Mihin ikään asti lasta kuuluu nukuttaa?

Itse istun hiljaa vieressä ja kun lapsi nukahtanut, häivyn. Mukula vähän yli yksi

Lapsi kannattaa viedä nukkumaan vasta sitten kun lapsi on väsynyt niin ei tarvitse nukuttaa. Yksin ei saa pelokasta lasta jättää minkään ikäisenä petiinsä valvomaan.

Minä en tiedä mitä haittaa siitä olisi lapselle, vaikka istuisi vuosia joka ilta siinä lapsen sängyn vieressä silittelemässä. Vanhemmille tietty voi olla rauhoittavaa.

Tiedän yhden, jonka vieressä äiti istui vielä teini-ikäisenä juttelemassa iltaisin. Oli jäänyt nukuttamisrutiinista tavaksi. Hänellä oli läpi teini-iän ja yhä aikuisena harvinaisen hyvät ja avoimet välit vanhempiensa kanssa, liekö sitten sen ansiota, että heille muodostui äännöllinen tapa jutella iltaisin rauhassa päivän tapahtumia ja muutenkin ajatuksia joka ilta.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:15"]

Minä en tiedä mitä haittaa siitä olisi lapselle, vaikka istuisi vuosia joka ilta siinä lapsen sängyn vieressä silittelemässä. Vanhemmille tietty voi olla rauhoittavaa.

Tiedän yhden, jonka vieressä äiti istui vielä teini-ikäisenä juttelemassa iltaisin. Oli jäänyt nukuttamisrutiinista tavaksi. Hänellä oli läpi teini-iän ja yhä aikuisena harvinaisen hyvät ja avoimet välit vanhempiensa kanssa, liekö sitten sen ansiota, että heille muodostui äännöllinen tapa jutella iltaisin rauhassa päivän tapahtumia ja muutenkin ajatuksia joka ilta.

[/quote]

Piti sanoa, että vanhemmille voi olla rasittavaa nukuttaa ja olisi rauhoittavaa viettää illalla ennemmin omaa aikaa.

Tunti sitten vein meidän puolivuotiaan sänkyyn, sanoin hyvää yötä ja vähän silitin päätä. Sinne jäi eikä inahdustakaan kuulu. Onneksi tyttö nukahtaa helposti :)

Toisia pitää nukuttaa, toisia ei. Ihan yksilöllistä.

Et voi olla tosissas. Kenellä on aikaa istua noin kauan joka ilta ja vielä lisäksi puolen päivän aikaan lapsessa kiinni?

Meillä yksi lapsi oppi nukahtamaan itsekseen 8 kk iässä, yksi 1v iässä ja yhtä luulimme, että pitää nukuttaa - siis luulimme. Melkein 1,5-vuotiaaksi nukutettiin, kun oli aivan erilainen kuin toiset ja hirmuinen takiainen. Nukahtamissessiot saattoi venyä jopa puoleen tuntiin tai kolmeen varttiin, mikä ei taas sopinut meille vanhemmille. Aloitettiin itsekseen nukahtamisharjoitukset. Ja ensimmäisen kerran, kun lapsi jätettiin itsekseen sänkyyn, hän nukahti alle viidessä minuutissa. Sen jälkeen palautettin sänkyynsä 3-5 iltana seuraavan kuukauden aikana, kun ei kerrasta jäänyt, mutta on muuten - ja siltikin - nukahtanut sen jälkeen aina alle vartissa omaan sänkyynsä itse. Nukuttaminen olikin ehkä aikuisesta lähtenyt tarve tms.

Jos on pikkuvauvasta asti opetettu siihen että nukutetaan, niin kyllä saatte istua mukulan vieressä niin kauan, kunnes se oppii sanomaan, että mä käyn nyt nukkumaan, niin että ala vetää siitä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:15"]Minä en tiedä mitä haittaa siitä olisi lapselle, vaikka istuisi vuosia joka ilta siinä lapsen sängyn vieressä silittelemässä. Vanhemmille tietty voi olla rauhoittavaa.

Tiedän yhden, jonka vieressä äiti istui vielä teini-ikäisenä juttelemassa iltaisin. Oli jäänyt nukuttamisrutiinista tavaksi. Hänellä oli läpi teini-iän ja yhä aikuisena harvinaisen hyvät ja avoimet välit vanhempiensa kanssa, liekö sitten sen ansiota, että heille muodostui äännöllinen tapa jutella iltaisin rauhassa päivän tapahtumia ja muutenkin ajatuksia joka ilta.

[/quote]

Meillä ihan samanlainen tapa aina johonkin 12-vuotiaaksi saakka. Toki aina pystyi ihan pienestä pitäen nukahtamaan yksinkin mutta minä tykkäsin ja äiti tykkäsi joten en näe mitään ongelmaa. Pienenä äiti silitteli ja lauleli, vanhempana vaan juteltiin hetki ja sitten pusut ja valot pois.

En ole nukuttanut ikinä.

Miten sitten pääsemme nukuttamisesta eroon? Jos lapsen jättää yksin sänkyyn nousee 100 kertaa seisomaan ja kiljuu niin kauan, että tullaan hakemaan tai pidetään hänestä kiinni.

Ap

Voi jestas. Opetin esikoisen vahingossa ja tietämättömyyttäni nukahtamaan tissille. Olihan se ihanaa, se nukkuva vauva siinä tissillä, kaivattu esikoinen, mutta siitä tavasta olikin sitten hankala päästä eroon Vahingosta viisastuimme ja toinen opetettiin nukahtamaan itsekseen. Ja sitten siihen tupsahtikin jonon jatkoksi vielä kaksoset... Aika ongelma mulla ois ollut, kun olisin kolmessa eri huoneessa olevia neljää lasta joutunut nukuttelemaan.

Eli kun lapsi laitetaan sänkyyn, ei saa olla vielä unessa mutta ei enää oikein hereilläkään. Eli lapsi ymmärtää että nyt mennään omaan sänkyyn nukkumaan ja nukahtaa siihen sitten parissa minuutissa kunnon uneen itsekseen.

Ja juu, tiedän kyllä, että meidän tenavat on olleet tässä suhteessa suht helppoja. Luojan kiitos, koska muuten me ois oltu pahemmassa kuin pulassa tän katraan kanssa!

Niin meidän lapsi hilluu tyytyväisenä ylhäällä vielä klo 23, jos odoteltaisiin väsymystä... eikä tänäänkään ole nukkunut kuin tunnin päikkärit. Nyt olen 30min istunut vieressä...

Ap

Meillä ei ole nukutettu yli puolivuotiasta. Kumpaakaan lapsista. Illalla aika käytetään ihan aikuisille. Ja lapset nukkuvat hyvin omissa sängyissään.

Meidän esikoinen on omineen viihtyvää sorttia, nyt 5-vuotias, ja luulen että ehkä pari-kolme vuotiaaksi nukutettiin, sitten halusi käydä omineen nukkumaan pienen sadun jälkeen.

Kuopus on pian neljä, mutta tarvitsee nukuttajan. Niinpä nukutan tytön parisänkyyn, luen jonkun pikku kirjan, sen jälkeen lueskelen lehteä ja hän nukahtaa viereen. Sitten kannan omaan sänkyyn. En viitsi itkettää lasta, ja toisaalta kuitenkin makailisin sohvalla töllön ääressä sen saman ajan.

Juuri luulin, että lapsi nukahti ja vedin varovasti kättä pois. Heti nappasi kädestä kiinni vaikka muuten makaa jo hiljaa tyytyväisenä.

Ap

Lapsi tekee niin koska hänet on opetettu siihen. Kotiopetuksessa menee noin viikko että lapsi oppii itse nukahtamaan.

Aina kun lapsi nousee seisomaan, laske hänet takaisin, vaikka se 100 kertaa. Älä ota katsekontaktia tai juttele enää mitään. 

Lapsi oppii tämän mutta kokeilee aluksi rajojaan.

PÄiväunia ei kannata ottaa liian myöhään eikä nukkumisesta tehdä liian isoa numeroa. 

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 21:17"]

Tunti sitten vein meidän puolivuotiaan sänkyyn, sanoin hyvää yötä ja vähän silitin päätä. Sinne jäi eikä inahdustakaan kuulu. Onneksi tyttö nukahtaa helposti :)

Toisia pitää nukuttaa, toisia ei. Ihan yksilöllistä.

[/quote]

Kyllä meilläkin oli tuollaista puolivuotiaana :D mutta ei enää yksivuotiaana, ei todellakaan. 

Parivuotias ymmärtää jo puhetta vähän paremmin, ap:n kuvailema takiainen oli mun tenava nro 4, ainoa jota täällä on tarvinnut nukuttaa. Parivuotiaana sain vihdoin jäämään sänkyynsä nukuttamatta niin, että ovi oli auki ja itse touhusin oven ulkopuolella jotain (mm. ripustin pyykkiä, puhuin puhelimessa yms.) ja siit sitten hiljalleen pääsin kauemmas, lupauksella, että tulen ihan kohta katsomaan (ja ramppasinkin n. 5min välein), muutamassa kuukaudessa rupesi sitten jäämään sänkyyn ja nukahtamaan itsekseen.

Kaikki muut meillä on vain pistetty sänkyyn ja toivotettu hyvät yöt, ei paniikkia sänkyyn jäämisestä.

Meillä nukutetaan edelleen 4-vuotias. Vieressä ollaan kunnes nukahtaa. Minä tässä samalla surffailen tabletilla netissä, ja tyttö antoi äskettäin suukon ja sanoi:äiti mä rakastan sua :)

Hei ap, sulla vaan voi olla siinä lapsi joka tarvitsee nukahtaessaan läheisyyttä. Jotkut taas eivät tarvitse. Omien lapsieni kokemuksella se on aika pitkälle synnynnäinen taipumus.

Minä olen nukuttanut esikoisen (joka tarvitsi läheisyyttä) kolmevuotiaaksi asti, ja ne on olleet hyviä yhteisiä hetkiä. Näin jälkeenpäin ajatellen en olisi voinut tehdä mitään tärkeämpää kuin silitellä selkää ja laulella. :)