittuminen on ok, mutta jos vanhemman pitää tuntitolkulla siinä vieressä roikkua, niin vanhempaa viedään kuin litran mittaa. Tai lapsella on jokin psykiatrinen / neurologinen sairaus.

[/quote]

Sanoinko, että yhteinen iltahetki jatkuu meillä tuntitolkulla?

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:58"]

En tajua tätä suomalaista mentaliteettia, että mahdollisimman vähän läheisyyttä on hyvä asia ja että kaikesta hellyydestä ja yhteisistä rituaaleista pitäisi pyrkiä mahdollisimman pian. Meillä on yhteiset iltahetket lasten kanssa. Mennään ajoissa sänkyyn, jossain vaiheessa vanhempi lähtee pois ja lapsi nukahtaa itsekseen. Mutta en näe mitään syytä, miksi tästä pitäisi pyrkiä pois? Ne ovat spesiaaleja hetkiä eivätkä mitään vittumaista suorittamista vanhemmille tai lapsen unen/ nukahtamisen häiritsemistä.

[/quote]

Eli kun nukuttaminen kestää kaksi tuntia, niin sänkyyn pitäisi mennä klo 18 aikaan. Ei jumalauta, mitä uusavuttomuutta. Iltasatu ja yhteinen rauhoittuminen on ok, mutta jos vanhemman pitää tuntitolkulla siinä vieressä roikkua, niin vanhempaa viedään kuin litran mittaa. Tai lapsella on jokin psykiatrinen / neurologinen sairaus.

[/quote]

Sanoinko, että yhteinen iltahetki jatkuu meillä tuntitolkulla?

[/quote]

Luitko aloitusta?

no lue vaikka vieressä kirjaa mutta älä pidä kiinni

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:17"]

Tunti sitten vein meidän puolivuotiaan sänkyyn, sanoin hyvää yötä ja vähän silitin päätä. Sinne jäi eikä inahdustakaan kuulu. Onneksi tyttö nukahtaa helposti :)

Toisia pitää nukuttaa, toisia ei. Ihan yksilöllistä.

[/quote]

Kyllä meilläkin oli tuollaista puolivuotiaana :D mutta ei enää yksivuotiaana, ei todellakaan. 

[/quote]

Tämähän automaattisesti tarkoittaa sitä, että kaikkien lapset lopettavat hyvin nukahtamisen ja nukkumisen puolen vuoden iän ylitettyään. :)

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:58"]

En tajua tätä suomalaista mentaliteettia, että mahdollisimman vähän läheisyyttä on hyvä asia ja että kaikesta hellyydestä ja yhteisistä rituaaleista pitäisi pyrkiä mahdollisimman pian. Meillä on yhteiset iltahetket lasten kanssa. Mennään ajoissa sänkyyn, jossain vaiheessa vanhempi lähtee pois ja lapsi nukahtaa itsekseen. Mutta en näe mitään syytä, miksi tästä pitäisi pyrkiä pois? Ne ovat spesiaaleja hetkiä eivätkä mitään vittumaista suorittamista vanhemmille tai lapsen unen/ nukahtamisen häiritsemistä.

[/quote]

Eli kun nukuttaminen kestää kaksi tuntia, niin sänkyyn pitäisi mennä klo 18 aikaan. Ei jumalauta, mitä uusavuttomuutta. Iltasatu ja yhteinen rauhoittuminen on ok, mutta jos vanhemman pitää tuntitolkulla siinä vieressä roikkua, niin vanhempaa viedään kuin litran mittaa. Tai lapsella on jokin psykiatrinen / neurologinen sairaus.

[/quote]Minä en jaksa stressata sitä että mun lapset ovat huonoja nukkujia. En minä itsekään osaa nukahtaa, vaikka olisin kuinka väsynyt. Ovat vain valitettavasti perineet minulta tämän, elämä olisi kyllä helpompaa jos lapset olisivat perineet isänsä unenlahjat....
Mitään neurologista vaivaa ei ole löytynt, minua tutkittiin pienenä (ja isompanakin). Nukahtaminen vain kestää, ja on aina ollut samanlaista, niin pitkään kuin muistan. Ja muistn senkin miten inhottavaa pienenä oli makoilla pitkään yksin.... 
Sen takia että itse vihasin sitä pienenä, en halua tehdä samoin lapsilleni, joten pysyn vierellä kunnes nukahtavat, vaikka siihen menisikin tunti tai pari.
Ei se ole ikuista, ja tulee vielä päivä kun eivät haluakaan että olen iltaisin vierellä. 

Iltasatuja luettiin yhdessä vielä toka luokallakin koska lapset käyvät isänsäkielistä koulua ja minulle jää suomenkielen vetovastuu. Ihan mielelläni luen niin paljon kuin kelpaa.