Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poliisi 16-vuotiaan pojan epäillystä murhasta: Vakava teko ”ihan omassa sfäärissään”
09.12.2020 |
Sis ihan järkkyä!!
Rakennusmies havaitsi 16-vuotiaan pojan ruumiin ulkona Koskelan sairaalan lähellä. Poikkeuksellisen vakava teko on poliisin mukaan ”ihan omassa sfäärissään”.
Poliisi epäilee kolmea 16-vuotiasta poikaa 16-vuotiaan pojan murhasta. Uhri löytyi erittäin raa’asti ja julmasti surmattuna ulkoa Koskelan sairaalan lähistöltä Helsingistä maanantaina.
Neljä poikaa juhli yhden epäillyn pojan 16-vuotissyntymäpäiviä sairaalan lähistöllä ulkona. Tutkinnanjohtajan, rikoskomisario Marko Forssin mukaan syntymäpäiväjuhlien epäillään päättyneen erittäin raakaan ja julmaan murhaan.
Sen motiivista ei ole mitään tietoa.
– Meillä ei ole minkäännäköistä hajua, miksi näin on tapahtunut. Nyt ei ole kyse siitä, ettei poliisi haluaisi sitä tutkinnallisista syistä kertoa vaan siitä, että emme ole saaneet epäillyiltä minkäännäköistä selvitystä, miksi näin on käynyt. He eivät ole niin sanottuja poliisin vanhoja tuttuja, Forss kommentoi.
Forssin mukaan kaikki epäillyt ovat opiskelijoita.
Pojat ovat olleet yhteistyöhaluisia ja hyvin katuvia. He ovat avanneet jo tekoa jonkin verran, mutta esitutkinta on vasta alussa, Forss sanoo.
Poliisi epäilee, että uhri joutui pitkäkestoisen väkivallan kohteeksi. Teon jälkeen pojat poistuivat paikalta.
Loput voi luke liniistä kun kaikki ei mahdu!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007671428.html
– Väkivalta on ollut poikkeuksellisen pitkäkestoista ja vakavaa. Joku nainen on mennyt poikien ohi, kun teko on ollut jollakin tasolla tapahtumassa. Toivomme, että tämä nainen ilmoittautuisi poliisille ja kertoisi havainnoistaan. Nainen on huutanut pojille jotakin siihen tyyliin, että mitä siellä oikein tapahtuu. Pojat ovat vastanneet siihen jotakin ja nainen on jatkanut matkaansa, Forss kertoo.
Kommentit (2696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkky tapaus ja järkky näille tekijäperheille senkin takia että tiedetään perheet kun jotkut valopäät on levitelly kuvat ja nimet someen.
Miten sä voit vaihtaa ammattia tai työkuvioita joskus 40-50+ v?Joissain hommissa on tärkeämpää luottamus ja hyvä maine.jossain asentajahommissa ei niinkään mutta on töitä joissa tällainen ei vaan kerta kaikkiaan käy.voi mennä koko firman maine hyvässä lykyssä.en nyt laita tähän mistä alasta kyse.
Aivan sama minkä alan ammattikuntaa nämä tekijän huoltajat ym. suku on! Kyllä tieto näistä tekijöistä olisi joka tapauksessa tullut ilmi! Oikeuden tiedot vangitsemisoikeuden käynnissä olivat julkisia! Siis julkisia, julkisia julkisia! Rautalangasta väännettynä: jokaisella oli oikeus nähdä nämä tiedot sieltä käsin jos ei netistä. Ne tiedot saa ilman käyntiä ky. paikkakunnan oikeustalolla.
En minäkään enää menisi tekijöiden ammatinharjoittajien luo, korkeintaan pakon edessä. Eihän voi sanoa että heillä on kaikki hyvin ollut itselläkään, kun tuollaisia julmureita lapsista tullut. Pahoinvoivia ovat myös huoltajat olleet. Ja ei tarvitse kaukaa hakea syyllistä. Uhria saa lytätä ihan urakalla, myös uhrin tuntenut opettaja julkisella keskustelufoorumilla. Opettajaa sitoo lakien ja asetusten mukaan vaitio-olovelvollisuus niin onhan tämä käsittämätöntä jos tälle tietojen levittäjä opettajalle ei tule mitään sanktioita tästä. Uhrin huoltajina minä vaatisin tältä opettajalta tuntuvat vanhingonkorvaukset/rangaistuksen/ varoituksen, mutta eihän nekään tietenkään uhria tuo takaisin. Ky. koulun rehtorilla ei oletettavasti ole varaa laittaa tätä kokenutta opea pois virasta, koska uutta on vaikea saada tilalle, mutta kyllä tähän nyt joku roti täytyy löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli Hesarissa todella
koskettava mielipidekirjoitus alaikäisen henkirikoksen tehneen vanhempien kirjoittamana. Toisin kuin monet luulee, joskus vanhemmat voivat tehdä kaikkensa ja kaiken niin "oikein" kuin mitä vanhempana nyt vaan pystyy ja silti tulos on tämä.Itse tapaus on sanoinkuvaamattoman surullinen ja järkyttävä.
Koskelan tapauksessa ainakin yhden tekijän epäillään kiusanneen tarhaikäisestä lähtien. Olisi kiinnostavaa tietää mitä kiusaajan perhe on tehnyt asian korjaamiseksi, vai onko mitään.
Ja onko muilla pojilla ollut samankaltaista kiusaajataustaa, ts. taipumusta henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan? Jos on, niin onko siihen puututtu?
Eiköhän tämäkin tieto jos on tullut vanhempien tietoon ole kuitattu kaljalla alas ja sammuksiin, seuraavana päivänä enää juoppo muistakaan että ai niin oliko minulla lapsiakin ja kuinka monta?
Näin on saattanut olla. Tosin kahta näistä kolmesta perheestä on somekeskusteluissa kuvailtu normi keskiluokkaiseksi perheeksi. Yhdestä perheestä ja kauniista kodista on ollut kuviakin, mistä ei ainakaan mikään dokumeininki ole nähtävissä. Mutta ongelmishan on monenlaisia.
Ei tarvitse olla ongelmaperhe, kun teini-ikäisen kanssa elämä käy liki mahdottomaksi. Vaikka mitä tekisit ja sanoisit, niin teini voi kulkea ihan omia teitään ja tehdä ihan mitä tahansa.
Ei se mielestäni ihan näin mene, että teini-ikäisenä ei mikään tehoa. Se pohja vaan on vanhempien pitänyt rakentaa jo aikaisemmin. Puheyhteyden säilyminen läpi kuohujen on erittäin tärkeää.
Kyllä kuule välillä esim. huumeet vie ja siinä ei mitkään puheyhteys yritykset auta. Ärsyttää kun ihmiset joilla varmaan on itsellä todella ihanat teinit joiden kanssa se puheyhteys säilyy läpi teini-iän (tämä siis ihana juttu jos näin on) ei ymmärrä että aina se ei vaan riitä että vanhemmat yrittää pitää puheyhteyttä yllä.
Näinhän se on, joillakin vaan tulee tosi paha teini-ikä vaikka olisi ollut miten hyvä, perhekeskeinen, puheyhteyden säilyttävä jne. varhaislapsuus. Jos se teini kerta toisensa jälkeen vaan häipyy omille teillee, vaikka tekisit mitä, niin aina sille ei vaan voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa pitäisi olla luokan oma postiboksi, johon voisi jättää opelle vaikka nimettömänä viestin. Edes joku kanava olisi, josta voisi alkaa ongelmia setvimään. Ope kun ei aina edes tiedä, mitä on meneillään. Kiusaamiset voi olla niin hyvin piilossa. Ja kiusattukaan ei usein uskalla kertoa, koska ne rökittäjät voi käydä pahemmiksi - tai niinhän ne aina uhkailee.
Että voisi kertoa jollekin aikuiselle, että mua kiusataan, Jaska aina hakkaa koulumatkoilla. Tai iskäpuoli käpälöi mua joka yö. Tai meidän äiti juo joka ilta ja huutaa kunnes sammuu. Tai me ei saada kotona ikinä ruokaa.
Matala kynnys lapselle. Lasta voi nimittäin pelottaa kääntyä suoraan jonkun viranomaisen luo.
Tämmöinen luokan postilaatikko olisi ollut aikanaan hyvä. Minäkin hiljainen ihminen mietin usein, että lähettäisin opelle lapun jossa kertoisin, että muut tytöt kiusaavat minua. He olivat niitä suosituimpia kovaäänisiä tyttöjä, jotka olivat aina opettajan ja vanhempien silmissä niin kunnollisia ja reippaita oppilaita.
Minut jätettiin järjestelmällisesti ulos ryhmästä, tirskuttiin kaikelle mitä sanoin ja ulkomuotoani haukuttiin aina silloin, kun aikuiset eivät nähneet. En kehdannut avata suutani kielten tunneilla, koska nämä pyörittelivät silmiään vihjaillen, että lausumisessani on jtn vikaa. Siitä kärsin huonompana enkun ja ruotsin numerona, kun tuntiaktiivisuuteni oli heikkoa.
En uskaltanut sanoa aikuisille, koska aikuiset näyttivät aina olevan näiden tyttöjen puolella. Ja niillä oli sellaiset vanhemmat, jotka soittivat opettajalle ja vaativat hyviä perusteluita lastensa arvosanoille.
Sama kokemus mulla, ja yksi mun kiusaajista sai jopa hymytyttöpatsaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellä oli hyvä kirjoitus siitä, miten äiti oli yrittänyt kaikkensa mutta muu ympäristö ei tukenut kiusaamisen lopettamista mitenkään. Haluan sanoa tästä aiheesta jotain.
Kun omat poikani aloittivat koulun, olin päättänyt, että missään tapauksessa poikiani ei saisi kiusata vain sillä perusteella, että se tapahtuu koulussa. Opettajataustani vuoksi tiesin hyvin, mitä kouluissa tapahtuu opettajien silmien alla ilman, että he puuttuisivat asiaan mitenkään. Kun kouluun on kerran pakko lapsi laittaa ja hän viettää siellä joka päivä useita tunteja, koulun henkilökunta on heistä vastuussa, mutta jostain syystä enemmistö tuntuu ajattelevan eri tavoin kouluissa ja vetoaa siihen, että he eivät ole nähneet mitään eivätkä ainakaan missään tapauksessa voi tehdä mitään. Itse ajattelen, että he voivat syyttää itseään siitä, että ovat päästäneet tilanteen niin pahaksi.
Kuten edellä olleessa viestissä äiti kertoi, myös minä otin ohjat omiin käsiini. Alakoulussa sattui muutamia pieniä ja yksi vähän isompi kiusaamistapaus. Joka kerta menin seuraavana aamuna kouluun, etsin kyseisin oppilaan käsiini ja annoin tulla niin, että korvat soivat vielä viikon päästä. Huusin, haukuin, olin tosissani vihainen. En välittänyt, vaikka kiusaaja itki hysteerisenä, pysyin kovana ja vannotin, että antoi olla viimeinen kerta. Näytin vihani, annoin sen tulla ulos, jouduin jopa pidättelemään, etten olisi oikeasti käynyt kersan kimppuun ja vetänyt ympäri korvia.
Yhden tyypin yhytin kotipihastaan, jossa yritti piiloutua äitinsä hameenhelmoihin. Totesin tyynesti, että odotan niin kauan että tulet esiin ja vastaat teoistasi.
Tottakai opettajat yrittivät estellä ja vedota siihen, että lapset pelästyvät. Sanoin, että on syytäkin olla peloissaan, jos minun poikiani kiusataan. Siitä ei ehjin nahoin selviä, vaan seuraukset ovat kammottavat. Tarvittaessa otan töistä virkavapaata ja seuraan kuin hai laivaa näitä kiusaajia aamusta iltaan, mutta minun lapsiini ei kosketa.
Näin menettelin siis yhteensä 3 kertaa ala-asteella, ja eipä tarvinnut sen jälkeen pelätä, että poikiani kiusattaisiin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhä useammat vanhemmat menettelisivät näin, syntyisi yhteisö, jossa yksinkertaisesti ei uskallettaisi kiusata. Näin siis ala-asteelle.
Yhdyn 100% tähän. Minkäänlainen paapominen ja rauhallinen keskustelu ei lopeta kiusaamista. Poikaani kiusattiin eskarin alussa eikä hän kertonut minulle. Paras kaveri kertoi että tiesitkö että 1 iso poika kiusaa - keksii pilkkalauluja, kulkee pihalla perässä ja hänellä aina 2 hännystelijää mukana. Toinen niistä poikani entinen bestis, mikä teki asiasta vielä kivuliaamman. Kerroin asiasta opettajalle ja hetken päästä totesivat että asia käyty läpi eikä enää kiusata. Ja heti sen perään kun toin pojan eskariin, olin ehtinyt kävellä ovesta 10 metriä niin poika juoksee itkien perääni että taas se alkoi, samantien kun hän istui aamupiiriin. Kävelin luokkaan, suoraan pojan luo ja latasin kovaan ääneen erittäin vihaisesti että annapa olla viimeinen kerta kun kiusaat poikaa tai yhtään ketään täällä ja että tästähän puhuttiin jo, joten pidäpä nyt se lupauksesi tai tulen uudestaan tänne. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Ns. pehmeät arvot ja lapsen kanssa neuvottelut ovat pe rseestä kun kyse on pitkäaikaisesta, systemaattisesta kiusaamisesta.
olen muutenkin huomannut ihan ärsyyntymiseen asti miten munattomia aikuisia nykyään on paljon. Leikkipaikoilla saattaa pikkupojat terrorisoida rumalla kielenkäytöllä ja käytöksellä aivan vapaasti, kenenkään siihen puuttumatta, vaikka aikuisia olisi paikalla pienten lasten kanssa. Itse puutun joka kerta.On siis muitakin. Minä myös olen sellainen äiti että minun lapsia ei kannata kiusata. Muuten olen reilu ja kiva, kaikki lapset tykkää, mutta kiusaajat ei. Osaan pistää kiusaajat sellaiseen ojennukseen että eivät ainakaan minun nähteni ja kuulteni kiusaa ketään. Eskarissa pahimmat kiusaajat alkoivat sitten roikkua meidän kanssa, seurasivat kotiinkin. Aikuisen kaipuu on niillä raukoilla niin valtava että rajat laittava kiukkuinen täti olikin mahtava juttu.
Tuo onkin jännä- ja ihan järkeenkäypä - ilmiö: Mieheni hermostui kerran asuinaluettamme terrosoiville eskaripojille (huutelivat ja rikkoivat postilaatikkoja yms.). Hän meni ja karjui pojille kitarisat pihalla että nyt saa loppua tuollainen käytös.
Tämän jälkeen terrorisointi loppuikin, mutta mies sai näistä pojista kyllä ikuiset seuralaiset. Haluavat olla seurassa leikkipuistossa ja hakeutuvat juttusille. Niin kova aikuisen ja rajojen kaipuu heillä on.
Ymmärrän tuon oikein hyvin, minuakin on lasten kaverit pitäneet kivana mutsina kun olen joissain asioissa vähän ankara ja kuitenkin juttelen heidän kanssaan!
Näyttää siltä, että lapset tarvitsevat auktoriteettia turvallisuuden tunteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin ja tämän pitää siis tapahtua viimeistään ala-asteella. Ajatus, että kiusata ei saa, pitää mennä tajuntaan jo pienenä. Jos sitä eivät omat vanhemmat pysty opettamaan, sitten muut, mutta periksi ei saa antaa.
Ei mitään väliä, onko kyseessä lastensuojeluperhe tai onko kiusaajalla itse vaikea tilanne kotona. Ketään ei kiusata ja piste!
Johan on kumma, jos aikuiset eivät saa kahdeksanvuotiaita kuriin.
Ihan kiva, mutta mitäpä jos mentäisiin vähän pidemmälle vaatimuksissa siten, että ketään ei saa tappaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellä oli hyvä kirjoitus siitä, miten äiti oli yrittänyt kaikkensa mutta muu ympäristö ei tukenut kiusaamisen lopettamista mitenkään. Haluan sanoa tästä aiheesta jotain.
Kun omat poikani aloittivat koulun, olin päättänyt, että missään tapauksessa poikiani ei saisi kiusata vain sillä perusteella, että se tapahtuu koulussa. Opettajataustani vuoksi tiesin hyvin, mitä kouluissa tapahtuu opettajien silmien alla ilman, että he puuttuisivat asiaan mitenkään. Kun kouluun on kerran pakko lapsi laittaa ja hän viettää siellä joka päivä useita tunteja, koulun henkilökunta on heistä vastuussa, mutta jostain syystä enemmistö tuntuu ajattelevan eri tavoin kouluissa ja vetoaa siihen, että he eivät ole nähneet mitään eivätkä ainakaan missään tapauksessa voi tehdä mitään. Itse ajattelen, että he voivat syyttää itseään siitä, että ovat päästäneet tilanteen niin pahaksi.
Kuten edellä olleessa viestissä äiti kertoi, myös minä otin ohjat omiin käsiini. Alakoulussa sattui muutamia pieniä ja yksi vähän isompi kiusaamistapaus. Joka kerta menin seuraavana aamuna kouluun, etsin kyseisin oppilaan käsiini ja annoin tulla niin, että korvat soivat vielä viikon päästä. Huusin, haukuin, olin tosissani vihainen. En välittänyt, vaikka kiusaaja itki hysteerisenä, pysyin kovana ja vannotin, että antoi olla viimeinen kerta. Näytin vihani, annoin sen tulla ulos, jouduin jopa pidättelemään, etten olisi oikeasti käynyt kersan kimppuun ja vetänyt ympäri korvia.
Yhden tyypin yhytin kotipihastaan, jossa yritti piiloutua äitinsä hameenhelmoihin. Totesin tyynesti, että odotan niin kauan että tulet esiin ja vastaat teoistasi.
Tottakai opettajat yrittivät estellä ja vedota siihen, että lapset pelästyvät. Sanoin, että on syytäkin olla peloissaan, jos minun poikiani kiusataan. Siitä ei ehjin nahoin selviä, vaan seuraukset ovat kammottavat. Tarvittaessa otan töistä virkavapaata ja seuraan kuin hai laivaa näitä kiusaajia aamusta iltaan, mutta minun lapsiini ei kosketa.
Näin menettelin siis yhteensä 3 kertaa ala-asteella, ja eipä tarvinnut sen jälkeen pelätä, että poikiani kiusattaisiin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhä useammat vanhemmat menettelisivät näin, syntyisi yhteisö, jossa yksinkertaisesti ei uskallettaisi kiusata. Näin siis ala-asteelle.
Yhdyn 100% tähän. Minkäänlainen paapominen ja rauhallinen keskustelu ei lopeta kiusaamista. Poikaani kiusattiin eskarin alussa eikä hän kertonut minulle. Paras kaveri kertoi että tiesitkö että 1 iso poika kiusaa - keksii pilkkalauluja, kulkee pihalla perässä ja hänellä aina 2 hännystelijää mukana. Toinen niistä poikani entinen bestis, mikä teki asiasta vielä kivuliaamman. Kerroin asiasta opettajalle ja hetken päästä totesivat että asia käyty läpi eikä enää kiusata. Ja heti sen perään kun toin pojan eskariin, olin ehtinyt kävellä ovesta 10 metriä niin poika juoksee itkien perääni että taas se alkoi, samantien kun hän istui aamupiiriin. Kävelin luokkaan, suoraan pojan luo ja latasin kovaan ääneen erittäin vihaisesti että annapa olla viimeinen kerta kun kiusaat poikaa tai yhtään ketään täällä ja että tästähän puhuttiin jo, joten pidäpä nyt se lupauksesi tai tulen uudestaan tänne. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Ns. pehmeät arvot ja lapsen kanssa neuvottelut ovat pe rseestä kun kyse on pitkäaikaisesta, systemaattisesta kiusaamisesta.
olen muutenkin huomannut ihan ärsyyntymiseen asti miten munattomia aikuisia nykyään on paljon. Leikkipaikoilla saattaa pikkupojat terrorisoida rumalla kielenkäytöllä ja käytöksellä aivan vapaasti, kenenkään siihen puuttumatta, vaikka aikuisia olisi paikalla pienten lasten kanssa. Itse puutun joka kerta.On siis muitakin. Minä myös olen sellainen äiti että minun lapsia ei kannata kiusata. Muuten olen reilu ja kiva, kaikki lapset tykkää, mutta kiusaajat ei. Osaan pistää kiusaajat sellaiseen ojennukseen että eivät ainakaan minun nähteni ja kuulteni kiusaa ketään. Eskarissa pahimmat kiusaajat alkoivat sitten roikkua meidän kanssa, seurasivat kotiinkin. Aikuisen kaipuu on niillä raukoilla niin valtava että rajat laittava kiukkuinen täti olikin mahtava juttu.
Tästähän nimenomaan on kyse. Vanhemmat ovat hukassa vanhemmuuden kanssa, koska heillä on tarve olla lapselleen kaveri. Pelkäävät lapsiaan ja heidän kiukutteluja. Siksi lapsetkin ovat niin pihalla siitä, miten kuuluisi käyttäytyä kun heillä ei ole mitään rajoja. Kiukkuinen täti täälläkin ja lapset kertovat minulle, jos joku kiusaa :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellä oli hyvä kirjoitus siitä, miten äiti oli yrittänyt kaikkensa mutta muu ympäristö ei tukenut kiusaamisen lopettamista mitenkään. Haluan sanoa tästä aiheesta jotain.
Kun omat poikani aloittivat koulun, olin päättänyt, että missään tapauksessa poikiani ei saisi kiusata vain sillä perusteella, että se tapahtuu koulussa. Opettajataustani vuoksi tiesin hyvin, mitä kouluissa tapahtuu opettajien silmien alla ilman, että he puuttuisivat asiaan mitenkään. Kun kouluun on kerran pakko lapsi laittaa ja hän viettää siellä joka päivä useita tunteja, koulun henkilökunta on heistä vastuussa, mutta jostain syystä enemmistö tuntuu ajattelevan eri tavoin kouluissa ja vetoaa siihen, että he eivät ole nähneet mitään eivätkä ainakaan missään tapauksessa voi tehdä mitään. Itse ajattelen, että he voivat syyttää itseään siitä, että ovat päästäneet tilanteen niin pahaksi.
Kuten edellä olleessa viestissä äiti kertoi, myös minä otin ohjat omiin käsiini. Alakoulussa sattui muutamia pieniä ja yksi vähän isompi kiusaamistapaus. Joka kerta menin seuraavana aamuna kouluun, etsin kyseisin oppilaan käsiini ja annoin tulla niin, että korvat soivat vielä viikon päästä. Huusin, haukuin, olin tosissani vihainen. En välittänyt, vaikka kiusaaja itki hysteerisenä, pysyin kovana ja vannotin, että antoi olla viimeinen kerta. Näytin vihani, annoin sen tulla ulos, jouduin jopa pidättelemään, etten olisi oikeasti käynyt kersan kimppuun ja vetänyt ympäri korvia.
Yhden tyypin yhytin kotipihastaan, jossa yritti piiloutua äitinsä hameenhelmoihin. Totesin tyynesti, että odotan niin kauan että tulet esiin ja vastaat teoistasi.
Tottakai opettajat yrittivät estellä ja vedota siihen, että lapset pelästyvät. Sanoin, että on syytäkin olla peloissaan, jos minun poikiani kiusataan. Siitä ei ehjin nahoin selviä, vaan seuraukset ovat kammottavat. Tarvittaessa otan töistä virkavapaata ja seuraan kuin hai laivaa näitä kiusaajia aamusta iltaan, mutta minun lapsiini ei kosketa.
Näin menettelin siis yhteensä 3 kertaa ala-asteella, ja eipä tarvinnut sen jälkeen pelätä, että poikiani kiusattaisiin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhä useammat vanhemmat menettelisivät näin, syntyisi yhteisö, jossa yksinkertaisesti ei uskallettaisi kiusata. Näin siis ala-asteelle.
Yhdyn 100% tähän. Minkäänlainen paapominen ja rauhallinen keskustelu ei lopeta kiusaamista. Poikaani kiusattiin eskarin alussa eikä hän kertonut minulle. Paras kaveri kertoi että tiesitkö että 1 iso poika kiusaa - keksii pilkkalauluja, kulkee pihalla perässä ja hänellä aina 2 hännystelijää mukana. Toinen niistä poikani entinen bestis, mikä teki asiasta vielä kivuliaamman. Kerroin asiasta opettajalle ja hetken päästä totesivat että asia käyty läpi eikä enää kiusata. Ja heti sen perään kun toin pojan eskariin, olin ehtinyt kävellä ovesta 10 metriä niin poika juoksee itkien perääni että taas se alkoi, samantien kun hän istui aamupiiriin. Kävelin luokkaan, suoraan pojan luo ja latasin kovaan ääneen erittäin vihaisesti että annapa olla viimeinen kerta kun kiusaat poikaa tai yhtään ketään täällä ja että tästähän puhuttiin jo, joten pidäpä nyt se lupauksesi tai tulen uudestaan tänne. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Ns. pehmeät arvot ja lapsen kanssa neuvottelut ovat pe rseestä kun kyse on pitkäaikaisesta, systemaattisesta kiusaamisesta.
olen muutenkin huomannut ihan ärsyyntymiseen asti miten munattomia aikuisia nykyään on paljon. Leikkipaikoilla saattaa pikkupojat terrorisoida rumalla kielenkäytöllä ja käytöksellä aivan vapaasti, kenenkään siihen puuttumatta, vaikka aikuisia olisi paikalla pienten lasten kanssa. Itse puutun joka kerta.On siis muitakin. Minä myös olen sellainen äiti että minun lapsia ei kannata kiusata. Muuten olen reilu ja kiva, kaikki lapset tykkää, mutta kiusaajat ei. Osaan pistää kiusaajat sellaiseen ojennukseen että eivät ainakaan minun nähteni ja kuulteni kiusaa ketään. Eskarissa pahimmat kiusaajat alkoivat sitten roikkua meidän kanssa, seurasivat kotiinkin. Aikuisen kaipuu on niillä raukoilla niin valtava että rajat laittava kiukkuinen täti olikin mahtava juttu.
Tuo onkin jännä- ja ihan järkeenkäypä - ilmiö: Mieheni hermostui kerran asuinaluettamme terrosoiville eskaripojille (huutelivat ja rikkoivat postilaatikkoja yms.). Hän meni ja karjui pojille kitarisat pihalla että nyt saa loppua tuollainen käytös.
Tämän jälkeen terrorisointi loppuikin, mutta mies sai näistä pojista kyllä ikuiset seuralaiset. Haluavat olla seurassa leikkipuistossa ja hakeutuvat juttusille. Niin kova aikuisen ja rajojen kaipuu heillä on.
Minä "saattelin" kerran meidä talossa rapussa sotkeneet teinitytöt korjaamaan jälkensä ja päätteeksi pidin heille pienen saarnan siitä, että ajattelevatko he ollenkaan, että jos typerien tekosten takia joutuvat poliisin kanssa tekemisiin, niin voi tulla merkintä rekisteriin ja se voi seurata koko elämän ja vaikuttaa tulevaisuudessa. Ei tyttöjä ole näkynyt sen jälkeen.
Ihmettelen monesti, kun noita nuoria tässäkin rapussa on häiriköinyt, leikkinyt mm. hissillä ja hissi on vähän väliä epäkunnossa, niin miksi talon aikuiset ei sano ja tee mitään. Joku kumma ilmiö, että useimmat ei enää puutu mihinkään. Meilläkin kyse omistusasunnoista ja varmaan puolet asukkaista vanhempia ihmisiä. Kuka haluaa jatkuvasti olla maksamassa muiden aiheuttamia korjauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen ihmisen kunnioittaminen ja koskemattomuus ovat niin tärkeitä arvoja, että niitä pitäisi kaikkien yhteiskunnassa vaalia. Nykyisin kuitenkin esim. poliitikot esittävät ihan julkisesti ihmisarvoa loukkaavia ja väkivaltaa ihannoivia puheita ja kommentteja. Näin toisten huonosta kohtelusta on monen vähän yksinkertaisen mielessä tullut pikkuhiljaa hyväksyttävää. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin ettei tämä opettaja joka vuodatti uhrin tietoja facessa Suomen opettajien ja kasvattajien foorumilla joudu minkäänlaiseen vastuuseen? Onko niin että lapsen siis uhrin arvo on poljettu niin alas ja saa polkea edelleen, kun oli lastensuojelun asiakas, kiltti ja arka? Ihmettelen suuresti jos tähän asiaan ei puututa. Ei ihme jos lapset murhaa, kiusaa jne. kun opettajallakin on oikeus julkisesti nöyryyttää kuollutta uhria! Tämä on ihan pöyristyttävää!
Minä ilmoitin illalla rehtorille jonka koulussa tuo epäkunnioittava ope työskentelee. Ei se kirjoitus näy enää facebookissa ja totisesti toivon jotain sanktiota. Hyvää joulua vain sille opettajalke, toivottavasti tajuaa mokanneensa pahemman kerran.
Mikä tää juttu on?
Julkisessa facebook-ryhmässä laaja-alainen erityisopettaja kertoi uhrista arkaluontoisia asioiya, tunsi pojan. Kuvottava ämmä, koska opettajan pitää pystyä säilyttämään kunnioitus ja vaitiolovelvollisuus. Asia jota hän kertoi, saisi minut vanhempana raivoihini. Jos minun edesmenneestä pojastani opettaja kertoo asioita julkisesti. Lauantaina oli tuo kirjoitus ilmestynyt ja sain sen eilen tietää, ulmoitin heti tuon opettajan koulun rehtorille asiasta kuvakaappauksineen.
Sinä, joka puolustat täällä toisten oikeuksia, ymmärrät varmaan ristiriidan oman epäkunnioittavan kielenkäyttösi kanssa. Tuollainen vihanlietsominen tilanteessa, jossa on tapahtunut erittäin ikävä, mutta inhimillinen virhe. Opettaja tuskin on tahallaan halunnut nöyryyttää ketään. Seuraukset toki on oltava hänelle, sitä en sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensähän se häirikkö-kiusaaja ja se hiljainen kiltti kohtaavat varmaan sen takia, että kummallakaan ei ole kavereita. Sitten se kiltti vaan on sen häirikkö-kiusaajan seurassa, kun ei ole muutakaan tai se häirikkö-kiusaaja aina vaan tuppautuu sen kiltin kylkeen kiinni. Kukaan muu ei halua olla noiden kanssa, koska ovat erilaisia ku8n muut ja sitten ne kaksi vaan jatkavat kieroutunutta kaveruuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin ettei tämä opettaja joka vuodatti uhrin tietoja facessa Suomen opettajien ja kasvattajien foorumilla joudu minkäänlaiseen vastuuseen? Onko niin että lapsen siis uhrin arvo on poljettu niin alas ja saa polkea edelleen, kun oli lastensuojelun asiakas, kiltti ja arka? Ihmettelen suuresti jos tähän asiaan ei puututa. Ei ihme jos lapset murhaa, kiusaa jne. kun opettajallakin on oikeus julkisesti nöyryyttää kuollutta uhria! Tämä on ihan pöyristyttävää!
Minä ilmoitin illalla rehtorille jonka koulussa tuo epäkunnioittava ope työskentelee. Ei se kirjoitus näy enää facebookissa ja totisesti toivon jotain sanktiota. Hyvää joulua vain sille opettajalke, toivottavasti tajuaa mokanneensa pahemman kerran.
Mikä tää juttu on?
Julkisessa facebook-ryhmässä laaja-alainen erityisopettaja kertoi uhrista arkaluontoisia asioiya, tunsi pojan. Kuvottava ämmä, koska opettajan pitää pystyä säilyttämään kunnioitus ja vaitiolovelvollisuus. Asia jota hän kertoi, saisi minut vanhempana raivoihini. Jos minun edesmenneestä pojastani opettaja kertoo asioita julkisesti. Lauantaina oli tuo kirjoitus ilmestynyt ja sain sen eilen tietää, ulmoitin heti tuon opettajan koulun rehtorille asiasta kuvakaappauksineen.
Sinä, joka puolustat täällä toisten oikeuksia, ymmärrät varmaan ristiriidan oman epäkunnioittavan kielenkäyttösi kanssa. Tuollainen vihanlietsominen tilanteessa, jossa on tapahtunut erittäin ikävä, mutta inhimillinen virhe. Opettaja tuskin on tahallaan halunnut nöyryyttää ketään. Seuraukset toki on oltava hänelle, sitä en sano.
Kyllä vain, kirjoitin tunteiden vallassa ja olen vihainen. Kun on laaja-alainen erityisopettaja, niin silloin todellakin kuuluisi ymmärtää paremmin. Anteeksi kielenkäyttöni pikaistuksissani, mutta en siltikään arvosta hänen huuteluitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni käy alueella päiväkotia ja joutui ryhmässä olevan koplan kiusaamaksi, ajettiin pihalla takaa, sotkettiin leikkejä, haukuttiin ym. Lapsi pelkäsi mennä päiväkotiin ja puhui usein kiusaamisesta. Päiväkodin hoitaja ja johtaja olivat sitä mieltä, että kiusaamista ei tapahdu, vaikka omin silmin sitä todistettiin. Ei auttanut kuin etsiä toinen päiväkoti ja nyt kaikki on lapsella hyvin. Kun asenne on tämä päiväkodista alkaen, niin seuraukset on nyt nähtävillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellä oli hyvä kirjoitus siitä, miten äiti oli yrittänyt kaikkensa mutta muu ympäristö ei tukenut kiusaamisen lopettamista mitenkään. Haluan sanoa tästä aiheesta jotain.
Kun omat poikani aloittivat koulun, olin päättänyt, että missään tapauksessa poikiani ei saisi kiusata vain sillä perusteella, että se tapahtuu koulussa. Opettajataustani vuoksi tiesin hyvin, mitä kouluissa tapahtuu opettajien silmien alla ilman, että he puuttuisivat asiaan mitenkään. Kun kouluun on kerran pakko lapsi laittaa ja hän viettää siellä joka päivä useita tunteja, koulun henkilökunta on heistä vastuussa, mutta jostain syystä enemmistö tuntuu ajattelevan eri tavoin kouluissa ja vetoaa siihen, että he eivät ole nähneet mitään eivätkä ainakaan missään tapauksessa voi tehdä mitään. Itse ajattelen, että he voivat syyttää itseään siitä, että ovat päästäneet tilanteen niin pahaksi.
Kuten edellä olleessa viestissä äiti kertoi, myös minä otin ohjat omiin käsiini. Alakoulussa sattui muutamia pieniä ja yksi vähän isompi kiusaamistapaus. Joka kerta menin seuraavana aamuna kouluun, etsin kyseisin oppilaan käsiini ja annoin tulla niin, että korvat soivat vielä viikon päästä. Huusin, haukuin, olin tosissani vihainen. En välittänyt, vaikka kiusaaja itki hysteerisenä, pysyin kovana ja vannotin, että antoi olla viimeinen kerta. Näytin vihani, annoin sen tulla ulos, jouduin jopa pidättelemään, etten olisi oikeasti käynyt kersan kimppuun ja vetänyt ympäri korvia.
Yhden tyypin yhytin kotipihastaan, jossa yritti piiloutua äitinsä hameenhelmoihin. Totesin tyynesti, että odotan niin kauan että tulet esiin ja vastaat teoistasi.
Tottakai opettajat yrittivät estellä ja vedota siihen, että lapset pelästyvät. Sanoin, että on syytäkin olla peloissaan, jos minun poikiani kiusataan. Siitä ei ehjin nahoin selviä, vaan seuraukset ovat kammottavat. Tarvittaessa otan töistä virkavapaata ja seuraan kuin hai laivaa näitä kiusaajia aamusta iltaan, mutta minun lapsiini ei kosketa.
Näin menettelin siis yhteensä 3 kertaa ala-asteella, ja eipä tarvinnut sen jälkeen pelätä, että poikiani kiusattaisiin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhä useammat vanhemmat menettelisivät näin, syntyisi yhteisö, jossa yksinkertaisesti ei uskallettaisi kiusata. Näin siis ala-asteelle.
Yhdyn 100% tähän. Minkäänlainen paapominen ja rauhallinen keskustelu ei lopeta kiusaamista. Poikaani kiusattiin eskarin alussa eikä hän kertonut minulle. Paras kaveri kertoi että tiesitkö että 1 iso poika kiusaa - keksii pilkkalauluja, kulkee pihalla perässä ja hänellä aina 2 hännystelijää mukana. Toinen niistä poikani entinen bestis, mikä teki asiasta vielä kivuliaamman. Kerroin asiasta opettajalle ja hetken päästä totesivat että asia käyty läpi eikä enää kiusata. Ja heti sen perään kun toin pojan eskariin, olin ehtinyt kävellä ovesta 10 metriä niin poika juoksee itkien perääni että taas se alkoi, samantien kun hän istui aamupiiriin. Kävelin luokkaan, suoraan pojan luo ja latasin kovaan ääneen erittäin vihaisesti että annapa olla viimeinen kerta kun kiusaat poikaa tai yhtään ketään täällä ja että tästähän puhuttiin jo, joten pidäpä nyt se lupauksesi tai tulen uudestaan tänne. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Ns. pehmeät arvot ja lapsen kanssa neuvottelut ovat pe rseestä kun kyse on pitkäaikaisesta, systemaattisesta kiusaamisesta.
olen muutenkin huomannut ihan ärsyyntymiseen asti miten munattomia aikuisia nykyään on paljon. Leikkipaikoilla saattaa pikkupojat terrorisoida rumalla kielenkäytöllä ja käytöksellä aivan vapaasti, kenenkään siihen puuttumatta, vaikka aikuisia olisi paikalla pienten lasten kanssa. Itse puutun joka kerta.On siis muitakin. Minä myös olen sellainen äiti että minun lapsia ei kannata kiusata. Muuten olen reilu ja kiva, kaikki lapset tykkää, mutta kiusaajat ei. Osaan pistää kiusaajat sellaiseen ojennukseen että eivät ainakaan minun nähteni ja kuulteni kiusaa ketään. Eskarissa pahimmat kiusaajat alkoivat sitten roikkua meidän kanssa, seurasivat kotiinkin. Aikuisen kaipuu on niillä raukoilla niin valtava että rajat laittava kiukkuinen täti olikin mahtava juttu.
Tuo onkin jännä- ja ihan järkeenkäypä - ilmiö: Mieheni hermostui kerran asuinaluettamme terrosoiville eskaripojille (huutelivat ja rikkoivat postilaatikkoja yms.). Hän meni ja karjui pojille kitarisat pihalla että nyt saa loppua tuollainen käytös.
Tämän jälkeen terrorisointi loppuikin, mutta mies sai näistä pojista kyllä ikuiset seuralaiset. Haluavat olla seurassa leikkipuistossa ja hakeutuvat juttusille. Niin kova aikuisen ja rajojen kaipuu heillä on.
Minä "saattelin" kerran meidä talossa rapussa sotkeneet teinitytöt korjaamaan jälkensä ja päätteeksi pidin heille pienen saarnan siitä, että ajattelevatko he ollenkaan, että jos typerien tekosten takia joutuvat poliisin kanssa tekemisiin, niin voi tulla merkintä rekisteriin ja se voi seurata koko elämän ja vaikuttaa tulevaisuudessa. Ei tyttöjä ole näkynyt sen jälkeen.
Ihmettelen monesti, kun noita nuoria tässäkin rapussa on häiriköinyt, leikkinyt mm. hissillä ja hissi on vähän väliä epäkunnossa, niin miksi talon aikuiset ei sano ja tee mitään. Joku kumma ilmiö, että useimmat ei enää puutu mihinkään. Meilläkin kyse omistusasunnoista ja varmaan puolet asukkaista vanhempia ihmisiä. Kuka haluaa jatkuvasti olla maksamassa muiden aiheuttamia korjauksia.
Tämä minua juurikin ihmetyttää että ihan alakouluikäiset lapset voivat perseillä täysin rauhassa - käyttää kovaa rumaa kieltä, hölmöillä urakalla ja aikuiset eivät uskalla edes sanoa mitään - mieluummin kääntävät päänsä ja ovat kuin eivät olisi huomanneetkaan, että tuolla ne pojat heittelee pikkukiviä koulun ikkunaan lauantai-illalla. Siis mitähän v*ddua!! Tällainen tilanne oli kerran ihan oikeasti. 2 noin 10 -vuotiasta poikaa heittelemässä kiviä ja ohi kulki iltalenkillään muutama aikuinen, n. 40-50 vuotiaita miehiä ja naisia. Olin itse vielä kauempana tilanteesta, mutta näin että jotain järjetöntä siellä tapahtuu. Yksikään näistä ei sanonut pojille mitään vaan kulkivat ohi "laput silmillä". Minä pysähdyin ja sanoin jämäkästi, mutta en rumasti. Kerroin, mitä siitä seuraa heille kun ikkuna hajoaa tai naarmuuntuu ja että siinä menee ehkä vuosien viikkorahat kun makselevat koululle tuhojaan. Pojat olivat vähän noloina ja pyysivät anteeksi tekoaan. Sen jälkeen juoksin viimeksi ohimenneen pariskunnan kiinni ja läksytin heidät kunnolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni käy alueella päiväkotia ja joutui ryhmässä olevan koplan kiusaamaksi, ajettiin pihalla takaa, sotkettiin leikkejä, haukuttiin ym. Lapsi pelkäsi mennä päiväkotiin ja puhui usein kiusaamisesta. Päiväkodin hoitaja ja johtaja olivat sitä mieltä, että kiusaamista ei tapahdu, vaikka omin silmin sitä todistettiin. Ei auttanut kuin etsiä toinen päiväkoti ja nyt kaikki on lapsella hyvin. Kun asenne on tämä päiväkodista alkaen, niin seuraukset on nyt nähtävillä.
Tuo asenne ettei kiusaamista ole koska sitä ei haluta nähdä on kaikken vaarallisinta.
Vierailija kirjoitti:
yleensähän se häirikkö-kiusaaja ja se hiljainen kiltti kohtaavat varmaan sen takia, että kummallakaan ei ole kavereita. Sitten se kiltti vaan on sen häirikkö-kiusaajan seurassa, kun ei ole muutakaan tai se häirikkö-kiusaaja aina vaan tuppautuu sen kiltin kylkeen kiinni. Kukaan muu ei halua olla noiden kanssa, koska ovat erilaisia ku8n muut ja sitten ne kaksi vaan jatkavat kieroutunutta kaveruuttaan.
Atsosta kyllä pidettiin. Oli aivan super kiltti ja kiva kaikille. Oli alakuloinen kun tavattiin samana päivänä kun joutui murhatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellä oli hyvä kirjoitus siitä, miten äiti oli yrittänyt kaikkensa mutta muu ympäristö ei tukenut kiusaamisen lopettamista mitenkään. Haluan sanoa tästä aiheesta jotain.
Kun omat poikani aloittivat koulun, olin päättänyt, että missään tapauksessa poikiani ei saisi kiusata vain sillä perusteella, että se tapahtuu koulussa. Opettajataustani vuoksi tiesin hyvin, mitä kouluissa tapahtuu opettajien silmien alla ilman, että he puuttuisivat asiaan mitenkään. Kun kouluun on kerran pakko lapsi laittaa ja hän viettää siellä joka päivä useita tunteja, koulun henkilökunta on heistä vastuussa, mutta jostain syystä enemmistö tuntuu ajattelevan eri tavoin kouluissa ja vetoaa siihen, että he eivät ole nähneet mitään eivätkä ainakaan missään tapauksessa voi tehdä mitään. Itse ajattelen, että he voivat syyttää itseään siitä, että ovat päästäneet tilanteen niin pahaksi.
Kuten edellä olleessa viestissä äiti kertoi, myös minä otin ohjat omiin käsiini. Alakoulussa sattui muutamia pieniä ja yksi vähän isompi kiusaamistapaus. Joka kerta menin seuraavana aamuna kouluun, etsin kyseisin oppilaan käsiini ja annoin tulla niin, että korvat soivat vielä viikon päästä. Huusin, haukuin, olin tosissani vihainen. En välittänyt, vaikka kiusaaja itki hysteerisenä, pysyin kovana ja vannotin, että antoi olla viimeinen kerta. Näytin vihani, annoin sen tulla ulos, jouduin jopa pidättelemään, etten olisi oikeasti käynyt kersan kimppuun ja vetänyt ympäri korvia.
Yhden tyypin yhytin kotipihastaan, jossa yritti piiloutua äitinsä hameenhelmoihin. Totesin tyynesti, että odotan niin kauan että tulet esiin ja vastaat teoistasi.
Tottakai opettajat yrittivät estellä ja vedota siihen, että lapset pelästyvät. Sanoin, että on syytäkin olla peloissaan, jos minun poikiani kiusataan. Siitä ei ehjin nahoin selviä, vaan seuraukset ovat kammottavat. Tarvittaessa otan töistä virkavapaata ja seuraan kuin hai laivaa näitä kiusaajia aamusta iltaan, mutta minun lapsiini ei kosketa.
Näin menettelin siis yhteensä 3 kertaa ala-asteella, ja eipä tarvinnut sen jälkeen pelätä, että poikiani kiusattaisiin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhä useammat vanhemmat menettelisivät näin, syntyisi yhteisö, jossa yksinkertaisesti ei uskallettaisi kiusata. Näin siis ala-asteelle.
Yhdyn 100% tähän. Minkäänlainen paapominen ja rauhallinen keskustelu ei lopeta kiusaamista. Poikaani kiusattiin eskarin alussa eikä hän kertonut minulle. Paras kaveri kertoi että tiesitkö että 1 iso poika kiusaa - keksii pilkkalauluja, kulkee pihalla perässä ja hänellä aina 2 hännystelijää mukana. Toinen niistä poikani entinen bestis, mikä teki asiasta vielä kivuliaamman. Kerroin asiasta opettajalle ja hetken päästä totesivat että asia käyty läpi eikä enää kiusata. Ja heti sen perään kun toin pojan eskariin, olin ehtinyt kävellä ovesta 10 metriä niin poika juoksee itkien perääni että taas se alkoi, samantien kun hän istui aamupiiriin. Kävelin luokkaan, suoraan pojan luo ja latasin kovaan ääneen erittäin vihaisesti että annapa olla viimeinen kerta kun kiusaat poikaa tai yhtään ketään täällä ja että tästähän puhuttiin jo, joten pidäpä nyt se lupauksesi tai tulen uudestaan tänne. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Ns. pehmeät arvot ja lapsen kanssa neuvottelut ovat pe rseestä kun kyse on pitkäaikaisesta, systemaattisesta kiusaamisesta.
olen muutenkin huomannut ihan ärsyyntymiseen asti miten munattomia aikuisia nykyään on paljon. Leikkipaikoilla saattaa pikkupojat terrorisoida rumalla kielenkäytöllä ja käytöksellä aivan vapaasti, kenenkään siihen puuttumatta, vaikka aikuisia olisi paikalla pienten lasten kanssa. Itse puutun joka kerta.On siis muitakin. Minä myös olen sellainen äiti että minun lapsia ei kannata kiusata. Muuten olen reilu ja kiva, kaikki lapset tykkää, mutta kiusaajat ei. Osaan pistää kiusaajat sellaiseen ojennukseen että eivät ainakaan minun nähteni ja kuulteni kiusaa ketään. Eskarissa pahimmat kiusaajat alkoivat sitten roikkua meidän kanssa, seurasivat kotiinkin. Aikuisen kaipuu on niillä raukoilla niin valtava että rajat laittava kiukkuinen täti olikin mahtava juttu.
Tuo onkin jännä- ja ihan järkeenkäypä - ilmiö: Mieheni hermostui kerran asuinaluettamme terrosoiville eskaripojille (huutelivat ja rikkoivat postilaatikkoja yms.). Hän meni ja karjui pojille kitarisat pihalla että nyt saa loppua tuollainen käytös.
Tämän jälkeen terrorisointi loppuikin, mutta mies sai näistä pojista kyllä ikuiset seuralaiset. Haluavat olla seurassa leikkipuistossa ja hakeutuvat juttusille. Niin kova aikuisen ja rajojen kaipuu heillä on.
Minä "saattelin" kerran meidä talossa rapussa sotkeneet teinitytöt korjaamaan jälkensä ja päätteeksi pidin heille pienen saarnan siitä, että ajattelevatko he ollenkaan, että jos typerien tekosten takia joutuvat poliisin kanssa tekemisiin, niin voi tulla merkintä rekisteriin ja se voi seurata koko elämän ja vaikuttaa tulevaisuudessa. Ei tyttöjä ole näkynyt sen jälkeen.
Ihmettelen monesti, kun noita nuoria tässäkin rapussa on häiriköinyt, leikkinyt mm. hissillä ja hissi on vähän väliä epäkunnossa, niin miksi talon aikuiset ei sano ja tee mitään. Joku kumma ilmiö, että useimmat ei enää puutu mihinkään. Meilläkin kyse omistusasunnoista ja varmaan puolet asukkaista vanhempia ihmisiä. Kuka haluaa jatkuvasti olla maksamassa muiden aiheuttamia korjauksia.
Tämä minua juurikin ihmetyttää että ihan alakouluikäiset lapset voivat perseillä täysin rauhassa - käyttää kovaa rumaa kieltä, hölmöillä urakalla ja aikuiset eivät uskalla edes sanoa mitään - mieluummin kääntävät päänsä ja ovat kuin eivät olisi huomanneetkaan, että tuolla ne pojat heittelee pikkukiviä koulun ikkunaan lauantai-illalla. Siis mitähän v*ddua!! Tällainen tilanne oli kerran ihan oikeasti. 2 noin 10 -vuotiasta poikaa heittelemässä kiviä ja ohi kulki iltalenkillään muutama aikuinen, n. 40-50 vuotiaita miehiä ja naisia. Olin itse vielä kauempana tilanteesta, mutta näin että jotain järjetöntä siellä tapahtuu. Yksikään näistä ei sanonut pojille mitään vaan kulkivat ohi "laput silmillä". Minä pysähdyin ja sanoin jämäkästi, mutta en rumasti. Kerroin, mitä siitä seuraa heille kun ikkuna hajoaa tai naarmuuntuu ja että siinä menee ehkä vuosien viikkorahat kun makselevat koululle tuhojaan. Pojat olivat vähän noloina ja pyysivät anteeksi tekoaan. Sen jälkeen juoksin viimeksi ohimenneen pariskunnan kiinni ja läksytin heidät kunnolla!
Mistäköhän alapeukku? Kolkuttiko omatunto kun olet niitä vanhempia, jotka kääntävät katseet pois ja sulkevat korvat kun jotain ikävää tapahtuu etkä missään nimessä halua puuttua vaikka pikkupoikaa muilutettaisiin vieressä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellä oli hyvä kirjoitus siitä, miten äiti oli yrittänyt kaikkensa mutta muu ympäristö ei tukenut kiusaamisen lopettamista mitenkään. Haluan sanoa tästä aiheesta jotain.
Kun omat poikani aloittivat koulun, olin päättänyt, että missään tapauksessa poikiani ei saisi kiusata vain sillä perusteella, että se tapahtuu koulussa. Opettajataustani vuoksi tiesin hyvin, mitä kouluissa tapahtuu opettajien silmien alla ilman, että he puuttuisivat asiaan mitenkään. Kun kouluun on kerran pakko lapsi laittaa ja hän viettää siellä joka päivä useita tunteja, koulun henkilökunta on heistä vastuussa, mutta jostain syystä enemmistö tuntuu ajattelevan eri tavoin kouluissa ja vetoaa siihen, että he eivät ole nähneet mitään eivätkä ainakaan missään tapauksessa voi tehdä mitään. Itse ajattelen, että he voivat syyttää itseään siitä, että ovat päästäneet tilanteen niin pahaksi.
Kuten edellä olleessa viestissä äiti kertoi, myös minä otin ohjat omiin käsiini. Alakoulussa sattui muutamia pieniä ja yksi vähän isompi kiusaamistapaus. Joka kerta menin seuraavana aamuna kouluun, etsin kyseisin oppilaan käsiini ja annoin tulla niin, että korvat soivat vielä viikon päästä. Huusin, haukuin, olin tosissani vihainen. En välittänyt, vaikka kiusaaja itki hysteerisenä, pysyin kovana ja vannotin, että antoi olla viimeinen kerta. Näytin vihani, annoin sen tulla ulos, jouduin jopa pidättelemään, etten olisi oikeasti käynyt kersan kimppuun ja vetänyt ympäri korvia.
Yhden tyypin yhytin kotipihastaan, jossa yritti piiloutua äitinsä hameenhelmoihin. Totesin tyynesti, että odotan niin kauan että tulet esiin ja vastaat teoistasi.
Tottakai opettajat yrittivät estellä ja vedota siihen, että lapset pelästyvät. Sanoin, että on syytäkin olla peloissaan, jos minun poikiani kiusataan. Siitä ei ehjin nahoin selviä, vaan seuraukset ovat kammottavat. Tarvittaessa otan töistä virkavapaata ja seuraan kuin hai laivaa näitä kiusaajia aamusta iltaan, mutta minun lapsiini ei kosketa.
Näin menettelin siis yhteensä 3 kertaa ala-asteella, ja eipä tarvinnut sen jälkeen pelätä, että poikiani kiusattaisiin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhä useammat vanhemmat menettelisivät näin, syntyisi yhteisö, jossa yksinkertaisesti ei uskallettaisi kiusata. Näin siis ala-asteelle.
Yhdyn 100% tähän. Minkäänlainen paapominen ja rauhallinen keskustelu ei lopeta kiusaamista. Poikaani kiusattiin eskarin alussa eikä hän kertonut minulle. Paras kaveri kertoi että tiesitkö että 1 iso poika kiusaa - keksii pilkkalauluja, kulkee pihalla perässä ja hänellä aina 2 hännystelijää mukana. Toinen niistä poikani entinen bestis, mikä teki asiasta vielä kivuliaamman. Kerroin asiasta opettajalle ja hetken päästä totesivat että asia käyty läpi eikä enää kiusata. Ja heti sen perään kun toin pojan eskariin, olin ehtinyt kävellä ovesta 10 metriä niin poika juoksee itkien perääni että taas se alkoi, samantien kun hän istui aamupiiriin. Kävelin luokkaan, suoraan pojan luo ja latasin kovaan ääneen erittäin vihaisesti että annapa olla viimeinen kerta kun kiusaat poikaa tai yhtään ketään täällä ja että tästähän puhuttiin jo, joten pidäpä nyt se lupauksesi tai tulen uudestaan tänne. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Ns. pehmeät arvot ja lapsen kanssa neuvottelut ovat pe rseestä kun kyse on pitkäaikaisesta, systemaattisesta kiusaamisesta.
olen muutenkin huomannut ihan ärsyyntymiseen asti miten munattomia aikuisia nykyään on paljon. Leikkipaikoilla saattaa pikkupojat terrorisoida rumalla kielenkäytöllä ja käytöksellä aivan vapaasti, kenenkään siihen puuttumatta, vaikka aikuisia olisi paikalla pienten lasten kanssa. Itse puutun joka kerta.On siis muitakin. Minä myös olen sellainen äiti että minun lapsia ei kannata kiusata. Muuten olen reilu ja kiva, kaikki lapset tykkää, mutta kiusaajat ei. Osaan pistää kiusaajat sellaiseen ojennukseen että eivät ainakaan minun nähteni ja kuulteni kiusaa ketään. Eskarissa pahimmat kiusaajat alkoivat sitten roikkua meidän kanssa, seurasivat kotiinkin. Aikuisen kaipuu on niillä raukoilla niin valtava että rajat laittava kiukkuinen täti olikin mahtava juttu.
Tuo onkin jännä- ja ihan järkeenkäypä - ilmiö: Mieheni hermostui kerran asuinaluettamme terrosoiville eskaripojille (huutelivat ja rikkoivat postilaatikkoja yms.). Hän meni ja karjui pojille kitarisat pihalla että nyt saa loppua tuollainen käytös.
Tämän jälkeen terrorisointi loppuikin, mutta mies sai näistä pojista kyllä ikuiset seuralaiset. Haluavat olla seurassa leikkipuistossa ja hakeutuvat juttusille. Niin kova aikuisen ja rajojen kaipuu heillä on.
Minä "saattelin" kerran meidä talossa rapussa sotkeneet teinitytöt korjaamaan jälkensä ja päätteeksi pidin heille pienen saarnan siitä, että ajattelevatko he ollenkaan, että jos typerien tekosten takia joutuvat poliisin kanssa tekemisiin, niin voi tulla merkintä rekisteriin ja se voi seurata koko elämän ja vaikuttaa tulevaisuudessa. Ei tyttöjä ole näkynyt sen jälkeen.
Ihmettelen monesti, kun noita nuoria tässäkin rapussa on häiriköinyt, leikkinyt mm. hissillä ja hissi on vähän väliä epäkunnossa, niin miksi talon aikuiset ei sano ja tee mitään. Joku kumma ilmiö, että useimmat ei enää puutu mihinkään. Meilläkin kyse omistusasunnoista ja varmaan puolet asukkaista vanhempia ihmisiä. Kuka haluaa jatkuvasti olla maksamassa muiden aiheuttamia korjauksia.
Tämä minua juurikin ihmetyttää että ihan alakouluikäiset lapset voivat perseillä täysin rauhassa - käyttää kovaa rumaa kieltä, hölmöillä urakalla ja aikuiset eivät uskalla edes sanoa mitään - mieluummin kääntävät päänsä ja ovat kuin eivät olisi huomanneetkaan, että tuolla ne pojat heittelee pikkukiviä koulun ikkunaan lauantai-illalla. Siis mitähän v*ddua!! Tällainen tilanne oli kerran ihan oikeasti. 2 noin 10 -vuotiasta poikaa heittelemässä kiviä ja ohi kulki iltalenkillään muutama aikuinen, n. 40-50 vuotiaita miehiä ja naisia. Olin itse vielä kauempana tilanteesta, mutta näin että jotain järjetöntä siellä tapahtuu. Yksikään näistä ei sanonut pojille mitään vaan kulkivat ohi "laput silmillä". Minä pysähdyin ja sanoin jämäkästi, mutta en rumasti. Kerroin, mitä siitä seuraa heille kun ikkuna hajoaa tai naarmuuntuu ja että siinä menee ehkä vuosien viikkorahat kun makselevat koululle tuhojaan. Pojat olivat vähän noloina ja pyysivät anteeksi tekoaan. Sen jälkeen juoksin viimeksi ohimenneen pariskunnan kiinni ja läksytin heidät kunnolla!
Hyvä sinä! Jotenkin tämä maa, tai sen kansalaiset, on ajettu syvään flegmaattisuuteen ja kyynisyyteen. Voimattomuuden tunne vaivaa monia, asiat yhteiskunnassa menevät päin mäntyä mutta mitä tavan kansalainen voi tehdä. Äänestäminen ei vaikuta mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutta tietoa; Asianajaja Dani Palviainen sanoo oman päämiehensä osalta, että he vaativat vangitsemisasian uudelleenkäsittelyä vielä ennen joulua.
Onko tämä Dani kaikkien AA?
HJ:n
Meinaavat saada pojan jouluksi kotiin. No onhan se kiva että vanhemmat välittävät ja uskovat pojastaan hyvää mutta tuskinpa onnistuu vaikka mu_rhasyyte vaihtuisi tap_oksi tai k_uolemantuottamukseksi.
Kolme tekijää retuuttaneet ja pahoinpidelleet uhria kovalla voimalla kymmeniä minuutteja useammassa paikassa. Jos tuo ei täytä murhan kriteerejä niin mikä täyttää?
Uhria emme saa takaisin mutta jos hän ei olisi joutunut näiden poikien vainoamaksi,hänellä olisi ollut varmaan hyvä elämä. Kaunis sielu pojalla ja hirviöt turmelleet sen. Älykkyyttäkin ilmeisesti ollut.
Toivottavasti vainoamisessa ei ole ollut isompi porukka -jatkui pitkään. Sekin selvinnee poliisitutkinnassa. Mistä näitä hirviöperheitä syntyy? Ja yhteisön on syytä tuomita, jos mukana on ollut muita kuin nämä kolme.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Tuo onkin jännä- ja ihan järkeenkäypä - ilmiö: Mieheni hermostui kerran asuinaluettamme terrosoiville eskaripojille (huutelivat ja rikkoivat postilaatikkoja yms.). Hän meni ja karjui pojille kitarisat pihalla että nyt saa loppua tuollainen käytös.
Tämän jälkeen terrorisointi loppuikin, mutta mies sai näistä pojista kyllä ikuiset seuralaiset. Haluavat olla seurassa leikkipuistossa ja hakeutuvat juttusille. Niin kova aikuisen ja rajojen kaipuu heillä on.