Miksi sinua kiusattiin? Tiesitkö "syyn"?

Kyllä minä olin todella outo hiippari ja sen vuoksi kiusattiin, en toisaalta ihmettele. Yksi fyysinen silmiinpistävä asia oli suuri pääni, mutta eipä se välinpitämättömyys pukeutumisen ja ulkonäön suhteen yleensäkään juuri asiaa auttanut.

Kateus todennäköisesti syynä.

Kai minussakin syítä on saattanut olla, mutta pääasiassa kiusaajat oli withthupäitä. En tehnyt mitään heitä vastaan, ennenkuin he aloittivat kiusaamisen. Korjattiin välit sitten kuusivuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto, vanhempien välinpimättömyys tunne asioissa ja ylipäätään siinä mitä mulle kuuluu, kasvatuksen puute, tekemisen puute, elämän puute. Merkityksen puute.

Kaikki oli kieroutunutta. Mussa oli paljon vikaa.

Tuo kuvaa kyllä monia kiusaajia, selviytymiskeinot varmasti vanhemmillakin kieroutuneet.

homo kiusattiin kiusaamisen ilosta..

Ei ole kiusattu mutta gang stalkingin kohde ollut onko se kiusaamista..en tiedä ei kai mutta helvetin outoa ja huvittavaakin

.

Terv. huollossa tahalleen huijattu jutut voi ottaa kiusaamisena tai rikoksiahan ne oivat. Ei muuta.

Sain kymppejä edes yrittämättä, koska pidin oppimisesta. Suosittelen kaikkien lahjakkaiden lasten vanhemmille koulushoppailua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olin todella outo hiippari ja sen vuoksi kiusattiin, en toisaalta ihmettele. Yksi fyysinen silmiinpistävä asia oli suuri pääni, mutta eipä se välinpitämättömyys pukeutumisen ja ulkonäön suhteen yleensäkään juuri asiaa auttanut.

Ei nikään noista oikeuta kiusaamiseen. Erilaisillalib ihmisillä on oikeus olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiusattu mutta gang stalkingin kohde ollut onko se kiusaamista..en tiedä ei kai mutta helvetin outoa ja huvittavaakin

.

Terv. huollossa tahalleen huijattu jutut voi ottaa kiusaamisena tai rikoksiahan ne oivat. Ei muuta.

Tai hauskaahan se vaan on kun ääliöt pyörii ympärillä ja puhuu "vaivihkaa" jotain minkä haluavat sun kuulevan. Wow mikä vaivannäkö! Mutta fyysiset puuttumisen törkeitä. Hei missä ruumiillinen koskemattomuus.

Ja rikosten kohteeksi joutuminen ei kivaa esim menet sairaalaan toimenpiteeseen x mutta imeisesti tehty muutakin mitä piti, mutta salarinki ei paljasta ja mitään ei lue missään.

En suoraan sanoen tiedä, mistä sai alkunsa. Toki sillä oli merkityksensä, että neljä tokaluokkaa yhdistettiin yhdeksi isoksi kolmosluokaksi, ja pakka ns. sekottui. Mutta minulla oli kuitenkin hyviä ystäviä luokalla, pukeuduin ihan samaan Seppälään kuin muutkin kaverit, olin jälkikäteen ajatellen ihan söpö lapsi, vaikken tietenkään luokan nätein enkä luokan muodikkain, jne. Enkä mielestäni alussa edes reagoinut mitenkään provosoivasti, itkenyt tai mitään. Pikemminkin en reagoinut silloin alussa.

Ehkä ne sitten haistavat sen, ennen kuin "uhri" edes itsekään tiedostaa, että ei ole ihan "tavallinen tyttö". Vai kumpi lie ensin, muna vai kana. Mikä on syy ja mikä seuraus. Onko "outous" syy vai seuraus.

Minulla aktiivisimmat tekijät olivat luokan "suosittuja" ja "semisuosittuja" poikia, jotka kaikin tavoin tekivät selväksi, että olen ihan vitsi tytöksi ja että ulkonäössäni on jotakin epäkelpoa. Koskaan ei suoraan sanottu mitään kunnon syytä, miksi olen niin hauska vitsin aihe. Suosittujen tyttöjen mielestä olin kuulemma "kehitysvammainen", mutta tämän kuulin välikäden kautta. Harmi kyllä en kuullut, mikä diagnoosi minulla oli.

Johtuiko kaikki siitä, että olin ulkoisesti vähän hennompi kuin muut?

Kiusaaminen loppui yläasteelle menoon, mutta tähänkään päivään asti elämä ei ole minulle "korjannut" noiden pikkupoikien mielipidettä. En muuttunut klassiseksi joutseneksi miesten silmissä. Olen oppinut jo lapsesta asti tekemään mitä itse haluan, en laske mitään miesten tai oman viehätysvoimani varaan. Minulla on hyvä koulutus ja hyvä miesyksilö.

Lihava, hörökorvat ja toinen vanhempi poltti tupakkaa sisällä (=vaatteet haisi). Onhan tuossa jo monta hyvää syytä

Olin niin ujo ja hiljainen, en ikinä sanonut mihinkään mitään. Ulkonäköäni myös haukuttiin anonyymisti, vaikka olin hoikka ja minulla oli pitkät blondit hiukset, en ollenkaan pahannäköinen omasta mielestäni. Kiusaajia olivat pojat. Sekä tytöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiusattu mutta gang stalkingin kohde ollut onko se kiusaamista..en tiedä ei kai mutta helvetin outoa ja huvittavaakin

.

Terv. huollossa tahalleen huijattu jutut voi ottaa kiusaamisena tai rikoksiahan ne oivat. Ei muuta.

Tai hauskaahan se vaan on kun ääliöt pyörii ympärillä ja puhuu "vaivihkaa" jotain minkä haluavat sun kuulevan. Wow mikä vaivannäkö! Mutta fyysiset puuttumisen törkeitä. Hei missä ruumiillinen koskemattomuus.

Ja rikosten kohteeksi joutuminen ei kivaa esim menet sairaalaan toimenpiteeseen x mutta imeisesti tehty muutakin mitä piti, mutta salarinki ei paljasta ja mitään ei lue missään.

Niin siis omasta mielestäni itseäni ei ole kiusattu. En pidä rikosten kohteena olemista kiusaamisena ja sen tyylisiä juttuja olleet että äly ei olisi estänyt niitä. Sen takia en ajattele asiaa muulta kannalta kun siltä että ihmeen hyvin ja helposti voi tehdä hyvin vakavia rikoksia Suomessa ja eipä ne edes kantaudu omiin korviin vaikka jotkut niistä tietää.

Perässä juoksemisen ja maalittamisen voi ottaa kiusaamisena tai jonain muuna. Otin se vaan kummallisena ja naurettavana toimintana.

Mulla on as-piirteitä ja olen aina ollut vähän outo. Vieläkin tuntuu, että aivot toimivat eri taajuudella, kuin suurimmalla osalla ihmisistä, mutta olen ajan kanssa kehittänyt suhteellisen hyvät sosiaaliset taidot. Lapsena ja nuorena tuli sanottua ja tehtyä asioita, mitä muut pitivät noloina ja niistä kiusattiin. Tulen kaiken lisäksi väkivaltaisesta perheestä, mikä aiheutti heikkoa itsetuntoa, jonka muut vaistosivat ja kokivat tarpeelliseksi polkea vielä enemmän alaspäin. Ja olen huomannut tätä myös useimmissa työpaikoissa, iso osa ihmisistä käyttäytyy koko ikänsä kuin jotkut eläimet. 

Olin rikkinäisestä perheestä ja sosiaalisesti aika kömpelö. Lisäksi en osannut pukeutua kuin muut ja minulla isot silmälasit ja kuvista päätellen huonosti leikatut hiukset

Minua ei varsinaisesti kiusattu, mutta syrjittiin ja joskus puhuttiin rumasti. Ns. epäsuosittu tyttö siis.

Oli kouluajan jälkeen outo tajuta että oonkin ihan tavallinen ja välillä ihan nättikin ja pärjään sittenkin sosiaalisesti ja sain uusia kavereita.

Lapset ovat käsittämättömän julmia toisilleen ja nokkiminen alkaa jo päiväkodissa.

Huoh, tiedän ja en tiedä syyn:

Kiusaamiseni oli sekä tyttöjen minuun kohdistamaa (vähemmässä määrin ja yläasteella) että aina poikien.

Se alkoi 1 luokalla ja jatkui 9 luokan loppuun.

1 luokalla sain pari koulun kovempaa poikaa (olin tyttö itse siis) jatkuvasti kimppuuni haukkamaan yms.

Lopulta minulla ei ollut kuin yksi ainoa kaveria/myöhemmin yläasteella jopa 2.

Syy oli iso - vinot ja rumat hampaat.

Majava, rotta, rotannaama, vttu miten ruma....

Olivat ihan arkipäivää.

Tähän lisäksi siis toki tyhmyys, läskeys (en ollut), vanhemmat ja ihan kaikki.

Mutta hampaista se lähti, sen jälkeen kaikki muu oli vain plussaa.

Vaihdoin ala-adteella koulua, sain pari kaveria ja sama rääkki jatkui vain eri kiusaajilla.

Ala-asteen lopulla (taisin olla 6 luokalla) se riemu repesi luokan pojilla totaalisesti:

Luokan Majava sai hammasraudat, voi luoja sitä hupia siitä.

Sitä ennen oli tämän majavan hampaille naurettu aina.

Ja kun sitten noin 3 v myöhemmin (taisi olla 9 luokan loppua) raudat otettiin pois niin reaktio oli mielenkiintoinen kiusaajilla:

Ensin sitä ei huomattu, kun se huomattiin niin naurettiin silti.

Olivat yhä oudot ja rotan/majavan hampaat.

Itsetunto nousi siinä hetkessä kohisten minulla, onneksi en ikinä itkenyt kiusaajien edessä..

Ja kyllä:

Minulla oli huonot hampaat, todella voimakas ylipurenta ja sain kouluhammaslääkärinkautta vuosien oikomishoidon.

Ilmaiseksi luojan kiitos, koska aikuisiällä ei minulla olisi ollut siihen ikinä varaa.

Syy miksi sen sain oli juurikin tuo jatkuva koulukiusaaminen.

Kai se vain lähti siitä, lopulta olin jo se johon sitä purettiin:

Vielä joskus parikymppisenä melkein tärinä (paniikki tms kohtaus?) jos jouduin ohittamaan remuavan nuorisojoukon - tuli heti kiusaaminen mieleen.

Onneksi loppui amiksessa, kun porukka vaihtui täysin mutta silti itsetunto on yhä +30 vuotiaana pohjamudissa.

Suhteeni mm miehiin on aina ollut huono, suurelta osin tuon älyttömän kiusaamisen ja kotiolojen vuoksi:(

Olin kiltti, ujo ja hiljainen. Vähän outo myös, kiinnostunut vääristä asioista (mm. arvosanoista ja lukemisesta). Mulla oli myös aivan vääränlaiset vaatteet. Lisäksi kypsyin kropaltani muita paljon hitaammin, mistä kiusattiin ihan älyttömästi.

Vielä, kun olin kiinnostunut omasta sukupuolestani, niin eihän kukaan halunnut viettää aikaansa mun kanssa.

Minun isosisaruksia oli kiusattu koulussa ja kun minä menin, niin minuakin alettiin kiusata: Kiusattiin ja haukuttiin ihan mistä vaan ja pojat myös potki ja löi nyrkeillä. Joku tyttökin kiusasi. Kärsin todella paljon kiusaamisesta ja pelkäsin aina koulumatkalla että ovat vaanimassa ja hyökkäävät kimppuun.

Se miksi mua kiusattiin en tiedä, mä olin normaalin näköinen kiltti tyttö, tunnollinen ja huolellinen, mä olin aika hyvä oppilas ja siitäkin minua kiusattiin kaikella tavalla, yrittäen lannistaa minua.

Mä en koskaan kertonut kotona kiusaamisesta, sellainen ei ollut siihen aikaan tapana.

Kotiseudulta pois muutettuani  päätin, etten koskaan sieltä seudulta miestä itselleni ota.

Enkä todella ottanut.

Mä olen selviytynyt hyvin, mutta varmasti kiusaamiset jätti jälkensä, varovaisuus, haitaten uusia ihmissuhteita ja luottamuksen rakentamista uudelleen kenen tahansa, mulla on kuin etanansarvet päässä jolla tunnustelen aina ilmapiiriä.

Kyllä. Vanhempani olivat maisteri ja tohtori, kiusaajien vanhemmat pääosin maanviljelijöitä ja duunareita. Lisäksi olin kauniimpi kuin perunanenäinen paikallisväestö keskimäärin.

Olin erilainen ja olen edelleen.

T. Albiino