Miksi sinua kiusattiin? Tiesitkö "syyn"?

Pahin ala-asteella minua kiusannut tyttö oli kateellinen, kun olin hyvä taideaineissa ja etenkin näyttelemään. Aikuisille hän esitti enkeliä. Ainoastaan kaksi opettajaa ja iltapäiväkerhon ohjaaja näkivät tämän esityksen läpi. He puolustivat minua. Luokanopettajallemme tämä kiusaaja oli lellikki. Hän onnistui mm. saamaan itselleen alun perin minulle luvatut roolit koulunäytelmissä ym. Mutta pakko sanoa, että myöhemmin karma on kyllä maksanut takaisin korkojen kanssa. Minkäänlaista anteeksipyyntöä en tältä tytöltä koskaan saanut, vaikka välillä kiusaamista selviteltiin rehtorin kanssa asti. En tiedä missä hän nykyään on, ainakin hän yhdessä vaiheessa opiskeli terveydenhoitajaksi.

Tuossa toisessa kiusaamisketjussa kerroin jo oman kokemukseni.

Minua siis kiusasi ensin ensimmäisen ja toisen luokan opettaja, sitten kolmannen ja neljännen.

Kiusaaminen oli rajua, pilkkaamista, mollaamista, naurunalaiseksi tekemistä jne. 

Uskon syyn olleen se, että olen voimakasluonteinen enkä alistu helpolla. En nuollut opettajien p-tä, en ollut söpö kiltti tyttö joka mielisteli opettajaa.

Olin oikeudenmukaisuutta vaativa, olen edelleen. En siedä vääryyttä keneltäkään, en myöskään itseltäni.

Ilmeisesti nämä opettajat kokivat itsensä jotenkin haastetuiksi, kokivat alta 10-vuotiaan tytön uhkaavan auktoriteettiaan. Kuitenkaan en ollut sen kummempi kuin kukaan muukaan, en aiheuttanut ongelmia enkä itse kiusannut ketään. minulla oli kavereita niin koulussa kuin kotonakin.

Vielä yläasteella ruotsinopettaja yritti mutta tein siitä lopun. Asiallisesti osoittamalla että se mistä hän minua haukkui ja mollasi oli täyttä puppua. Se kiusaaminen loppui sitten siihen.

Ilmeisesti olin vääränlainen. Olin tyttö joka ei mielistellyt eikä yrittänyt ostaa hyväksyntää. Eipä silti en tee sitä vieläkään. Jos minulle ollaan mukavia, olen mukava takaisin. Sontaa en silmilleni ota.

Eli kiusaamisen taustalla on yleensä joko kateus tai toisen kykenemättömyys sopeutua normeihin, joka sitten ärsyttää. 

Sosiaalisen sopeutumisen ja sosiaalisen hierarkian rakennusväline, nokkimisjärjestys, paremmuus, huonommuus, vallankäyttö. 

Vaihdoin muuton takia koulua kutosluokalla. Uudessa koulussa muut pitivät minua sosiaalisesti rajoittuneena ja outona. En oikein osannut toimia koulun klikeissä. En ymmärtänyt, että Suositun Tytön kaikkia mielipiteitä täytyy kohdella jumalan sanana. Olin siis hänen kanssaan eri mieltä joistakin asioista ja sehän oli käytännössä sosiaalinen itsemurha.

Siitä alkoi pilkkaaminen ja eristäminen. Yksinolo ei oikeastaan haitannut minua, olen aina pitänyt omasta rauhasta ja tykkäänkin lukea paljon. Niinpä luin koulussa kirjoja aina välitunnilla. Kiusaajat sitten kävivät haukkumassa ja potkimassa minua. Jalkani olivat koko kutosluokan ajan jatkuvasti mustelmilla. Pääsin onneksi aivan toiselle puolelle kaupunkia yläasteelle ja siellä sain taas hyviä kavereita enkä tullut enää kiusatuksi.

Olen aina pitänyt vastenmielistä ulkonäköäni syynä, mutta nyt terapiassa on selvinnyt että olin jo kouluun mennessä kai masentunut niin osasyynä varmaan poikkeava luonnekin. Kiusaaminen jatkui 12 vuoden ajan.

Mua kiusattiin koska kerjäsin sitä. Olin näsäviisas ja puutuin jatkuvasti toisten asioihin ja mielistelin opettajia. Huomasin myös jo varhain että kiusattu saa huomiota ja myötätuntoa aikuisilta. Lopulta suorastaan kerjäsin verta nenästäni. Valitettavasti kaltaisiani on muitakin. Aina se ei mene niin että kiusattu on viaton uhri, vaan välillä onkin niin että kiusattu manipuloi muut kiusaamaan ja joutumaan hankaluuksiin. Tästä ei vain saisi puhua, koska kiusattuja ei saa syyllistää. Eikä tietenkään tavallisissa tapauksissa saakaan. Mutta silloin jos samaa tyyppiä kiusataan koulusta toiseen, pitäisi kyllä hälytyskellojen soida.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiusattiin koska kerjäsin sitä. Olin näsäviisas ja puutuin jatkuvasti toisten asioihin ja mielistelin opettajia. Huomasin myös jo varhain että kiusattu saa huomiota ja myötätuntoa aikuisilta. Lopulta suorastaan kerjäsin verta nenästäni. Valitettavasti kaltaisiani on muitakin. Aina se ei mene niin että kiusattu on viaton uhri, vaan välillä onkin niin että kiusattu manipuloi muut kiusaamaan ja joutumaan hankaluuksiin. Tästä ei vain saisi puhua, koska kiusattuja ei saa syyllistää. Eikä tietenkään tavallisissa tapauksissa saakaan. Mutta silloin jos samaa tyyppiä kiusataan koulusta toiseen, pitäisi kyllä hälytyskellojen soida.

Eli kun minua kiusattiin ala- ja yläasteella, kymppiluokalla ja ammattikoulussa, se oli siis minun syyni? Vai miksi juuri "koulusta toiseen" on se ratkaiseva hälytyskello?

Pidin koulunkäynnistä ja uusien asioiden oppimisesta, ja sain kymppejä juurikaan yrittämättä.  

Syy kiusaamiseen on ihan aina siinä kiusaajassa itsessään. Heillä itsellään on henkisiä ongelmia, joita sitten purkaavat muihin.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiusattiin koska kerjäsin sitä. Olin näsäviisas ja puutuin jatkuvasti toisten asioihin ja mielistelin opettajia. Huomasin myös jo varhain että kiusattu saa huomiota ja myötätuntoa aikuisilta. Lopulta suorastaan kerjäsin verta nenästäni. Valitettavasti kaltaisiani on muitakin. Aina se ei mene niin että kiusattu on viaton uhri, vaan välillä onkin niin että kiusattu manipuloi muut kiusaamaan ja joutumaan hankaluuksiin. Tästä ei vain saisi puhua, koska kiusattuja ei saa syyllistää. Eikä tietenkään tavallisissa tapauksissa saakaan. Mutta silloin jos samaa tyyppiä kiusataan koulusta toiseen, pitäisi kyllä hälytyskellojen soida.

Kuulostat trollilta, mutta sanon silti, että ihmiset voivat ärsyttää toisia ihmisiä eri tavoin. Silti se ei oikeuta kiusaamista, pikemminkin opettajien ja vanhempien pitäisi huolehtia siitä, että lapset oppivat sietämään erilaisuutta ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Kiusattiin koska olin niin erilainen kuin muut. Ehkä se oli heille jotain viihdettä. Lapset osaavat olla todella kusipäisiä toisilleen. Kuten aikuisetkin. Kotoa tuo huono käytös opitaan. En ole koskaan halunnut lapsia. En vieläkään ole tavallinen. Osaan kyllä pitää puoleni.

Olin sosiaalisesti kömpelö enkä osannut sovittautua porukkaa. Ei ollut suoranaista kiusaamista, muttei pyydetty mukaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiusattiin koska kerjäsin sitä. Olin näsäviisas ja puutuin jatkuvasti toisten asioihin ja mielistelin opettajia. Huomasin myös jo varhain että kiusattu saa huomiota ja myötätuntoa aikuisilta. Lopulta suorastaan kerjäsin verta nenästäni. Valitettavasti kaltaisiani on muitakin. Aina se ei mene niin että kiusattu on viaton uhri, vaan välillä onkin niin että kiusattu manipuloi muut kiusaamaan ja joutumaan hankaluuksiin. Tästä ei vain saisi puhua, koska kiusattuja ei saa syyllistää. Eikä tietenkään tavallisissa tapauksissa saakaan. Mutta silloin jos samaa tyyppiä kiusataan koulusta toiseen, pitäisi kyllä hälytyskellojen soida.

Kuulostat trollilta, mutta sanon silti, että ihmiset voivat ärsyttää toisia ihmisiä eri tavoin. Silti se ei oikeuta kiusaamista, pikemminkin opettajien ja vanhempien pitäisi huolehtia siitä, että lapset oppivat sietämään erilaisuutta ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

En ole trolli. Ja jos luit huolella, sanoin että tavallisessa tapauksessa uhrin syyllistäminen on aina väärin. Mutta tiedän, että on muitakin kaltaisiani, jotka ottavat mieluummin vastaan huomiota missä muodossa tahansa kuin jäävät huomiotta. Tietenkään se ei oikeuta kiusaamista, mutta kyllä mun tapauksessa olis ollut oleellisempaa että mä olisin saanut apua ongelmiini, kuin että mun älykkäänä ihmisenä manipuloimat kiusaajat laitettiin jälkkään ja mä hykertelin taustalla. Tätäkin tapahtuu. Oleellista olisi siis huomata, että kiusaamisen kerjääminen on olemassa oleva ilmiö ja uhri tarvitsee silloin apua.

Kiusattiin luonteeni ja ulkonäön takia. Myös opettajat osallistuivat kiusaamiseeni.

En ole vieläkään päässyt yli, vaikka siitä on jo vuosia aikaa.

En oikein tiedä. Kai kiusaaja aina syitä löytää, mutta ei se oikeuta sitä julmuutta. Ylä-asteella oli paljon erikoisempia ja 'parempia' kiusaamisen kohteita kuin minä, mutta silti jouduin kiusatuksi., kun sattui olemaan pari ilkeää poikaa samalla luokalla.

Luokan "suosituin" (eli pelottavin psykopaattityttö) oli minulle ankaran kateellinen koska olin hänen mielestään nätti. Hän veti sitten hännystelijöitään mukaan kiusaamiseen. Ennen yläastetta tuo kuvio alkoi jo murtua, koska olin myös mukava ja kiva kaveri, eikä hännystelijät kehdanneet kiusata minua enää, jolloin tämä kovis jäi yksin. Myöhemmin hän pyysi anteeksi ja sanoi olleensa todella kateellinen minulle.

Olin lihava lapsi enkä anna koskaan sitä anteeksi äidilleni.  Sen takia oon pitänyt huolen, että omat lapseni saavat säännöllisesti hyvää ruokaa. Kun syö vatsan täyteen esim. makaronilaatikkoa ja tuoresalaattia, ei enää mahdu mahaan suklaalevyä ja sipsipussia.

Ala-asteella mun kaveriani kiusattiin ja sitä kautta olin itsekin tähtäimessä.  Ylä-asteella jotkut pojat härnäsivät ja pidin heitä suurinakin kiusaajina. Sittemmin olen miettinyt, että he saattoivatkin olla ihastuneita minuun.. Mutta kukapa tietää. Silloin itsetuntoni oli niin alhaalla, etten voinut uskoa/ymmärtää, että kukaan voisi minusta pitää.  Vasta ysiluokan lopussa kun eräs tyttö kaverini sanoi, että sinähän olet tosi ihastuttava ja hän on ollut joskus minuun ihastunut, avautuivat silmäni täysin uuteen maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten kiusattua aina ohjeistetaan suhtautumaan tapahtumiin niin kuin hän olisi yksin vastuussa kaikesta. Entä se toinen osapuoli, ei oikeasti tarvitse muuttua?

Kiusaamisesta pitäisi saada sakkoja ja merkintä rikosrekisteriin.  Kovasti yritetään aina hyvän kautta kitkeä kiusaamista että "olkaa kaikki kivoja toisillenne", mutta se on täyttä pelleilyä.  Jos kiusaaminen on rajua, tulisi siitä saada sanktiota. Se olisi ainut kunnollinen syy olla kiusaamattaa vaikka kuinka mieli tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo esimerkki kertoo hyvin siitä, että kiusaamisen uhriksi saatetaan joutua aika satunnaisista syistä. Ne, jotka kiusaavat, kiusaavat joka tapauksessa jotakuta, eikä sillä todellisuudessa ole väliä, kuka se on.

Kokemuksella koulumaailmasta sanoisin myös näin: syytä ei tavallaan ole tai oikeammin se voi olla mikä vaan: olet "liian pitkä, lyhyt, laiha, pyöreä, tumma, vaalea, silmalasipäinen, hyvä koulussa, huono koulussa, hiljainen, räväkkä..." Lista on loputon. Kiusaamisen aloittaa yleensä yksi kiusaamistaipumuksen omaava, ja muut sitten kiitollisina, etteivät ole kohde tai pelosta joutua muutoin itse kohteeksi lähtevät mukaan. Siksi pitäisinkin tärkeänä puuttua kiusaajaan, sillä ilmiö kulkee hänen mukanaan, ei kiusattujen. Kiusaamisen kohdekin saattaa vaihtua lennosta, jos ensisijainen kohde ei ole paikalla.

Kiusaamiseen puuttumisesta: toivoisin kouluihin välitunneille, käytäville yms jonkinlaisia kouluisäntiä/-emäntiä, siis ei varsinaista opetushlökuntaa, jotka olisivat valvovana silmänä. Kiusaaminen tapahtuu pääosin tuntitilanteiden ulkopuolella, siis tilanteissa, joissa opettajan valvovaa silmää ei ole. Ja näitä on väistämättä paljon. Tällainen tilanne on esim. aika välitunnin loppumisen ja tunnin alkamisen välissä, jossa koululaiset ovat tiiviisti käytävällä ryhmittyneenä luokkiensa eteen ja näin ollen kiusattu on "pakotettu" olemaan kiusaajien läheisyydessä.