Vihaan miestäni kun hän ei halunnut kanssani toista lasta.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:50"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:49"]Meillä kaksi lasta. Minä haluaisin niin kovin kolmannen. Mies sanoo ehdottoman EI:n. En vihaa miestäni, meillä on muuten kaikki hyvin. Mutta se raivostuttaa, että mies ei edes tajua suruani/turhautumistani/vihaakin, koska en koe sitten koskaan saavani lapsilukua täyteen.

[/quote]

Ajattele joskus MUITAKIN KUIN ITSEÄSI!!!

[/quote]

Miksi miehen tunteet on ihan ok, että ei halua lisää lapsia. Hän on tyytyväinen näin. Mutta naisen tunteet siitä, että olisi halunnut kolmannen, jota ei koskaan tule samaan ja joutuu asian hyväksymään ei ole ok? Miehen mielestä ei ole mitään surtavaa, koska ei ole mitään konkreettista lasta, jota surra. En painosta miestäni, en jätä ehkäisyä salaa pois tms. älytöntä. Mutta kyllä minua surettaa asia. Ja se suututtaa, että mies ei ymmärrä tätä. Mitä alapeukuttamista siinä on...

t. tuon ekan lainauksen kirjoittaja

Mies on huomannut, ettei pidäkään lapsiperhe-elämästä. Jos painostat hänet toiseen lapseen, teet teidät kaikki onnettomiksi.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:49"]Meillä kaksi lasta. Minä haluaisin niin kovin kolmannen. Mies sanoo ehdottoman EI:n. En vihaa miestäni, meillä on muuten kaikki hyvin. Mutta se raivostuttaa, että mies ei edes tajua suruani/turhautumistani/vihaakin, koska en koe sitten koskaan saavani lapsilukua täyteen.

[/quote]

Meillä on sama. Ymmärrän miestäni, mutta joku minussa haluaisi myös hänen ymmärtävän oman suruni. Ei, en voi pakotymtaa häntä kolmanteen lapseen ja ymnärrän myös, miksi hän ei kolmatta lasta halua. Mutta totuus on, että nainen on tämän asian kanssa yksin. Meillä on jo kaksi lasta, miten kehtaan surra kun en saa kolmatta? Enkö rakasta aiempia lapsiani tarpeeksi? Olen ihan julmetun ahne. Mutta tämän tunteen, surun, tuskan ja kaipuun jakavat tietävät miten se kytee rinnan alla.

Välillä itken, kun näen telkkarissa uuden lapsen syntyvän. Voi Luoja, miten kaipaan sitä tunnetta kun saa oman lapsen ensi kertaa syliin...

Mutta sitten sitä ottaa järjen käteen ja on kiitollinen hyvästä, jota on jo saanut. Ihmisillä on huomattavasti suurempiakin murheita.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:49"]Meillä kaksi lasta. Minä haluaisin niin kovin kolmannen. Mies sanoo ehdottoman EI:n. En vihaa miestäni, meillä on muuten kaikki hyvin. Mutta se raivostuttaa, että mies ei edes tajua suruani/turhautumistani/vihaakin, koska en koe sitten koskaan saavani lapsilukua täyteen.

[/quote]

Meillä on sama. Ymmärrän miestäni, mutta joku minussa haluaisi myös hänen ymmärtävän oman suruni. Ei, en voi pakotymtaa häntä kolmanteen lapseen ja ymnärrän myös, miksi hän ei kolmatta lasta halua. Mutta totuus on, että nainen on tämän asian kanssa yksin. Meillä on jo kaksi lasta, miten kehtaan surra kun en saa kolmatta? Enkö rakasta aiempia lapsiani tarpeeksi? Olen ihan julmetun ahne. Mutta tämän tunteen, surun, tuskan ja kaipuun jakavat tietävät miten se kytee rinnan alla.

Välillä itken, kun näen telkkarissa uuden lapsen syntyvän. Voi Luoja, miten kaipaan sitä tunnetta kun saa oman lapsen ensi kertaa syliin...

Mutta sitten sitä ottaa järjen käteen ja on kiitollinen hyvästä, jota on jo saanut. Ihmisillä on huomattavasti suurempiakin murheita.

[/quote]

Olen tuon ekan lainauksen kirjoittaja.

Noilla ajatuksilla minäkin yritän päästä eteenpäin. Mielestäni mieheni on tunteeton, koska ei halua ymmärtää suruani ja kaipuutani. Olen hyväksynyt asian ettei lapsia enempää tule. Meillä on hyvä perhe jne. Mutta sylissäni olisi tilaa vielä yhdelle lapselle. Asia ei ole meillä jatkuvasti esillä, menee kuukausia ilman ajatuksia kolmannesta (yritän kouluttaa itseäni, etten ajatele koko asiaa). En vihaa miestäni, enkä ole hänelle suuttunut siksi, että hän ei halua lapsia enempää. Mutta en ymmärrä hänen tunteettomuutaan siitä, että hänen päätöksensä aiheuttaa minussa surua ja siitä en saisi edes mainita. Ja SE suututtaa.

Itsekkäät tollot vaan laskee, että monenko lapsen jälkeen ois onnellinen, toivottavasti aloittajan ukko lähtee lätkimään tommosen vajakin takia.

Maailma on ylikansoitettu, ottakaa niitä adoptiolapsia ja antakaa niille koti, mutte eii, sitä ollaan niin itsekästä että minä haluan, minä haluan,minun tunteet on kaikkein tärkeimmät.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 14:23"]

Maailma on ylikansoitettu, ottakaa niitä adoptiolapsia ja antakaa niille koti, mutte eii, sitä ollaan niin itsekästä että minä haluan, minä haluan,minun tunteet on kaikkein tärkeimmät.

[/quote]

Suomessa adoptoidaan vain 400-500 lasta vuodessa. Syynä ei todellakaan ole se, etteivätkö ihmiset haluaisi adoptoida, vaan adoptioon tarjolla olevien lasten vähäinen määrä. Adoptio on nykyään todella pitkä prosessi, ja lisäksi adoptiovanhemmille on tarkat kriteerit.

Itse asiassa voisi ajatella niinkin, että lisääntymiskykyisten ihmisten olisi reilua tehdä lapsensa itse ja jättää adoptiolapset niille, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 14:23"]

Itsekkäät tollot vaan laskee, että monenko lapsen jälkeen ois onnellinen, toivottavasti aloittajan ukko lähtee lätkimään tommosen vajakin takia.

Maailma on ylikansoitettu, ottakaa niitä adoptiolapsia ja antakaa niille koti, mutte eii, sitä ollaan niin itsekästä että minä haluan, minä haluan,minun tunteet on kaikkein tärkeimmät.

[/quote]

Miten asiaan liittyy se onko lapsi biologinen vai ei? Meillä mieheltä ehdoton ei on uudelle lapselle ylipäätään, olipa biologinen tai adoptoitu.

Aina keskusteluihin kertyy näitä itsekkyyden huutelijoita. Heidän mielestään kaikki, jotka haluavat lapsia, ovat itsekkäitä, koska maailmaan ei enää lapsia mahdu tai on paljon perheettömiä lapsia. Se adoptointikaan ei ole kovin helppo prosessi vierestä seurasin kuinka hedelmöityshoitojen jälkeen, lähtivät adoptioprosessiin ja jäivät sitten ilman lasta (ei ollut tarpeeksi vakaita tuloja, koska olivat freelancereita ja ikä tuli vastaan prosessin pitkittyessä), heillä ei ollut varaa "ostaa" lasta ulkomailta. Ulkomailta adoptointi vaatii aika ison rahallisen panostuksen, ei sieltä voi vain kadulta tai lasten kodista käydä vauvaa noukkimassa ja kuljettaa kotiin omanaan. Vaatii pitkän ja rahakkaan prosessin, jotta homma pelittäisi laillisesti...

Tunne on varmasti molemminpuolinen.

Meillä kaksi lasta. Minä haluaisin niin kovin kolmannen. Mies sanoo ehdottoman EI:n. En vihaa miestäni, meillä on muuten kaikki hyvin. Mutta se raivostuttaa, että mies ei edes tajua suruani/turhautumistani/vihaakin, koska en koe sitten koskaan saavani lapsilukua täyteen.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:49"]Meillä kaksi lasta. Minä haluaisin niin kovin kolmannen. Mies sanoo ehdottoman EI:n. En vihaa miestäni, meillä on muuten kaikki hyvin. Mutta se raivostuttaa, että mies ei edes tajua suruani/turhautumistani/vihaakin, koska en koe sitten koskaan saavani lapsilukua täyteen.

[/quote]

Ajattele joskus MUITAKIN KUIN ITSEÄSI!!!

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:44"]Tuntuu niin pahalta.

[/quote]

Mies ei halua sub kanssa enää lapsia. KoitA tajuta se

No, vaikka olisit sen toisen lapsen saanutkin, niin olisit alkanut vihaamaan miestäsi, vaikka vähän myöhemmin kyllä.

Naisen ei tarvitse kysyä lupaa, jättää ehkäisyn pois ja se on hups hui vahinkoraskaus. Aborttiin ei tarvitse suostua.

Tietty eri asia jos mies on pistättänyt piuhansa poikki. Mut hei silloin voi käydä vieraissa ja napata siemenet irtokullilta vaikka baarireissulla.

Älkää naiset tyytytkö siihen mitä mies päättää. Te päätätte itse omasta kropastanne ja lisääntymisestänne.

Oletteko itsenäisiä vai jotain saatanan lampaita.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:52"]

Naisen ei tarvitse kysyä lupaa, jättää ehkäisyn pois ja se on hups hui vahinkoraskaus. Aborttiin ei tarvitse suostua.

Tietty eri asia jos mies on pistättänyt piuhansa poikki. Mut hei silloin voi käydä vieraissa ja napata siemenet irtokullilta vaikka baarireissulla.

Älkää naiset tyytytkö siihen mitä mies päättää. Te päätätte itse omasta kropastanne ja lisääntymisestänne.

Oletteko itsenäisiä vai jotain saatanan lampaita.

[/quote]Lisäisin:

Ja jääkää sitten jämäkkinä YH:ksi!

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:52"]

Naisen ei tarvitse kysyä lupaa, jättää ehkäisyn pois ja se on hups hui vahinkoraskaus. Aborttiin ei tarvitse suostua.

Tietty eri asia jos mies on pistättänyt piuhansa poikki. Mut hei silloin voi käydä vieraissa ja napata siemenet irtokullilta vaikka baarireissulla.

Älkää naiset tyytytkö siihen mitä mies päättää. Te päätätte itse omasta kropastanne ja lisääntymisestänne.

Oletteko itsenäisiä vai jotain saatanan lampaita.

[/quote]Lisäisin:

Ja jääkää sitten jämäkkinä YH:ksi!

[/quote]

Eiköhän tuossa tilanteessa mies huolehdi siitä, että nainen päätyy yh:ksi.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 10:09"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 09:52"]

Naisen ei tarvitse kysyä lupaa, jättää ehkäisyn pois ja se on hups hui vahinkoraskaus. Aborttiin ei tarvitse suostua.

Tietty eri asia jos mies on pistättänyt piuhansa poikki. Mut hei silloin voi käydä vieraissa ja napata siemenet irtokullilta vaikka baarireissulla.

Älkää naiset tyytytkö siihen mitä mies päättää. Te päätätte itse omasta kropastanne ja lisääntymisestänne.

Oletteko itsenäisiä vai jotain saatanan lampaita.

[/quote]Lisäisin:

Ja jääkää sitten jämäkkinä YH:ksi!

[/quote]

Eiköhän tuossa tilanteessa mies huolehdi siitä, että nainen päätyy yh:ksi.

[/quote]

Ja joutaakin päätymään. Jatkuvasti :"Mutku mä haluun ja mä en haluu!" Mämämämämämämämämämmämmäää!!!!!

Elämä on valintoja, ap:lla on kaks:

1. Elät miehesi ja lapsesi kanssa tyytyväisenä, miehen toivetta kunnioittaen

2. Ilmoitat miehelle haluavasi lisää lapsia ja teet sen sitten joko hänen kanssaan tai ilman.

jaa,a,mitäköhän puutetta yrität täydentää kakaroilla!!

itsekäs ämmä!

Viha on vahva tunne. Oletko miettynyt, millaisessa ympäristössä se jo olemassa oleva lapsesi oikein joutuu kasvamaan?

Minä ymmärrän saman kokeneena ap:ta. Sä et voi kuin hyväksyä miehen päätöksen, mutta olisi mieheltä reilua hyväksyä ja myöntää se pettymys, minkä päätös sulle aiheuttaa. Ja lohduttaa myös. Vain sillä tavalla pääsette eteenpäin ilman katkeruutta. Tsemppiä ap, kyllä siitä yli pääsee ja yksilapsisuudessa on paljon hyviä puolia :)