Pahimmat pettymyksesi työnhaussa?

Työskentelen alalla, jolla on kova pula keikkatyöntekijöistä, eli henkilöistä jotka pystyvät parin tunnin varoitusajalla tekemään päivän tai parin sairaslomasijaisuuksia. Vastavalmistuneena kävin useissa työhaastatteluissa, joissa haettiin vakituista työntekijää tai pitkäaikaista sijaista. Työhaastattelut sujuivat aina loistavasti, minulle suorastaan myytiin työpaikkaa ja puhuttiin että "sitten kun olet täällä töissä". Kuitenkin aina ilmoitettiin, että valitettavasti et saanut tätä vakipaikkaa, mutta haluaisitko tulla meille keikkalaiseksi? Tuli mielikuva, että mitään vakipaikkaa ei koskaan ole ollutkaan tai ainakaan minua ei ole siihen vakavissaan harkittu, vaan tuo on ollut ainoastaan keino rekrytoida lisää keikkalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Jumalattoman ruljanssin ja testien jälkeen  asiantuntijahakuun profiloitunut headhunterfirma päätyi suosittelemaan minua tehtävään.  Meni viikko ja täysi hiljaisuus, otin yhteyttä lomailevaan konsulttiin ja hän alkoi selvittelemään tilannetta. Kävi ilmi, että samaisena päivänä asiakasyritys olikin muotoillut ja allekirjoittanut sopimuksen toisen hakijan kanssa. Ei vain tullut mieleen ilmoittaa minulle tai konsultille, että ovat päätyneet toiseen henkilöön. Sanomattakin selvää, että olen myös kiitollinen etten ole päätynyt tuollaiseen yrityskulttuuriiin töihin. 

Niin..neljä haastattelua ja jokaisessa jaksettiin jämähtää jankkaamaan miten perhe pärjää jos asun viikot  muualla. Mahtoiko mieshakijat törmätä samaan problematiikkaan? Tuskin. 

Vierailija kirjoitti:

No pari kertaa se kun on päässyt haastatteluun ja sitten tulee se, että emme tällä kertaa valinneet sinua. Pahin oli viimeisin kun mulle sanottiin että olen liian koulutettu kyseiseen tehtävään ja luultavasti vaihtaisin paikkaa pian, kyseinen tehtävä olisi minulle vain tie eteenpäin. Okei, olen koulutettu mutta kyllä silti ihan vakavissani hain kyseistä paikkaa. Anteeksi että tähtäsin teidän mielestä liian matalalle ja en kyllä ole mikään kiipijä enkä antanut itsestäni sellaista kuvaa. Kyseessä oli iso yritys/organisaatio ja kyseinen paikka olisi ollut täydellinen minulle. Mutta ei sitten. Luultavasti halusivat jonkun nuoremman jota on helpompi kyykyttää. 

Aivan sama kokemus itselläni, perusteluna että en tullut valituksi koska en varmasti viihtyisi pitkään tässä tehtävässä ,koska olet tehnyt sitä ja tätä...,eikä tämä varmasti riitä sinulle kovin pitkää. Haastattelussa oli mukana jo samaisella osastolla työskentelevä henkilö joka mulkoili minua koko haastattelun ajan. Ei varmasti halunnut minua kollegakseen vaikka haastattelijan kanssa juttu luisti.

Vierailija kirjoitti:

Olin haastattelussa joka sujuikin mallikkaasti. Keskusteltiin jo millä työvuorolla alottaisin ja miten perhdytys etenisi. Haastattelijana toimi työpaikan esimies ja hän neuvoi seuraavana päivänä menemään työhöntulotarkastukseen ja oli jo sopparit esillä. Sitten hän piti pienen miettimistauon ja pohti ääneen, että mahtaisinko tulla juttuun muiden työntekijöiden kanssa kun olin niin paljon vanhempi kuin ne muut ja kysyikin miten tulen nuorten kanssa toimeen. Sanoin että hyviin ystäviini lukeutuu saman ikäisiä kuin nämä muut työntekijät oli. Hän kuitenkin sanoi, että miettii vielä yön yli eikä sit ikinä hänestä mitään kuulunutkaan. Olin 30 vuotias ja nämä muut työntekijät 25-27 vuotiaita. Haastattelija itse oli +-40v

Oho. Hakikohan salaa itselleen seuraa? Vastauksesi nuoremmista siis "väärä" hänelle.

Työnantajan roolissa olleena voin sanoa, että minä olen etsinyt tiimiini yleensä sopivaa, en ylikoulutettua, en komeaa/nättiä, en pisintä/lyhintä työhistoriaa, en hiirulaista (koska asiakaspalvelu), en dominoivaa (draama), en tatuoitua, en vaalenapunatukkaista, enkä mitää muutakaan poikkeavakäytöksistä tai erikoista. Lisäksi sivuun menee ne, joilla ei ole kunnon IT-taitoja, eivät osaa tehdä CV:tä tai eivät hallitse tunteitaan. Tämä tunteettomuus ei ole se juttu, mutta se, että jos asiakas sanoo jotain ikävää, niin ei olla heti itkemässä. He kuluttavat suunnattomasti energiaa ja heille puhuminen on oltava jotain vaaleanpunaisen ja sydänten väliltä. Tatuoituja en huoli, koska ne eivät ole asiakaskuntamme suosituslistalla. Vaaleanpunatukkaiset eivät myöskään täytä siistin ulkomuodon kriteereitä, se nyt (sori) vaan on mauton. Ikä ei ole koskaan ongelma, vaan se, onko henkilö kaavoihin kangistunut vai avoin uusille asioille. Se asenne näkyy jo hakemuksesta ja vaatetuksesta. Onko cv kenties nuorekkaan pirtsakka vai  Sitten, jos henkilöllä muuten on hyvä cv, mutta hakukaavakkeen täyttö takkuaa tai siitä tulee kysymyksiä sähköpostiin, niin varmasti vain jää kutsumatta. Kyllä tänä päivänä ihan netin perusasioitten pitäisi olla kunnossa. "En saa tulostintani toimimaan, en saa liitettä lähetettyä" on varma hylky, jos kaikki muut on sen osanneet. Miksi ottaa IT-osaamaton, kuun osaajia on valmiiksi? Työ kuitenkin vaatii koneen käytön osaamista. Assistenttini yleensä pistää hakemukset 2 pinoon ja nämä em. kriteerit pitää täyttyä, jotta pääsee edes työpöydälleni. 

Jos sitten vastaisi itse kysymykseen. Hain yhteen paikkaan ja pääsin todella korkealle. Olin 3 parhaan joukossa ja meitä oli lisäkseni 2 miestä, joista toinen valittiin. Jälkeen päin kyselin haustani palautetta ja minulle vastattiin, että valittu henkilö oli paljon aktiivisempi haastattelujen jälkeen ja kiinnostuneempi työpaikasta. Minulle nimen omaan painotettiin, että HE ovat sitten yhteydessä, että ei kannata olla yhteyksissä, koska päättäjät ovat kiireisiä. Minä ja tämä toinen rannalle jäänyt mies sitten vaihdettiin kuulumisia ja tälle miehelle oli myös sanottu noin. Se jäi epäselväksi, että oliko tuolle valitullekin sanottu niin, mutta pettymyt oli suuri. 

Petyin kerran myös yhteen toiseen hakuun. Näin vaivaa esivalmisteluun ja firmaan tutustumiseen ja soitin yhteyshenkilölle pitkän puhelun. Hakutekstin ja välitysfirman mukaan olin hyvä kandidaatti. Niimpä kulutin aikaa ja vaivaa ihan kaikkeen, kunnes haastattelussa kertoivatkin etsivänsä ihan erilaista henkilöä. En päässyt, mutta jälkeen päin kyselin välitysfirmasta, miksi näin, niin kertoi, että heillekin se tuli yllätyksenä. Ko. paikka on sittemmin ollut toistamiseen avoinna, mutten hakenut enää.

Luulisi sen olevan että jää paikka saamatta vaikka haastattelussa lupaillaan kauniita asioita, mutta ei!

Sen sijaan eräässä työpaikkailmoituksessa kehuttiin hommaa ja lupailtiin tuottavaa ja mukavaa myyntityötä hyvässä porukassa hyvien yhteyksien päässä. Ensin tilaisuudessa kuunneltiin jonkun tunnin verran paasausta firman tuotteista ja niiden erinomaisuudesta, kunnes lopulta homman peli olikin että pitää ottaa ko. firman kautta iso laina millä kustannetaan sopivasti varusteltu auto ja kaikki muut sälät päälle ja sitten kierrellä pitkin Suomea myymässä niitä ovelta ovelle.

Firma oli Securitas ja tuote kodin hälytyslaitteet. Hyvien yhteyksien päässä sijainnut konttori oli firman pääpulju, jossa ei tietenkään aikaa vietetty lainkaan. Kyllä sapetti tuollainen kusetus.

Voi h**vetti. Olen kiristellyt hampaitani kolme päivää sen vuoksi, ettei minua valittu virkaan, joka oli keväällä haussa määräaikaisena. Juuri nyt tajusin, että virkahan oli nyt avoinna vain muodon vuoksi ja minä näin hirveästi vaivaa hakemuksen eteen. Taas.

tää oli mielenkiintoinen ketju, löytyiskö lisää tarinoita?

nettihakemus--->ryhmähaastattelu---->yksilöhaastattelu------>koko päivän kestävät soveltuvuusarvioinnit/psykologi------> melko kattavat terveystarkastukset. Ilmoitettiin että tulin valituksi koulutukseen ja töihin. Sitten koko kurssi peruttiin taloudellisista syistä. Onneksi muutaman vuoden kuluttua uusi haku ja sitten natsasi. Ja ihan duunarihommiin.

Vierailija kirjoitti:

Kelpasin kyllä sijaiseksi, sain vain kiitosta ja kehuja silloin, koskaan en kuitenkaan kelvannut vakkariksi, vaikka hain monta kertaa. Koulutus ja työkokemus siis ihan turhaan hankittu ja siinä samalla yli viisi vuotta viemäristä alas.

Jos olet ahkera ja mukava ihminen, saat vakipaikan. Jos olet joustava, liian joustava, aina, kaikessa, sinut pidetään "ainavalmiina tuuraajana". Tämän opin kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Hain vuokratyöfirman kautta postinjakajan osa-aikaista hommaa, palkka ja työajat sekä alue oli tosi surkeat, ja minä kuitenkin jo töissäkäyvä ihan normaali-ihminen (lähihoitajana, myös toinen ammatti opiskeltuna).

Olin ihan varma että heittämällä saan työn jos vaan haluan, koska kuka tuollaista noilla ehdoilla huolisi.

En päässyt hommaan. 😯

Tämä on aina yhtä huvittavaa. "Minä olen töissä, haen lisätöitä, normaali kunnon ihminen, ihan varmasti kelpaan". Jep, viimein valkenee tyhmemmällekin että vaikka kaikkea tuota olet ja enemmänkin, ei ne ovet vaan aukene joka kerta. Hyvä herätys työssäkäyvälle, tällaista on työttömänä työnhakijana. 

Kaksi pahaa pettymystä: ensimmäinen pakkohaku huonekaluja myyvään yritykseen. En halunnut työtä. Soittivat että tekevät puhelinhaastattelun. Esitin yli-innokasta ekstroverttiä. Päädyin toiseen puhelinhaastatteluun. Sitten paikan päälle haastatteluun. Edelleen en työtä halunnut mutta en voinut sanoa että ei kiinnosta koska olisivat varmasti ilmiantaneet työkkärille. HR oli sitten niin vastenmielinen nainen että vaihdoin taktiikkaa ja esitin tosi jyrkkää asennetta ja se tepsi. Soittivat perään, ihme kyllä, sanoin että ei haittaa vaikken paikkaa saanut, olen opiskelemassa. Pettymys oli siis se että jouduin haastatteluun.

Toinen pettymys: sain työpaikan jota en halunnut. Ensin kuukauden pesti, ajattelin että meneehän se vaikka pimeässä kaivossa. Sitten tarjottiin lisäpätkiä joista en voinut kieltäytyä koska ei ollut mitään muuta tarjolla. Meni reilut kaksi vuotta siellä kituen, inhosin jokaista päivää.

Suurin pettymys on tietysti ollut se, että en ole onnistunut koskaan mitään palkkatyötä saamaan. En siis ole ollut elämässäni päivääkään palkkatöissä. Virallisesti olen työtön, mutta käytännössä vanhan, sairaan ja vihaisen sukulaiseni kotiorja ja avustaja, joka hoitaa kaikki asiat. En työllisty koskaan ja toivon pääseväni eläkkeelle vaivojeni ja ongelmieni takia. Kärsin siis mm. mielenterveysongelmista.

Eipä ne yrittäjät tai rekrytoijat koskaan kerro rehellisesti miksi jotain ihmistä ei valittu työhön.

Ikävin fiilis oli päästä haastatteluun ja haastattelun aikana käsittää, että oli ihan turha reissu. Rehtori ei kysynyt minulta mitään vaan esitelmöi suut ja silmät täyteen, niin että oli mahdoton sanoa väliin mitään. Oli ihan selvää, että ei kiinnostanut ja valinta oli jo tehty. Näistä jää typerä ja höynäytetty olo. Yrittäisivät edes esittää normaalia keskustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Jumalattoman ruljanssin ja testien jälkeen  asiantuntijahakuun profiloitunut headhunterfirma päätyi suosittelemaan minua tehtävään.  Meni viikko ja täysi hiljaisuus, otin yhteyttä lomailevaan konsulttiin ja hän alkoi selvittelemään tilannetta. Kävi ilmi, että samaisena päivänä asiakasyritys olikin muotoillut ja allekirjoittanut sopimuksen toisen hakijan kanssa. Ei vain tullut mieleen ilmoittaa minulle tai konsultille, että ovat päätyneet toiseen henkilöön. Sanomattakin selvää, että olen myös kiitollinen etten ole päätynyt tuollaiseen yrityskulttuuriiin töihin. 

Mielestäni tuossa konsulttifirman käytössä mennään pahasti vikaan. Ulkoistetaan ulkopuolinen valitsemaan oikea työntekijä ja valinta tehdään tämän ulkopuolisen ammattitaidolla, vaikka työnantajan edustajat olisi parempia pätevyyden ja sopivuuden arviointiin.

Olen kuullut eräästä firmasta, joka myös jätti valitsematta konsulttifirman suositteleman henkilön ja he katsoivat, että toiseksi parhaaksi rankattu työpaikanhakija sopi paremmin heidän yritykseensä.

Itseäni suututtaa nimenomaan nämä "sisäpiiri" työpaikat, missä se valittu henkilö on jo etukäteen päätetty tehtävään ja työhön, ja eikun laitetaan tämä avoin paikka hakuun. 

Omalla työpaikallani oli juuri tämä tilanne, missä avoimeen paikkaan ylempi taso oli jo valinnut talon sisältä. Kymmeniä hakemuksia ja muodollisuuden vuoksi haastatteluun kutsuttiin neljä. Harmitti niiden kolmen puolesta jotka tietenkin luulivat, että heillä on mahdollisuus päästä työhön. 

Toisaalta, jokaisen joka työtä hakee (työttömät kuin myös työpaikan vaihtajat) tulisi aina muistaa, että et voi aina tietää onko tämä paikka OIKEASTI avoinna vai onko se laitettu hakuun, koska talon sisältä löytyy jo valittu tai pahimmassa tapauksessa työhön otetaan se sukulainen tai tuttava. Mutta kun nämä työpaikat eivät tietenkään voi laittaa ilmoitukseen että "älä hae tätä paikkaa, meillä on jo valittu henkilö tähän". On todella ärsyttävää, kun tuhlaat aikaasi siihen kaikkeen vain saadaksesi sen tiedon joko suoraan tai muita teitä että "eikun siihen työhön otettiin työntekijän tytär" tyyliin. 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset  hylkäykset tuntuivat, totuus on että parempia hakijoita on, eli pitää parantaa osaamistaan koulutustaan hakemustaan sosiaalisia taitoja. Ei kannata luulla itsestään liikoja. Kukaanhan ei tee epäpätevällä mitään, vaan sitten täytyy hakea sitä pätevyyttä, tai etsiä alaa jossa palkataan vähemmällä kokemuksella. 

Paitsi ne jotka ovat suojatyöpaikassaan tai esimiehen suosiossa tai suhteilla työssä. He voivat olla epäpäteviä vailla minkäänlaista alan koulutusta ja niin vain ovat siellä jossakin. On niin naiivia kuvitella että kaikilla työntekijöillä on pätevyys olla just siinä työpaikassa ja "ihan itse" on työpaikkansa löytänyt ja saanut omilla ansioilla. Pienellä paikkakunnalla yrittäjät ottavat lapsensa töihin, oli se sitten 18 vuotias tai 40 vuotias. 

Oli useampi hakija, mutta en tullut valituksi. Jälkeenpäin kuulin, että siksi kun olen nainen. Palkkasivat miehen. Tästä on jo aikaa monta vuotta, ja nuorena en sitten tajunnut nostaa edes meteliä asiasta. 

Eniten itkin, kun meillä avoinna olleeseen paikkaan valittiin työkaverini, jolla oli aikanaan jäänyt lukio kesken eikä minua, jolla oli alan korkeakoulututkinto. Ikää ja työkokemusta saman verran. Sukupuoli eri. Sittemmin pääsin koulutustani vastaavaan tehtävään ja olen nykyään tuota henkilöä tärkeämmässä asemassa. Samassa paikassa vieläkin molemmat.