Lue keskustelun säännöt.
Vaikea ymmärtää kuormittumista, kun en itse koe sellaista ollenkaan
09.12.2020 |
Väsyn kyllä fyysisesti, mutta en koskaan henkisesti esim työstä tai sukulaisvierailuista tms.
Miten teillä se henkinen kuormittuminen tuntuu?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Miten ylikuormittuminen näkyy: Minulla menee unet, sydän hakkaa, tulee flunssan oireita, kaikki vituttaa ja haluaisin hakata kaikki vastaantulijat. Tätä ollut nyt pari vuotta.
Kehotan ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon. Minä odotin lähes 10 vuotta ennen kuin rohkaistuin. Nyt olen hetken aikaa "lomalla", mutta todennäköisesti paluu työhön on taas edessä ja sama paska alkaa kumuloitua uudestaan. Kunpa tähän keksisi ratkaisun! Ilman rahaa kun ei tule toimeen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä mulla vasta 30v ja sietokyky aivan nollissa. Olen muuten vain ollut todella herkkä kuormittua ja sain selville että jollain on geneettisesti vain semmoinen elimistö joka ei vain sovi tiettyyn ympäristöön. Minulle tämä moderni ja keinotekoinen ympäristö aiheuttaa valtavaa uupumusta. En tykkää siitä että pitäisi talossa asua, moottoriäänet ja melu ovat sellaisia mitä ihmisen ei kuuluis kuulla. Tekee huono terveydelle.
Oletteko koskaan miettinyt näitä asioita? Moottoriäänet ja muiden keinotekoisten ympäristöjen ominaisuudet tekevät elimistölle pahaa.
Haluaisin elää niin että kuuluis vain luonnon äänet. Maalle ei voi muuttaa kun ei ole ajokorttia ja siellä vasta on melua kun joku aina moottorisahan kanssa riehuu tai mönkijällä.
Sietokykyni on taas aivan nollissa työpaikkojen huonojen ilmapiirien takia ja muuten vain huonosta käyttäytymisestä. Kuten rapun yksinhuoltaja äiti joka antaa 3 vuotiaan lapsen pomppia monta minuttia rapussa.
Välinpitämättömyys toisia kohtaan tekee elämästä kuormittavan.
Ihmiset on erilaisia, toiset kuormittuu, toiset ei.
Toisten elämä on helpompaa, ei tarvitse kantaa vastuuta kuin itsestään, silloin ei kuormitu niin helposti.
Jotkut on henkiseltä rakenteeltaan sellaisia, että eivät kuormitu, eivät esimerkiksi tunne myötätuntoa tai ahdistusta toisten asioista.
Aikaisemmin kuormituin töissäni, kun jouduin kuuntelemaan työkavereiden kälkätystä. Nyt etätöissä olen paljon virkeämpi, laitan vaan läppärin työpuhelimen kiinni kl. 16.30, keitän teetä ja alan tehdä omia juttujani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ylikuormittuminen näkyy: Minulla menee unet, sydän hakkaa, tulee flunssan oireita, kaikki vituttaa ja haluaisin hakata kaikki vastaantulijat. Tätä ollut nyt pari vuotta.
Kehotan ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon. Minä odotin lähes 10 vuotta ennen kuin rohkaistuin. Nyt olen hetken aikaa "lomalla", mutta todennäköisesti paluu työhön on taas edessä ja sama paska alkaa kumuloitua uudestaan. Kunpa tähän keksisi ratkaisun! Ilman rahaa kun ei tule toimeen....
Minun pitäisi vielä puoli vuotta jaksaa, minkäpä muun kuin rahan takia..
Opeta mulle toi taito! Miltä se tuntuu kun ei tunnu pahalta? Miten koet ihmiset? Tunnetko koskaan häpeää? Syyllisyyttä? Mihin ystävyyssuhteesi perustuvat? Oletko koskaan kateellinen kenellekään? Toivotko lähimmäisillesi hyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä varmaan iän myötä opit miltä se tuntuu. Jos nyt haluat kokeilla niin ala opiskella nykyisten hommien lisäksi vaikka avoimessa yliopistossa yhdet tai kahdet aineopinnot ihan muusta alasta kuin mitä teet työksesi ja tähtää molemmissa pelkkiin viitosiin. Tai ota projektiksi päästä ensi vuonna lääkikseen (jollet ole lääkäri). Eli kuormittuminen seuraa yksinkertaisesti siitä kun on liikaa tekemistä ja liian vähän resursseja.
Olen 50v ja teen vaativaa työtä ohjelmistoalalla. Kun kello lyö 16, laitan läppärin kiinni. Mun ei tarvi erikseen mitenkään palautua työstä, vaan alan vain tehdä omia hommia. Moni kertoo, ettei viikonlopunkaan aikana ehdi kunnolla palautua. Tai että on ihan puhki kun on käynyt sukulaisilla kylässä.
Ap
Hienoa ettei sinua kuormita, se ei valitettavasti kuitenkaan ole ihmisen itsensä (edes sinun) päätettävissä. On tutkittu että jo äidin raskaudenaikainen stressi voi altistaa myöhemmälle stressitaipumukselle ja ylikuormitukselle. Mikäli vaikka adrenaliinit tai kortisolitasot nousevat henkilöllä kovin herkästi, voi hän stressaantua paljon pienemmästä asiasta kuin toinen jonka stressihormonitasot eivät heitä niin pahasti.
Itse kuormitun hyvin herkästi, halusin tai en. Kun olen stressaantunut ja ylikuormittunut, kestää palautuminen hyvin kauan.
Vierailija kirjoitti:
Ok, liika on tietty liikaa, mutta kun jotkut kuormittuu ihan mistä vaan työntekemisestä, kaikki kotihommat koetaan työleirinä jne.
Kaikilla on kuitenkin se sama 24h vuorokaudessa. En minäkään työpäivän päälle lepää vaan teen vaikka mitä, toki nyt korona-aikaan harrastukset vähän jäissä.
Toisilla on kokoajan monta rautaa tulessa, joillekin yksikin rauta on liikaa, miksi?
Koska ihmiset ovat geneettisesti ja kasvatuksellisesti erilaisia. Kun ihminen kokee stressiä, nousevat kortisolitasot korkealle. Jos henkilöllä on alttius herkästi stressaantumiseen, nousevat kortisolitasot hyvin pienistä syistä. On lottovoitto mikäli saa tässä asiassa hyvät geenit ja perimän.
Asialle ei voi oikein muuta tehdä kuin yrittää oppia elämään asian kanssa ja vaikka harjoitella meditaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki on nikn että kaikille saa aikaiseksi ainakin fyysisen burnoutin kun vaan lappaa liikaa tekemistä ja liian vähän palautumista, ja tämä on taas ihan yksilöllistä mikä kellekin on missäkin tilanteessa liikaa. Olen melko varma myös siitä että kaikkien mielen saa murrettua mutta se on paljon vaikeampaa, kun hyvällä lapsuudella pärjää mielen osalta lähes missä vaan tilanteessa.
sairaudet vie hirveästi energiaa. osa myös tuntee ja reagoi voimakkaasti ympäristöönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä varmaan iän myötä opit miltä se tuntuu. Jos nyt haluat kokeilla niin ala opiskella nykyisten hommien lisäksi vaikka avoimessa yliopistossa yhdet tai kahdet aineopinnot ihan muusta alasta kuin mitä teet työksesi ja tähtää molemmissa pelkkiin viitosiin. Tai ota projektiksi päästä ensi vuonna lääkikseen (jollet ole lääkäri). Eli kuormittuminen seuraa yksinkertaisesti siitä kun on liikaa tekemistä ja liian vähän resursseja.
Olen 50v ja teen vaativaa työtä ohjelmistoalalla. Kun kello lyö 16, laitan läppärin kiinni. Mun ei tarvi erikseen mitenkään palautua työstä, vaan alan vain tehdä omia hommia. Moni kertoo, ettei viikonlopunkaan aikana ehdi kunnolla palautua. Tai että on ihan puhki kun on käynyt sukulaisilla kylässä.
ApNo ei kai ohjelmistoalalla yleensä kuormituta. Vaihda johonkin mikä vaatii henkistä ja älyllistä ponnistelua samaan aikaan ja fyysinen vielä päälle, niin ehkä voit kuormittua.
No tuossa olen eri mieltä. Ohjelmistoala on yleensä hyvin kuormittava. Tässä joutuu tekemään aivotyötä tiukkojen aikataulujen kanssa, toki riippuen yrityksestä. Todisteena voit kävellä sisään ensimmäiselle suljetulle osastolle, ja katsoa minkä alan ihmisiä siellä on toipumassa burn outista...
// eri
Vierailija kirjoitti:
Ikä mulla vasta 30v ja sietokyky aivan nollissa. Olen muuten vain ollut todella herkkä kuormittua ja sain selville että jollain on geneettisesti vain semmoinen elimistö joka ei vain sovi tiettyyn ympäristöön. Minulle tämä moderni ja keinotekoinen ympäristö aiheuttaa valtavaa uupumusta. En tykkää siitä että pitäisi talossa asua, moottoriäänet ja melu ovat sellaisia mitä ihmisen ei kuuluis kuulla. Tekee huono terveydelle.
Oletteko koskaan miettinyt näitä asioita? Moottoriäänet ja muiden keinotekoisten ympäristöjen ominaisuudet tekevät elimistölle pahaa.
Haluaisin elää niin että kuuluis vain luonnon äänet. Maalle ei voi muuttaa kun ei ole ajokorttia ja siellä vasta on melua kun joku aina moottorisahan kanssa riehuu tai mönkijällä.
Sietokykyni on taas aivan nollissa työpaikkojen huonojen ilmapiirien takia ja muuten vain huonosta käyttäytymisestä. Kuten rapun yksinhuoltaja äiti joka antaa 3 vuotiaan lapsen pomppia monta minuttia rapussa.
Välinpitämättömyys toisia kohtaan tekee elämästä kuormittavan.
Asutaan pohjoisessa Suomessa rivitalossa kaupungin taajamassa syrjäisellä tiellä. Täällä ei kuulu moottorisahat tai mönkijät. Isoja teitäkään ei ole lähellä, joten moottorien ääntä ei yleensä kuulu ja asunnossakin on hyvä äänieristys. Suosittelen vaihtamaan asuntoa. En itsekään herkkänä pystyisi asumaan meluisassa kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki on nikn että kaikille saa aikaiseksi ainakin fyysisen burnoutin kun vaan lappaa liikaa tekemistä ja liian vähän palautumista, ja tämä on taas ihan yksilöllistä mikä kellekin on missäkin tilanteessa liikaa. Olen melko varma myös siitä että kaikkien mielen saa murrettua mutta se on paljon vaikeampaa, kun hyvällä lapsuudella pärjää mielen osalta lähes missä vaan tilanteessa.
Ja tietysti sellaisilla geeneillä joissa ei alttiutta "mielen murtumiselle". Omassa suvussani joka toisella on jokin mt ongelma, myös minulla.
Käyppä sellaisen sukulaisen tai kaverin luona jolla on narsismi tai mielenterveyden ongelma. Kyläilet siellä joka viikko niin alat epäilemään omaakin mielenterveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä varmaan iän myötä opit miltä se tuntuu. Jos nyt haluat kokeilla niin ala opiskella nykyisten hommien lisäksi vaikka avoimessa yliopistossa yhdet tai kahdet aineopinnot ihan muusta alasta kuin mitä teet työksesi ja tähtää molemmissa pelkkiin viitosiin. Tai ota projektiksi päästä ensi vuonna lääkikseen (jollet ole lääkäri). Eli kuormittuminen seuraa yksinkertaisesti siitä kun on liikaa tekemistä ja liian vähän resursseja.
Olen 50v ja teen vaativaa työtä ohjelmistoalalla. Kun kello lyö 16, laitan läppärin kiinni. Mun ei tarvi erikseen mitenkään palautua työstä, vaan alan vain tehdä omia hommia. Moni kertoo, ettei viikonlopunkaan aikana ehdi kunnolla palautua. Tai että on ihan puhki kun on käynyt sukulaisilla kylässä.
ApNo ei kai ohjelmistoalalla yleensä kuormituta. Vaihda johonkin mikä vaatii henkistä ja älyllistä ponnistelua samaan aikaan ja fyysinen vielä päälle, niin ehkä voit kuormittua.
No tuossa olen eri mieltä. Ohjelmistoala on yleensä hyvin kuormittava. Tässä joutuu tekemään aivotyötä tiukkojen aikataulujen kanssa, toki riippuen yrityksestä. Todisteena voit kävellä sisään ensimmäiselle suljetulle osastolle, ja katsoa minkä alan ihmisiä siellä on toipumassa burn outista...
// eri
Itsekin uskoisin että ap lla on ehkä poikkeuksellisen hyvä sietokyky juuri omalle alalleen, mitä nyt olen tuttuja kuunnellut. Mutta jos hän lisäisi nykyiseen tasapainoiseen tilanteeseen vaikka viisi alle 5 v lasta, jotka sosiaalihuolto on määrännyt hänen kasvatettavakseen ilman lisärahaa, ja, sen lisäksi hänen pitäisi henkensä uhalla valmistaa toimiva koronarokote, niin kyllä se tasapaino järkkyisi. Eli kannattaa olla tyytyväinen että omassa elämässä ei ole liikaa kuormittavia tekijöitä, vaan niitä on sopivasti.
Ei siihen tarvita kuin yksi meluava naapuri joka pitää sut hereillä joka yö kaksi vuotta putkeen ja alat kyllä "kuormittua". Ja työttömyys on huomattavasti "kuormittavampaa" kuin kiireinen duuni.
Tämä aloitus on niin käsittämättömän putkinäköinen.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa vetäistä parin vuoden työrupeama nonstop- /face-to-face -asiakaspalvelussa. Palataan sitten aiheeseen.
Joo, tätä suosittelen kokeilemaan. Tiivisrytmistä asiakaspalvelua hälyisessä ympäristössä, puhelimet soi, jatkuva ihmisten jono, osa vaativia palveltavia . Hankalasti noudatettavat työnantajan ohjeet. Asiakaspalvelun lomassa täytyy koko ajan myös vastailla sähköpostiviesteihin yms. Et voi tietää etkä vaikuttaa itsr missä välissä pääset tauolle, syömään, vessaan tms. Jatkuva resurssipula. Paineet sekä asiakkailta että työnantajalta. Lupaan että oot ihan puhki joka päivä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä varmaan iän myötä opit miltä se tuntuu. Jos nyt haluat kokeilla niin ala opiskella nykyisten hommien lisäksi vaikka avoimessa yliopistossa yhdet tai kahdet aineopinnot ihan muusta alasta kuin mitä teet työksesi ja tähtää molemmissa pelkkiin viitosiin. Tai ota projektiksi päästä ensi vuonna lääkikseen (jollet ole lääkäri). Eli kuormittuminen seuraa yksinkertaisesti siitä kun on liikaa tekemistä ja liian vähän resursseja.
Olen 50v ja teen vaativaa työtä ohjelmistoalalla. Kun kello lyö 16, laitan läppärin kiinni. Mun ei tarvi erikseen mitenkään palautua työstä, vaan alan vain tehdä omia hommia. Moni kertoo, ettei viikonlopunkaan aikana ehdi kunnolla palautua. Tai että on ihan puhki kun on käynyt sukulaisilla kylässä.
Ap
Mä teen töitä rikosten tekijöiden kanssa. Aika rankkoja juttuja saa päivittäin kuulla. Ennen tein töitä ei-ihmisuhdealalla, mutta pakko oli vaihtaa alaa. Nuo aiemmat hommat ei niin kuormittaneet.
Vierailija kirjoitti:
Opeta mulle toi taito! Miltä se tuntuu kun ei tunnu pahalta? Miten koet ihmiset? Tunnetko koskaan häpeää? Syyllisyyttä? Mihin ystävyyssuhteesi perustuvat? Oletko koskaan kateellinen kenellekään? Toivotko lähimmäisillesi hyvää?
Minustakin tuo on osittain nimenomaan taito. Osaa sanoa ei liialle työlle, liioille tapaamisille, liialle sille-minkä-kokee-kuormittavaksi. Aina ei tietenkään ole mahdollista, mutta etenkin töissä sen pitäisi olla mahdollista, harmi ettei usein potkujen pelossa ole. Vapaa-ajallaan voi tehdä valintoja, ja vaikka töissä on pelottavaa sanoa esimiehelle ei tai saa potkut, se voi olla uusi alku. Kannattaa ottaa se riski oman mielenterveyden turvaamiseksi.
Ei sun ap tarvi alkaa itseäsi vasiten rasittamaan, riittää, että tiedostat sen, että joku toinen rasittuu helpommin kuin toinen. Et varmaankaan koskaan ääneen vähättele toisen stressiä? Se olisi rumaa. Täällä moni on vähätellyt sua ja sun kokemuksias, ehkä kateellisena, ehkä ihan vaan ajattelemattomuuttaan.
Kärsin kiusaamisesta melkein koko peruskouluajan. Olen kokenut aikuisena kaksi vaikeaa masennusjaksoa ja yhden burnoutin. Sietokyky ja kuormituksen kesto heikkenee mitä enemmän sitä koetellaan. Se vanha sanonta, että mikä ei tapa, vahvistaa, on paskapuhetta.
Ihmiset yksinkertaisesti kestävät henkistä ja fyysistä kuormitusta eri tavoin. Erilaiset tilanteet ja ympäristö vaikuttavat ihmisiin eri tavoin ja siihen vaikuttavat mm. yksilön temperamentti ja persoonallisuuden piirteet, aiemmat traumaattiset tai stressaavat elämäntapahtumat, erilaiset sairaudet, tunne- ja tietoisuustaidot yms. On kuitenkin sanottu, että kaikki ihmiset kyllä kuormittuvat liikaa, kun olosuhteet vain ovat sille suotuisat.