Miehen kaverin ruokailut meillä
Vähän hassu aihe, mutta pakko päästä purkamaan höyryjä jonnekin.
Mieheni tekee töitä kotona, ja hänelle on rakennettu kunnon työtilat. Hänellä on useita samalla alalla työskenteleviä kavereita, jotka tulevat usein meille työskentelemään. Erityisesti yksi kaveri käy meillä 2-3 kertaa viikossa.
Meillä on ollut viime aikoina pahoja riitoja liittyen tämän kaverin ruokailuun meillä. Hän ei siis oikeastaan koskaan tuo mukanaan lounasta, tai käy itse ostamassa sellaista, vaan hän syö meidän laittamaamme ruokaa. Hän siis syö meillä lämpimän aterian jopa 3 kertaa viikossa, eikä mies pyydä häntä koskaan osallistumaan kustannuksiin mitenkään.
Minulla on usein tapana tehdä ruokaa sellainen annos, että siitä riittää kahdelle päivälle.
Esimeriksi; eilen tulin kotiin seitsemän jälkeen illalla ja tiesin jääkaapissa odottavan edellisenä päivänä valmistamaani ruokaa, jonka voisin vain pistää mikroon. Olin tukehtua kiukkuuni, kun ruokaa olikin jäljellä vain muutama haarukallinen, jotka mies ja hänen kaverinsa olivat minulle jättäneet lähinnä muodon vuoksi, jottei täytyisi sanoa, että he ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Minulla on erikoisruokavalio, jonka vuoksi ostan hieman kalliimpia raaka-aineita.
Tilanne on johtanut siihen, että olen alkanut valmistaa suurempia annoksia ruokaa, mutta tämä tulee tietenkin kalliimmaksi. Olen laskenut, että miehen kaverin ruokailu kustantaa usein jopa 15-20 euroa viikossa, mikä on hurja summa kun sen suhteuttaa kuukauden tai jopa vuoden ajalle.
Olen sanonut miehelle, että kaveri voi toki syödä meillä, mutta olisi tosi jees jos hän osallistuisi hiukan kuluihin. Mies suuttui tästä, ja sanoi että hänen kodissaan saavat kaveritkin ruokaa, ja että kyse on vieraanvaraisuudesta.
Olen samaa mieltä, mutta mielestäni asia on eri siinä vaiheessa, kun kyse on periaatteessa siitä, että hän käy meillä työskentelemässä säännöllisesti joka viikko (huom. ei siis kuitenkaan niin, että tekee töitä meille).
Me emme vieraile tämän kaverin ja hänen vaimonsa luona kuin ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, ja silloinkin viemme tullessamme pullon viiniä tms. joten ei voi puhua vastavuoroisuudesta.
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että minun pitää kauppareissulla suunnitella ruoan määrää tämän yhden ”ylimääräisen suun” mukaan, ja käyttää enemmän rahaa ruokkiakseni aikuisen miehen, joka on vieläpä varakkaampi kuin mitä itse olen (asuu omistusasunnossa jne.). Samalla mies kuitenkin sanoo minun olevan ahne ja epävieraanvarainen. Minusta kyse ei ole vierailusta enää siinä vaiheessa, kun toinen käy meillä vähintään kolmesti viikossa.
Miten ratkaisisitte tilanteen?
Kommentit (568)
Kuullostaa aiva kummaliselt.
Onko teillä pieniä lapsia? Jos ei, niin jätä ruoka joskus tekemäti. Siitä se sitten lähtis purkaantuun, luulisin.
Kiinnostaisi tietää, että mitä työtä tuo tuommoinen on, jossa työtä tehdään jonkun kotona ja siellä luuhaa muitakin saman firman väkeä sitä työtä tekemässä. Miski eivät muuten voi välillä tehdä sitä työtä miehesi kaverin luona?
Kyllä 80€ on monelle iso summa kuukaudessa.Hyvä jos omiin juttuihin raskin käyttää sen. Ketään ulkopuolista en pystyisi syöttämään.
Aika vähättelevää puhua senttien venyttämisestä, tässä on kyse kuitenkin satasista jo lyhyessä ajassa. Miten joku voi olettaa voivansa syödä ilmaiseksi jatkuvasti.
Mä taidan olla vähän vanhanaikainen ja karjalaisen kasvatuksen saanut, mutta meillä kyllä aina vieraat saa syödä, ihan sama kuinka usein käy. Yleensä itse tarjoan olit sitten miehen kaveri tai huoltomies, vähintään pulla kahvit. Hoidan myös aina meidän ruokaostokset ja ruuan laiton. Äiti opetti pienenä että hyvä antaa vähästä paha ei paljostakaan
Nebuski kirjoitti:
Mä taidan olla vähän vanhanaikainen ja karjalaisen kasvatuksen saanut, mutta meillä kyllä aina vieraat saa syödä, ihan sama kuinka usein käy. Yleensä itse tarjoan olit sitten miehen kaveri tai huoltomies, vähintään pulla kahvit. Hoidan myös aina meidän ruokaostokset ja ruuan laiton. Äiti opetti pienenä että hyvä antaa vähästä paha ei paljostakaan
Tässä kun ei ole mistään perusvieraasta kyse, vaan käytännössä mies vie töihin kaverillekin lounaan, joka on itse asiassa vaimon ruoka-annos.
Kyllä naisen kuuluu laittaa ruokaa perheelleen SA myös miehen ystäville!
Jossain maissa on suuri häpeä, jos ei pysty ruokkimaan vieraitaan.
Tee edullista ruokaa ja anna syödä.
Ap, mitä lokin ruokailuille nyt kuuluu? Oletko jo päässyt töistä?
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo nyt niin kalliiksi tulee.
Keittää kattilallisen jotain perunakeittoa jauhelilla, juureksilla tai oikella lihalla,
Keittää kattilallisen hernekeittoa. Niissä on ruokaa jo kahdella päivälle.
Perunoita ja jauhelihakastiketta. Kanarisottoa. jne.
Lisäksi leipää,levitettä ja vetta juomaksi.
Onhan niitä vaikka miten paljon edullisia kotiruokia.
Ja jos erikoisruokavalio tekee itselleen aivan omat ruuat.
Minullakin on erikoisruokavalio ja teen omat ruokaini erikseen.
En viitsisi edes valittaa tuollaisesta. Eikä tuo vieraileva mies varmaan tule ajatelleeki asiaa yhtään.
Hänelle on kotonakin aina valmis ruoka pöydässä. Eivät miehet tuollaisia huomaa.
Luitko ollenkaan Ap tienaa 1800e, ja tuo mies 4.500€
Eli aplla on rahaa käytössä yhteisen asumisen jälkeen alle 1.300€, Ap käy kaupassa miehen lapset, mies ja tämän työkaveri. Mies maksaa ruuasta puolet. 500/per, Mies syö lähipiirinsä kanssa ruuasta 9/10 osaa(eli800€kuukaudessa). Miksi alipalkattu naisen pitäisi vielä maksaa toisen 4.500€ tienaavan ruuat ja lasten, kun itse ap elää köyhyysrajalla? On tuo summa minulle ainakin paljon, että en yhtään ihmettele jos minuakin ahdistaisi olla Ap.n kengissä.Ap:lle jäi miehen mahan takia kolikot taskuun ja nyt tämä kaverin vatsa kustannetaan Ap:n Kolikoista. Mä ainakin jättäisin jääkaappiin vain valon palamaan ja söisin viikon "ulkona". tuossa kohtaa olisi jo säästöstä kyse. Miehet huomaa ja miehet yrittää elää nykyään enemmänkin naisten niskassa, kun naiset miesten niskassa. Miehillä ollut helppoa lapsena, kun yh-mutsi paasannut, nyt joutuu sitten etsii uuden rikkaan naisen, joka paasais + elättäisi vilpittömästi
Vierailija kirjoitti:
Jossain maissa on suuri häpeä, jos ei pysty ruokkimaan vieraitaan.
Onneksi ei täällä. En ole sinuakaan nähnyt ruokkimassa jokaista naapuriasi?
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole mikään provo. Olen töissä, joten en pysty notkumaan puhelimella koko ajan.
Ruoanlaitto on siis minulle oikeastaan myös harrastus, sillä etenkin erikoisruokavalioni myötä aloin kokeilla kaikenlaista. Pidän kokkaamisesta ja erilaisten reseptien kokeilusta. Miehellä on vähän sellainen ajatusmaailma, että minun tulisi olla imarreltu kun joku tykkää laittamastani ruoasta.
Mutta ei se, että pidän ruoanlaitosta tarkoita sitä, että haluaisin käyttää siihen ylimääräistä rahaa tai ryhtyä lounaskokiksi myös hänen kavereilleen.Meillä on ollut jo aiemmin vääntöä ruokaostoksista. Tilanne kun menee helposti siihen, että minä käyn kaupassa töistä tullessani, mutta kun mies tekee kotoa käsin töitä, hänen ei tule kuljettua samalla tavalla kaupan kautta. Yhtäkkiä saatan huomata, että mies ei ole käynyt viikkoon kaupassa, mutta minä olen käynyt monta kertaa. Olen yrittänyt lanseerata meille yhteistä ”ruokarahastoa” jonne kumpikin laittaisi saman summan kuukaudessa, mutta hän ei ole lämmennyt ajatukselle.
Mies on sanonut, että hänelle on kunnia-asia, että meillä saavat kaikki ruokaa, ja haukkunut minua ahneeksi ja halvaksi kun olen huomautettu kaverin säännöllisesti toistuvista ruokailuista meillä. Viimeksi sunnuntaina, kun tein laatikkoruokaa, sanoin miehelle painavasti, että oletan meidän syövän tästä kaksi kertaa, ja että odotan minulla olevan annos tätä jääkaapissa kun tulen töistä kotiin maanantaina. Kun jäljellä oli lähinnä rippeet, mies sanoi, että ”sinähän syöt muutenkin vähemmän” ja kertoi suorastaan dramaattisesti, miten he olivat hillinneet itseään ja ottaneet vähemmän kuin olisi tehnyt mieli, jotta minulle olisi jäänyt. 🙄
Miehen kaveri kyllä juo meillä myös monta kuppia kahvia/teetä päivässä, ja saatta syödä myös hedelmiä, välipalapatukoita yms. Olen monta kertaa löytänyt tyhjän laatikon kun olen aamulla hakenut itselleni välipalaa töihin otettavaksi, ja mies on kertonut antaneensa ostamiani myslipatukoita kaverilleen kun hänellä oli nälkä.
Kaikkein pahinta oli, kun mies oli syönyt minun syntymäpäiväkakkuni loppuun kaverinsa kanssa. Oletin saavani siitä vikan palasen illalla teen kanssa, mutta niin oli tyhjä lautanen odottamassa kun pääsin kotiin. Kuulemma jos kaapissa on kakkua, niin pitää siitä vieraalle tarjota. Minun olisi pitänyt olla iloinen, kun kaveri oli kehunut tekemääni kakkua...
Ap
Selvä provo, ei kukaan normaali tuollaista menoa kestäisi. Mies muka kiinnostuneempi kaverinsa reaktiosta kuin oman vaimonsa, joo joo.
Jos tää nyt kuitenkin on totta, niin mies on törppö, ei arvosta vaimoaan. Kannattaa siis panna vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Juures pussit ja perunasäkki eivät ole kalliita ja tekisin halpaa makkara soppaa. En menisi konkurssiin jos sellainen ruoka kelpaa ja pakko kelvata. Sämpylät ja leivän osaan tehdä itse. Voisin pyytää kymmenen euroa viikossa aineksiin ja jos haluaa kalliimpaa ruokaa niin maksaa tuplaten enemmän.
Vaikka juurekset ja perunat ei ole kalliita niin mitä ihmettä varten ap alkaisi kokkaamaan edes halvoista aineksista ruokaa edes tyhmälle miehelleen saatikka vielä tyhmemmälle lokkikaverille?
Voinko tulla teille syömään nyt koko loppuvuoden lounasaikaan? En jaksaisi aina itse tehdä ja kahdellehan tekee ruokaa yhtä nopeaa ja helposti kuin yhdelle ja koska juurekset ja perunat on niin edullisia niin eihän se maksa sinullekaan mitään. Niin kuin kaksi yhden hinnalla.
Ps. En jaksais sitten syödä joka päivä samaa ruokaa eöi vähän mielikuvitusta nainen.
Nebuski kirjoitti:
Mä taidan olla vähän vanhanaikainen ja karjalaisen kasvatuksen saanut, mutta meillä kyllä aina vieraat saa syödä, ihan sama kuinka usein käy. Yleensä itse tarjoan olit sitten miehen kaveri tai huoltomies, vähintään pulla kahvit. Hoidan myös aina meidän ruokaostokset ja ruuan laiton. Äiti opetti pienenä että hyvä antaa vähästä paha ei paljostakaan
Minäkin olen karjalasta, ja puolet savolaista löytyy, ja todella vieraanvaraisia ollaan koko suku.
Viimeksi olen ruokkinut ilmalämpöpumppuasentajan, joka katseli täydellisen hämmästyksen vallassa pyytäessäni hänet välillä syömään. Kiitteli kovin, ja huomasin, että mietti onko joku koira haudattuna.
Toinen porukka oli mattoasentajat, joille katoin pullakahvit. Kuulin, kun yksi miehistä hämmästeli muille, ettei ole ennen tällaista kokenutkaan, ja "katsokaas, kun on vielä nisuakin"!!!
Läheisilleni vien valmistamaani ruokaa mennessäni käymään, tai kaupasta haen isot pussilliset hedelmiä jne.
Silti en ikinä suostuisi siihen, että joku suursyöppö ukko vetelisi kunnon pihviannokset tai uunilohta santsilautasensa kera päivittäin mun keittiössä. No way!! Vuoronperään kunkin kotona syödään, tuodaan tullessa ruokakassi tai tilataan jotain, ja kukin makselee omansa. Pullakahvit tarjoan ja siinäpä se. Eri asia siis, jos kutsumme vaikka illalliselle.
tassutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo nyt niin kalliiksi tulee.
Keittää kattilallisen jotain perunakeittoa jauhelilla, juureksilla tai oikella lihalla,
Keittää kattilallisen hernekeittoa. Niissä on ruokaa jo kahdella päivälle.
Perunoita ja jauhelihakastiketta. Kanarisottoa. jne.
Lisäksi leipää,levitettä ja vetta juomaksi.
Onhan niitä vaikka miten paljon edullisia kotiruokia.
Ja jos erikoisruokavalio tekee itselleen aivan omat ruuat.
Minullakin on erikoisruokavalio ja teen omat ruokaini erikseen.
En viitsisi edes valittaa tuollaisesta. Eikä tuo vieraileva mies varmaan tule ajatelleeki asiaa yhtään.
Hänelle on kotonakin aina valmis ruoka pöydässä. Eivät miehet tuollaisia huomaa.
Luitko ollenkaan Ap tienaa 1800e, ja tuo mies 4.500€
Eli aplla on rahaa käytössä yhteisen asumisen jälkeen alle 1.300€, Ap käy kaupassa miehen lapset, mies ja tämän työkaveri. Mies maksaa ruuasta puolet. 500/per, Mies syö lähipiirinsä kanssa ruuasta 9/10 osaa(eli800€kuukaudessa). Miksi alipalkattu naisen pitäisi vielä maksaa toisen 4.500€ tienaavan ruuat ja lasten, kun itse ap elää köyhyysrajalla? On tuo summa minulle ainakin paljon, että en yhtään ihmettele jos minuakin ahdistaisi olla Ap.n kengissä.Ap:lle jäi miehen mahan takia kolikot taskuun ja nyt tämä kaverin vatsa kustannetaan Ap:n Kolikoista. Mä ainakin jättäisin jääkaappiin vain valon palamaan ja söisin viikon "ulkona". tuossa kohtaa olisi jo säästöstä kyse. Miehet huomaa ja miehet yrittää elää nykyään enemmänkin naisten niskassa, kun naiset miesten niskassa. Miehillä ollut helppoa lapsena, kun yh-mutsi paasannut, nyt joutuu sitten etsii uuden rikkaan naisen, joka paasais + elättäisi vilpittömästi
Taisit unohtaa matkalla, että AP ei ole rikas vai mitä ihmettä sekoilet?
Tälläiset asiat kannattaisi hoitaa heti ajoissa, kun ensimmäiset ateriat on syöty. Itse ottaisin heti silloin jo puheeksi. Jos haluatte välttää ongelmia niin sopikaa kaikesta heti alussa suorapuheisesti, olipa asia tai palvelus mikä tahansa.
Usein käy niin että kun lopettaa jonkun palvelun niin saa vielä haukut päälle, vaikka se olisi ollut ihan yksipuolista.
Vierailija kirjoitti:
Nebuski kirjoitti:
Mä taidan olla vähän vanhanaikainen ja karjalaisen kasvatuksen saanut, mutta meillä kyllä aina vieraat saa syödä, ihan sama kuinka usein käy. Yleensä itse tarjoan olit sitten miehen kaveri tai huoltomies, vähintään pulla kahvit. Hoidan myös aina meidän ruokaostokset ja ruuan laiton. Äiti opetti pienenä että hyvä antaa vähästä paha ei paljostakaan
Minäkin olen karjalasta, ja puolet savolaista löytyy, ja todella vieraanvaraisia ollaan koko suku.
Viimeksi olen ruokkinut ilmalämpöpumppuasentajan, joka katseli täydellisen hämmästyksen vallassa pyytäessäni hänet välillä syömään. Kiitteli kovin, ja huomasin, että mietti onko joku koira haudattuna.
Toinen porukka oli mattoasentajat, joille katoin pullakahvit. Kuulin, kun yksi miehistä hämmästeli muille, ettei ole ennen tällaista kokenutkaan, ja "katsokaas, kun on vielä nisuakin"!!!
Läheisilleni vien valmistamaani ruokaa mennessäni käymään, tai kaupasta haen isot pussilliset hedelmiä jne.
Silti en ikinä suostuisi siihen, että joku suursyöppö ukko vetelisi kunnon pihviannokset tai uunilohta santsilautasensa kera päivittäin mun keittiössä. No way!! Vuoronperään kunkin kotona syödään, tuodaan tullessa ruokakassi tai tilataan jotain, ja kukin makselee omansa. Pullakahvit tarjoan ja siinäpä se. Eri asia siis, jos kutsumme vaikka illalliselle.
Jos käydään vuorotellen jokaisen kotona syömässä ei kyse ole loppujen lopuksi mistään vieraanvaraisuudesta, vaan erikoisesta tavasta jakaa ruoanlaittovuorot.
tassutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain maissa on suuri häpeä, jos ei pysty ruokkimaan vieraitaan.
Onneksi ei täällä. En ole sinuakaan nähnyt ruokkimassa jokaista naapuriasi?
Ai sä luulet tuntevasi minut?
Ap, miten tämän viikon ruokailut meni?
Nehän meni ihan oikein eli mars itse koulun penkille.
-eri