Stalkkerikokemuksia

Minulle kaverin uusi poikaystävä tunnusti rakkauttaan ja sattumalta samoihin aikoihin sain pari läähätyspuheluakin.. Ja vielä vuosien jälkeenkiin laittoi tasaisin väliajoin viestiä fbssä, tekstarilla jne. Nyt on ollut pari vuotta hiljaista

Minulle kaverin uusi poikaystävä tunnusti rakkauttaan ja sattumalta samoihin aikoihin sain pari läähätyspuheluakin.. Ja vielä vuosien jälkeenkiin laittoi tasaisin väliajoin viestiä fbssä, tekstarilla jne. Nyt on ollut pari vuotta hiljaista

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 22:42"]Tutustuin opiskeluaikana mieheen, meidän jutusta ei tullut mitään, hengattiin kuitenkin jonkun aikaa kavereina koska mun kävi sitä vähän sääliksi, ei olisi pitänyt hengata. Sitten rupesin seukkaamaan, kaveri oli ymmärrettävästi katkera. 13 vuotta myöhemmin (!!) sain mieheltä kirjeen jossa hän ilmoitti että olen hänen elämänsä nainen ja mies kirjoitti todella vihamieliseen sävyyn miehestäni. Kertoi ajaneensa kotini vierestä "ohikulkumatkalla" vaikka meiltä ei ohikuljeta juuri mihinkään, varsinkaan sieltä satojen kilometrien päästä missä mies asuu. Mies yritti soittaa muutaman kerran, mutta olin aika nuivana joten lopetti. Saan häneltä edelleen joka joulu joulukortin.

[/quote]

Pakko vielä lisätä tähän että viime joulunakin tuli joulukortti, 20 vuotta sen jälkeen kun on viimeksi nähty ohimennen jostain kadun toiselta puolelta hädin tuskin moikaten ja 22 vuotta siitä kun pantiin, kerran.

Kai teillä nyt vielä liittää näitä?

up

Mulla on stalkkerina rapussa siivoojana työskennellyt muija. Nykyään työtön ja kolmen erityislapsen yksinhuoltaja. Oli ollu aikoinaan n.s paremman palkan töissä mutta saanut potkut sieltä liian tuttavallisesta käytöksestä asiakkaita kohtaan, samantyyppistä ollut kuin nykyäänkin jo silloin. Kun potkut sai, tuli sitten rappuun siivoojaksi kun muutakaan työtä ei ollut. Samaa sukupuolta ollaan, mutta heti kun nähtiin eka kerta niin oli innoissaan kovasti ja alkoi kysellä kuukautisista ja alapäästä. Eli sitä samaa mitä aiempiakin asiakkaita kohtaan oli. Kertoili mulle ongelmistaan avoimesti, siitä, kun hällä kolme lasta joilla kaikilla tullut ilmi lähempänä kouluikää tai kouluiässä jonkin sortin erityisyyttä, yhdellä kuulemma autismi, toisella Asperger ja kolmas joku ADHD-käytöshäiriö+aspiirre kombinaatio. Valittelee miten rankkaa on erityislasten kanssa elämä kun ukkokin otti ja lähti kun ei jaksanu katella enää muijaa ja pentuja. Kaikki lapset jonkin sortin erityisryhmässä koulussa kun tavallisella ei voitu pitää, riehuivat ja kiusasivat muita lapsia ja nuorimmainen on vaikeammin vammainen, kuulemma autisti. Muija stalkeroi jatkuvasti just noilla alapää-jutuilla yms ja seksuaalisilla asioilla. Työnsä kuitenkin hoitaa mutta ei päivääkään etteikö se rapussa vastaan tullessaan jotakin puhuisi sukupuolielimistä. Kannattasko tästä sitten ilmoitella jonnekin vai antaako asian olla kun toisaalta harmittaa kovasti jos menettää viimeisenkin työnsä ja kun on erityislapsia perheessä ja yksinhuoltaja... :/

Ettei ois sattumoisin se eräs (vai onkohan niitä useampikin) lapsiaan miesten kanssa hyväksikäyttänyt äiti? Ei varmaan, mutta jotenkin noin häiriintyneeksi voisin kuvitella sellaisen ihmisen jutustelut?

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:41"]

Ettei ois sattumoisin se eräs (vai onkohan niitä useampikin) lapsiaan miesten kanssa hyväksikäyttänyt äiti? Ei varmaan, mutta jotenkin noin häiriintyneeksi voisin kuvitella sellaisen ihmisen jutustelut?

[/quote]

millä paikkakunnalla sellainen oli?

Ei mulle, mutta äitilleni tapahtunutta. Käsittääkseni joku naapurustossa asuva mies oli nähnyt äidin useita kertoja lenkittämässä koiraa tai vaunulenkillä. Olivat aina silloi tällöin jutelleet, kun törmäsivät, eikä äiti heti osannut arvata, että miehessä olisi jotain hämärää.

Jossain vaiheessa kotiovellemme alkoi ilmaantua kummallisia muovipusseja. Ne sisälsivät joskus vaatteita, kissanruokaa (meillä ei ollut kissaa) tms krääsää ja lahjoja. Luulimme että pussit oli ehkä tarkoitettu naapurillemme, mutta eivät tunteneet ketään "Pekkaa" keneltä lahjat olivat peräisin.

Yhden kerran koulusta tullessani pihaltamme poistui minulle tuntematon mies, ja taas ovenkahvassamme roikkui pussi. Sisällä oli lahjapaketti, suklaata ja kierrevihko. Illalla löysin äidin lukemasta tuota kierrevihkoa hämmästynyt ilme kasvoillaan. Ei halunnut kertoa mistä oli kyse, ennenkuin olin jo aikuinen.

Se mies oli vihkossaan kirjoittanut "rakkauden tunnustuksia" ja kertonut nähneensä äidin ollessaan asiakkaana äidin työpaikalla. Oikeasti hän ei edes asu lähistöllämme, vaan monen kymmenen kilometrin päässä toisella paikkakunnalla. Oli seurannut äitiä töistä kotiin saadakseen selville asuintalomme, kierrellyt lähimaastossa siinä toivossa että törmäisi äitiimme, ja pääsisi juttusille. Oli myös ihan siinä uskossa että nyt heillä on äitini kanssa salasuhde, ja oli suunnitellut kuinka he karkaisivat yhdessä pois Suomesta. Äitini jättäisi meidät lapsensa ja miehensä, koska olihan hän toki palavasti rakastunut tähän "Pekkaan".

Lahjat joita en koskaan nähnyt saattoivat olla mitä tahansa tavanomaisista kukkasista hopeakoruihin, oli jopa lähettänyt kihlasormuksen.

Sitä, kuinka tämä päättyi, en enää muista. Mutta käsittääkseni äiti haki lähestymiskieltoa.

karmivaa..

up

Hyvää iltaa, täällä Ilkka Kalevi von Bingen, muna pystyssä ja aikeissa jörniä sitä naista joka jankkaa oskuvauvasta ja downeista...

Tätä ketjua lukiessa ei jostain syystä kadehdi hirveästi elokuvatähtiä, kuninkaallisia ja muita julkkiksia, vaikka heidän elämänsä joskus aineelliselta kannalta voisikin olla kadehdittavaa...

Tutustuin opiskeluaikana mieheen, meidän jutusta ei tullut mitään, hengattiin kuitenkin jonkun aikaa kavereina koska mun kävi sitä vähän sääliksi, ei olisi pitänyt hengata. Sitten rupesin seukkaamaan, kaveri oli ymmärrettävästi katkera. 13 vuotta myöhemmin (!!) sain mieheltä kirjeen jossa hän ilmoitti että olen hänen elämänsä nainen ja mies kirjoitti todella vihamieliseen sävyyn miehestäni. Kertoi ajaneensa kotini vierestä "ohikulkumatkalla" vaikka meiltä ei ohikuljeta juuri mihinkään, varsinkaan sieltä satojen kilometrien päästä missä mies asuu. Mies yritti soittaa muutaman kerran, mutta olin aika nuivana joten lopetti. Saan häneltä edelleen joka joulu joulukortin.

Mulle kans tuli yhteen aikaan läähätyspuheluita. Ei siis sanottu mitään mutta laitettiin luuri kiinni tai sitten itse laitoin melko pian. Se oli aikaa, jolloin kännykät eivät vielä olleet kovin yleisiä ja laskin yhteen yksi plus kaksi ja epäilen täksi soittelijaksi edelleen jo silloisen exäni hyvää ystävää, joka kyllä oli mulle soitellut aikoinaan puhelinkioskeista exääni kysyäkseen (heillä kummallakaan ei ollut kännyköitä). Kummasti puhelut loppuivat kun sain yhteiseltä tutultamme kuulla miehen ruvenneen seurustelemaan. 

tän päivän pupu