Lue keskustelun säännöt.
Vaikea ymmärtää kuormittumista, kun en itse koe sellaista ollenkaan
09.12.2020 |
Väsyn kyllä fyysisesti, mutta en koskaan henkisesti esim työstä tai sukulaisvierailuista tms.
Miten teillä se henkinen kuormittuminen tuntuu?
Kommentit (47)
No kyllä varmaan iän myötä opit miltä se tuntuu. Jos nyt haluat kokeilla niin ala opiskella nykyisten hommien lisäksi vaikka avoimessa yliopistossa yhdet tai kahdet aineopinnot ihan muusta alasta kuin mitä teet työksesi ja tähtää molemmissa pelkkiin viitosiin. Tai ota projektiksi päästä ensi vuonna lääkikseen (jollet ole lääkäri). Eli kuormittuminen seuraa yksinkertaisesti siitä kun on liikaa tekemistä ja liian vähän resursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkyys henkiselle rasitukselle ei ole itse päätettävissä. Joko on herkkä tai ei ole herkkä sille.
Se ei ole mikään mitalin paikka, jos kestää kuormitusta. Se on ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä varmaan iän myötä opit miltä se tuntuu. Jos nyt haluat kokeilla niin ala opiskella nykyisten hommien lisäksi vaikka avoimessa yliopistossa yhdet tai kahdet aineopinnot ihan muusta alasta kuin mitä teet työksesi ja tähtää molemmissa pelkkiin viitosiin. Tai ota projektiksi päästä ensi vuonna lääkikseen (jollet ole lääkäri). Eli kuormittuminen seuraa yksinkertaisesti siitä kun on liikaa tekemistä ja liian vähän resursseja.
Olen 50v ja teen vaativaa työtä ohjelmistoalalla. Kun kello lyö 16, laitan läppärin kiinni. Mun ei tarvi erikseen mitenkään palautua työstä, vaan alan vain tehdä omia hommia. Moni kertoo, ettei viikonlopunkaan aikana ehdi kunnolla palautua. Tai että on ihan puhki kun on käynyt sukulaisilla kylässä.
Ap
Kokeilepa vetäistä parin vuoden työrupeama nonstop- /face-to-face -asiakaspalvelussa. Palataan sitten aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä varmaan iän myötä opit miltä se tuntuu. Jos nyt haluat kokeilla niin ala opiskella nykyisten hommien lisäksi vaikka avoimessa yliopistossa yhdet tai kahdet aineopinnot ihan muusta alasta kuin mitä teet työksesi ja tähtää molemmissa pelkkiin viitosiin. Tai ota projektiksi päästä ensi vuonna lääkikseen (jollet ole lääkäri). Eli kuormittuminen seuraa yksinkertaisesti siitä kun on liikaa tekemistä ja liian vähän resursseja.
Olen 50v ja teen vaativaa työtä ohjelmistoalalla. Kun kello lyö 16, laitan läppärin kiinni. Mun ei tarvi erikseen mitenkään palautua työstä, vaan alan vain tehdä omia hommia. Moni kertoo, ettei viikonlopunkaan aikana ehdi kunnolla palautua. Tai että on ihan puhki kun on käynyt sukulaisilla kylässä.
Ap
Niin, sen takia ehdotinkin lisää puuhaa, jos haluat kokea kuormittumista. Sinulle nykyinen määrä hommia on sopiva, tutuillasi on liikaa hommia heidän resursseihin nähden (vaikkapa jo ihmissuhdeongelmat voi syödä niitä resursseja).
Eli jos nykyisen työsi lisäksi alat opiskella sinne lääkikseen vaikka nyt 6 h päivä, niin kyllä aika pian kuormitut myös henkisesti. Ei kuitenkaan kannata kokeilla, koska siitä ylikuormituksesta toipuminen voi viedä pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile olla pitämättä lomaa vuosiin ja painaa töitä aamusta iltaan, samalla, kun elämässä on haasteita.
Mä taas kestän fyysistä kuormitusta mutta muuten nukkuisin ja söisin mielelläni vaan. :DD riippuu myös vähän asiasta, esim. lähipiirin kanssa mulla ei tuu sitä stressiä mikä ulee helposti vieraiden ihmisten / itselle vääränlaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, liika on tietty liikaa, mutta kun jotkut kuormittuu ihan mistä vaan työntekemisestä, kaikki kotihommat koetaan työleirinä jne.
Kaikilla on kuitenkin se sama 24h vuorokaudessa. En minäkään työpäivän päälle lepää vaan teen vaikka mitä, toki nyt korona-aikaan harrastukset vähän jäissä.
Toisilla on kokoajan monta rautaa tulessa, joillekin yksikin rauta on liikaa, miksi?
Miten ylikuormittuminen näkyy: Minulla menee unet, sydän hakkaa, tulee flunssan oireita, kaikki vituttaa ja haluaisin hakata kaikki vastaantulijat. Tätä ollut nyt pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisestä kuormittumisesta selviää lepäämällä. Henkiseen kurmittumiseen edes 12 tunnin yöunet eivät auta. Kokeilepa valvoa vaikka 2-3 vuorokautta yhteen menoon (tehden toki normaalit työpäivät, tapaat normaalin määrän ihmisiä ja teet kaiken muunkin ihan kuten normaalisti, mutta kätät vain nukkumatta) ja sen jälkeen tiedät, miltä se kuormittuminen tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Ok, liika on tietty liikaa, mutta kun jotkut kuormittuu ihan mistä vaan työntekemisestä, kaikki kotihommat koetaan työleirinä jne.
Kaikilla on kuitenkin se sama 24h vuorokaudessa. En minäkään työpäivän päälle lepää vaan teen vaikka mitä, toki nyt korona-aikaan harrastukset vähän jäissä.
Toisilla on kokoajan monta rautaa tulessa, joillekin yksikin rauta on liikaa, miksi?
Koska toisilla on ollut helpompi elämä kuin toisilla. Jos on paljon vastoinkäymisiä tai vaikka lapsuus ollut stressaava, niin se aiheuttaa stressiä usein myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ylikuormittuminen näkyy: Minulla menee unet, sydän hakkaa, tulee flunssan oireita, kaikki vituttaa ja haluaisin hakata kaikki vastaantulijat. Tätä ollut nyt pari vuotta.
Mikä herättää aggression? Onko pelkkää ylikuormitusta vai taustalla muuta?
Minulla eniten kuormittumista vaatii sairaus. Se on vaativaa, koska ei pysty itse säätelemään, että jättää tämän kuormituksen pois välillä, koskaan ei pääse lomalle. On siis pakko aina jaksaa ja karsia sitten sosiaalisesta elämästä, harrastuksista, työstä, ostoksien tekemisistä... että pystyy huolehtimaan itsestään. En kumminkaan hirveästi tästä mainitse, koska se on yksityisasia ja sitä on aika vaikea ymmärtää, jos itse porskuttaa menemään terveessä kropassa. Kyllä se harmittaa, että ulospäin näyttää siltä, että tykkään olla paljon kotona ja laiskotella, enkä viitsi tehdä mitään ylimääräistä. Ulkopuoliselle sanoisin varmaan vaan, että en valitettavasti jaksa, jos ehdotetaan vaikka jotain menoa viikonlopulle. Jos enää minnekään kyseltäisiin nykyään ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä varmaan iän myötä opit miltä se tuntuu. Jos nyt haluat kokeilla niin ala opiskella nykyisten hommien lisäksi vaikka avoimessa yliopistossa yhdet tai kahdet aineopinnot ihan muusta alasta kuin mitä teet työksesi ja tähtää molemmissa pelkkiin viitosiin. Tai ota projektiksi päästä ensi vuonna lääkikseen (jollet ole lääkäri). Eli kuormittuminen seuraa yksinkertaisesti siitä kun on liikaa tekemistä ja liian vähän resursseja.
Olen 50v ja teen vaativaa työtä ohjelmistoalalla. Kun kello lyö 16, laitan läppärin kiinni. Mun ei tarvi erikseen mitenkään palautua työstä, vaan alan vain tehdä omia hommia. Moni kertoo, ettei viikonlopunkaan aikana ehdi kunnolla palautua. Tai että on ihan puhki kun on käynyt sukulaisilla kylässä.
Ap
No ei kai ohjelmistoalalla yleensä kuormituta. Vaihda johonkin mikä vaatii henkistä ja älyllistä ponnistelua samaan aikaan ja fyysinen vielä päälle, niin ehkä voit kuormittua.
Siis onko sulla ap perhettä tai puolisoa?
No jotkut rasittuu nimenomaan ihmiskontakteista, jos on vaikka asiakaspalvelussa ja sitten pitää vielä jaksaa jutskata siellä sukulaiskäynnillä. Vaikka kuinka olisi kivoja ihmisiä ympärillä.
En ole ikinä rasittunut mistään työnteosta, ainoastaan siitä että pitää jatkuvasti reagoida toisiin ihmisiin.
Mä aloitin parisuhteen, mutta huomasin että kuormitun liikaa siitä työn lisäksi. Ehkäpä parempi jatkaa sinkkuna että voi vapaalla elää vain itselleen ja palautua omilla hyväksi havaituilla tavoilla eikä koko ajan toista vaan huomioiden. Nyt omaa aikaa on vaan uni ja sekin on liian vähäistä:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ylikuormittuminen näkyy: Minulla menee unet, sydän hakkaa, tulee flunssan oireita, kaikki vituttaa ja haluaisin hakata kaikki vastaantulijat. Tätä ollut nyt pari vuotta.
Mikä herättää aggression? Onko pelkkää ylikuormitusta vai taustalla muuta?
Jaa-a, vaikea sanoa. Ehkä se ihmisviha ei johdu sinänsä kuormittumisesta mutta se olisi ainakin paljon lievempää jos olisin itse hyvävointinen. Eli voihan se johtua masennuksesta tai muusta semmoisesta.
Ihmisillä on erilainen hermorakenne. Terveen ihmisen ei toki pitäisikään kohtuuttomasti kuormittua jos tekee itselleen sopivaa työtä miellyttävässä työyhteisössä.
Mutta sitten jos vaikka kiusataan työpaikalla, tai tekemistä on liikaa, tai liian vähän (siitäkin voi tulla burn out)... Sattuu olemaan stressiherkkä persoonallisuus (synnynnäinen ominaisuus) tai jotain ikäviä kokemuksia taustalla, voi ihan tavallinenkin elämäkin on lähes ylitsepääsemätöntä.
Mutta tosiaan, jos tahdot tietää miltä kuormitus tuntuu, mitäpä jos koittaisit vähän haastaa itseäsi? Ala työn lisäksi vaikka treenata täyden matkan triathlonille, aikaa vuosi ja tee siinä sivussa väitöskirjaa. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka tuon hanskaavat. Lapsiperhe-elämän lisäksi tietysti. Eli et sinä ap niin spessu ole, aina on joku joka loistaa vielä kirkkaammin -ja pohja se on sinunkin säkissäsi.
Olenko ainoa?
Ap