Voiko samalla henkilöllä olla laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja normaali tai korkea älykkyys?

Jos on oppimisvaikeus ja lukiäiriö, niin tarkoittaako se laaja-alaisia oppimisvaikeuksia? Tuttu nimittäin sanoi, että hänellä on nämä, mutta ei muuta. Hänellä myös tunteiden (varsinkin aggressio, turhautuminen) sääntelyn kanssa vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun pojallani on todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole varma onko siitä diagnoosi?

Hänellä add ja lievä lukihäiriö niin epäilen itse että noiden vuoksi sai tulokseksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Minusta hänellä ei ole oppimisvaikeuksia.

On nyt 9-luokalla ja koulu menee keskinkertaisesti.

On yleisopetuksessa.

Jos lukee kokeisiin niin saa kasin tai ysin kokeesta. Lukematta tulee seiskoja ja valitettavan paljon jättää lukematta kokeisiin. Todistuksen keskiarvo kasin keväällä oli aika lailla tasan 7. Kaikki muut seiskoja paitsi uskonto oli 6 ja liikunta ja terveystieto 8. Käytös 8.

Opettajat eivät ole huolissaan.

Eikä ole mitään kehitysvammadiagnoosia.

Lääkitys add:hen on ja käyttää sitä. Viikonloppuna ei käytä eikä ihan aina arkenakaan mutta tärkeinä päivänä ottaa.

Eli voi olla mahdollista että on ihan normiälyllä varustettu tapaus. Tarkkaavuuden häiriö voi sotkea tulosta varmaan ja lukihäiriö myös.

Lukijäiriössäkin on kolme eri osa-aluetta. Voi olla niissä kaikissa pulmaa tai sitten vain yhdellä osa-alueella.

Lukijäiriön astekin voi sotkea tulosta.

Siis et tiedä, onko lapsellasi diagnoosi vai ei? Jos on todettu tutkimuksin laaja-alaiset oppimisvaikeudet, tuo tarina kuulostaa oudolta! Seiskan kasin oppilas on normaalia tavisluokkaa. Jokin ei nyt pidä paikkansa.

Pojalle tehtiin psykologin testit viimeisen kerran 7-luokalla.

On tehty aiemminkin ja niissä saanut aina että kehitysviivettä 1-2 vuotta ja oppimisvaikeuksia monella saralla eli laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

7-luokalla kerrottiin vaan tuloksista että on pulmaa tuolla ja tuolla. Puhuttiin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista taas.

Luokanvalvoka on sitä mieltä että poika ei ole seiskan oppilas vaan on potentiaalia parempiin numeroihin.

Toi sen julki siinä kun koulupsykologi tuloksista kertoi.

Psykologi suositteli sitten neuropsykologista kuntoutusta.

Haettiin eikä aluksi saatu kun paperissa luki laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

He luulivat siellä että on mukautettuja kouluaineita jne. Sitä ei saa jos on liian monella osa-alueella ongelmia.

Juteltiin ja asia käsiteltiin uudestaan ja nyt poika sai myönteisen päätöksen.

Poikaani on tutkittu 3-vuotiaasta saakka. Hyvin epämääräisesti on diagnooseja tullut. On monimuotoinen kehityshäiriö joka myöhemmin tarkentui adhd diagnoosiksi ja sekin tuli vähän erikoisesti ja epäselvästi.

Monimuotoinen jäi silti sinne roikkumaan. En tiedä onko enää siellä? En näe pojan tietoja mistään kun oma-kantaan ei pääse.

Enkä oikeasti tiedä lukeeko diagnooseissa monimuotoiset oppimisvaikeudet?

Ei sitä ole mitenkään julistettu että nyt diagnoosiksi tulee sellainen.

Siitä on vaan puhuttu että tuollaiset tulokset tuli.

Poika on aina pärjännyt koulussa ihan hyvin.

Hän itsekin sanoo että miksi hänen tarvii mennä mihinkään kuntoutuksiin kun koulussa on monta oppilasta jotka saa paljon huonompia numeroita kun hän.

Ajattelin että käy nyt tämän neuropsykologisen koska siitä on hyötyä hänen opiskeluissa.

Oppii uusia lukutekniiikoita jne.

Noihin on kuitenkin vaikea päästä ja haluan pojalle mahdollisimnan hyvän päättötodustuksen.

Itse epäilen että tarkkaavuuden pulmat sotkee paljon tuloksia ja jos vielä vaikka jännittänyt niissä testeissä tai ei ole kiinnostanut. Ja jos se epämääräinen lukihäiriö josta myös puhuttu mutta jota ei osata määritellä vaikuttaa myös? 😅🙈

Jos minä luen hänelle kokeisiin niin on ihan kartalla mistä puhutaan ja osaa heti vastata kysymyksiin joita välissä kyselen.

Ei tunnu olevan ongelmaa luetun tai kuullun ymmärtämisessäkään.

Varsinkin kun oppii sillä että vaan kuuntelee tunnilla. Ja tekee läksyt.

Luokanvalvoja sanoo että välillä tarvitsee enemmän tukea ja toisinaan on tukiopetuksessa jos esim joku matikkajuttu ei heti aukea.

Nyt ei ole aikoihin ollut.

Ilmeisesti nämäkään asiat eivät ole mustavalkoisia.

Hieman huolettaa näin maallikkona se, miten tuollainen diagnosointi vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Pojallahan menee koulussa ihan normaalisti. Elämässä voi etsiä sellaisen työn, jossa jonkin alueen heikkous ei tule esiin paljonkaan. Ala kannattaa valita vahvuuksien mukaan. Kukaan ei ole kaikessa hyvä. Kaikkea hyvää teille!

Minun itsetuntoon on vaikuttanut heikkolahjaisuus-diagnoosi, joka oli aiemmin lievä älyllinen kehitysvamma. Olen tottunut olemaan "normaalien" keskuudessa samassa koulussa, kelpuutan vain "normaaleja" kavereita ja "normaalin" miehen. Kehitysvammainen tai heikkolahjainen ei vastaa odotuksiani. Minulle ne edustaa liian heikkoa miehen kuvaa.

Olen kokenut diagnoosini rajoitteina. Erioten koulukiusatuksi tuleminen on pilannut itsetuntoni ja samoin äitini katujyrä asenne: minun piti äkkiä luopua haluamastani hiusväristä ollessani teini ja haaveet japanin kielen opiskelusta hän lyttäsi. Samaa kyllä opettelin ja nopeasti tuli opittua joitain alkeita kuten numeroita ja pronomineja. Ihan syystäkin olen ollut hukassa identiteetteni kanssa. Eihän tällaisella vähä-älyisellä ole ollut oikeutta olla teini meikkailuineen ja itsensä ilmaisulla pukeutumisen kautta saati kaunistautua. Siitä johtuneekin teinin esittäminen ulkoisesti, vaikka olen 25-vuotias.

Haaveilin yläkoulussa kaupan alasta ollessani TET-jaksolla kahdessa kaupassa. Äiti totesi siihen, että sillä alalla tarvitaan matematiikkaa, joka oli mukautettu. Sitten mietin ravintola-alaa. "Edelleen tarvitaan matematiikkaa", kuului äidin sanat. Hain kuitenkin. On totta, että alkuun minulla oli vaikeuksia hahmottaa vaa'an näyttämiä lukuja, vaikka tiedän gramman olevan pienempi kuin kilogramma. Jotenkin aloin sitten sitä vaakaa ymmärtämään näkömuistini kautta. Selvisin sitten tavallisesta ammattikoulusta arvosanoilla H2.

Peruslaskutoimituksia olin oppinut peruskoulussa, vaikka sekin oli vaikea projekti. Jopa kellon aikojen opettelu, mikä lienee tyypillistä dyskalkuliassa tai dysfasiassa, opin vasta 4. tai 5. luokalla omasta halustani. Osasin sitä ennen kertoa kellon olevan tasan neljä, mutten varttia yli/vaille tai puoli neljä.

Voin myöntää kädettömyyteni ollessani alaikäinen. En ollut innostunut liikkumaan, koska se oli "tylsää", "rankkaa" jne. Samat syyt tuli esille kotitöiden tekemättä jättämisestä. Kokeisiin en jaksanut lukea, ellei kyse ollut mielenkiintoisesta tai helposta. Ainakin terveystiedon ja kemian eteen jaksoin nähdä vaivaa saadakseni seiskan. Yhteiskuntaopista ja historiasta pidin, ja näistä kahdesta selvisin seiskoin ja kasein. Nämä kaikki ilman mukautuksia. Ihan oikeasti halusin olla jopa fyysisesti vammainen. Tällainen ajattelu oli joskus pienempänä. Olisikohan sitten ollut ajatuksena, että vammaisena ei tarvitsi tehdä mitään ja muut tekisi puolestani. Sellaista elämäähän minä kuvittelin eläväni ilman fyysisiä rajoitteita lukuun ottamatta kaiken mukavan tekemistä.

Nyt minulla on yksi haave: haluan kahvilayrittäjäksi, ja luulin alkuun että yrittäjien tulisi olla AMK-koulutettuja.

Liike-idea on paperilla ja samoin se, että millaisia palveluja ja mitä aamiainen ja lounas sisältävät, mitä erikoisruokavalioita olen huomioinut. En ole uskaltanut puhua haaveestani äidin kuullen ajatellen, että alkaa taas ne muistutukset siitä, kuinka en pärjännyt matematiikassa. Minun kohdalla ei kuitenkaan ole pelkoa siitä, että antaisin väärän summan takaisin asiakkaalle tai veloittaisin enemmän. Olen aika tarkka laskettavien summien kanssa ja näkemisen kautta olen oppinut päässälaskemista joten kuten.

Ei välttämättä. Meillä on asperger- lapsi, jolla on myös dg laaja- alaiset oppimisvaikeudet. Epätasainen kykyprofiili. Joissakin asioissa keskimääräistä älykkäämpi ja toisissa heikompi. Keskimäärin normaali äly siis.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Pitää muistaa silti, että hyvin pieni osa populasta omaa huippulahjakkaan tai neron älykkyysosamäärän. Keskimääräinen älykkyys Suomessa on 102 ja jo 10-20 ero merkitsee paljon.

Nerot ja heikkolahjaiset ovat ääripäitä, joita esiintyy miehissä. On arveltu toisen X-kromosomin puuttumisen olevan tähän syynä, miksi kehitysvammaisuus tai heikkolahjaisuus on pojilla yleisempää. Naisissahan taas älykkyys on keskivertoa. Toki miehissäkin keskivertoa, mutta sitten tuota kahta ääripäätä tapaa heidän keskuudessa.

Joskus olen lukenut evoluution pelaavan varman päälle naisten kohdalla: nainen etsii sen puolison, joka kykenee turvaamaan jälkeläisensä ja naisen. Nerolla ei välttämättä ole aikaa tai edes kiinnostusta perhe-elämään, kun taas heikkolahjainen ei kykene vastaamaan näitä odotuksia. Miehillä on sitten osana kilpailla naisista.

Meillä lähenee tutkimukset, missä mahdollisesti keva-dg vahvistuu. Ensin tietysti poika testataan. Me vanhemmat emme aiemmin ottaneet diagnoosia vastaan kun ajattelimme että edistystä tulisi arjen taidoissa yläkoulussa. No eipä ole tullut vaikka poika on seiskalla. Entistä enemmän erottuu ikätoveristaan ja on ulkoa ohjattava pienluokassa. Kaikki aineet paitsi taito on yksilöllistetty. Arvosanat silti kutosta ja lempiaineissa ne on kasia. Pitää maantiedosta ja englannista. Mietimme mitä jos saisi diagnoosin heikkolahjainen kehitysvamman sijaan. Tulisi aika vaikeat oltavat tulevaisuudessa. Pojan kanssa ollaan opeteltu reitit yhdessä ja pystyy kulkemaan pieniä matkoja. Rahan laskeminen vaikeaa jos hänet laitettaisiin ostamaan salaatti- ja lasagneainekset. Kykenee ostamaan ainoastaan suklaapatukan ja limua. Nykyinen dg on f83. Pojalle tämä on kova pala ja on epärealistinen. Aikuisille hän kertoo koulun menevän hyvin ja ongelmaa ei ole. Haluaa jopa yliopistoon, koska saisi parempaa palkkaa. Ei ole vanhempana oleminen helppoa kun ei halua murskata toisen unelmia mutta tosiasia on että yliopisto ei tulisi kuuloonkaan kun puuttuu omatoimisuus ja ymmärryskyky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun pojallani on todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole varma onko siitä diagnoosi?

Hänellä add ja lievä lukihäiriö niin epäilen itse että noiden vuoksi sai tulokseksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Minusta hänellä ei ole oppimisvaikeuksia.

On nyt 9-luokalla ja koulu menee keskinkertaisesti.

On yleisopetuksessa.

Jos lukee kokeisiin niin saa kasin tai ysin kokeesta. Lukematta tulee seiskoja ja valitettavan paljon jättää lukematta kokeisiin. Todistuksen keskiarvo kasin keväällä oli aika lailla tasan 7. Kaikki muut seiskoja paitsi uskonto oli 6 ja liikunta ja terveystieto 8. Käytös 8.

Opettajat eivät ole huolissaan.

Eikä ole mitään kehitysvammadiagnoosia.

Lääkitys add:hen on ja käyttää sitä. Viikonloppuna ei käytä eikä ihan aina arkenakaan mutta tärkeinä päivänä ottaa.

Eli voi olla mahdollista että on ihan normiälyllä varustettu tapaus. Tarkkaavuuden häiriö voi sotkea tulosta varmaan ja lukihäiriö myös.

Lukijäiriössäkin on kolme eri osa-aluetta. Voi olla niissä kaikissa pulmaa tai sitten vain yhdellä osa-alueella.

Lukijäiriön astekin voi sotkea tulosta.

Siis et tiedä, onko lapsellasi diagnoosi vai ei? Jos on todettu tutkimuksin laaja-alaiset oppimisvaikeudet, tuo tarina kuulostaa oudolta! Seiskan kasin oppilas on normaalia tavisluokkaa. Jokin ei nyt pidä paikkansa.

Pojalle tehtiin psykologin testit viimeisen kerran 7-luokalla.

On tehty aiemminkin ja niissä saanut aina että kehitysviivettä 1-2 vuotta ja oppimisvaikeuksia monella saralla eli laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

7-luokalla kerrottiin vaan tuloksista että on pulmaa tuolla ja tuolla. Puhuttiin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista taas.

Luokanvalvoka on sitä mieltä että poika ei ole seiskan oppilas vaan on potentiaalia parempiin numeroihin.

Toi sen julki siinä kun koulupsykologi tuloksista kertoi.

Psykologi suositteli sitten neuropsykologista kuntoutusta.

Haettiin eikä aluksi saatu kun paperissa luki laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

He luulivat siellä että on mukautettuja kouluaineita jne. Sitä ei saa jos on liian monella osa-alueella ongelmia.

Juteltiin ja asia käsiteltiin uudestaan ja nyt poika sai myönteisen päätöksen.

Poikaani on tutkittu 3-vuotiaasta saakka. Hyvin epämääräisesti on diagnooseja tullut. On monimuotoinen kehityshäiriö joka myöhemmin tarkentui adhd diagnoosiksi ja sekin tuli vähän erikoisesti ja epäselvästi.

Monimuotoinen jäi silti sinne roikkumaan. En tiedä onko enää siellä? En näe pojan tietoja mistään kun oma-kantaan ei pääse.

Enkä oikeasti tiedä lukeeko diagnooseissa monimuotoiset oppimisvaikeudet?

Ei sitä ole mitenkään julistettu että nyt diagnoosiksi tulee sellainen.

Siitä on vaan puhuttu että tuollaiset tulokset tuli.

Poika on aina pärjännyt koulussa ihan hyvin.

Hän itsekin sanoo että miksi hänen tarvii mennä mihinkään kuntoutuksiin kun koulussa on monta oppilasta jotka saa paljon huonompia numeroita kun hän.

Ajattelin että käy nyt tämän neuropsykologisen koska siitä on hyötyä hänen opiskeluissa.

Oppii uusia lukutekniiikoita jne.

Noihin on kuitenkin vaikea päästä ja haluan pojalle mahdollisimnan hyvän päättötodustuksen.

Itse epäilen että tarkkaavuuden pulmat sotkee paljon tuloksia ja jos vielä vaikka jännittänyt niissä testeissä tai ei ole kiinnostanut. Ja jos se epämääräinen lukihäiriö josta myös puhuttu mutta jota ei osata määritellä vaikuttaa myös? 😅🙈

Jos minä luen hänelle kokeisiin niin on ihan kartalla mistä puhutaan ja osaa heti vastata kysymyksiin joita välissä kyselen.

Ei tunnu olevan ongelmaa luetun tai kuullun ymmärtämisessäkään.

Varsinkin kun oppii sillä että vaan kuuntelee tunnilla. Ja tekee läksyt.

Luokanvalvoja sanoo että välillä tarvitsee enemmän tukea ja toisinaan on tukiopetuksessa jos esim joku matikkajuttu ei heti aukea.

Nyt ei ole aikoihin ollut.

Ilmeisesti nämäkään asiat eivät ole mustavalkoisia.

Hieman huolettaa näin maallikkona se, miten tuollainen diagnosointi vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Pojallahan menee koulussa ihan normaalisti. Elämässä voi etsiä sellaisen työn, jossa jonkin alueen heikkous ei tule esiin paljonkaan. Ala kannattaa valita vahvuuksien mukaan. Kukaan ei ole kaikessa hyvä. Kaikkea hyvää teille!

Minun itsetuntoon on vaikuttanut heikkolahjaisuus-diagnoosi, joka oli aiemmin lievä älyllinen kehitysvamma. Olen tottunut olemaan "normaalien" keskuudessa samassa koulussa, kelpuutan vain "normaaleja" kavereita ja "normaalin" miehen. Kehitysvammainen tai heikkolahjainen ei vastaa odotuksiani. Minulle ne edustaa liian heikkoa miehen kuvaa.

Olen kokenut diagnoosini rajoitteina. Erioten koulukiusatuksi tuleminen on pilannut itsetuntoni ja samoin äitini katujyrä asenne: minun piti äkkiä luopua haluamastani hiusväristä ollessani teini ja haaveet japanin kielen opiskelusta hän lyttäsi. Samaa kyllä opettelin ja nopeasti tuli opittua joitain alkeita kuten numeroita ja pronomineja. Ihan syystäkin olen ollut hukassa identiteetteni kanssa. Eihän tällaisella vähä-älyisellä ole ollut oikeutta olla teini meikkailuineen ja itsensä ilmaisulla pukeutumisen kautta saati kaunistautua. Siitä johtuneekin teinin esittäminen ulkoisesti, vaikka olen 25-vuotias.

Haaveilin yläkoulussa kaupan alasta ollessani TET-jaksolla kahdessa kaupassa. Äiti totesi siihen, että sillä alalla tarvitaan matematiikkaa, joka oli mukautettu. Sitten mietin ravintola-alaa. "Edelleen tarvitaan matematiikkaa", kuului äidin sanat. Hain kuitenkin. On totta, että alkuun minulla oli vaikeuksia hahmottaa vaa'an näyttämiä lukuja, vaikka tiedän gramman olevan pienempi kuin kilogramma. Jotenkin aloin sitten sitä vaakaa ymmärtämään näkömuistini kautta. Selvisin sitten tavallisesta ammattikoulusta arvosanoilla H2.

Peruslaskutoimituksia olin oppinut peruskoulussa, vaikka sekin oli vaikea projekti. Jopa kellon aikojen opettelu, mikä lienee tyypillistä dyskalkuliassa tai dysfasiassa, opin vasta 4. tai 5. luokalla omasta halustani. Osasin sitä ennen kertoa kellon olevan tasan neljä, mutten varttia yli/vaille tai puoli neljä.

Voin myöntää kädettömyyteni ollessani alaikäinen. En ollut innostunut liikkumaan, koska se oli "tylsää", "rankkaa" jne. Samat syyt tuli esille kotitöiden tekemättä jättämisestä. Kokeisiin en jaksanut lukea, ellei kyse ollut mielenkiintoisesta tai helposta. Ainakin terveystiedon ja kemian eteen jaksoin nähdä vaivaa saadakseni seiskan. Yhteiskuntaopista ja historiasta pidin, ja näistä kahdesta selvisin seiskoin ja kasein. Nämä kaikki ilman mukautuksia. Ihan oikeasti halusin olla jopa fyysisesti vammainen. Tällainen ajattelu oli joskus pienempänä. Olisikohan sitten ollut ajatuksena, että vammaisena ei tarvitsi tehdä mitään ja muut tekisi puolestani. Sellaista elämäähän minä kuvittelin eläväni ilman fyysisiä rajoitteita lukuun ottamatta kaiken mukavan tekemistä.

Nyt minulla on yksi haave: haluan kahvilayrittäjäksi, ja luulin alkuun että yrittäjien tulisi olla AMK-koulutettuja.

Liike-idea on paperilla ja samoin se, että millaisia palveluja ja mitä aamiainen ja lounas sisältävät, mitä erikoisruokavalioita olen huomioinut. En ole uskaltanut puhua haaveestani äidin kuullen ajatellen, että alkaa taas ne muistutukset siitä, kuinka en pärjännyt matematiikassa. Minun kohdalla ei kuitenkaan ole pelkoa siitä, että antaisin väärän summan takaisin asiakkaalle tai veloittaisin enemmän. Olen aika tarkka laskettavien summien kanssa ja näkemisen kautta olen oppinut päässälaskemista joten kuten.

Lisään vielä tähän, että ihan syystäkin lukeminen on ollut minulle vastenmielistä ja on edelleen. Tuntuu liian tylsältä katsoa valkoista paperia, johon on painettu mustaa tekstiä. Hengästynkin nykyään, jos koitan lukea yhden A4:en verran.

Minua kiehtoo enemmän kuvat: niin liikkuvat ja liikkumattomat. Ne jää hyvin mieleen. Minulle jää omat tekemisetkin hyvin mieleen. Esim. kun opettelen jotain reseptiä, niin mustan kyllä mitä raaka-aineita tarvitsen ja miten se tulee tehdä missäkin järjestyksessä. Kaiken varmuudella tietysti mitat tarkistan reseptistä enkä ala tekemään mitään ilman ohjeita.

Reittien oppimisessakaan ei ole ongelmia. Muistan ihan näkemällä, että miten tai mitä kautta pääsen haluamaani kauppaan tai ravintolaan. Osoitteissa minulla on sitten huono muisti, etenkin jos liikun Tampereen kokoisessa kaupungissa. Ja toki kun harvoin matkustan isoissa kaupungeissa, niin ei se tarkka osoite jää mieleen.

Vierailija kirjoitti:

ADHD:lla on usein oppimis- (tai paremminkin keskittymis-) vaikeuksia täysin älykkyydestä riippumatta. ADHD keskittymisvaikeudet saadaan usein hoidettua erittäin lievällä amfetamiinipohjaisella lääkityksellä.

Lääke ei muuta oppimista, vaan ihminen itse. Lääke tuo keskittymiskykyä, motivaatio ratkaisee oppiiko vai ei.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikkolahjaisuus

Opppimis vaikeus perustuuu oivallusten tekemiseeen nopeasti hetkessä hermoston toiminnan aktivoituesssa ja laaja alaisen ymmmärryksen puuuttumiseeen oivalllusten puuuttuessa..

Vierailija kirjoitti:

Opppimis vaikeus perustuuu oivallusten tekemiseeen nopeasti hetkessä hermoston toiminnan aktivoituesssa ja laaja alaisen ymmmärryksen puuuttumiseeen oivalllusten puuuttuessa..

Siiis vastaus kysymykseeen voi olla jos siitä puuttuuu selllainen keskittyneisyyden tila esim. tai muuutoin ei saa ajatteluaan aktivoitua läsnäolevakkksi.

Vierailija kirjoitti:

Opppimis vaikeus perustuuu oivallusten tekemiseeen nopeasti hetkessä hermoston toiminnan aktivoituesssa ja laaja alaisen ymmmärryksen puuuttumiseeen oivalllusten puuuttuessa..

Ihhmisen järjennkäytttöhän testeissä esiim voidaan toedntaaa perustein ja perusteluiin jollloin siis ihminen myös oman johtopäätelmänsä perustelee sekä itselleen ja mikä ilmenee ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opppimis vaikeus perustuuu oivallusten tekemiseeen nopeasti hetkessä hermoston toiminnan aktivoituesssa ja laaja alaisen ymmmärryksen puuuttumiseeen oivalllusten puuuttuessa..

Ihhmisen järjennkäytttöhän testeissä esiim voidaan toedntaaa perustein ja perusteluiin jollloin siis ihminen myös oman johtopäätelmänsä perustelee sekä itselleen ja mikä ilmenee ulospäin.

SIttten siinä on myöös se että jos ihminen ei käsitttele tietoa älyllisesti sitä pureskelllen niin tieto ei myöskään talllnnu aivoihin ja muistiiin oikein niinkuin sen pitäiiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opppimis vaikeus perustuuu oivallusten tekemiseeen nopeasti hetkessä hermoston toiminnan aktivoituesssa ja laaja alaisen ymmmärryksen puuuttumiseeen oivalllusten puuuttuessa..

Ihhmisen järjennkäytttöhän testeissä esiim voidaan toedntaaa perustein ja perusteluiin jollloin siis ihminen myös oman johtopäätelmänsä perustelee sekä itselleen ja mikä ilmenee ulospäin.

SIttten siinä on myöös se että jos ihminen ei käsitttele tietoa älyllisesti sitä pureskelllen niin tieto ei myöskään talllnnu aivoihin ja muistiiin oikein niinkuin sen pitäiiisi.

Se talllentuu silloin satunnaisina sirpaleiina muistiiin jotka katoavat kun niiiille ei muokkaudu merkitykselllisyyttä kun ei ole käsittteellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun pojallani on todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole varma onko siitä diagnoosi?

Hänellä add ja lievä lukihäiriö niin epäilen itse että noiden vuoksi sai tulokseksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Minusta hänellä ei ole oppimisvaikeuksia.

On nyt 9-luokalla ja koulu menee keskinkertaisesti.

On yleisopetuksessa.

Jos lukee kokeisiin niin saa kasin tai ysin kokeesta. Lukematta tulee seiskoja ja valitettavan paljon jättää lukematta kokeisiin. Todistuksen keskiarvo kasin keväällä oli aika lailla tasan 7. Kaikki muut seiskoja paitsi uskonto oli 6 ja liikunta ja terveystieto 8. Käytös 8.

Opettajat eivät ole huolissaan.

Eikä ole mitään kehitysvammadiagnoosia.

Lääkitys add:hen on ja käyttää sitä. Viikonloppuna ei käytä eikä ihan aina arkenakaan mutta tärkeinä päivänä ottaa.

Eli voi olla mahdollista että on ihan normiälyllä varustettu tapaus. Tarkkaavuuden häiriö voi sotkea tulosta varmaan ja lukihäiriö myös.

Lukijäiriössäkin on kolme eri osa-aluetta. Voi olla niissä kaikissa pulmaa tai sitten vain yhdellä osa-alueella.

Lukijäiriön astekin voi sotkea tulosta.

Noiden tutkiminen on koulu- tai neuropsykologille peruskauraa. Eli ei todellakaan pitäisi mennä tutkivalle psykologille sekaisin lukivaikeus, ADHD ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Niin eri ilmiöistä kyse ja tutkitaan eri tavoin. Veikkaan, että olet nyt ymmärtänyt jotain väärin, tai joku muu väärinkäsitys tuossa taustalla. Luultavasti lapsellasi ei ole oikeasti diagnosoitu laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Ehkä siitä on joskus ollut epäilyä ja se on jäänyt siitä mieleen. Tai joku opettaja käyttänyt termiä väärin. Koska jos todella olisi tuo diagnoosi, lapsi ei pärjäsi noin hyvin koulussa. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa tavallista matalampaa älykkyyttä, ei voi olla tuolla diagnoosilla normaali älykkyys tai sitten diagnoosi on ehdottoman väärä. Tai jos todella olisi tuo diagnoosi, olisi siinä käynyt todella poikkeuksellinen kämmi joltain taholta. Kolmas vaihtoehto on vielä, että opettajat arvioivat väärin ja lapsesi numerot eivät vastaa todellisuutta. Tuohon en kyllä usko, jos lasta opettaa useita eri opettajia.

Eli lapsesi oikeusturvan kannalta selvitä asia. jos lapsi on normaaliälyinen mutta hänellä on vanhat heikkolahjaisen paperit, ei saisi olla noin. Tarkkaavuuden vaikeudet, jostain lukivaikeudesta puhumattakaan, eivät sekoita psykologin tutkimusta niin että tulisi väärä positiivinen diagnoosi.

Terveisin juuri joululomansa aloittanut psykologi

Apua!

Pojalla ei ole hoitosuhdetta mihinkään paitsi koululääkäriin joka uusii vaan adhd lääkityksen reseptin. (Josta nyt puhutaan add:na)

Juuri se (resepti) uusittiin eikä puhuttu että keväälle olisi mitään uutta aikaa enää ellei tarvitse halutessa uusia reseptiä.

Täytyy nyt selvittää nämä asiat ihan pojan tulevaisuuden vuoksi.

Ei näköjään ole mikään "pikkujuttu" jos laaja-alaiset siellä lukee.

Poikaa opettaa useampi opettaja. Käytännössä joka ainetta opettaa eri ope.

Opettajat olivat saaneet täytettäväksi ennen tuota koululääkärikertaa laput joissa "rasti ruutuun" tarkkaavuuden seuraamisessa.

Lähes kaikissa lapuissa oli rasti että ei ongelmaa. Joissain lapuissa oli muutama "harvoin" merkintä. Mm siinä uskonnon opettajan lapussa.

Kyselyssä useita kohtia mm "liikutteleeko käsiään ja jalkojaan levottomasti", "onko vaikea keskittyä opetukseen" jne

Uskonto ei kiinnosta poikaa ja nyt pelkään että se on vitonen joulutodistuksessa koska saanut nyt viimeisestä kokeesta vitosen. Ja oliko sitä edellisestä kutonen?

Uskonto oli ainut kutonen ja se huonoin numero edellisessä todistuksessa.

Ja noista mukautetuista vielä eli tähdellä merkityistä joista joku ketjussa puhui. Tarkennan että pojallani ei sellaisia ole enkä ikinä suostuisikaan mukautettuun opiskeluun jos joku nyt sellaista ikinä ehdottaisikaan.

Mieheni opettaa erityisammattikoulussa ja hän sanoo että mukautettu voi olla ihan mitä vaan. Voi olla kympin rivi todistuksessa mukautettuja aineita. Se ei kerro osaamisesta juuri mitään. Sanoi että mieluummin vaikka se vitonen todistuksessa kun mukautettu kymppi.

Poikaan palatakseni vielä. Hänellä on hyvä kaveripiiri. Fiksuja tyyppejä. Ei rällää kylillä, omaa hyvät käytöstavat eivätkä ole sosiaalisesti kömpelöitä.

Yksi heistä, se paras kaveri, on ollut eskarista asti mukana.

Jos oikeasti saa arvosanoja normaalissa opetuksessa kutosesta kasiin, niin en suosittele Luovin, Kiipulan yms. koulutuksia. Toki tiedän että kyseisissä kouluissa voi opiskella mm. logistiikkaa, datanomiksi tai merkonomiksi, eikä heikkolahjainen kykenisi noita aloja opiskelemaan edes erityiskoulussa.

Kuitenkin se paperi on täysin arvoton työmarkkinoilla, vaikka olisi normaaliälyinen opiskelija diagnosoituna lukihäiriöllä. Sillä saa p*rseensä pyyhkiä. Erityisammattikoulun opetussuunnitelma palvelee eniten kehitysvammaisia, joille pitää nyt keksiä jotain puuhasteltavaa kolmeksi vuodeksi ja todellisuudessa sitten valmistutaan leikkitöihin tai työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tämä on oikeasti ongelma. Luovissa ainakin opetus on paljon laadukkaampaa kuin perusasmiksessa. Kaikki on parempaa: resurssit, opettaja-oppilas -suhde jne. Mutta, mutta... vaikka työskentelen alalla itse, niin silti hakiessa työntekijää, sorttaisin luovilaiset heti pois. Valitettavasti erityisamis ei ole mikään meriitti työtä hakiessa, vaikka kuinka tietäisi koulutuksen sinällään voinut olla ihan yhtä vaativa ja toteutus jopa parempi. Kysymys on siitä, että harva työnantaja haluaa palkata tyyppiä, jolla on kehitysvamman tai laaja-alaisten oppimisvaikeuksien dg.

Vierailija kirjoitti:

ADHD:lla on usein oppimis- (tai paremminkin keskittymis-) vaikeuksia täysin älykkyydestä riippumatta. ADHD keskittymisvaikeudet saadaan usein hoidettua erittäin lievällä amfetamiinipohjaisella lääkityksellä.

Minulla on add, aikuisena diagnosoitu, ja olin häirikkö ja levoton lapsena koulussa. Yläasteella pummasin koulusta niin paljon kuin pystyin ja läksyt jäi tekemättä. Mutta lukion kuitenkin kävin ja olen suorittanut maisterin tutkinnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun pojallani on todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole varma onko siitä diagnoosi?

Hänellä add ja lievä lukihäiriö niin epäilen itse että noiden vuoksi sai tulokseksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Minusta hänellä ei ole oppimisvaikeuksia.

On nyt 9-luokalla ja koulu menee keskinkertaisesti.

On yleisopetuksessa.

Jos lukee kokeisiin niin saa kasin tai ysin kokeesta. Lukematta tulee seiskoja ja valitettavan paljon jättää lukematta kokeisiin. Todistuksen keskiarvo kasin keväällä oli aika lailla tasan 7. Kaikki muut seiskoja paitsi uskonto oli 6 ja liikunta ja terveystieto 8. Käytös 8.

Opettajat eivät ole huolissaan.

Eikä ole mitään kehitysvammadiagnoosia.

Lääkitys add:hen on ja käyttää sitä. Viikonloppuna ei käytä eikä ihan aina arkenakaan mutta tärkeinä päivänä ottaa.

Eli voi olla mahdollista että on ihan normiälyllä varustettu tapaus. Tarkkaavuuden häiriö voi sotkea tulosta varmaan ja lukihäiriö myös.

Lukijäiriössäkin on kolme eri osa-aluetta. Voi olla niissä kaikissa pulmaa tai sitten vain yhdellä osa-alueella.

Lukijäiriön astekin voi sotkea tulosta.

Noiden tutkiminen on koulu- tai neuropsykologille peruskauraa. Eli ei todellakaan pitäisi mennä tutkivalle psykologille sekaisin lukivaikeus, ADHD ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Niin eri ilmiöistä kyse ja tutkitaan eri tavoin. Veikkaan, että olet nyt ymmärtänyt jotain väärin, tai joku muu väärinkäsitys tuossa taustalla. Luultavasti lapsellasi ei ole oikeasti diagnosoitu laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Ehkä siitä on joskus ollut epäilyä ja se on jäänyt siitä mieleen. Tai joku opettaja käyttänyt termiä väärin. Koska jos todella olisi tuo diagnoosi, lapsi ei pärjäsi noin hyvin koulussa. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa tavallista matalampaa älykkyyttä, ei voi olla tuolla diagnoosilla normaali älykkyys tai sitten diagnoosi on ehdottoman väärä. Tai jos todella olisi tuo diagnoosi, olisi siinä käynyt todella poikkeuksellinen kämmi joltain taholta. Kolmas vaihtoehto on vielä, että opettajat arvioivat väärin ja lapsesi numerot eivät vastaa todellisuutta. Tuohon en kyllä usko, jos lasta opettaa useita eri opettajia.

Eli lapsesi oikeusturvan kannalta selvitä asia. jos lapsi on normaaliälyinen mutta hänellä on vanhat heikkolahjaisen paperit, ei saisi olla noin. Tarkkaavuuden vaikeudet, jostain lukivaikeudesta puhumattakaan, eivät sekoita psykologin tutkimusta niin että tulisi väärä positiivinen diagnoosi.

Terveisin juuri joululomansa aloittanut psykologi

Apua!

Pojalla ei ole hoitosuhdetta mihinkään paitsi koululääkäriin joka uusii vaan adhd lääkityksen reseptin. (Josta nyt puhutaan add:na)

Juuri se (resepti) uusittiin eikä puhuttu että keväälle olisi mitään uutta aikaa enää ellei tarvitse halutessa uusia reseptiä.

Täytyy nyt selvittää nämä asiat ihan pojan tulevaisuuden vuoksi.

Ei näköjään ole mikään "pikkujuttu" jos laaja-alaiset siellä lukee.

Poikaa opettaa useampi opettaja. Käytännössä joka ainetta opettaa eri ope.

Opettajat olivat saaneet täytettäväksi ennen tuota koululääkärikertaa laput joissa "rasti ruutuun" tarkkaavuuden seuraamisessa.

Lähes kaikissa lapuissa oli rasti että ei ongelmaa. Joissain lapuissa oli muutama "harvoin" merkintä. Mm siinä uskonnon opettajan lapussa.

Kyselyssä useita kohtia mm "liikutteleeko käsiään ja jalkojaan levottomasti", "onko vaikea keskittyä opetukseen" jne

Uskonto ei kiinnosta poikaa ja nyt pelkään että se on vitonen joulutodistuksessa koska saanut nyt viimeisestä kokeesta vitosen. Ja oliko sitä edellisestä kutonen?

Uskonto oli ainut kutonen ja se huonoin numero edellisessä todistuksessa.

Ja noista mukautetuista vielä eli tähdellä merkityistä joista joku ketjussa puhui. Tarkennan että pojallani ei sellaisia ole enkä ikinä suostuisikaan mukautettuun opiskeluun jos joku nyt sellaista ikinä ehdottaisikaan.

Mieheni opettaa erityisammattikoulussa ja hän sanoo että mukautettu voi olla ihan mitä vaan. Voi olla kympin rivi todistuksessa mukautettuja aineita. Se ei kerro osaamisesta juuri mitään. Sanoi että mieluummin vaikka se vitonen todistuksessa kun mukautettu kymppi.

Poikaan palatakseni vielä. Hänellä on hyvä kaveripiiri. Fiksuja tyyppejä. Ei rällää kylillä, omaa hyvät käytöstavat eivätkä ole sosiaalisesti kömpelöitä.

Yksi heistä, se paras kaveri, on ollut eskarista asti mukana.

Jos oikeasti saa arvosanoja normaalissa opetuksessa kutosesta kasiin, niin en suosittele Luovin, Kiipulan yms. koulutuksia. Toki tiedän että kyseisissä kouluissa voi opiskella mm. logistiikkaa, datanomiksi tai merkonomiksi, eikä heikkolahjainen kykenisi noita aloja opiskelemaan edes erityiskoulussa.

Kuitenkin se paperi on täysin arvoton työmarkkinoilla, vaikka olisi normaaliälyinen opiskelija diagnosoituna lukihäiriöllä. Sillä saa p*rseensä pyyhkiä. Erityisammattikoulun opetussuunnitelma palvelee eniten kehitysvammaisia, joille pitää nyt keksiä jotain puuhasteltavaa kolmeksi vuodeksi ja todellisuudessa sitten valmistutaan leikkitöihin tai työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tämä on oikeasti ongelma. Luovissa ainakin opetus on paljon laadukkaampaa kuin perusasmiksessa. Kaikki on parempaa: resurssit, opettaja-oppilas -suhde jne. Mutta, mutta... vaikka työskentelen alalla itse, niin silti hakiessa työntekijää, sorttaisin luovilaiset heti pois. Valitettavasti erityisamis ei ole mikään meriitti työtä hakiessa, vaikka kuinka tietäisi koulutuksen sinällään voinut olla ihan yhtä vaativa ja toteutus jopa parempi. Kysymys on siitä, että harva työnantaja haluaa palkata tyyppiä, jolla on kehitysvamman tai laaja-alaisten oppimisvaikeuksien dg.

Lukihäiriöiselle tai fyysisesti vammaiselle erityisamiksen todistus on ikuinen taakka työllisyyttä ajatellen. Tuskin olisi moni tunnettu lukihäiriöinenkään menestynyt, jos olisi käynyt erityiskoulua.

Onko minulla laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, koska minulla on diagnosoitu visuo-spatiaalinen, motorinen ja matemaattinen oppimisvaikeus? Olen kuitenkin kielellisesti lahjakas ja korkeastikoulutettu. Matematiikka on ylivoimaisen vaikeaa ja opettaja päästi lähinnä säälistä minut läpi lyhyestä matikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun pojallani on todettu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. En ole varma onko siitä diagnoosi?

Hänellä add ja lievä lukihäiriö niin epäilen itse että noiden vuoksi sai tulokseksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Minusta hänellä ei ole oppimisvaikeuksia.

On nyt 9-luokalla ja koulu menee keskinkertaisesti.

On yleisopetuksessa.

Jos lukee kokeisiin niin saa kasin tai ysin kokeesta. Lukematta tulee seiskoja ja valitettavan paljon jättää lukematta kokeisiin. Todistuksen keskiarvo kasin keväällä oli aika lailla tasan 7. Kaikki muut seiskoja paitsi uskonto oli 6 ja liikunta ja terveystieto 8. Käytös 8.

Opettajat eivät ole huolissaan.

Eikä ole mitään kehitysvammadiagnoosia.

Lääkitys add:hen on ja käyttää sitä. Viikonloppuna ei käytä eikä ihan aina arkenakaan mutta tärkeinä päivänä ottaa.

Eli voi olla mahdollista että on ihan normiälyllä varustettu tapaus. Tarkkaavuuden häiriö voi sotkea tulosta varmaan ja lukihäiriö myös.

Lukijäiriössäkin on kolme eri osa-aluetta. Voi olla niissä kaikissa pulmaa tai sitten vain yhdellä osa-alueella.

Lukijäiriön astekin voi sotkea tulosta.

Siis et tiedä, onko lapsellasi diagnoosi vai ei? Jos on todettu tutkimuksin laaja-alaiset oppimisvaikeudet, tuo tarina kuulostaa oudolta! Seiskan kasin oppilas on normaalia tavisluokkaa. Jokin ei nyt pidä paikkansa.

Pojalle tehtiin psykologin testit viimeisen kerran 7-luokalla.

On tehty aiemminkin ja niissä saanut aina että kehitysviivettä 1-2 vuotta ja oppimisvaikeuksia monella saralla eli laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

7-luokalla kerrottiin vaan tuloksista että on pulmaa tuolla ja tuolla. Puhuttiin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista taas.

Luokanvalvoka on sitä mieltä että poika ei ole seiskan oppilas vaan on potentiaalia parempiin numeroihin.

Toi sen julki siinä kun koulupsykologi tuloksista kertoi.

Psykologi suositteli sitten neuropsykologista kuntoutusta.

Haettiin eikä aluksi saatu kun paperissa luki laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

He luulivat siellä että on mukautettuja kouluaineita jne. Sitä ei saa jos on liian monella osa-alueella ongelmia.

Juteltiin ja asia käsiteltiin uudestaan ja nyt poika sai myönteisen päätöksen.

Poikaani on tutkittu 3-vuotiaasta saakka. Hyvin epämääräisesti on diagnooseja tullut. On monimuotoinen kehityshäiriö joka myöhemmin tarkentui adhd diagnoosiksi ja sekin tuli vähän erikoisesti ja epäselvästi.

Monimuotoinen jäi silti sinne roikkumaan. En tiedä onko enää siellä? En näe pojan tietoja mistään kun oma-kantaan ei pääse.

Enkä oikeasti tiedä lukeeko diagnooseissa monimuotoiset oppimisvaikeudet?

Ei sitä ole mitenkään julistettu että nyt diagnoosiksi tulee sellainen.

Siitä on vaan puhuttu että tuollaiset tulokset tuli.

Poika on aina pärjännyt koulussa ihan hyvin.

Hän itsekin sanoo että miksi hänen tarvii mennä mihinkään kuntoutuksiin kun koulussa on monta oppilasta jotka saa paljon huonompia numeroita kun hän.

Ajattelin että käy nyt tämän neuropsykologisen koska siitä on hyötyä hänen opiskeluissa.

Oppii uusia lukutekniiikoita jne.

Noihin on kuitenkin vaikea päästä ja haluan pojalle mahdollisimnan hyvän päättötodustuksen.

Itse epäilen että tarkkaavuuden pulmat sotkee paljon tuloksia ja jos vielä vaikka jännittänyt niissä testeissä tai ei ole kiinnostanut. Ja jos se epämääräinen lukihäiriö josta myös puhuttu mutta jota ei osata määritellä vaikuttaa myös? 😅🙈

Jos minä luen hänelle kokeisiin niin on ihan kartalla mistä puhutaan ja osaa heti vastata kysymyksiin joita välissä kyselen.

Ei tunnu olevan ongelmaa luetun tai kuullun ymmärtämisessäkään.

Varsinkin kun oppii sillä että vaan kuuntelee tunnilla. Ja tekee läksyt.

Luokanvalvoja sanoo että välillä tarvitsee enemmän tukea ja toisinaan on tukiopetuksessa jos esim joku matikkajuttu ei heti aukea.

Nyt ei ole aikoihin ollut.

Ilmeisesti nämäkään asiat eivät ole mustavalkoisia.

Hieman huolettaa näin maallikkona se, miten tuollainen diagnosointi vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Pojallahan menee koulussa ihan normaalisti. Elämässä voi etsiä sellaisen työn, jossa jonkin alueen heikkous ei tule esiin paljonkaan. Ala kannattaa valita vahvuuksien mukaan. Kukaan ei ole kaikessa hyvä. Kaikkea hyvää teille!

Minun itsetuntoon on vaikuttanut heikkolahjaisuus-diagnoosi, joka oli aiemmin lievä älyllinen kehitysvamma. Olen tottunut olemaan "normaalien" keskuudessa samassa koulussa, kelpuutan vain "normaaleja" kavereita ja "normaalin" miehen. Kehitysvammainen tai heikkolahjainen ei vastaa odotuksiani. Minulle ne edustaa liian heikkoa miehen kuvaa.

Olen kokenut diagnoosini rajoitteina. Erioten koulukiusatuksi tuleminen on pilannut itsetuntoni ja samoin äitini katujyrä asenne: minun piti äkkiä luopua haluamastani hiusväristä ollessani teini ja haaveet japanin kielen opiskelusta hän lyttäsi. Samaa kyllä opettelin ja nopeasti tuli opittua joitain alkeita kuten numeroita ja pronomineja. Ihan syystäkin olen ollut hukassa identiteetteni kanssa. Eihän tällaisella vähä-älyisellä ole ollut oikeutta olla teini meikkailuineen ja itsensä ilmaisulla pukeutumisen kautta saati kaunistautua. Siitä johtuneekin teinin esittäminen ulkoisesti, vaikka olen 25-vuotias.

Haaveilin yläkoulussa kaupan alasta ollessani TET-jaksolla kahdessa kaupassa. Äiti totesi siihen, että sillä alalla tarvitaan matematiikkaa, joka oli mukautettu. Sitten mietin ravintola-alaa. "Edelleen tarvitaan matematiikkaa", kuului äidin sanat. Hain kuitenkin. On totta, että alkuun minulla oli vaikeuksia hahmottaa vaa'an näyttämiä lukuja, vaikka tiedän gramman olevan pienempi kuin kilogramma. Jotenkin aloin sitten sitä vaakaa ymmärtämään näkömuistini kautta. Selvisin sitten tavallisesta ammattikoulusta arvosanoilla H2.

Peruslaskutoimituksia olin oppinut peruskoulussa, vaikka sekin oli vaikea projekti. Jopa kellon aikojen opettelu, mikä lienee tyypillistä dyskalkuliassa tai dysfasiassa, opin vasta 4. tai 5. luokalla omasta halustani. Osasin sitä ennen kertoa kellon olevan tasan neljä, mutten varttia yli/vaille tai puoli neljä.

Voin myöntää kädettömyyteni ollessani alaikäinen. En ollut innostunut liikkumaan, koska se oli "tylsää", "rankkaa" jne. Samat syyt tuli esille kotitöiden tekemättä jättämisestä. Kokeisiin en jaksanut lukea, ellei kyse ollut mielenkiintoisesta tai helposta. Ainakin terveystiedon ja kemian eteen jaksoin nähdä vaivaa saadakseni seiskan. Yhteiskuntaopista ja historiasta pidin, ja näistä kahdesta selvisin seiskoin ja kasein. Nämä kaikki ilman mukautuksia. Ihan oikeasti halusin olla jopa fyysisesti vammainen. Tällainen ajattelu oli joskus pienempänä. Olisikohan sitten ollut ajatuksena, että vammaisena ei tarvitsi tehdä mitään ja muut tekisi puolestani. Sellaista elämäähän minä kuvittelin eläväni ilman fyysisiä rajoitteita lukuun ottamatta kaiken mukavan tekemistä.

Nyt minulla on yksi haave: haluan kahvilayrittäjäksi, ja luulin alkuun että yrittäjien tulisi olla AMK-koulutettuja.

Liike-idea on paperilla ja samoin se, että millaisia palveluja ja mitä aamiainen ja lounas sisältävät, mitä erikoisruokavalioita olen huomioinut. En ole uskaltanut puhua haaveestani äidin kuullen ajatellen, että alkaa taas ne muistutukset siitä, kuinka en pärjännyt matematiikassa. Minun kohdalla ei kuitenkaan ole pelkoa siitä, että antaisin väärän summan takaisin asiakkaalle tai veloittaisin enemmän. Olen aika tarkka laskettavien summien kanssa ja näkemisen kautta olen oppinut päässälaskemista joten kuten.

Onko sulle huomautettu tyhmyydestä ja näin ollen olet alkanut uskomaan siihen. Et voi olla kehitysvammainen tai edes heikkolahjainenkaan tuon hyvän kieliopillisen sisällön takia.

Vierailija kirjoitti:

Fragile X-oireyhtymässä on myös heikkolahjaisen ja normaalin rajamailla olevia ihmisiä. Kahdella lapsellani on tuo Frax: 14-v poika on rajatapaus eli juurikin on heikkolahjainen tai siis nykykielellä hänellä on laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja 18-vuotias tyttö on lievästi kehitysvammainen.

Oli se vaikeaa kertoa tyttärelle alkuun kehitysvammasta ja neurologikin aikanaan kehoitti olemaan kertomatta. Tuolloin tyttö tuli jo teini-ikään jolloin hän kertoi haluavansa eläinlääkäriksi tai sairaanhoitajaksi, saada lapsia ja ajokortin. Kyllä hänelle tuli suru puseroon kun ei ole mahdollisuutta yrittää mutta lopulta helpottui ymmärtämään tilanteensa ja on vastaanottava avun suhteen. Hän kävi peruskoulun erityiskoulussa. Ei olisi pärjännyt tavallisen koulun pienryhmässä avustettunakaan. Opiskeli valmentavaa yhden vuoden erityiskoulussa ja nyt opiskelee hoiva-avustajaksi. Hänellä on oikeasti hoivavietti ja jospa työ päiväkodin avustavissa tehtävissä hieman helpottaisi lapsen kaipuuta.

Sitten tämä nuorin poika, jolla on laaja-alaisesti oppimisvaikeuksia, on 7. luokalla. Poika opiskelee yksilöllistetyn opetussuunnitelman mukaisesti. Kotitalous, liikunta, musiikki ja käsityöt hän käy ison ryhmän mukana mikä tuo vaikeutansa kun omatoimisuus puuttuu ja reseptejä on vaikeaa seurata. Tuntuu että tuo oma tytärkin on oppinut jossain määrin omatoimiseksi ja osaa tehdä helppoja ruokia sekä siivota. Oppi peruskoulussa tekstiilikäsityötä jonkun verran. Poikani on ihan nollassa perustaitojenkin kanssa. Vieläkin hän 14-v kuuntelee Rölli-musiikkia ja katselee televisiosta Turtleseja sekä leikkii niitä kun muut samanikäiset jopa pienryhmästä ovat poikaani kehittyneempiä, sillä käsittääkseni nämä pienluokassa olevat luokkatoverit ovat enimmäkseen käytöshäiriöisiä (tämä on ongelma koska kiusaavat poikaani) tai heillä on lukivaikeuksia. Poika ihan haluaisi vanhemman veljensä tavoin armeijaan mutta en todellakaan usko hänen sinne kykenevän. Kurjemmalta tuntuu jos mitään eläkettä ei tule toisin tyttäreni voisi sellaisen saada.

"katselee televisiosta Turtleseja sekä leikkii niitä kun muut samanikäiset jopa pienryhmästä ovat poikaani kehittyneempiä, sillä käsittääkseni nämä pienluokassa olevat luokkatoverit ovat enimmäkseen käytöshäiriöisiä (tämä on ongelma koska kiusaavat poikaani) tai heillä on lukivaikeuksia."

Näitä täysin heikkoja varten pitäisi olla eha-opetus tavallisen pienryhmän tai erityisopetuksen sijaan. Nykyään palveluja on lähinnä kehitysvammaisille tai nk. normaaleille.

Kaiken lisäksi nykyinen erityisopetus ei palvele kaikkia oppilaita, kun seassa on lukivaikeuksista kärsivät, käytöshäiriöiset ja täysin heikot oppilaat vailla jopa lukutaitoa. Jopa traumatisoituneita pakolaislapsiakin tuupataan erityisopetukseen!

Aiemmin oli lukihäiriö-, dysfasia- ja Asperger-luokkia, joissa mentiin yleisen opetussuunnitelman mukaisesti ja kyseisistä luokista oli mahdollista jatkaa lukioon tai tavalliseen ammattikouluun omien kykyjensä mukaan. Palvelisi parhaiten lukihäiriöstä tai aspergeria kuin nykyaikainen erityisluokka, jossa mennään heikoimpien ehdoilla ja aika menee opettajalla käytösongelmaisten paimentamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Esim erilaisten mielenterveysongelmien takia voi olla oppimiskyky melko laillakin madaltunut siitä mitä se olisi ilman niitä.

Tässä tapauksessa diagnoosiksi annetaan se mielenterveyshäiriön diagnoosi eikä laaja-alaista oppimishäiriötä.