Päiväkodissa huolta: 4 -vuotias lapseni "jumittaa"
Ei vitsit. Mulla on siis 4 -vuotias poika, joka on maailman iloisin ja kiltein, kavereita on päiväkodissa ja olen ajatellut että kaikki on sujunut hyvin. Vapaa-aikana luen hänelle, käydään tosipaljon hoplopeissa, uimassa, tramppapuistoissa ja mitä kaikkea. Nyt päiväkoti ja neuvola ohjaavat poikaani psykologille, koska kuulemaa "jumittaa" (poika tykkää esim kirkonkelloista joita aina ihastelee, koska kellotapuli päiväkodin vieressä.) Samoin tykkää kaikesta teknisestä kuten ilmastointilaitteista, työkoneista ym vekottimista. Ja kyllä hän välillä leikkii mielummin leegoilla kun pukee (musta aika normaalia). Nyt tästä on kehkeytynyt ongelma koska poika kuulemma keskittyy niihin liikaa?! Neuvolasta soitettiin että on tällaista yhteistä huolta, ja että mites rajaaminen sujuu teillä kotona? Minä siihen tyhmänä että no tottakai sellaisia rajoja asetan, ettei poika vahingoita itseään tai muita, mutta en ole sellainen äiti joka on kokoajan kieltämässä "älä tee sitä älä tee tätä".
Mua ÄRSYTTÄÄ koska satun tietämään jo ammattini puolesta että on oikeasti lapsia jotka kipeesti tarvitsevat apua!! Eletäänkö me sellaisessa maailmassa että oikeen hakemalla haetaan jotain ongelmia? Tätä rataa varmaan joka iikalla on kohta joku diagnoosi. Mun käsittääkseni lapset kehittyy omassa tahdissaan, mutta meininki on ollut kokoajan se, että VASUt ovat paljon pahempia kuin aikuisten kehityskeskustelut.
Kommentit (148)
Kyllä ne päiväkodissa näkee jos jollain on selvästi enemmän ongelmia siirtymätilanteissa kuin muilla.
Miksi otat asian noin negatiivisesti? Hyvähän se on jos lasta saadaan autettua ajoissa, eikä vasta koulussa ruveta ihmettelemään.
Jumittaminen voi olla oire. Te olette ehkä kotona tottuneet siihen, ettekä näe miten paljon pojan käytös poikkeaa muista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne päiväkodissa näkee jos jollain on selvästi enemmän ongelmia siirtymätilanteissa kuin muilla.
Miksi otat asian noin negatiivisesti? Hyvähän se on jos lasta saadaan autettua ajoissa, eikä vasta koulussa ruveta ihmettelemään.
Musta kuulostaa oudolta, että tuossa vaiheessa aletaan miettiä asiaa. Lapsi on vasta neljän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne päiväkodissa näkee jos jollain on selvästi enemmän ongelmia siirtymätilanteissa kuin muilla.
Miksi otat asian noin negatiivisesti? Hyvähän se on jos lasta saadaan autettua ajoissa, eikä vasta koulussa ruveta ihmettelemään.
Musta kuulostaa oudolta, että tuossa vaiheessa aletaan miettiä asiaa. Lapsi on vasta neljän.
Parempi se noin on, että varhain huomataan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne päiväkodissa näkee jos jollain on selvästi enemmän ongelmia siirtymätilanteissa kuin muilla.
Miksi otat asian noin negatiivisesti? Hyvähän se on jos lasta saadaan autettua ajoissa, eikä vasta koulussa ruveta ihmettelemään.
Oma jumittava poikani sai diagnoosin ja apua, mm. ohjattua liikuntaa.
Niinhän sitä sanotaan että kaikille meistä löytyisi joku diagnoosi, jos psykiatrille pistettäis.
No just tämä että että mikä on "normaalia" ja mikä ei. Ja ei meillä mene siirtymissä mitään puolta tuntia, vähän joutuu lasta patistelemaan. Tässä samaisessa vasussa oli listattu, että poika ei aina odota omaa vuoroaan, hieroo tuttavuutta muiden lapsien kanssa niin että menee liian lähelle, ja että pystyy keskittymään vain jos ei ole liikaa hälinää ympärillä. Ja tyyppi on 4 -v. Mulla on sellainen pelko, että jo pienestä asti se normaalin käsite on niin kapea että.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne päiväkodissa näkee jos jollain on selvästi enemmän ongelmia siirtymätilanteissa kuin muilla.
Miksi otat asian noin negatiivisesti? Hyvähän se on jos lasta saadaan autettua ajoissa, eikä vasta koulussa ruveta ihmettelemään.
Musta kuulostaa oudolta, että tuossa vaiheessa aletaan miettiä asiaa. Lapsi on vasta neljän.
Koulussa se on jo liian myöhäistä.
Ettei nyt joku muukin jumittaisi?
Nohuhhuh kirjoitti:
No just tämä että että mikä on "normaalia" ja mikä ei. Ja ei meillä mene siirtymissä mitään puolta tuntia, vähän joutuu lasta patistelemaan. Tässä samaisessa vasussa oli listattu, että poika ei aina odota omaa vuoroaan, hieroo tuttavuutta muiden lapsien kanssa niin että menee liian lähelle, ja että pystyy keskittymään vain jos ei ole liikaa hälinää ympärillä. Ja tyyppi on 4 -v. Mulla on sellainen pelko, että jo pienestä asti se normaalin käsite on niin kapea että.
Joku ei nyt selvästi hyväksy asiaa, jonka itsekin tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne päiväkodissa näkee jos jollain on selvästi enemmän ongelmia siirtymätilanteissa kuin muilla.
Miksi otat asian noin negatiivisesti? Hyvähän se on jos lasta saadaan autettua ajoissa, eikä vasta koulussa ruveta ihmettelemään.
Musta kuulostaa oudolta, että tuossa vaiheessa aletaan miettiä asiaa. Lapsi on vasta neljän.
Koulussa se on jo liian myöhäistä.
Ettei nyt joku muukin jumittaisi?
Millä tavalla "liian myöhäistä"? Kai se nyt vähän riippuu, mistä on kyse. Jos joku puheen kehityksen juttu tai muu vastaava juttu, niin joo, aikaisin parempi. Mutta jos joku epämääräinen jumittaminen, niin ihan hyvin voi olla vain lapsen ominaisuus. 4-vuotias on vielä pieni.
Eli siis päiväkoti on huolissaan lapsestasi ja ajattelee hänen ehkä tarvitsevan tukea, jotta pääsisi yli mahdollisista ongelmistaan, niin sinä loukkaannuit tästä ja otat asian niin, että lapsesta ihan kiusallaan etsitään vikoja.
No jos olet tuota mieltä, niin minkä arvelet olevan motiivi sille, että lapsestasi ihan vain kiusallaan etsitään ja keksitään jotain vikoja jotka vaatisi tukea?
Ja koska päiväkodin työntekijät EIVÄT SAA diagnosoida, niin mitä muuta he voivat, kuin kertoa havainnoistaan eteenpäin ja antaa sellaisten tehdä diagnooseja (tai olla tekemättä) joilla on siihen koulutus?
Nohuhhuh kirjoitti:
No just tämä että että mikä on "normaalia" ja mikä ei. Ja ei meillä mene siirtymissä mitään puolta tuntia, vähän joutuu lasta patistelemaan. Tässä samaisessa vasussa oli listattu, että poika ei aina odota omaa vuoroaan, hieroo tuttavuutta muiden lapsien kanssa niin että menee liian lähelle, ja että pystyy keskittymään vain jos ei ole liikaa hälinää ympärillä. Ja tyyppi on 4 -v. Mulla on sellainen pelko, että jo pienestä asti se normaalin käsite on niin kapea että.
Nuo on tyypillisiä neurologisen ongelman oireita. Ne pitää tutkia nyt eikä joskus.
Tottakai siihen puututaan jos kuitenkin jo neljävuotiaalla lapsella on esimerkiksi huomattavia vaikeuksia siirtymätilanteissa, että ne eivät onnistu läheskään ikätasoisesti. Meidän lapsi oli samassa iässä sellainen, että eleli ihan omassa maailmassaan, haahuili ja välillä ei kuullut ei nähnyt mitään.
Kotona tätä ei niin hyvin huomannut, koska kotona on vain yksi-muutama lapsi joiden kanssa asiat pitää hoitaa, mutta päiväkodissa se oikein korostui, ja tarvitsi koko ajan aikuisen viereensä auttamaan. Kun yhden aikuisen vastuulla oli vähintään se 8 lasta, niin ymmärrettävästi siellä ei pysty samaan tapaan auttamaan kuin kotona. Tätä tutkittiin, mutta mitään ei löytynyt ja meni ohi itsestään
Olen itse myös töissä päiväkodissa, ja täytyy vaan sanoa, että lapset ovat hyvin erilaisia hoidossa kuin kotona. Lisäksi työntekijöillä ei todellakaan ole aikaa tai jaksamista hankkia diagnooseja ja tukitoimia lapselle, joka ei sitä lainkaan tarvitse. Se teettää valtavasti lisätöitä. Tarkoitus on vain auttaa lasta. Joskus huoli on turha, joskus ei.
Aspergerita kuulostaa. Jos ap:lle normaaliuden määre on tärkeämpää kuin se, että lapsi saa tarvitsemansa tuen, niin ei sinun ole pakko sitä lasta viedä mihinkään tutkimuksiin, anna olla sitten. Mutta muistat sitten kun lapsi menee kouluun, että ihan itse kieltäydyit tutkimuksista, että jos lapsella sitten on siellä koulussa hankaluuksia eikä pärjää, niin ihan itse olet sen siinä vaiheessa aiheuttanut.
Näitä aina välillä ensimmäiselle luokalle tupsahtelee, ihan selviä nepsy-tapauksia, joiden vanhemmat ei ole halunneet uskoa että lapsi saattaisi olla erityistä tukea tarvitseva.
En mä ajattele, että kukaan kiusallaan etsii pojasta vikoja. Ajattelen vaan, että tämä yhteiskunta on jotenkin merkillinen kun jo noin pienestä lähdetään normittamaan ja raamittamaan. Mua ei haittaa, että poika on omantyyppisensä. Ajatellaampa niitä täydellisiä äidin pikku enkeleitä, jotka suorittavat elämässään kaikki vimpan päälle, ns kympin tytöt vaikkapa. Mitä heistä lopulta tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne päiväkodissa näkee jos jollain on selvästi enemmän ongelmia siirtymätilanteissa kuin muilla.
Miksi otat asian noin negatiivisesti? Hyvähän se on jos lasta saadaan autettua ajoissa, eikä vasta koulussa ruveta ihmettelemään.
Musta kuulostaa oudolta, että tuossa vaiheessa aletaan miettiä asiaa. Lapsi on vasta neljän.
Koulussa se on jo liian myöhäistä.
Ettei nyt joku muukin jumittaisi?Millä tavalla "liian myöhäistä"? Kai se nyt vähän riippuu, mistä on kyse. Jos joku puheen kehityksen juttu tai muu vastaava juttu, niin joo, aikaisin parempi. Mutta jos joku epämääräinen jumittaminen, niin ihan hyvin voi olla vain lapsen ominaisuus. 4-vuotias on vielä pieni.
4- vuotias ei ole enää kovin pieni, hän kehittyy koko ajan. Kehitystä pitää tukea oikeaan suuntaan.
Asutko jossain tynnyrissä?
Päiväkotiympöristössä on se ongelma, että kaikkien pitäisi puristautua samaan muottiin. Kun ryhmä on iso, se ei toimi, ellei kaikkien pää käänny samaan suuntaan kun käsketään.
En usko, että lapsessasi on vikaa. Hän ei vaan sovi tuohon muottiin, jossa ei ole tilaa ajattelijoille ja filosofeille.
Minulla on lapsi, joka saa suitsutusta päiväkodissa. On aina innokas tekemään heidän askarteluita, lauluja ja leikkejä (osa ilmeisesti ei haluaisi olla mukana), on sosiaalinen, omatoiminen jne. Mutta tämä kostautuu kotona. Kotona lapsi jumittua, siirtymätilanteet välillä vaikeita, ei pue vaatteita, on kiukkuinen, jne. Tuntuu, että osaa esittää päiväkodissa sen siellä odotetun roolin ja kotona sitten purkaa sitä ahdistusta, mitä päiväkodissa syntyy.
Sama tilanne meillä, 4v käytiin toimintaterapeutin arviossa. Mitään ei löytynyt, päikyn huolen takia sovittiin että 6v kontrolli jos vielä huolta ja nyt mennään uudestaan. Lapsi osaa lukea lyhyitä sanoja ja kirjoittaa mutta ei, päikyssä on huoli edelleen. Ei kuulemma osaa pukea siellä, välillä on hankalaa siirtymätilanteissa mutta ajattelisin että se on NORMAALIA eskarissa. Kotona pukee itse, vetoketjun kanssa tarvii välillä apua. Lapsi on syntynyt joulukuussa ja toimintaterapeutti sanoi että ”ongelmat” johtuu usein siitä kun verrataan lapsia keskenään. Mennään taas arvioon tammikuussa, ottaa pattiin koska sinne ois varmasti jonossa kiireellisempiäkin tapauksia. Tietenkin mennään ja periaatteessa hyvä kun tutkitaan mutta ajat on keskellä päivää ja mulla on hankala järjestää työt. Normaalista on tullut liian kapea, siihen porukkaan ei moni mahdu.
Niin mikä se ongelma nyt oli? Lapsi ei pue kun pitäisi?