Mihin ikään asti lasta kuuluu nukuttaa?

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:18"]Jos on pikkuvauvasta asti opetettu siihen että nukutetaan, niin kyllä saatte istua mukulan vieressä niin kauan, kunnes se oppii sanomaan, että mä käyn nyt nukkumaan, niin että ala vetää siitä.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Meillä oli vaikeasti nukutettava vauva ja nyt 2,5-vuotias nukahtaa yksin omaan huoneeseensa vaivatta. Aikansa kutakin.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:18"]Jos on pikkuvauvasta asti opetettu siihen että nukutetaan, niin kyllä saatte istua mukulan vieressä niin kauan, kunnes se oppii sanomaan, että mä käyn nyt nukkumaan, niin että ala vetää siitä.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Meillä oli vaikeasti nukutettava vauva ja nyt 2,5-vuotias nukahtaa yksin omaan huoneeseensa vaivatta. Aikansa kutakin.

[/quote]

Niin koska te ymmärsitte lopettaa sen nukuttamisen ja totesitte, että lapsi osaa nukahtaa itsekseenkin. Kaikki eivät sitä tajua ja saavat sitten istua vielä koululaisen vieressä käsi kädessä tunnin, pari joka ilta. 

Iltasadut, laulut ja pusut on jees, meilläkin niitä 5 veelle jaetaan, mutta tuntikausien vieressä istumista en ala harrastaa eikä onneksi tartte. Ja ap:han nimenomaan sanoi, että nukutus saattaa kestää 1-2 tuntia. Se on pois omasta ja parisuhdeajasta. 

Lapsi oli pieni niin laitoin lapseni nukkumaan ja jäin lukemaan satuja ja niitä luin joskus tunninkin ja silittelin hiuksia, päätä. En lähtenyt kylmästi pois.

Ei iltatoimet ja -rituaalit ole synonyymi nukuttamiselle. Moni sanoo, kuinka luetaa satua ja jutellaan päivän jutut läpi. Mutta sitten poistuvat ja lapsi saa nukahtaa rauhassa. Eihän kai kukaan tuota voi paheksua tai lytätä vaan sitä, että vanhemman kuuluisi odottaa lapsen vierellä unen tuloa ja poistua vasta, kun lapsi on unessa. Ettekö havaitse eroa? 

Meillä on 1 v 4 kk ikäinen lapsi. Isä nukuttaa aina, koska minun läsnäoloni villiinnyttää. On ilmeisesti oppinut että äiti on se pelle ja isä rauhoittaa. Missähän vaiheessa aloittaisimme ne iltasadut. Kun olen yrittänyt, niin innostuu niistä niin ettei nahoissaan tahdo pysyä. Luetaan nimittäin paljon kirjoja päivisin, niin ei niitä yötä vasten voi isäkään esille ottaa.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:49"]Nimenomaan nukkumaan menoa ei kannata lykätä liian myöhään, koska yliväsymys on myös este nukahtamiselle. Kyseessä on opitut tavat, joten nukuttamisesta voidaan myös oppia pois. Uni on ihmisen perustarve, joten kaikkien etu on, että siihen ei liitetä mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Ihmiset, myös vauvat ja lapset nukkuvat. Yksin. eikä mitään pelättävää ole. Siinä se. Anteeksi, jos kuulostan saarnaajalta, ei ole tarkoitus. Tämä on vain itselle niin tärkeä aihe. Meillä nukkumisten kanssa on kamppailtu jossain vaiheessa, mutta olen "tullut uskoon" asian suhteen ja yrittänyt ottaa selvää lapsen unesta. 

joku sanoi, että on vanhemmalle rasittavaa ylläpitää nukuttamisrituaaleja, mutta kyllä se lapsenkin unen päälle käy, kun nukahtaminen ei tapahdu rauhassa. Eli eroon vaan tuollaisista tavoista. hellyydet ja silittelyt päivällä. Illalla ja yöllä nukutaan. :)

[/quote]

No monilla on kyllä päivät täynnä touhua, jollei työtä, koulua jne. Niin ainakin ulkoilua., kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, leikkejä, siivousta, kyläilyä, harrastuksia jne,,, elämää, joten ilta on juuri se aika kun lapsi - isompikin- kaipaa hellyyttä, läheisyyttä, iltasatuja ym. Ja sitä olisi hyvä myös antaa. En tiedä mistä psykiatrista puhutaan, mutta pöllöltä kuulostaa.

Meillä nukutetaan kaikkia kolmea ja vanhin on ekaluokkalainen. Ilman muuta. Heille luetaan ja ollaan siinä nii kauan kuin nukahtavat.   vieläpä nukumme kaikki samassa isossa sängyssä. Lapsemme ovat empaattisia, sosiaalisesti vahvoja ja meillä on tosi läheiset välit. Ei ole mitään syytä ajaa heitä pois ennen kuin itse niin tekevät. Lpset eivät mene pilalle heliittelystä, välittämisestä ja ajan antamisesta...koskaan.