Synnytin täysin luomusti

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 22:56"]

Näyttää kyllä pahasti siltä että jotkut ovat katkeranoloisia niille jotka synnyttäneet luomusti! Ihan hassua, miksi vetäisi itseensä lääkeaineita jos niitä ei tarvitse, sehän olisi silkkaa hölmöyttä!

Olen myös synnyttänyt luomusti, hyvin ja helposti sujuivat ja olen siitä ylpeä!

Jos joku toinen synnyttää täydessä pöhnässä ja huutaa ja meuhkaa eikä kestä mahdollisia kipujansa, so what, olkoon siitä ylpeä myös!

[/quote]

Veikkaan että aika harva vetää synnytyksessä lääkeaineita jos ei koe niitä tarvitsevansa - tai etenkään jos kokee niistä olevan jotain haittaa. Normaalia kivunlievitystä käyttävät eivät ole täydessä pöhnässä synnytyksessä ja eiköhän ne luomut huuda ja meuhkaa ihan ihan yhtälailla.  Ole rauhassa ylpeä synnytyksestäsi - ja anna muidenkin olla. Sinä olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin. Peace! :)

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 22:56"]

Näyttää kyllä pahasti siltä että jotkut ovat katkeranoloisia niille jotka synnyttäneet luomusti! Ihan hassua, miksi vetäisi itseensä lääkeaineita jos niitä ei tarvitse, sehän olisi silkkaa hölmöyttä!

Olen myös synnyttänyt luomusti, hyvin ja helposti sujuivat ja olen siitä ylpeä!

Jos joku toinen synnyttää täydessä pöhnässä ja huutaa ja meuhkaa eikä kestä mahdollisia kipujansa, so what, olkoon siitä ylpeä myös!

[/quote]

Minä kyllä olen katskera siitä, etten päässyt äidiksi siitä luomuilusta huolimatta.

t.93

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 20:42"]

Kuten meidän teiniangsti sanoisi: Haluatko mitalin?

Kyllä synnytin luomusti mutta miksi pitäisi keulia sillä ja avata aiheesta uusi keskustelu? Oletko nyt yliäiti?

[/quote]

En halua mitalia, mutta minä olen (tai olin) iloinen ja ylpeä itsestäni, kun luomuna synnytin. Tosin siellä sairaalassa. Eikä tietenkään edes kaikkeen voi itse vaikuttaa, kalvojen puhkaisukaan ei ole luomua jne. 

-nelonen-

[/quote]Ei tullut luomuna saunan pesuhuoneessa vaan sektiolla mutta tämä 43 v ei tarvinnut hedelmällisyyshoitoja eli ihan luomuna pantiin alulle.

[/quote]olin ylpeä kun sain sektiolla terveen vauvan 44 vuotiaana.

Mä oon synnyttänyt toistaiseksi ainoan lapseni ilman epiduraalia tai mitään muutakaan kivunlievitystä, vauva yli 4kg ja synnytys kesti n. 17h, ponnistusvaihe yli tunnin. Tikattaessa sain puudutuksen ja se oli silti koko synnytyksen kivuliain ja pahin vaihe, sattui vietävästi puudutteesta huolimatta.

Vaikka oli rankka kokemus, en silti ylpeilisi, koska mun kivut ei olleet synnyttaessa missään vaih sitä luokkaa et tuntuu kuin taju menisi, toisin kuin monilla muilla joiden kans oon jutellut. Ja ihmiset sietaa erilaista kipua eri tavoin. Mä pyörryin melkein kivusta kun mun isovarpaan ja pikkuvarpaan kynttä korjattiin leikkauksella. Paljon pahempi mulle k synnytys. Kokemusten vertailu on vaikeaa samoin kuin laittaa ihmisiä jotenkin urhoollisuusjärjestykseen...

Mä en muuten edes huutanu.. Enkä koe olevani kuitenkaan kummempi äiti kuin hän, joka on halunnut kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja mahdollisesti synnyttänyt (jopa suunnitellulla) sektiolla.

Se seiskan synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä odottava..

Äidit asettavat synnytykselle erilaisia tavoitteita. Toisille tärkeää on synnyttää ilman kipulääkkeiden apua, toisille synnytystavalla ei ole väliä kunhan lopputuloksena on terve lapsi.

Luomut pitävät synnytyksen onnistumisen mittarina sitä että äiti ei ole ottanut vastaan lääkkeellistä kivunlievitystä - ja puhuvat luomusynnytyksestään isona saavutuksena. Synnytys jossa lääkkeillä on helpotettu äidin oloa, on monelle heistä jotenkin vähemmän onnistunut synnytys, vaikka kyse olisi jonkun aivan muun äidin synnytyksestä. Epiduraalia synnytyksessä saanut äiti on kuitenkin pääsääntöisesti aivan yhtä onnellinen synnytyksestään ja sen lopputuloksesta kuin luomukin. Älkää vähätelkö sitä!

Aplodit kaikille luomuille jotka saitte synnytykseltä sen mitä halusitte - ja yhtä isot aplodit kaikille epiduuralia saaneille ja sektiolla synnyttäneille jotka olette lopputuloksesta tyytyväisiä! :)

Ekan synnytin epiduraalilla ja toisen spinaalilla.. Ennen ekaa ajattelin että voisin yrittää ilman kivunlievitystä. Huomasin kuitenkin sitten etten jaksanut valvotun yön jälkeen ja kauheiden kipujen jälkeen että en kestä enää yhtään. Itkin ja tärisin hysteerisesti supistusten välillä. Synnytys ei edes edennyt! Sitten puhkaistiin kalvot ja luvattiin et epiduraali tulee..paskat, sitä jouduin odottamaan monta tuntia. Eikä synnytys edistynyt. Mietin supistuksissa, että jos löytäisin terän niin viiltäisin ranteet auki. Pelottavaa, mutta olisin sen tehnyt :o enkä ikinä ole sellaista miettinyt. Koskaan. Sitten kun se epiduraali vihdoin tuli, tuntui käsittämättömän hyvältä. Kuin taivas olisi auennut! Niin aukes kohdunsuukin ja 20min päästä lapsi syntyi. Synnytys ei edennyt koska olin niin pahassa tilassa ja jännitin jokaista lihasta. Ponnistus oli nopea.

Toisessa synnytyksesä painotin heti että haluan puudutuksen. Alkuun supistukset oli lieviä ja sain jonkun piikin takapuoleen ja tuntui kuin olis ollu laivassa, keinutti. Lopulta alkoi tuntua tukalalta ja salissa puhkaistiin kalvot ja heti spinaali. Kätilö meinas et menee pari tuntia mutta mä tiesin ettei kauaa.. Muutama vahva supistus ja sai ponnistaa. Tämä ponnistus oli vielä lyhyempi kuin edellisellä kerralla. Synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis! Ei väsyä eikä sitä sietämätöntä kipua! Tosin spinaali vei ponnistamusen tarpeen, toisin kuin epiduraali. Mutta supistukset tuntui rajuina rutistuksina ja silloin ponnistelin.. Muutamassa minuutissa vauva tulikin ulos.

Aihe on mielenkiintoinen. Äitini kertoi kahdesta synnytyksestään, että supistukset olivat vain hieman epämiellyttäviä. Mun kokemukset jotain ihan muuta. Että kyllä se kuulkaas on niin että kipukokemukset ovat erilaisia! Sitten jotkut sanoo että mies hieroi ja se auttoi. Mä en kestänyt yhtään hentoakaan kosketusta supistuksen aikana, enkä todellakaan mitään hierontaa.. Mulla ei kyllä muutenkaan tunnu supistukset selässä, vaan mahassa.

Nyt kuumeillaan kolmatta. Viime synnytyksestä jäi niin mukava fiilis että tässä ihan odottaa, josko sinne vielä pääsis :) ekalla kertaa olin niin väsyny ja järkyttyny ettei kiinnostanu koko vauva eikä mikää. Masennuin myös. Väitän myös tämän johtuneen synnytyksestä..menetin myös paljon verta. Tokalla kertaa tunnelma oli jotain muuta. Ehdottomasti haluan puudutukset jatkossakin! Väitän että tuo stressi vaikutti aikanaan esikoiseenkin ja olikin tosi itkuinen. Vaikka en siis luomuma synnyttänyt. Niin ja molemmat oli täyden kympin vauvat!

Kyllä, pärjäsin ilman minkäänlaista kivunlievitystä ja olen ylpeä siitä!

Ekassa oli epiduraali. Toka meni "luomuna". Luomuna, koska oli niin helppo. Tosiasiassahan se "helppo synnytys" on myös iso ja kivulias ponnistus. Mutta vaikea synnytys on taas ihan helevet*n saatan*n vit*n vaikea. Eroa on kuin yöllä ja päivällä.

Katkeruutta ei varmaan aiheuta kellekään se, että joku toinen on synnyttänyt luomuna tai "luomuna". Katkeruutta voi aiheuttaa se, että tämä luomusynnyttäjä pitää luomusynnytystä täysin omana ansionaan, eikä suostu myöntämään, että se oma luomusynnytys oli todennäköisesti alusta loppuun paljon helpompi kuin sen toisen "epäonnistunut" lääkkeellinen synnytys. Tällainen ylimielisyys on useimpien mielestä loukkaavaa.

Haluutsä paraatin ton pihalle

Mina maksoin monta tuhatta dollaria siita, etta minulle tehtiin sektio nukutuksessa. Myos sain vahvoja kipulaakkeita sektion jalkeen. Niin erilaisia me olemme ja hyvaksytaan se!! :)

Saanks mäkin mitalin hyvästä yrityksestä :D? Menin 9 cm asti ammeen, aquarakkuloiden ja jumppapallon voimalla mutta sit päädyin epiduraaliin kun vauva ei vaan laskeutunut tarpeeksi alas ja viimeistä senttiä auki ei vaan saatu. Syynä hirveä iskiaskipu selässä, joka ilmeisesti kramppasi selän lihakset niin, ettei vauva päässyt oikeaan asentoon. Epi rentoutti ja päästiin ponnistamaan, muuten edessä olisi ollut sektio.

No saanko minä edes sympatiaa? Olisin halunnut epiduraalin ja kaikki mahdolliset mömmöt, mutta en saanut mitään, koska lähetettiin synnäriltä takas kotiin ja vauva ehti melkein syntyä ennen kun päästiin takas sairaalaan! Kivut oli ihan helvetilliset, hourailin tajunnan rajamailla ja traumat jäi! Kaiken lisäks mies panikoi niin et jouduin ton kaiken keskellä tsemppaamaan sitäkin että pystyy viemään mut takas sairaalaan (johon saavuttaessa olin 10 cm auki ja vauvan pää näkyi jo)...

4 synnytystä - vain ilokaasua apuna. Eipä tuossa mitään ihmeellistä. Mielummin synnytän kuin menen hammaslääkäriin ilman puudutusta.

Synnytysten kesto 10h, 80 min, 75min ja 42 min

Kannustan kokeilemaan ilman epiduraaleja yms! Vauva on virkeämpi kun ei ole kaiken maailman mömmöillä täyteen pumpattu! Miettikää lastanne, eikö hän ansaitse parhaan mahdollisen alun elämälle?

2 lasta ilman kemiallisia kivunlievityksiä.. kauratyyny riittää! Ja olin 22v nuori äiti..

Huoh, synnytys varmasti tuntuu isolta jutulta, ainakin siinä hetkessä, ja onhan se naisen elimistölle valtava kokemus. Mutta vanhemmuuden kannalta sillä hyvin harvoin on mitään merkitystä - vaikka synnytys kestäisi viikon, se olisi lyhyt aika verrattuna loppuiän kestävään vanhemmuuteen. Joten ehkä tästä ei kannattaisi tehdä mitään "hyvän äitiyden" mittaria??

Itse olen synnyttänyt kolmesti ilman mitään kivunlievitystä ja kerran jouduttiin tikkaamaan ja silloin oli puudute siinä. Näihin luomusynnytyksiin on tasan kaksi syytä:

1) synnytysten kesto, siis kaikkien neljän yhteensä, on alle 12 tuntia

2) mulla on niin korkea kipukynnys, että siitä on itselleni pikemminkin haittaa kuin hyötyä (kivun tarkoitushan on suojella ihmistä!). Mä olen mm. murtanut käteni ja mennyt viikon päästä lääkäriin, kun turvotus ei alkanut laskea - ei mulla siitä murtumasta sinällään sen ihmeempää kipua tullut. Kerran repeytyi nilkasta nivelsiteet niin, että ne piti leikata ja silloinkin menin lopulta lääkäriin vain siksi, kun nilkka tuntui lonksuvan.

Joten ei, mulla ei itselläni ole mitään sankaritarinoita kerrottavana eikä toisaalta mitään kauhukertomuksiakaan venyneistä synnytyksistä. Mulla se meni näin, ja se siitä. Kohta on kaikki lapset aikuisia, täyspäisiä, töissäkäyviä, ja sitten mä aion pikkuisen röyhistää rintaani :)

kaksi kolmesta ilman mitään kivunlievitystä, yksi epiduraalin kanssa. Mulle nää kaksi luomua oli paljon helpompia kun tämä epiduraalin kanssa syntynyt.

synnyttäminen on vittumaista hommaa

No eka meni muuten luomusti, mutta ompeluvaiheessa puudutettiin. Toka meni sitten täysin luomusti ja samoin kolmas, ei tullut repeämiäkään, niin ei tarvinnut ommella. Kolmannen jälkeen oli kyllä pakko ottaa pari kertaa särkylääkettä, kun jälkisupistukset oli aivan hirveitä, ei olisi tullut imettämisestä muuten mitään.

Ihan oli oma valinta, ja mun kohdalla se oli oikea valinta. Muut tehköön miten tykkää. Paljon olen tästä moitetta saanut ja kuulla että mikä luulen olevani kun ei apu kelvannut yms. Mulle tää vaan sopi, halusin tuntea koko jutun ja niin pöljältä kuin se kuulostaakin, niin sain näistä aivan valtavasti itseluottamusta, oli mahtavaa tuntea miten tilanne pysyi kivusta huolimatta omassa hallussani. Onneksi sattui hyvät kätilöt, jotka ymmärsivät mitä haluan. Ja sen, että sairaalaan menin synnyttämään siksi, että jos jokin menee vikaan, on apu lähellä. Eli en mitenkään ylenkatso sitä apua, jonka he ja lääkärit voivat hätätilanteessa antaa, mutta minusta synnytys on luonnollinen tapahtuma, eikä yleensä kaipaa mitään väliintuloa, vain avustajaa ja tarkkailijaa.

Se kipu oli mun mielestä niin erilaista kuin vaikka hammaslääkärissä, jossa otan puudutuksen jos jotain isompaa tehdään. Tiesin, että kipu loppuu ja tiesin, että homma etenee. Sain liikkua ja olla ammeessa yms. joten ei se niin kamala kipu ollut, kävely helpotti tosi paljon ja myös nopeutti avautumista. Mieheni teki mulle välillä rentouttavaa vyöhyketerapiaa, jonka varta vastan opetteli synnytystä varten ja se auttoi myös paljon.

Vaatii etukäteen paneutumista ja suunnitelman tekemistä ja päätöstä, että pysyy siinä. Minusta synnytys kannattaa nimenomaan suunnitella, vaikka muuta yleensä sanotaan. Mutta itselleen pitää olla myös lempeä. Minä sanoin sairaalaan mennessä, että minulle ei saa tarjota mitään kivunlievitystä, pyydän jos tarvitsen. Eli jätin oven pikkuriikkisen raolleen siihenkin suuntaan, että jos kivut ovat sietämättömät, voin ottaa lievitystä, ei se ole maailmanloppu. Ja se tietysti oli selvää, että kätilö muuten harkitsee tilanteen, siis jos tulee joku ongelma. Lääkäriä en nähnyt yhdessäkään synnytyksessä ja ihan vain siksi, että ei ollut tarvetta.

Olen onnellinen, että kaikki meni niinkuin toivoin ja uskoin. Ja ymmärrän niitä, joilla asiat mene yhtä hyvin. Pääasiahan on, että äiti ja lapsi selviytyvät hyvin synnytyksestä!

Kyllä minäkin synnytykseni suunnittelin, hankin Synnytä rentouuneena -kasetin ja harjoittelin, synnytyksessä pyrin käyttämään myös liikkeitä apuna jne. Kaikki meni päin helvettiä, sain mm. niin pahan kipushokin kalvojen puhkaisemisen jälkeen että muisti meni.