Isä ostelee lapselle kaikenlaista mahdotonta ja sitten ihmettelee kun on hankalaa
Mahdotonta eli sellaista mitä lapsi ei pysty käyttämään, yleensä ei-ikätasoista. Esim kaksivuotiaalle itse ajettavan sähköauton tai koripallon tai skeitin. Lapsi tietenkin innostuu sellaisista todella paljon, mutta joka kerta seuraus on itku, kun huomaa, että ei pysty niitä kunnolla käyttämään. Ja nämä menee aina niin, että isä antaa nuo teini-ikäisten tai aikuisten tavarat lapselle, että tässä sinulle hieno lelu, ja häipyy paikalta ja jättää minut yksin ihmettelemään, että miten hoidan tilanteen lapsen kanssa. Hän ei tee tätä pahalla vaan tuntuu pettyvän itsekin, kun ei kelpaa ja selvästi harmistuu kun lapsen kanssa ns. kaikki on niin hankalaa. Mutta ei suostu näkemään, että tekisi jotain väärin. Eikä suostu ymmärtämään, että joku asia voi olla kiva vain, jos se soveltuu lapselle. Antakaa neuvoja. Puhuminen ei auta, koska puhuttu on, hän ei vain ymmärrä tai suostu ymmärtämään.
Kommentit (66)
Ja isä siis tuntuu ajattelevan, että mitä kalliimpi tavara sen parempi ja hienompi. Eli tosiaan joku sähköauto kaksivuotiaalle. Tai pienten lasten pehmopallon sijaan ammattilaispelaajien koripallo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kasvaa. 15-vuotiaana hän osaa jo käyttää isän lahjoittamia vempeleitä.
Siihen asti sinun on vain nieltävä harmisi.
Meinaat että vempeleet on 10 vuoden jälkeen: tallessa, ehjiä ja kelpaa teineille? :D
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kasvaa. 15-vuotiaana hän osaa jo käyttää isän lahjoittamia vempeleitä.
Siihen asti sinun on vain nieltävä harmisi.
Jos meillä olisi niille varastotilaa, niin ei voisi tehdä niin, että ne sitten odottaa varastossa että lapsi kasvaa. Mutta ei meillä ole jollekin sähköautolle varastotilaa edes.
Eikä kyse ole minun harmista vaan lapsen. Lapselle tulee itku kun saa jotain hienon näköistä jota ei pystykään käyttämään. Ei minulle.
Ap
En säästäisi, kotiin ja varastoon/vajaan ei mahtuisi enempää tavarat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kasvaa. 15-vuotiaana hän osaa jo käyttää isän lahjoittamia vempeleitä.
Siihen asti sinun on vain nieltävä harmisi.
Jos meillä olisi niille varastotilaa, niin ei voisi tehdä niin, että ne sitten odottaa varastossa että lapsi kasvaa. Mutta ei meillä ole jollekin sähköautolle varastotilaa edes.
Eikä kyse ole minun harmista vaan lapsen. Lapselle tulee itku kun saa jotain hienon näköistä jota ei pystykään käyttämään. Ei minulle.
Ap
Po. voisi tehdä niin. Lauseeseen tuli ylimääräinen ei-sana, pahoittelut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Isä ostaa ne itselleen.
Miksi ei sitten niitä käytä? Miksi sitten antaa ne lapselle ja häipyy paikalta?
Ap
Aika idiootti isä kun ei tajua mikä on lapsen ikätaso. Kysy että olisitko vuoden vanhana saanut ajaa tai osannut ajaa autoa autoa?
Minä ilmoittaisin suoraan että tyhmä lahja, mietipä mikä tuon ikäiselle sopii tai lopeta se lahjojen tuonti kun ei niistä tule lapselle kuin psha mieli. Suorat sanat ap.
Vierailija kirjoitti:
Aika idiootti isä kun ei tajua mikä on lapsen ikätaso. Kysy että olisitko vuoden vanhana saanut ajaa tai osannut ajaa autoa autoa?
Minä ilmoittaisin suoraan että tyhmä lahja, mietipä mikä tuon ikäiselle sopii tai lopeta se lahjojen tuonti kun ei niistä tule lapselle kuin psha mieli. Suorat sanat ap.
Olen sanonut asiat monta kertaa suoraan, en tosin ihan noin että tyhmä lahja. Mutta siitä tulee riita. Miehen mielestä kritisoin hänen tapaa olla isä ja yritän yksin määrätä kaikki lapsen asiat. Vaikka enhän minä sitä tee vaan yritän vain sanoa, että lapselle pitää olla ikätasoon sopivia ja muuten sopivia asioita. Minähän yritän vain estää isää tuottamasta lapselle tarpeettomia isoja pettymyksiä. Mutta asia kääntyy niin miehen mielessä, että olen joku pahantekijä.
Ap
Onko isällä pääkoppa ihan kunnossa?
Itselle tehtiin samaa. En kuitenkaan pahoittanut mieltäni, vaan yleensä vain "leikin" saamillani asioilla ja lopuksi osat hajosi tai katosi. Esim. monimutkaisesta ja varmaan aika kalliista arkkitehdin setistä sain lähinnä piirustuspaperia töherryksilleni ja kaikki arkkitektonista silmää kehittävät tehtävät jäi tekemättä.
Ei oikein silloin tekninen piirtäminen ja eri rakennusratkaisujen tutkiminen kiinnostanut, enkä kyllä niistä hölkäsen pöläystä tajunnutkaan.
Tai kerran sain ihmeteltäväksi jonkun perintökellon ja sitten äidille tuli suru puseroon kun se oli hauskan leikin jälkeen mäsänä.
Ehkä jos olisi joku aikuinen olisi ollut apuna ja selittänyt että mikä on tavoite olisin voinut jotain saadakin irti.
Apua, mun lasten isä on ihan samanlainen. Musta on jotenkin käsittämätöntä jos vaikka pelipaketin kyljessä lukee isolla 8+ niin päättää silti tuoda sen kolmevuotiaalle.
Vierailija kirjoitti:
Itselle tehtiin samaa. En kuitenkaan pahoittanut mieltäni, vaan yleensä vain "leikin" saamillani asioilla ja lopuksi osat hajosi tai katosi. Esim. monimutkaisesta ja varmaan aika kalliista arkkitehdin setistä sain lähinnä piirustuspaperia töherryksilleni ja kaikki arkkitektonista silmää kehittävät tehtävät jäi tekemättä.
Ei oikein silloin tekninen piirtäminen ja eri rakennusratkaisujen tutkiminen kiinnostanut, enkä kyllä niistä hölkäsen pöläystä tajunnutkaan.
Tai kerran sain ihmeteltäväksi jonkun perintökellon ja sitten äidille tuli suru puseroon kun se oli hauskan leikin jälkeen mäsänä.Ehkä jos olisi joku aikuinen olisi ollut apuna ja selittänyt että mikä on tavoite olisin voinut jotain saadakin irti.
Usein tuollaiset aikuisten tavarat sisältää pikkuosia, minkä vuoksi ne on kiellettyjä pieniltä lapsilta tukehtumisvaaran takia. Ei niitä edes saa antaa pienille lapsille.
Osta sinä vastaavasti miehelle lahjaksi sellaista, mistä ei ymmärrä höykäsen pöläystä. Vaikka tarvikepaketti neuleeseen.
Olisitte käyttäneet kortsua niin ei tarvitsisi tästäkin asiasta nyt täällä märistä. Eiköhän nyt ole aika jättää se sika.
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä vastaavasti miehelle lahjaksi sellaista, mistä ei ymmärrä höykäsen pöläystä. Vaikka tarvikepaketti neuleeseen.
Naismaisen typerää passiivis-aggressiivista näpäyttelyä.
Vierailija kirjoitti:
Olisitte käyttäneet kortsua niin ei tarvitsisi tästäkin asiasta nyt täällä märistä. Eiköhän nyt ole aika jättää se sika.
Mikä saa sinut olettamaan, että ero lopettaisi nuo isän ostelut? Ei lopeta, kokemusta on. Minun neljävuotias sai isältään telkkarin eromme jälkeen, isän tarkoituksena siis oli että lapsen omassa huoneessa olisi telkkari, jotta lapsi voisi katsoa itse telkkaria koska vain haluaa. Lähetin sen telkkarin takaisin isälle. Ei neljävuotias voi viettää iltoja telkkarin ääressä varsinkaan valvomatta omassa huoneessa, eihän sieltä tule edes mitään lastenohjelmaa juuri ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sinä vastaavasti miehelle lahjaksi sellaista, mistä ei ymmärrä höykäsen pöläystä. Vaikka tarvikepaketti neuleeseen.
Naismaisen typerää passiivis-aggressiivista näpäyttelyä.
Jos mies ei kerta puhetta usko niin pitää antaa käytännön esimerkki.
Lapsi kasvaa. 15-vuotiaana hän osaa jo käyttää isän lahjoittamia vempeleitä.
Siihen asti sinun on vain nieltävä harmisi.