Miksi sinua kiusattiin? Tiesitkö "syyn"?

Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miten vähän minua kiusattiin. Vaikka minulla oli hörökorvat, harvat hampaat, huono hygienia (kiitos, vanhemmat) ja mitä vielä. Kyllä siis kiusattiin, mutta aika vähän verrattuna siihen, mitä nyt aikuisena voisi kuvitella.

Sekä pojat että tytöt kiusasivat. Olin liian laiha, ei ollut tissejä, mulla oli rillit ja tykkäsin opiskella. Lisäksi olin köyhästä perheestä, joten mun vaatteet oli "nolot", koska ei ollut varaa merkkivaatteisiin. Kyllähän kiusaaminen otti päähän, mutta olen päässyt siitä yli enkä mieti sitä enää. Mennyttä.

Jännä miten kiusattua aina ohjeistetaan suhtautumaan tapahtumiin niin kuin hän olisi yksin vastuussa kaikesta. Entä se toinen osapuoli, ei oikeasti tarvitse muuttua?

Kiusattiin koska olin saamelainen. Huudettiin ja kiusattiin koko peruskoulun ajan nimityksillä, jotka oli opittu kotoa.

Ei siihen ollut syytä muutakuin kiusaajien paha olo

Olen lyhyimpiä ja ujoimpia eli isompien oli helppo ottaa minut kohteekseen ja osoittaa muille, että ovat hurjia kovaksia, kun osaavat sortaa itseään pienempiä ja heikompia.

Isäni/veljeni sekoilivat ja minua kiusattiin niistä asioista, ulkonäkö tuma ja vaatteet ikivanhoja. Siinäpä oli syytä kerrakseen..minkäs teki kun sukuaan ei voi valita..

Minua kiusattiin koska mulla oli silmälasit, akne ja juoksin oudosti (ilmeisesti jotenkin "laukkaamalla"). En ole vieläkään varma mistä tämä juoksemisjuttu oikeasti johtui, koska olen näin aikuisiällä kysynyt siitä ihmisiltä, jotka eivät ole tienneet taustastani mutta ovat nähneet minun juoksevan. Heistä kukaan ei ole nähnyt juoksemisessani mitään outoa, paitsi jotkut ovat sanoneet, että juoksen hitaasti, mikä on totta. Toisaalta silloin kouluaikoina muutama kaveri, jotka eivät koskaan mua siis kiusanneet, sanoivat että juoksen vähän laukka-askelin. Yksikään liikunnan opettaja ei ole koskaan tällaisesta sen enempää minulle kuin vanhemmillenikaan mitään maininnut.

Kiusaajat olivat sekä tyttöjä että poikia ja kiusaamista oli koko peruskoulun ajan. Eniten luokilla 5-9.

T: "heppa" (ne jotka tunnistaa, saavat tunnistaa. En kanna kaunaa.)

Luokan kingi otti minut silmätikukseen ja kiusasi vuosikausia, en lopulta enää uskaltanut mennä kouluun. Vanhemmat eivät pitäneet kiusaamista kovin vakavana eivätkä antaneet vaihtaa koulua. Yläasteella haukkuminen muuttui käsiksi käymiseksi ja seksuaaliseksi ahdisteluksi ja sanotaan nyt vaikka että pakottamiseksi seksuaaliseen tekoon. Väkivalta päättyi kun kiusaaja perheineen kuoli Thaimaassa jouluna 2004.

Minua kiusattiin koulussa 60-luvulla, koska asuin mummon ja papan kanssa eikä heillä ollut varaa ostaa niitä hienoimpia vaatteita. Isä ja äiti olivat eronneet eikä kumpikaan heistä paljoa minusta välittänyt.

Tuo aika on jättänyt jäljet elämääni vielä näin yli 6-kymppisenä. Omat lapseni yritin kasvattaa niin, että heillä olisi hyvä itsetunto ja olen siinä onnistunutkin.

En tiedä syytä.

Vierailija kirjoitti:

Olin aina luokan lyhin, vielä kuudennella luokallakin taisin olla 146 cm pitkä. En omistanut tissejä enkä edes topattuja rintaliivejä. Olin myös syvällisistä asioista kiinnostunut tyttö, joka oli taitava ja menestyvä koulussa. Tietenkin olin silloin hikari ja nörtti ja ties mitä.

Minua kiusasivat luokan suosituimmat tytöt, "hyvistä perheistä" tulevat prinsessat, jotka ne hymytyttöpalkinnotkin saivat.

Tuohon toiseen ketjuun viitaten, yksi on lentoemäntä, eronnut miehestään ja lapsia.

Toinen on lukenut kauppatieteitä ja on töissä jossakin Prismassa yms. Jäänyt kiinni työpaikkakiusaamisesta.

Kolmas kiusaaja sai vahinkolapsen 17-vuotiaana, on nyt jossakin tarjoilijana tms.

+ Minä olen psykologi.

Kuulostat katkeralta ja olet stalkannut ex-kiusaajiasi. Psykologina sinulla luulisi olevan työkaluja työstää asioita ja päästää irti menneestä.

Kateus. Vanhempani olivat suht varakkaita ja sain merkkivaatteita. Toisaalta kotona oli suht tiukat säännöt enkä saanut tehdä ihan kaikkea mitä muut ja vietin paljon aikaa vanhempien & sisarusten kanssa. Esimerkiksi haukuttiin lapselliseksi kun käytiin iskän kanssa uimarannalla. Oli myös paljon harrastuksia, joten ei jäänyt aikaa hengailla porukoissa eikö sitten enää kukaan kysellytkään.Lisäksi rillit. Eipä siinä muuta tarvittu. Yläaste meni pilalle kiusaajien takia ja osa lukiostakin.

Vierailija kirjoitti:

Olin aina luokan lyhin, vielä kuudennella luokallakin taisin olla 146 cm pitkä. En omistanut tissejä enkä edes topattuja rintaliivejä. Olin myös syvällisistä asioista kiinnostunut tyttö, joka oli taitava ja menestyvä koulussa. Tietenkin olin silloin hikari ja nörtti ja ties mitä.

Minua kiusasivat luokan suosituimmat tytöt, "hyvistä perheistä" tulevat prinsessat, jotka ne hymytyttöpalkinnotkin saivat.

Tuohon toiseen ketjuun viitaten, yksi on lentoemäntä, eronnut miehestään ja lapsia.

Toinen on lukenut kauppatieteitä ja on töissä jossakin Prismassa yms. Jäänyt kiinni työpaikkakiusaamisesta.

Kolmas kiusaaja sai vahinkolapsen 17-vuotiaana, on nyt jossakin tarjoilijana tms.

+ Minä olen psykologi.

Olet aika outo psykologi, kun ikään kuin herkuttelet sillä, miten noilla kiusaajillasi on mennyt huonosti. Ammattietiikkasi ei ole kunnossa. 

Mä vaan muistan! Joku muusikko, sitä en muista heh. Oli mennyt pokkaamaan kultalevyn jostakin musiikistaan, niin vastassa oli ollut SE! PAHIN! KIUSAAJA! Olipa kiusaaja pokkuroinut ja ollut mielinkielin. Kiusattu oli ollut että Niin? Ei kuitenkaan ollut sillä kultalevyllä tökkinyt kiusaajaa!

MUn nuorta kiusattiin yläasteella. Ei kiusaajat enää kiusaa, nuori on hyvässä asemassa hyvässä firmassa, osa kiusaajista tenukeppeinä torilla. Se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kateus. Vanhempani olivat suht varakkaita ja sain merkkivaatteita. Toisaalta kotona oli suht tiukat säännöt enkä saanut tehdä ihan kaikkea mitä muut ja vietin paljon aikaa vanhempien & sisarusten kanssa. Esimerkiksi haukuttiin lapselliseksi kun käytiin iskän kanssa uimarannalla. Oli myös paljon harrastuksia, joten ei jäänyt aikaa hengailla porukoissa eikö sitten enää kukaan kysellytkään.Lisäksi rillit. Eipä siinä muuta tarvittu. Yläaste meni pilalle kiusaajien takia ja osa lukiostakin.

Tähän vielä lisänä. Puolustin myös toista kiusattua ja siitäkös ne kiusaajat vain yltyivät kiusaamaan enemmän :( onneksi olen päässyt yli ja nykyisin on ihanat ystävät ja töissä ei ole kiusattu.

Minä olin lihava lapsi ja huonosta perheestä. Silti minua ei koskaan kiusattu. En vaan suostunut uhriksi, olin sosiaalinen ja tulin toimeen ihmisten kanssa. Jotakin huutelua saattoi olla tuntemattomilta, mutta en masentunut niistä. Nekin oli ohimeneviä hetkiä, pääasiassa sain olla kyllä ihan rauhassa. Lukiossa sitten hoikistuin ja olen pärjännyt elämässäni mukavasti. 

Minua kiusattiin koko ala- asteen ja yläasteen ajan, luokkani pojat kiusasivat, siis osa heistä. Olin ujo ja hiljainen enkä osannut/ uskaltanut pitää puoliani -> helppo kohde. En ole koskaan keksinyt muita syitä.

Kiusaajat lähtivät amikseen ja itse sekä suurin osa luokasta lukioon. Elämäni parani hetkessä, muutuin vapautuneemmaksi, pystyin olemaan koulussakin oma itseni, sain uusia kavereita ja ekan poikaystävän.

Tämä 90- luvulla pikkupaikkakunnalla.

Varmaankin olin liian hiljainen, kiltti ja erilainen. Helppo kohde siis.

Ne ajat opettivat kuitenkin "lukemaan" ihmisiä, vaikka eivät edes puhuisi.

Siitä on ollut ja on hyötyä nykyisessä ammatissani.

Pojat kiusasivat, varmaan koska olin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä tyttö. Tönivät, löivät, varastivat tavaroita kun olin kirjoittamassa vastauksia taululle. Huutelivat perään kaikenlaista. Yläasteella asia paheni ja jätin koulun kesken, kun en saanut apua vaikka pyysin opettajilta ja vanhempiani ei uskottu.

Myöhemmin kävin koulun loppuun ja lukion iltakouluna aikuisopiskelijan ja voin sanoa että 1. Kerran pidin koulusta ja valmistuin hyvin numeroin, kun pystyi keskittymään kun kukaan ei ollu lyömässä koko ajan.