Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko samalla henkilöllä olla laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja normaali tai korkea älykkyys?
10.12.2020 |
Vai tarkoittaako kyseinen diagnoosi nimenomaan juuri sitä, että älykkyys/päättelykyky on keskimääräistä alhaisempi?
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pojallani on todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole varma onko siitä diagnoosi?
Hänellä add ja lievä lukihäiriö niin epäilen itse että noiden vuoksi sai tulokseksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet.Minusta hänellä ei ole oppimisvaikeuksia.
On nyt 9-luokalla ja koulu menee keskinkertaisesti.
On yleisopetuksessa.
Jos lukee kokeisiin niin saa kasin tai ysin kokeesta. Lukematta tulee seiskoja ja valitettavan paljon jättää lukematta kokeisiin. Todistuksen keskiarvo kasin keväällä oli aika lailla tasan 7. Kaikki muut seiskoja paitsi uskonto oli 6 ja liikunta ja terveystieto 8. Käytös 8.
Opettajat eivät ole huolissaan.
Eikä ole mitään kehitysvammadiagnoosia.
Lääkitys add:hen on ja käyttää sitä. Viikonloppuna ei käytä eikä ihan aina arkenakaan mutta tärkeinä päivänä ottaa.Eli voi olla mahdollista että on ihan normiälyllä varustettu tapaus. Tarkkaavuuden häiriö voi sotkea tulosta varmaan ja lukihäiriö myös.
Lukijäiriössäkin on kolme eri osa-aluetta. Voi olla niissä kaikissa pulmaa tai sitten vain yhdellä osa-alueella.
Lukijäiriön astekin voi sotkea tulosta.Siis et tiedä, onko lapsellasi diagnoosi vai ei? Jos on todettu tutkimuksin laaja-alaiset oppimisvaikeudet, tuo tarina kuulostaa oudolta! Seiskan kasin oppilas on normaalia tavisluokkaa. Jokin ei nyt pidä paikkansa.
Pojalle tehtiin psykologin testit viimeisen kerran 7-luokalla.
On tehty aiemminkin ja niissä saanut aina että kehitysviivettä 1-2 vuotta ja oppimisvaikeuksia monella saralla eli laaja-alaiset oppimisvaikeudet.7-luokalla kerrottiin vaan tuloksista että on pulmaa tuolla ja tuolla. Puhuttiin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista taas.
Luokanvalvoka on sitä mieltä että poika ei ole seiskan oppilas vaan on potentiaalia parempiin numeroihin.
Toi sen julki siinä kun koulupsykologi tuloksista kertoi.
Psykologi suositteli sitten neuropsykologista kuntoutusta.
Haettiin eikä aluksi saatu kun paperissa luki laaja-alaiset oppimisvaikeudet.
He luulivat siellä että on mukautettuja kouluaineita jne. Sitä ei saa jos on liian monella osa-alueella ongelmia.
Juteltiin ja asia käsiteltiin uudestaan ja nyt poika sai myönteisen päätöksen.Poikaani on tutkittu 3-vuotiaasta saakka. Hyvin epämääräisesti on diagnooseja tullut. On monimuotoinen kehityshäiriö joka myöhemmin tarkentui adhd diagnoosiksi ja sekin tuli vähän erikoisesti ja epäselvästi.
Monimuotoinen jäi silti sinne roikkumaan. En tiedä onko enää siellä? En näe pojan tietoja mistään kun oma-kantaan ei pääse.
Enkä oikeasti tiedä lukeeko diagnooseissa monimuotoiset oppimisvaikeudet?
Ei sitä ole mitenkään julistettu että nyt diagnoosiksi tulee sellainen.
Siitä on vaan puhuttu että tuollaiset tulokset tuli.Poika on aina pärjännyt koulussa ihan hyvin.
Hän itsekin sanoo että miksi hänen tarvii mennä mihinkään kuntoutuksiin kun koulussa on monta oppilasta jotka saa paljon huonompia numeroita kun hän.
Ajattelin että käy nyt tämän neuropsykologisen koska siitä on hyötyä hänen opiskeluissa.
Oppii uusia lukutekniiikoita jne.
Noihin on kuitenkin vaikea päästä ja haluan pojalle mahdollisimnan hyvän päättötodustuksen.Itse epäilen että tarkkaavuuden pulmat sotkee paljon tuloksia ja jos vielä vaikka jännittänyt niissä testeissä tai ei ole kiinnostanut. Ja jos se epämääräinen lukihäiriö josta myös puhuttu mutta jota ei osata määritellä vaikuttaa myös? 😅🙈
Jos minä luen hänelle kokeisiin niin on ihan kartalla mistä puhutaan ja osaa heti vastata kysymyksiin joita välissä kyselen.
Ei tunnu olevan ongelmaa luetun tai kuullun ymmärtämisessäkään.
Varsinkin kun oppii sillä että vaan kuuntelee tunnilla. Ja tekee läksyt.Luokanvalvoja sanoo että välillä tarvitsee enemmän tukea ja toisinaan on tukiopetuksessa jos esim joku matikkajuttu ei heti aukea.
Nyt ei ole aikoihin ollut.Ilmeisesti nämäkään asiat eivät ole mustavalkoisia.
Hieman huolettaa näin maallikkona se, miten tuollainen diagnosointi vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Pojallahan menee koulussa ihan normaalisti. Elämässä voi etsiä sellaisen työn, jossa jonkin alueen heikkous ei tule esiin paljonkaan. Ala kannattaa valita vahvuuksien mukaan. Kukaan ei ole kaikessa hyvä. Kaikkea hyvää teille!
Minun itsetuntoon on vaikuttanut heikkolahjaisuus-diagnoosi, joka oli aiemmin lievä älyllinen kehitysvamma. Olen tottunut olemaan "normaalien" keskuudessa samassa koulussa, kelpuutan vain "normaaleja" kavereita ja "normaalin" miehen. Kehitysvammainen tai heikkolahjainen ei vastaa odotuksiani. Minulle ne edustaa liian heikkoa miehen kuvaa.
Olen kokenut diagnoosini rajoitteina. Erioten koulukiusatuksi tuleminen on pilannut itsetuntoni ja samoin äitini katujyrä asenne: minun piti äkkiä luopua haluamastani hiusväristä ollessani teini ja haaveet japanin kielen opiskelusta hän lyttäsi. Samaa kyllä opettelin ja nopeasti tuli opittua joitain alkeita kuten numeroita ja pronomineja. Ihan syystäkin olen ollut hukassa identiteetteni kanssa. Eihän tällaisella vähä-älyisellä ole ollut oikeutta olla teini meikkailuineen ja itsensä ilmaisulla pukeutumisen kautta saati kaunistautua. Siitä johtuneekin teinin esittäminen ulkoisesti, vaikka olen 25-vuotias.
Haaveilin yläkoulussa kaupan alasta ollessani TET-jaksolla kahdessa kaupassa. Äiti totesi siihen, että sillä alalla tarvitaan matematiikkaa, joka oli mukautettu. Sitten mietin ravintola-alaa. "Edelleen tarvitaan matematiikkaa", kuului äidin sanat. Hain kuitenkin. On totta, että alkuun minulla oli vaikeuksia hahmottaa vaa'an näyttämiä lukuja, vaikka tiedän gramman olevan pienempi kuin kilogramma. Jotenkin aloin sitten sitä vaakaa ymmärtämään näkömuistini kautta. Selvisin sitten tavallisesta ammattikoulusta arvosanoilla H2.
Peruslaskutoimituksia olin oppinut peruskoulussa, vaikka sekin oli vaikea projekti. Jopa kellon aikojen opettelu, mikä lienee tyypillistä dyskalkuliassa tai dysfasiassa, opin vasta 4. tai 5. luokalla omasta halustani. Osasin sitä ennen kertoa kellon olevan tasan neljä, mutten varttia yli/vaille tai puoli neljä.
Voin myöntää kädettömyyteni ollessani alaikäinen. En ollut innostunut liikkumaan, koska se oli "tylsää", "rankkaa" jne. Samat syyt tuli esille kotitöiden tekemättä jättämisestä. Kokeisiin en jaksanut lukea, ellei kyse ollut mielenkiintoisesta tai helposta. Ainakin terveystiedon ja kemian eteen jaksoin nähdä vaivaa saadakseni seiskan. Yhteiskuntaopista ja historiasta pidin, ja näistä kahdesta selvisin seiskoin ja kasein. Nämä kaikki ilman mukautuksia. Ihan oikeasti halusin olla jopa fyysisesti vammainen. Tällainen ajattelu oli joskus pienempänä. Olisikohan sitten ollut ajatuksena, että vammaisena ei tarvitsi tehdä mitään ja muut tekisi puolestani. Sellaista elämäähän minä kuvittelin eläväni ilman fyysisiä rajoitteita lukuun ottamatta kaiken mukavan tekemistä.
Nyt minulla on yksi haave: haluan kahvilayrittäjäksi, ja luulin alkuun että yrittäjien tulisi olla AMK-koulutettuja.
Liike-idea on paperilla ja samoin se, että millaisia palveluja ja mitä aamiainen ja lounas sisältävät, mitä erikoisruokavalioita olen huomioinut. En ole uskaltanut puhua haaveestani äidin kuullen ajatellen, että alkaa taas ne muistutukset siitä, kuinka en pärjännyt matematiikassa. Minun kohdalla ei kuitenkaan ole pelkoa siitä, että antaisin väärän summan takaisin asiakkaalle tai veloittaisin enemmän. Olen aika tarkka laskettavien summien kanssa ja näkemisen kautta olen oppinut päässälaskemista joten kuten.Lisään vielä tähän, että ihan syystäkin lukeminen on ollut minulle vastenmielistä ja on edelleen. Tuntuu liian tylsältä katsoa valkoista paperia, johon on painettu mustaa tekstiä. Hengästynkin nykyään, jos koitan lukea yhden A4:en verran.
Minua kiehtoo enemmän kuvat: niin liikkuvat ja liikkumattomat. Ne jää hyvin mieleen. Minulle jää omat tekemisetkin hyvin mieleen. Esim. kun opettelen jotain reseptiä, niin mustan kyllä mitä raaka-aineita tarvitsen ja miten se tulee tehdä missäkin järjestyksessä. Kaiken varmuudella tietysti mitat tarkistan reseptistä enkä ala tekemään mitään ilman ohjeita.
Reittien oppimisessakaan ei ole ongelmia. Muistan ihan näkemällä, että miten tai mitä kautta pääsen haluamaani kauppaan tai ravintolaan. Osoitteissa minulla on sitten huono muisti, etenkin jos liikun Tampereen kokoisessa kaupungissa. Ja toki kun harvoin matkustan isoissa kaupungeissa, niin ei se tarkka osoite jää mieleen.
Kirjoitat niin hyvin että on vaikeaa uskoa kehitysvammaisuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pojallani on todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole varma onko siitä diagnoosi?
Hänellä add ja lievä lukihäiriö niin epäilen itse että noiden vuoksi sai tulokseksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet.Minusta hänellä ei ole oppimisvaikeuksia.
On nyt 9-luokalla ja koulu menee keskinkertaisesti.
On yleisopetuksessa.
Jos lukee kokeisiin niin saa kasin tai ysin kokeesta. Lukematta tulee seiskoja ja valitettavan paljon jättää lukematta kokeisiin. Todistuksen keskiarvo kasin keväällä oli aika lailla tasan 7. Kaikki muut seiskoja paitsi uskonto oli 6 ja liikunta ja terveystieto 8. Käytös 8.
Opettajat eivät ole huolissaan.
Eikä ole mitään kehitysvammadiagnoosia.
Lääkitys add:hen on ja käyttää sitä. Viikonloppuna ei käytä eikä ihan aina arkenakaan mutta tärkeinä päivänä ottaa.Eli voi olla mahdollista että on ihan normiälyllä varustettu tapaus. Tarkkaavuuden häiriö voi sotkea tulosta varmaan ja lukihäiriö myös.
Lukijäiriössäkin on kolme eri osa-aluetta. Voi olla niissä kaikissa pulmaa tai sitten vain yhdellä osa-alueella.
Lukijäiriön astekin voi sotkea tulosta.Siis et tiedä, onko lapsellasi diagnoosi vai ei? Jos on todettu tutkimuksin laaja-alaiset oppimisvaikeudet, tuo tarina kuulostaa oudolta! Seiskan kasin oppilas on normaalia tavisluokkaa. Jokin ei nyt pidä paikkansa.
Pojalle tehtiin psykologin testit viimeisen kerran 7-luokalla.
On tehty aiemminkin ja niissä saanut aina että kehitysviivettä 1-2 vuotta ja oppimisvaikeuksia monella saralla eli laaja-alaiset oppimisvaikeudet.7-luokalla kerrottiin vaan tuloksista että on pulmaa tuolla ja tuolla. Puhuttiin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista taas.
Luokanvalvoka on sitä mieltä että poika ei ole seiskan oppilas vaan on potentiaalia parempiin numeroihin.
Toi sen julki siinä kun koulupsykologi tuloksista kertoi.
Psykologi suositteli sitten neuropsykologista kuntoutusta.
Haettiin eikä aluksi saatu kun paperissa luki laaja-alaiset oppimisvaikeudet.
He luulivat siellä että on mukautettuja kouluaineita jne. Sitä ei saa jos on liian monella osa-alueella ongelmia.
Juteltiin ja asia käsiteltiin uudestaan ja nyt poika sai myönteisen päätöksen.Poikaani on tutkittu 3-vuotiaasta saakka. Hyvin epämääräisesti on diagnooseja tullut. On monimuotoinen kehityshäiriö joka myöhemmin tarkentui adhd diagnoosiksi ja sekin tuli vähän erikoisesti ja epäselvästi.
Monimuotoinen jäi silti sinne roikkumaan. En tiedä onko enää siellä? En näe pojan tietoja mistään kun oma-kantaan ei pääse.
Enkä oikeasti tiedä lukeeko diagnooseissa monimuotoiset oppimisvaikeudet?
Ei sitä ole mitenkään julistettu että nyt diagnoosiksi tulee sellainen.
Siitä on vaan puhuttu että tuollaiset tulokset tuli.Poika on aina pärjännyt koulussa ihan hyvin.
Hän itsekin sanoo että miksi hänen tarvii mennä mihinkään kuntoutuksiin kun koulussa on monta oppilasta jotka saa paljon huonompia numeroita kun hän.
Ajattelin että käy nyt tämän neuropsykologisen koska siitä on hyötyä hänen opiskeluissa.
Oppii uusia lukutekniiikoita jne.
Noihin on kuitenkin vaikea päästä ja haluan pojalle mahdollisimnan hyvän päättötodustuksen.Itse epäilen että tarkkaavuuden pulmat sotkee paljon tuloksia ja jos vielä vaikka jännittänyt niissä testeissä tai ei ole kiinnostanut. Ja jos se epämääräinen lukihäiriö josta myös puhuttu mutta jota ei osata määritellä vaikuttaa myös? 😅🙈
Jos minä luen hänelle kokeisiin niin on ihan kartalla mistä puhutaan ja osaa heti vastata kysymyksiin joita välissä kyselen.
Ei tunnu olevan ongelmaa luetun tai kuullun ymmärtämisessäkään.
Varsinkin kun oppii sillä että vaan kuuntelee tunnilla. Ja tekee läksyt.Luokanvalvoja sanoo että välillä tarvitsee enemmän tukea ja toisinaan on tukiopetuksessa jos esim joku matikkajuttu ei heti aukea.
Nyt ei ole aikoihin ollut.Ilmeisesti nämäkään asiat eivät ole mustavalkoisia.
Hieman huolettaa näin maallikkona se, miten tuollainen diagnosointi vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Pojallahan menee koulussa ihan normaalisti. Elämässä voi etsiä sellaisen työn, jossa jonkin alueen heikkous ei tule esiin paljonkaan. Ala kannattaa valita vahvuuksien mukaan. Kukaan ei ole kaikessa hyvä. Kaikkea hyvää teille!
Joitain adhd-ihmisiä on yrittäjinä, mikä voi olla hyvä työllistymismuoto heille.
Jaa-a kun muistelee peruskoulua ja lukiota niin eihän siellä mitään tarvitse ymmärtää, riittää että osaa opetella ulkoa ja pukea sen informaation sanoiksi, joten ei tarvitse olla kuin huonomuistinen niin vaikeuksia luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD:lla on usein oppimis- (tai paremminkin keskittymis-) vaikeuksia täysin älykkyydestä riippumatta. ADHD keskittymisvaikeudet saadaan usein hoidettua erittäin lievällä amfetamiinipohjaisella lääkityksellä.
Lääke ei muuta oppimista, vaan ihminen itse. Lääke tuo keskittymiskykyä, motivaatio ratkaisee oppiiko vai ei.
Ruokavalio ja liikunta voivat olla jonkinlainen apu adhd-lapselle. Jos vanhemmat vain raaskisivat perehtyä, mitä se heidän lapsille juottama aspartaami ja leivän päälle levitetty margariini tekee aivoille. Ihmisen aivot ovat pääasiassa rasvaa, ja aivot tarvitsevat rasvaa. Ei ole ihme, kun lapsilla lisääntyy kehityshäiriöt, oppimisongelmat ja käytöshäiriöt.
Mulla OCD vaikutti kielteisesti oppimiseen lukiossa ja yliopistossa, vaikka äo oli parhaimmillaan 140-145. Kaikki pitivät tyhmänä. Nyt sitten ihmettelevät, miten voin olla super-palkattu asiantuntija, kun eivät nähneet potentiaalia ongelmien ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pojallani on todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole varma onko siitä diagnoosi?
Hänellä add ja lievä lukihäiriö niin epäilen itse että noiden vuoksi sai tulokseksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet.Minusta hänellä ei ole oppimisvaikeuksia.
On nyt 9-luokalla ja koulu menee keskinkertaisesti.
On yleisopetuksessa.
Jos lukee kokeisiin niin saa kasin tai ysin kokeesta. Lukematta tulee seiskoja ja valitettavan paljon jättää lukematta kokeisiin. Todistuksen keskiarvo kasin keväällä oli aika lailla tasan 7. Kaikki muut seiskoja paitsi uskonto oli 6 ja liikunta ja terveystieto 8. Käytös 8.
Opettajat eivät ole huolissaan.
Eikä ole mitään kehitysvammadiagnoosia.
Lääkitys add:hen on ja käyttää sitä. Viikonloppuna ei käytä eikä ihan aina arkenakaan mutta tärkeinä päivänä ottaa.Eli voi olla mahdollista että on ihan normiälyllä varustettu tapaus. Tarkkaavuuden häiriö voi sotkea tulosta varmaan ja lukihäiriö myös.
Lukijäiriössäkin on kolme eri osa-aluetta. Voi olla niissä kaikissa pulmaa tai sitten vain yhdellä osa-alueella.
Lukijäiriön astekin voi sotkea tulosta.Siis et tiedä, onko lapsellasi diagnoosi vai ei? Jos on todettu tutkimuksin laaja-alaiset oppimisvaikeudet, tuo tarina kuulostaa oudolta! Seiskan kasin oppilas on normaalia tavisluokkaa. Jokin ei nyt pidä paikkansa.
Pojalle tehtiin psykologin testit viimeisen kerran 7-luokalla.
On tehty aiemminkin ja niissä saanut aina että kehitysviivettä 1-2 vuotta ja oppimisvaikeuksia monella saralla eli laaja-alaiset oppimisvaikeudet.7-luokalla kerrottiin vaan tuloksista että on pulmaa tuolla ja tuolla. Puhuttiin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista taas.
Luokanvalvoka on sitä mieltä että poika ei ole seiskan oppilas vaan on potentiaalia parempiin numeroihin.
Toi sen julki siinä kun koulupsykologi tuloksista kertoi.
Psykologi suositteli sitten neuropsykologista kuntoutusta.
Haettiin eikä aluksi saatu kun paperissa luki laaja-alaiset oppimisvaikeudet.
He luulivat siellä että on mukautettuja kouluaineita jne. Sitä ei saa jos on liian monella osa-alueella ongelmia.
Juteltiin ja asia käsiteltiin uudestaan ja nyt poika sai myönteisen päätöksen.Poikaani on tutkittu 3-vuotiaasta saakka. Hyvin epämääräisesti on diagnooseja tullut. On monimuotoinen kehityshäiriö joka myöhemmin tarkentui adhd diagnoosiksi ja sekin tuli vähän erikoisesti ja epäselvästi.
Monimuotoinen jäi silti sinne roikkumaan. En tiedä onko enää siellä? En näe pojan tietoja mistään kun oma-kantaan ei pääse.
Enkä oikeasti tiedä lukeeko diagnooseissa monimuotoiset oppimisvaikeudet?
Ei sitä ole mitenkään julistettu että nyt diagnoosiksi tulee sellainen.
Siitä on vaan puhuttu että tuollaiset tulokset tuli.Poika on aina pärjännyt koulussa ihan hyvin.
Hän itsekin sanoo että miksi hänen tarvii mennä mihinkään kuntoutuksiin kun koulussa on monta oppilasta jotka saa paljon huonompia numeroita kun hän.
Ajattelin että käy nyt tämän neuropsykologisen koska siitä on hyötyä hänen opiskeluissa.
Oppii uusia lukutekniiikoita jne.
Noihin on kuitenkin vaikea päästä ja haluan pojalle mahdollisimnan hyvän päättötodustuksen.Itse epäilen että tarkkaavuuden pulmat sotkee paljon tuloksia ja jos vielä vaikka jännittänyt niissä testeissä tai ei ole kiinnostanut. Ja jos se epämääräinen lukihäiriö josta myös puhuttu mutta jota ei osata määritellä vaikuttaa myös? 😅🙈
Jos minä luen hänelle kokeisiin niin on ihan kartalla mistä puhutaan ja osaa heti vastata kysymyksiin joita välissä kyselen.
Ei tunnu olevan ongelmaa luetun tai kuullun ymmärtämisessäkään.
Varsinkin kun oppii sillä että vaan kuuntelee tunnilla. Ja tekee läksyt.Luokanvalvoja sanoo että välillä tarvitsee enemmän tukea ja toisinaan on tukiopetuksessa jos esim joku matikkajuttu ei heti aukea.
Nyt ei ole aikoihin ollut.Ilmeisesti nämäkään asiat eivät ole mustavalkoisia.
Hieman huolettaa näin maallikkona se, miten tuollainen diagnosointi vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Pojallahan menee koulussa ihan normaalisti. Elämässä voi etsiä sellaisen työn, jossa jonkin alueen heikkous ei tule esiin paljonkaan. Ala kannattaa valita vahvuuksien mukaan. Kukaan ei ole kaikessa hyvä. Kaikkea hyvää teille!
Joitain adhd-ihmisiä on yrittäjinä, mikä voi olla hyvä työllistymismuoto heille.
Aivan valtava määrä adhd-ihmisiä on yrittäjinä!
adhd ei ole heikkolahjainen jonka pitää etsiä "hyvä työllistymismuoto."
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a kun muistelee peruskoulua ja lukiota niin eihän siellä mitään tarvitse ymmärtää, riittää että osaa opetella ulkoa ja pukea sen informaation sanoiksi, joten ei tarvitse olla kuin huonomuistinen niin vaikeuksia luvassa.
Montako vuosikymmentä tästä on? 40?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pojallani on todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole varma onko siitä diagnoosi?
Hänellä add ja lievä lukihäiriö niin epäilen itse että noiden vuoksi sai tulokseksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet.Minusta hänellä ei ole oppimisvaikeuksia.
On nyt 9-luokalla ja koulu menee keskinkertaisesti.
On yleisopetuksessa.
Jos lukee kokeisiin niin saa kasin tai ysin kokeesta. Lukematta tulee seiskoja ja valitettavan paljon jättää lukematta kokeisiin. Todistuksen keskiarvo kasin keväällä oli aika lailla tasan 7. Kaikki muut seiskoja paitsi uskonto oli 6 ja liikunta ja terveystieto 8. Käytös 8.
Opettajat eivät ole huolissaan.
Eikä ole mitään kehitysvammadiagnoosia.
Lääkitys add:hen on ja käyttää sitä. Viikonloppuna ei käytä eikä ihan aina arkenakaan mutta tärkeinä päivänä ottaa.Eli voi olla mahdollista että on ihan normiälyllä varustettu tapaus. Tarkkaavuuden häiriö voi sotkea tulosta varmaan ja lukihäiriö myös.
Lukijäiriössäkin on kolme eri osa-aluetta. Voi olla niissä kaikissa pulmaa tai sitten vain yhdellä osa-alueella.
Lukijäiriön astekin voi sotkea tulosta.Siis et tiedä, onko lapsellasi diagnoosi vai ei? Jos on todettu tutkimuksin laaja-alaiset oppimisvaikeudet, tuo tarina kuulostaa oudolta! Seiskan kasin oppilas on normaalia tavisluokkaa. Jokin ei nyt pidä paikkansa.
Pojalle tehtiin psykologin testit viimeisen kerran 7-luokalla.
On tehty aiemminkin ja niissä saanut aina että kehitysviivettä 1-2 vuotta ja oppimisvaikeuksia monella saralla eli laaja-alaiset oppimisvaikeudet.7-luokalla kerrottiin vaan tuloksista että on pulmaa tuolla ja tuolla. Puhuttiin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista taas.
Luokanvalvoka on sitä mieltä että poika ei ole seiskan oppilas vaan on potentiaalia parempiin numeroihin.
Toi sen julki siinä kun koulupsykologi tuloksista kertoi.
Psykologi suositteli sitten neuropsykologista kuntoutusta.
Haettiin eikä aluksi saatu kun paperissa luki laaja-alaiset oppimisvaikeudet.
He luulivat siellä että on mukautettuja kouluaineita jne. Sitä ei saa jos on liian monella osa-alueella ongelmia.
Juteltiin ja asia käsiteltiin uudestaan ja nyt poika sai myönteisen päätöksen.Poikaani on tutkittu 3-vuotiaasta saakka. Hyvin epämääräisesti on diagnooseja tullut. On monimuotoinen kehityshäiriö joka myöhemmin tarkentui adhd diagnoosiksi ja sekin tuli vähän erikoisesti ja epäselvästi.
Monimuotoinen jäi silti sinne roikkumaan. En tiedä onko enää siellä? En näe pojan tietoja mistään kun oma-kantaan ei pääse.
Enkä oikeasti tiedä lukeeko diagnooseissa monimuotoiset oppimisvaikeudet?
Ei sitä ole mitenkään julistettu että nyt diagnoosiksi tulee sellainen.
Siitä on vaan puhuttu että tuollaiset tulokset tuli.Poika on aina pärjännyt koulussa ihan hyvin.
Hän itsekin sanoo että miksi hänen tarvii mennä mihinkään kuntoutuksiin kun koulussa on monta oppilasta jotka saa paljon huonompia numeroita kun hän.
Ajattelin että käy nyt tämän neuropsykologisen koska siitä on hyötyä hänen opiskeluissa.
Oppii uusia lukutekniiikoita jne.
Noihin on kuitenkin vaikea päästä ja haluan pojalle mahdollisimnan hyvän päättötodustuksen.Itse epäilen että tarkkaavuuden pulmat sotkee paljon tuloksia ja jos vielä vaikka jännittänyt niissä testeissä tai ei ole kiinnostanut. Ja jos se epämääräinen lukihäiriö josta myös puhuttu mutta jota ei osata määritellä vaikuttaa myös? 😅🙈
Jos minä luen hänelle kokeisiin niin on ihan kartalla mistä puhutaan ja osaa heti vastata kysymyksiin joita välissä kyselen.
Ei tunnu olevan ongelmaa luetun tai kuullun ymmärtämisessäkään.
Varsinkin kun oppii sillä että vaan kuuntelee tunnilla. Ja tekee läksyt.Luokanvalvoja sanoo että välillä tarvitsee enemmän tukea ja toisinaan on tukiopetuksessa jos esim joku matikkajuttu ei heti aukea.
Nyt ei ole aikoihin ollut.Ilmeisesti nämäkään asiat eivät ole mustavalkoisia.
Hieman huolettaa näin maallikkona se, miten tuollainen diagnosointi vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Pojallahan menee koulussa ihan normaalisti. Elämässä voi etsiä sellaisen työn, jossa jonkin alueen heikkous ei tule esiin paljonkaan. Ala kannattaa valita vahvuuksien mukaan. Kukaan ei ole kaikessa hyvä. Kaikkea hyvää teille!
Joitain adhd-ihmisiä on yrittäjinä, mikä voi olla hyvä työllistymismuoto heille.
Aivan valtava määrä adhd-ihmisiä on yrittäjinä!
adhd ei ole heikkolahjainen jonka pitää etsiä "hyvä työllistymismuoto."
Eikös Sampo Kaulanen ole adhd?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pojallani on todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole varma onko siitä diagnoosi?
Hänellä add ja lievä lukihäiriö niin epäilen itse että noiden vuoksi sai tulokseksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet.Minusta hänellä ei ole oppimisvaikeuksia.
On nyt 9-luokalla ja koulu menee keskinkertaisesti.
On yleisopetuksessa.
Jos lukee kokeisiin niin saa kasin tai ysin kokeesta. Lukematta tulee seiskoja ja valitettavan paljon jättää lukematta kokeisiin. Todistuksen keskiarvo kasin keväällä oli aika lailla tasan 7. Kaikki muut seiskoja paitsi uskonto oli 6 ja liikunta ja terveystieto 8. Käytös 8.
Opettajat eivät ole huolissaan.
Eikä ole mitään kehitysvammadiagnoosia.
Lääkitys add:hen on ja käyttää sitä. Viikonloppuna ei käytä eikä ihan aina arkenakaan mutta tärkeinä päivänä ottaa.Eli voi olla mahdollista että on ihan normiälyllä varustettu tapaus. Tarkkaavuuden häiriö voi sotkea tulosta varmaan ja lukihäiriö myös.
Lukijäiriössäkin on kolme eri osa-aluetta. Voi olla niissä kaikissa pulmaa tai sitten vain yhdellä osa-alueella.
Lukijäiriön astekin voi sotkea tulosta.Siis et tiedä, onko lapsellasi diagnoosi vai ei? Jos on todettu tutkimuksin laaja-alaiset oppimisvaikeudet, tuo tarina kuulostaa oudolta! Seiskan kasin oppilas on normaalia tavisluokkaa. Jokin ei nyt pidä paikkansa.
Pojalle tehtiin psykologin testit viimeisen kerran 7-luokalla.
On tehty aiemminkin ja niissä saanut aina että kehitysviivettä 1-2 vuotta ja oppimisvaikeuksia monella saralla eli laaja-alaiset oppimisvaikeudet.7-luokalla kerrottiin vaan tuloksista että on pulmaa tuolla ja tuolla. Puhuttiin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista taas.
Luokanvalvoka on sitä mieltä että poika ei ole seiskan oppilas vaan on potentiaalia parempiin numeroihin.
Toi sen julki siinä kun koulupsykologi tuloksista kertoi.
Psykologi suositteli sitten neuropsykologista kuntoutusta.
Haettiin eikä aluksi saatu kun paperissa luki laaja-alaiset oppimisvaikeudet.
He luulivat siellä että on mukautettuja kouluaineita jne. Sitä ei saa jos on liian monella osa-alueella ongelmia.
Juteltiin ja asia käsiteltiin uudestaan ja nyt poika sai myönteisen päätöksen.Poikaani on tutkittu 3-vuotiaasta saakka. Hyvin epämääräisesti on diagnooseja tullut. On monimuotoinen kehityshäiriö joka myöhemmin tarkentui adhd diagnoosiksi ja sekin tuli vähän erikoisesti ja epäselvästi.
Monimuotoinen jäi silti sinne roikkumaan. En tiedä onko enää siellä? En näe pojan tietoja mistään kun oma-kantaan ei pääse.
Enkä oikeasti tiedä lukeeko diagnooseissa monimuotoiset oppimisvaikeudet?
Ei sitä ole mitenkään julistettu että nyt diagnoosiksi tulee sellainen.
Siitä on vaan puhuttu että tuollaiset tulokset tuli.Poika on aina pärjännyt koulussa ihan hyvin.
Hän itsekin sanoo että miksi hänen tarvii mennä mihinkään kuntoutuksiin kun koulussa on monta oppilasta jotka saa paljon huonompia numeroita kun hän.
Ajattelin että käy nyt tämän neuropsykologisen koska siitä on hyötyä hänen opiskeluissa.
Oppii uusia lukutekniiikoita jne.
Noihin on kuitenkin vaikea päästä ja haluan pojalle mahdollisimnan hyvän päättötodustuksen.Itse epäilen että tarkkaavuuden pulmat sotkee paljon tuloksia ja jos vielä vaikka jännittänyt niissä testeissä tai ei ole kiinnostanut. Ja jos se epämääräinen lukihäiriö josta myös puhuttu mutta jota ei osata määritellä vaikuttaa myös? 😅🙈
Jos minä luen hänelle kokeisiin niin on ihan kartalla mistä puhutaan ja osaa heti vastata kysymyksiin joita välissä kyselen.
Ei tunnu olevan ongelmaa luetun tai kuullun ymmärtämisessäkään.
Varsinkin kun oppii sillä että vaan kuuntelee tunnilla. Ja tekee läksyt.Luokanvalvoja sanoo että välillä tarvitsee enemmän tukea ja toisinaan on tukiopetuksessa jos esim joku matikkajuttu ei heti aukea.
Nyt ei ole aikoihin ollut.Ilmeisesti nämäkään asiat eivät ole mustavalkoisia.
Hieman huolettaa näin maallikkona se, miten tuollainen diagnosointi vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Pojallahan menee koulussa ihan normaalisti. Elämässä voi etsiä sellaisen työn, jossa jonkin alueen heikkous ei tule esiin paljonkaan. Ala kannattaa valita vahvuuksien mukaan. Kukaan ei ole kaikessa hyvä. Kaikkea hyvää teille!
Minun itsetuntoon on vaikuttanut heikkolahjaisuus-diagnoosi, joka oli aiemmin lievä älyllinen kehitysvamma. Olen tottunut olemaan "normaalien" keskuudessa samassa koulussa, kelpuutan vain "normaaleja" kavereita ja "normaalin" miehen. Kehitysvammainen tai heikkolahjainen ei vastaa odotuksiani. Minulle ne edustaa liian heikkoa miehen kuvaa.
Olen kokenut diagnoosini rajoitteina. Erioten koulukiusatuksi tuleminen on pilannut itsetuntoni ja samoin äitini katujyrä asenne: minun piti äkkiä luopua haluamastani hiusväristä ollessani teini ja haaveet japanin kielen opiskelusta hän lyttäsi. Samaa kyllä opettelin ja nopeasti tuli opittua joitain alkeita kuten numeroita ja pronomineja. Ihan syystäkin olen ollut hukassa identiteetteni kanssa. Eihän tällaisella vähä-älyisellä ole ollut oikeutta olla teini meikkailuineen ja itsensä ilmaisulla pukeutumisen kautta saati kaunistautua. Siitä johtuneekin teinin esittäminen ulkoisesti, vaikka olen 25-vuotias.
Haaveilin yläkoulussa kaupan alasta ollessani TET-jaksolla kahdessa kaupassa. Äiti totesi siihen, että sillä alalla tarvitaan matematiikkaa, joka oli mukautettu. Sitten mietin ravintola-alaa. "Edelleen tarvitaan matematiikkaa", kuului äidin sanat. Hain kuitenkin. On totta, että alkuun minulla oli vaikeuksia hahmottaa vaa'an näyttämiä lukuja, vaikka tiedän gramman olevan pienempi kuin kilogramma. Jotenkin aloin sitten sitä vaakaa ymmärtämään näkömuistini kautta. Selvisin sitten tavallisesta ammattikoulusta arvosanoilla H2.
Peruslaskutoimituksia olin oppinut peruskoulussa, vaikka sekin oli vaikea projekti. Jopa kellon aikojen opettelu, mikä lienee tyypillistä dyskalkuliassa tai dysfasiassa, opin vasta 4. tai 5. luokalla omasta halustani. Osasin sitä ennen kertoa kellon olevan tasan neljä, mutten varttia yli/vaille tai puoli neljä.
Voin myöntää kädettömyyteni ollessani alaikäinen. En ollut innostunut liikkumaan, koska se oli "tylsää", "rankkaa" jne. Samat syyt tuli esille kotitöiden tekemättä jättämisestä. Kokeisiin en jaksanut lukea, ellei kyse ollut mielenkiintoisesta tai helposta. Ainakin terveystiedon ja kemian eteen jaksoin nähdä vaivaa saadakseni seiskan. Yhteiskuntaopista ja historiasta pidin, ja näistä kahdesta selvisin seiskoin ja kasein. Nämä kaikki ilman mukautuksia. Ihan oikeasti halusin olla jopa fyysisesti vammainen. Tällainen ajattelu oli joskus pienempänä. Olisikohan sitten ollut ajatuksena, että vammaisena ei tarvitsi tehdä mitään ja muut tekisi puolestani. Sellaista elämäähän minä kuvittelin eläväni ilman fyysisiä rajoitteita lukuun ottamatta kaiken mukavan tekemistä.
Nyt minulla on yksi haave: haluan kahvilayrittäjäksi, ja luulin alkuun että yrittäjien tulisi olla AMK-koulutettuja.
Liike-idea on paperilla ja samoin se, että millaisia palveluja ja mitä aamiainen ja lounas sisältävät, mitä erikoisruokavalioita olen huomioinut. En ole uskaltanut puhua haaveestani äidin kuullen ajatellen, että alkaa taas ne muistutukset siitä, kuinka en pärjännyt matematiikassa. Minun kohdalla ei kuitenkaan ole pelkoa siitä, että antaisin väärän summan takaisin asiakkaalle tai veloittaisin enemmän. Olen aika tarkka laskettavien summien kanssa ja näkemisen kautta olen oppinut päässälaskemista joten kuten.
Enemmän kuulostat itsetunto-ongelmaiselta kuin kehitysvammaiselta. Mahdollisesti voi olla jotain muuta kuin älyllistä vammaa.
Yrittäjällä voi olla kirjanpitäjä, joka seuraa mahdollisen yrityksesi tuloja ja menoja sekä sitä, paljonko yritys maksaa veroja. Toki myös yrittäjän pitää olla niistä perillä.
Oppimisvaikeudet eivät estä yrittäjyyttä: googlaa Teemu Nikkanen tai AH-huolto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surettaa kun omalla pojalla on tuo diagnoosi, joka voi vielä keharidiagnoosiksi muuttua. Toisaalta taas helpotus. Poikien ja miesten maailmassa se on kova kolaus jos ei pääsekään armeijaan ja saa epämiehen leiman. Mitenhän poika sen itseensä ottaa. Hän on kiinnostunut miesten jutuista ja halaus olla pesemässä autoa ja mopoa veljen ja isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Surettaa kun omalla pojalla on tuo diagnoosi, joka voi vielä keharidiagnoosiksi muuttua. Toisaalta taas helpotus. Poikien ja miesten maailmassa se on kova kolaus jos ei pääsekään armeijaan ja saa epämiehen leiman. Mitenhän poika sen itseensä ottaa. Hän on kiinnostunut miesten jutuista ja halaus olla pesemässä autoa ja mopoa veljen ja isän kanssa.
Siis haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tarkoittaa nimenomaan juuri keskimääräistä alhaisempaa älykkyyttä. Tämä tuntuu olevan hieman sellainen tabu, jota ei saisi sanoa ääneen. Ei alhainen älykkyys huononna ihmisarvoa eikä poissulje sitä, etteikö kyseessä voisi olla mukava ja miellyttävä henkilö.
Ei adhd.llä ole mitään tekemistä ihmisen älykkyyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pojallani on todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole varma onko siitä diagnoosi?
Hänellä add ja lievä lukihäiriö niin epäilen itse että noiden vuoksi sai tulokseksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet.Minusta hänellä ei ole oppimisvaikeuksia.
On nyt 9-luokalla ja koulu menee keskinkertaisesti.
On yleisopetuksessa.
Jos lukee kokeisiin niin saa kasin tai ysin kokeesta. Lukematta tulee seiskoja ja valitettavan paljon jättää lukematta kokeisiin. Todistuksen keskiarvo kasin keväällä oli aika lailla tasan 7. Kaikki muut seiskoja paitsi uskonto oli 6 ja liikunta ja terveystieto 8. Käytös 8.
Opettajat eivät ole huolissaan.
Eikä ole mitään kehitysvammadiagnoosia.
Lääkitys add:hen on ja käyttää sitä. Viikonloppuna ei käytä eikä ihan aina arkenakaan mutta tärkeinä päivänä ottaa.Eli voi olla mahdollista että on ihan normiälyllä varustettu tapaus. Tarkkaavuuden häiriö voi sotkea tulosta varmaan ja lukihäiriö myös.
Lukijäiriössäkin on kolme eri osa-aluetta. Voi olla niissä kaikissa pulmaa tai sitten vain yhdellä osa-alueella.
Lukijäiriön astekin voi sotkea tulosta.Noiden tutkiminen on koulu- tai neuropsykologille peruskauraa. Eli ei todellakaan pitäisi mennä tutkivalle psykologille sekaisin lukivaikeus, ADHD ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Niin eri ilmiöistä kyse ja tutkitaan eri tavoin. Veikkaan, että olet nyt ymmärtänyt jotain väärin, tai joku muu väärinkäsitys tuossa taustalla. Luultavasti lapsellasi ei ole oikeasti diagnosoitu laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Ehkä siitä on joskus ollut epäilyä ja se on jäänyt siitä mieleen. Tai joku opettaja käyttänyt termiä väärin. Koska jos todella olisi tuo diagnoosi, lapsi ei pärjäsi noin hyvin koulussa. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa tavallista matalampaa älykkyyttä, ei voi olla tuolla diagnoosilla normaali älykkyys tai sitten diagnoosi on ehdottoman väärä. Tai jos todella olisi tuo diagnoosi, olisi siinä käynyt todella poikkeuksellinen kämmi joltain taholta. Kolmas vaihtoehto on vielä, että opettajat arvioivat väärin ja lapsesi numerot eivät vastaa todellisuutta. Tuohon en kyllä usko, jos lasta opettaa useita eri opettajia.
Eli lapsesi oikeusturvan kannalta selvitä asia. jos lapsi on normaaliälyinen mutta hänellä on vanhat heikkolahjaisen paperit, ei saisi olla noin. Tarkkaavuuden vaikeudet, jostain lukivaikeudesta puhumattakaan, eivät sekoita psykologin tutkimusta niin että tulisi väärä positiivinen diagnoosi.
Terveisin juuri joululomansa aloittanut psykologiApua!
Pojalla ei ole hoitosuhdetta mihinkään paitsi koululääkäriin joka uusii vaan adhd lääkityksen reseptin. (Josta nyt puhutaan add:na)
Juuri se (resepti) uusittiin eikä puhuttu että keväälle olisi mitään uutta aikaa enää ellei tarvitse halutessa uusia reseptiä.Täytyy nyt selvittää nämä asiat ihan pojan tulevaisuuden vuoksi.
Ei näköjään ole mikään "pikkujuttu" jos laaja-alaiset siellä lukee.Poikaa opettaa useampi opettaja. Käytännössä joka ainetta opettaa eri ope.
Opettajat olivat saaneet täytettäväksi ennen tuota koululääkärikertaa laput joissa "rasti ruutuun" tarkkaavuuden seuraamisessa.
Lähes kaikissa lapuissa oli rasti että ei ongelmaa. Joissain lapuissa oli muutama "harvoin" merkintä. Mm siinä uskonnon opettajan lapussa.
Kyselyssä useita kohtia mm "liikutteleeko käsiään ja jalkojaan levottomasti", "onko vaikea keskittyä opetukseen" jne
Uskonto ei kiinnosta poikaa ja nyt pelkään että se on vitonen joulutodistuksessa koska saanut nyt viimeisestä kokeesta vitosen. Ja oliko sitä edellisestä kutonen?
Uskonto oli ainut kutonen ja se huonoin numero edellisessä todistuksessa.Ja noista mukautetuista vielä eli tähdellä merkityistä joista joku ketjussa puhui. Tarkennan että pojallani ei sellaisia ole enkä ikinä suostuisikaan mukautettuun opiskeluun jos joku nyt sellaista ikinä ehdottaisikaan.
Mieheni opettaa erityisammattikoulussa ja hän sanoo että mukautettu voi olla ihan mitä vaan. Voi olla kympin rivi todistuksessa mukautettuja aineita. Se ei kerro osaamisesta juuri mitään. Sanoi että mieluummin vaikka se vitonen todistuksessa kun mukautettu kymppi.Poikaan palatakseni vielä. Hänellä on hyvä kaveripiiri. Fiksuja tyyppejä. Ei rällää kylillä, omaa hyvät käytöstavat eivätkä ole sosiaalisesti kömpelöitä.
Yksi heistä, se paras kaveri, on ollut eskarista asti mukana.Jos oikeasti saa arvosanoja normaalissa opetuksessa kutosesta kasiin, niin en suosittele Luovin, Kiipulan yms. koulutuksia. Toki tiedän että kyseisissä kouluissa voi opiskella mm. logistiikkaa, datanomiksi tai merkonomiksi, eikä heikkolahjainen kykenisi noita aloja opiskelemaan edes erityiskoulussa.
Kuitenkin se paperi on täysin arvoton työmarkkinoilla, vaikka olisi normaaliälyinen opiskelija diagnosoituna lukihäiriöllä. Sillä saa p*rseensä pyyhkiä. Erityisammattikoulun opetussuunnitelma palvelee eniten kehitysvammaisia, joille pitää nyt keksiä jotain puuhasteltavaa kolmeksi vuodeksi ja todellisuudessa sitten valmistutaan leikkitöihin tai työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tämä on oikeasti ongelma. Luovissa ainakin opetus on paljon laadukkaampaa kuin perusasmiksessa. Kaikki on parempaa: resurssit, opettaja-oppilas -suhde jne. Mutta, mutta... vaikka työskentelen alalla itse, niin silti hakiessa työntekijää, sorttaisin luovilaiset heti pois. Valitettavasti erityisamis ei ole mikään meriitti työtä hakiessa, vaikka kuinka tietäisi koulutuksen sinällään voinut olla ihan yhtä vaativa ja toteutus jopa parempi. Kysymys on siitä, että harva työnantaja haluaa palkata tyyppiä, jolla on kehitysvamman tai laaja-alaisten oppimisvaikeuksien dg.
Luovit ja muut tällaiset ovat pelkkiä säilöjä kehveleille. Kokeilin liikuntavammaisena merkonomilinjaa ja ei helvetti, mikä lastentarha se paikka oli. Olisin taatusti repinyt sen todistuksen kuin esittänyt työnantajalle, jos olisin joidenkin kuten vanhempien pakottamana ollut siellä koulussa. No, onneksi vanhemmat ovat multa vaatineet samaa mitä liikkuvilta siskoilta ja veljiltäkin. Ei se perseeni alla oleva pyörätuoli tee musta kykenevää ajattelemaan omilla aivoilla.
Keskeytin kuukauden päästä opinnot ja pääsin tavalliseen ammattikouluun opiskelemaan samaa alaa avustajan kera. Avustaja oli lähinnä repunkantaja eikä niinkään ollut auttamassa tehtävien teossa. Ihan kuten peruskoulussakin se oli avustajan rooli, vaikka jotkut oppilaat katkerina valitti, että avustaja auttoi mua kokeissa ja se selitti saamani kasit ja ysit kokeissa, vaikkei hän ollut edes luokkatilassa kokeiden tai tehtävien aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tarkoittaa nimenomaan juuri keskimääräistä alhaisempaa älykkyyttä. Tämä tuntuu olevan hieman sellainen tabu, jota ei saisi sanoa ääneen. Ei alhainen älykkyys huononna ihmisarvoa eikä poissulje sitä, etteikö kyseessä voisi olla mukava ja miellyttävä henkilö.
Ei adhd.llä ole mitään tekemistä ihmisen älykkyyden kanssa.
Tässä tarkoitettiinkin laaja-alaisia oppimisvaikeuksia eikä ADHD:ta. Ovat täysin eri asioita.
Tunnen kehitysvammaiseksi luokiteltuja henkilöitä, jotka ovat kuitenkin älykkäitä.
Olenkin ihmetellyt, onko diagnoosi ihan oikea.
Käsittääkseni kehitysvammaisuus tarkoittaa, että älykkyysosamäärä on alhaisempi kuin normaalisti.
Kuitenkin joillain kehitysvammaisilla ei ole kyse älyn puutteesta, vaan enemmänkin toiminnaohjauksen ongelmista. Oppimiskykyä on, mutta sitten käytännössä tarvitaan tukea ja turvaa esimerkiksi kun lähtee asioita hoitamaan vaikka virastoon, lääkäriin yms
Ei ole vain yhdenlaista kehitysvammaisuutta. Joskus voi olla myös vaikea vetää rajaviivaa siihen, milloin kyseessä on laaja oppimisvaikeus ja milloin kehitysvammaisuus.
Henkilölle voi olla eduksi saada kehitysvamma-diagnoosi, jotta hän saa riittävästi tukea jokapäiväiseen elämäänsä.
Avun saaminen on ihan täysin kiinni niistä diagnooseista. Yhteiskunnan tukijärjestelmä on rakennettu niiden varaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kehitysvammaiseksi luokiteltuja henkilöitä, jotka ovat kuitenkin älykkäitä.
Olenkin ihmetellyt, onko diagnoosi ihan oikea.Käsittääkseni kehitysvammaisuus tarkoittaa, että älykkyysosamäärä on alhaisempi kuin normaalisti.
Kuitenkin joillain kehitysvammaisilla ei ole kyse älyn puutteesta, vaan enemmänkin toiminnaohjauksen ongelmista. Oppimiskykyä on, mutta sitten käytännössä tarvitaan tukea ja turvaa esimerkiksi kun lähtee asioita hoitamaan vaikka virastoon, lääkäriin yms
Ei ole vain yhdenlaista kehitysvammaisuutta. Joskus voi olla myös vaikea vetää rajaviivaa siihen, milloin kyseessä on laaja oppimisvaikeus ja milloin kehitysvammaisuus.
Henkilölle voi olla eduksi saada kehitysvamma-diagnoosi, jotta hän saa riittävästi tukea jokapäiväiseen elämäänsä.
Avun saaminen on ihan täysin kiinni niistä diagnooseista. Yhteiskunnan tukijärjestelmä on rakennettu niiden varaan.
Tukien pitäisi olla myös mittavia, koska henkilölle ei pidä tarjota rangaistusta matalapalkka-alalla siitä hyvästä että ei päässyt lääkäriksi.
Usein näitä henkilöitä ei myöskään huolita edes matalapalkka-alalle töihin, koska työt saa aina korkeakoulut opiskellut työtön henkilö.
Nykyiset tuet eivät tarjoa ihmisarvoista elämää ja tosi moni matalaälyinen sortuukin päihteiden tielle. Kun arvostusta ei löydy yhteiskunnnalta heitä kohtaan ja heitä ei oteta hyödyllisinä mukaan yhteiskuntaan mitenkään.
Tarjolla on lähinnä näitä mäkkärin 8e tunti palkalla hommia ja pitäisi osata hyvin toista tai jopa kolmeakin kieltä...
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kehitysvammaiseksi luokiteltuja henkilöitä, jotka ovat kuitenkin älykkäitä.
Olenkin ihmetellyt, onko diagnoosi ihan oikea.Käsittääkseni kehitysvammaisuus tarkoittaa, että älykkyysosamäärä on alhaisempi kuin normaalisti.
Kuitenkin joillain kehitysvammaisilla ei ole kyse älyn puutteesta, vaan enemmänkin toiminnaohjauksen ongelmista. Oppimiskykyä on, mutta sitten käytännössä tarvitaan tukea ja turvaa esimerkiksi kun lähtee asioita hoitamaan vaikka virastoon, lääkäriin yms
Ei ole vain yhdenlaista kehitysvammaisuutta. Joskus voi olla myös vaikea vetää rajaviivaa siihen, milloin kyseessä on laaja oppimisvaikeus ja milloin kehitysvammaisuus.
Henkilölle voi olla eduksi saada kehitysvamma-diagnoosi, jotta hän saa riittävästi tukea jokapäiväiseen elämäänsä.
Avun saaminen on ihan täysin kiinni niistä diagnooseista. Yhteiskunnan tukijärjestelmä on rakennettu niiden varaan.
Diagnoosi on todennäköisesti oikea.
Ovat vain sen verran älykkäitä etteivät alennu työntekoon liian matalalla palkalla.
Ikään kuin älykkyyden vähyys olisi rangaistus heikommalle elintasolle.
Lääkärit sitten säälistä kirjoittelee heille näitä diagnooseja kun itsekin omassa arvomaailmassaan tuntevat vääryyttä omasta korkeasta palkasta suhteessa vaikkapa lievästi kehitysvammaisen hoitajan palkkaan ja työmäärään suhteutettuna.
Älykkyys itsessään on jo palkkio. Meillä nykyään sen lisäksi palkitaan korkeammalla palkalla.
Älykkäät itsessään vaativat haasteita ja suuntautuvat vaativimmille aloille. Ei siitä pitäisi erikseen palkita korkeammalla elintasolla. Matalapalkka-aloilla myös terveysongelmat ovat yleisiä, kun ei voi syödä ja viettää virikkeellistä elämää. Pelkästään se jo taannuttaa ihmistä henkisesti.
Siksi näitä diagnooseja tarjotaan, jos lääkärillä on terve arvomaailma.
Kyllähän niitäkin löytyy joiden mielestä köyhien pitäisi mennä kyykkyyn, kun ovat niin tyhmiksi syntyneet.
Minulla on diagnosoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet sekä monimuotoinen kehityshäiriö ollessani ala-asteella. Dysfasiadiagnoosi löytyy myös, sen tosin taisin saada jo nuorempana.
Pärjäsin koulussa aina heikohkosti, minulla oli suuria vaikeuksia luonnontieteissä, käsitöissä, kotitaloudessa, liikunnassa ja kuvataiteessa.
Lapsena minulla oli suuria vaikeuksia lähes kaikkien äänteiden kanssa, vaikka opinkin aikaisin puhumaan. Papereissani on myös paljon mainintoja siitä, että koen turhautumista, koska aikuiset eivät ymmärrä puhettani. Puhun vieläkin todella epäselvästi, vaikka ikää on 18 vuotta.
En kyllä koe näistä diagnooseista juuri haittaa olleen, opiskelin normaalissa luokassa ja ainoastaan matematiikka oli mukautettu, kotitaloudessa ja käsitöissä tarvitsin avustajaa ohjaamaan käsiäni.
Sain kuitenkin peruskoulun päättyessä äidinkielestä ja yhteiskuntaopista stipendit, olen käynyt töissä normaalisti ja käyn tavallista ammattikoulua. Lukion keskeytin, kun en päässyt matemaattisia aineita läpi.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kehitysvammaiseksi luokiteltuja henkilöitä, jotka ovat kuitenkin älykkäitä.
Olenkin ihmetellyt, onko diagnoosi ihan oikea.Käsittääkseni kehitysvammaisuus tarkoittaa, että älykkyysosamäärä on alhaisempi kuin normaalisti.
Kuitenkin joillain kehitysvammaisilla ei ole kyse älyn puutteesta, vaan enemmänkin toiminnaohjauksen ongelmista. Oppimiskykyä on, mutta sitten käytännössä tarvitaan tukea ja turvaa esimerkiksi kun lähtee asioita hoitamaan vaikka virastoon, lääkäriin yms
Ei ole vain yhdenlaista kehitysvammaisuutta. Joskus voi olla myös vaikea vetää rajaviivaa siihen, milloin kyseessä on laaja oppimisvaikeus ja milloin kehitysvammaisuus.
Henkilölle voi olla eduksi saada kehitysvamma-diagnoosi, jotta hän saa riittävästi tukea jokapäiväiseen elämäänsä.
Avun saaminen on ihan täysin kiinni niistä diagnooseista. Yhteiskunnan tukijärjestelmä on rakennettu niiden varaan.
On vain yhden tyyppistä kehitysvammaisuutta ja se on älyllistä. Muut kuten autistiset, fyysisesti vammaiset ja lyhytkasvuiset voivat olla vammattomiakin älykkäämpiä.
Tuossa sinulle tietoa kehitysvammaisuudesta:
"Kehitysvammaisuudessa älyllinen kehitys on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisesti tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi.
Älykkyysosamäärä ja taitotaso jäävät kehitysvammaisella erittäin heikolle tasolle eli älykkyysosamäärä (ÄO) on alle 70 (-2 SD), eivätkä sopeutumistoiminnot eli pärjääminen arjen tilanteissa vastaa ikäodotuksia. Älykkyysikä on alle 12 vuotta myös aikuisena."
Lähde: Terveyskylä
Suosittelen katsomaan myös Kehitysvammaisten Tukiliiton ja Kehitysvammaliiton sivuja, jotka myös kertovat kehitysvamman olevan oppimista ja ymmärryskykyä heikentävä vamma, jossa asteet vaihtelee lievästä syvään. Tällä palstalla kun näkee näitä "musta tuntuu" - kommentteja, kun kyse on vammaisuudesta.
Alue: Aihe vapaa
Nuo vastaajat, joita nimität kyökkioppineiksi, ovat selvästikin psykologeja, jotka tekevät näitä älykkyystestejä potilaille ja todellakin tietävät mistä puhuvat. Eli on juurikin sama asia kuin entinen heikkolahjainen. Terveisin entinen perheneuvolan psykologi.