Miehen kaverin ruokailut meillä
Vähän hassu aihe, mutta pakko päästä purkamaan höyryjä jonnekin.
Mieheni tekee töitä kotona, ja hänelle on rakennettu kunnon työtilat. Hänellä on useita samalla alalla työskenteleviä kavereita, jotka tulevat usein meille työskentelemään. Erityisesti yksi kaveri käy meillä 2-3 kertaa viikossa.
Meillä on ollut viime aikoina pahoja riitoja liittyen tämän kaverin ruokailuun meillä. Hän ei siis oikeastaan koskaan tuo mukanaan lounasta, tai käy itse ostamassa sellaista, vaan hän syö meidän laittamaamme ruokaa. Hän siis syö meillä lämpimän aterian jopa 3 kertaa viikossa, eikä mies pyydä häntä koskaan osallistumaan kustannuksiin mitenkään.
Minulla on usein tapana tehdä ruokaa sellainen annos, että siitä riittää kahdelle päivälle.
Esimeriksi; eilen tulin kotiin seitsemän jälkeen illalla ja tiesin jääkaapissa odottavan edellisenä päivänä valmistamaani ruokaa, jonka voisin vain pistää mikroon. Olin tukehtua kiukkuuni, kun ruokaa olikin jäljellä vain muutama haarukallinen, jotka mies ja hänen kaverinsa olivat minulle jättäneet lähinnä muodon vuoksi, jottei täytyisi sanoa, että he ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Minulla on erikoisruokavalio, jonka vuoksi ostan hieman kalliimpia raaka-aineita.
Tilanne on johtanut siihen, että olen alkanut valmistaa suurempia annoksia ruokaa, mutta tämä tulee tietenkin kalliimmaksi. Olen laskenut, että miehen kaverin ruokailu kustantaa usein jopa 15-20 euroa viikossa, mikä on hurja summa kun sen suhteuttaa kuukauden tai jopa vuoden ajalle.
Olen sanonut miehelle, että kaveri voi toki syödä meillä, mutta olisi tosi jees jos hän osallistuisi hiukan kuluihin. Mies suuttui tästä, ja sanoi että hänen kodissaan saavat kaveritkin ruokaa, ja että kyse on vieraanvaraisuudesta.
Olen samaa mieltä, mutta mielestäni asia on eri siinä vaiheessa, kun kyse on periaatteessa siitä, että hän käy meillä työskentelemässä säännöllisesti joka viikko (huom. ei siis kuitenkaan niin, että tekee töitä meille).
Me emme vieraile tämän kaverin ja hänen vaimonsa luona kuin ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, ja silloinkin viemme tullessamme pullon viiniä tms. joten ei voi puhua vastavuoroisuudesta.
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että minun pitää kauppareissulla suunnitella ruoan määrää tämän yhden ”ylimääräisen suun” mukaan, ja käyttää enemmän rahaa ruokkiakseni aikuisen miehen, joka on vieläpä varakkaampi kuin mitä itse olen (asuu omistusasunnossa jne.). Samalla mies kuitenkin sanoo minun olevan ahne ja epävieraanvarainen. Minusta kyse ei ole vierailusta enää siinä vaiheessa, kun toinen käy meillä vähintään kolmesti viikossa.
Miten ratkaisisitte tilanteen?
Kommentit (568)
En antaisi perheen ulkopuolisen henkilön rampata kotonani korona-aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä suomalaista tapaa olla niin pihejä ja syynätä rahaa tarkasti. Vaikuttaa siltä ettei kuitenkaan olla matalapalkka töissä. Tuoko se arvoa enemmän työhön ja elämänlaatuun miehelle että saa tehdä töitä kavereiden kanssa kuin yksinään. Olisiko tämän arvo viikossa yli 15-20€. Kyllä. Jos miehesi menisikin kaverille. Onko kivempaa olla kotona kuin matkustaa kolme kertaa viikossa kaverin luokse? Tämä saattaisi yhteensä viedä esim pari tuntia vapaa aikaa, e 20€/2h=10e/h jostain tuntuu että miehelläsi on parempi palkka kuin tuo. Miehesi selvästi ajattelee rikkaasti ja joka tekee elämästään paremman. Sinun ei pidä ajatella että miehen työkaverissa on jotain vikaa, hän tekee miehellesi vain palvelusta olemalla siellä. Nyt saat itse päättä haluatko palvella miestäsi vai haluisitko että hän tekisi ruokaa. Jos hän ei osaa, niin tee itse enemmän ruokaa äläkä inise kuluista, ellette tienaa alle 2500e/kk. Pyydä miehen tekemään muita hommia jos ei osaa laittaa ruokaa. Ruokaa laittaa yhtä helposti kolmelle kuin kahdelle.
Mieheni työkaverilla meni auto aivan rikki ja hän mietti että millaisen auton ostaisi. Perheessä oli toinenkin auto jota vaimo käytti. Tuo työkaveri kysyi voiko mieheni ottaa hänet kyytiin töihin mennessä., noin kilometrin mutka Sehän sopi mutta mieheni ei tajunnut että siitä tulisi jokapäiväinen tapa. Miestäni kismitti eikä hän kehdannut sanoa heti asiasta. Työkaveri ei ollut ostanut uutta autoa. Lopulta mieheni sanoi asiasta ja työkaveri oli ollut hämmästynyt että mehän kuljetaan kimpassa. Mieheni oli kysynyt että mikä kimppa se semmoinen on että toinen vain kuskaa ja maksaa?
Toinen työkaveri oli sanonut myöhemmin että he muut jo katsoivat että on kyllä härskiä.Tästä syystä en koskaan kuskaile työkavereita, vaikka asuisivat kivenheiton päässä. Joku harvinainen poikkeustapaus korkeintaan. Moni autoton kuvittelee että kuluja on vain bensasta, ja siitä korkeintaan maksaisivat osuutensa.
Pitää kuitenkin ensin maksaa auto, vakuutukset, verot, katsastukset, renkaat, öljyt, huollot ym. Maksan ne mielelläni siitä ylellisyydestä että saan itse kulkea omia aikojani omia reittejäni. Jos haluaisin kulkea jonkun muun aikataulujen mukaan, voisin yhtä hyvin kulkea bussilla.
Hyvä, että on muitakin kaltasiani. En koskaan enää suostu kuskaamaan ketään. Harrastuksissakin olen aluksi varovainen ennenkuin tutustun porukoihin, että siellä ei vaan ole kyytiin tunkevia.
Koska jos kerran teet sen, saat kuskata koko kauden. Aina jotain ihme säätöjä viellä noilla. Pitää samalla käydä kaupassa, aikataulut eivät päde, koskaan ei tule bensarahaa, jos itse ei pääse niin ilmoitella näille.
Juu,ei enää koskaan.
En itse pumma mitään kyytejä, kieltäydyn jos joku tarjoaa.
Pahimpia minusta ovat ajokortittomat, vähän vihreisiin päin kallellaan olevat reppuselkäset täti-ihmiset.
Katso YouTubesta mankeli - suomalainen mies
Kimppakyyti pitää todella olla suorasanaisesti neuvoteltu juttu eikä mikään itsestään syntynyt käytäntö. Minulla on muutama kokemus näistä, ja rahasta tai vuoroista on aina pystytty sopimaan.
Välttelen näitä systeemejä kuitenkin, koska siitä on aina vaivansa. En halua odotella tai tehdä mutkia toisen takia, sen sijaan haluan säilyttää vapauden halutessani lähteä aiemmin, viipyä pidempään, käydä kaupassa tai kaverilla työmatkallani. Ja jos sairastun, riittää ett muistan ilmoittaa pomolle sen sijaan että murehdin vielä kimppakyytiläisistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kuskaa kimppakyydillä työkavereita niin he maksavat aina osuutensa bensa kuluista. Kukaan ei kehtaa pummilla kulkea. Ovat onnellisia jos haetaan kotoa tai sovitaan joku paikka, miten sitten sovitaan se ja pääsee kyytiin.
Eli miehesi toimii ilmaisena taksikuskina. Laskekaapa paljonko nuo bensotaksalla kuskattavat pummit säästävät kun ei tarvitse ostaa omaa autoa ylläpidettäväksi, tai paljonko joutuisivat maksamaan takseista että pääsisivät ovelta ovelle.
En siis todellakaan kuskaile ketään millään hinnoilla. Miehesi kuulostaa tyhmältä. Ja jos se kuulostaa tyhmältä, toimii kuin tyhmä, niin todennäköisesti on tyhmä.
Kun nuorempana kävin baareissa aina autolla koska en juonut, niin aina jos se tuli ilmi jollekin miespuoliselle juttukaverille, niin pummasivat kyytiä. Vastasin vaan että näytänkö taksikuskilta.
Vierailija kirjoitti:
Juures pussit ja perunasäkki eivät ole kalliita ja tekisin halpaa makkara soppaa. En menisi konkurssiin jos sellainen ruoka kelpaa ja pakko kelvata. Sämpylät ja leivän osaan tehdä itse. Voisin pyytää kymmenen euroa viikossa aineksiin ja jos haluaa kalliimpaa ruokaa niin maksaa tuplaten enemmän.
Miksi koet, että se olisi sinun tehtäväsi miettiä ja valmistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juures pussit ja perunasäkki eivät ole kalliita ja tekisin halpaa makkara soppaa. En menisi konkurssiin jos sellainen ruoka kelpaa ja pakko kelvata. Sämpylät ja leivän osaan tehdä itse. Voisin pyytää kymmenen euroa viikossa aineksiin ja jos haluaa kalliimpaa ruokaa niin maksaa tuplaten enemmän.
Miksi koet, että se olisi sinun tehtäväsi miettiä ja valmistaa?
Niin kysymys ei nyt ole pelkästään hinnasta, vaan ajasta ja vaivasta joka kuluu tuon ekstratyypin ruokintaan.
Outoa tuo olettamus, että vaimon on ok kokata tuolle kunhan se hoidetaan halvalla, paljon ehdotuksia tullut juuri tuosta.
Itseäni kiukuttaisi tuo asenne, että minun oletetaan tekevän ruuat, vaikka halvatkin.
Vierailija kirjoitti:
Juures pussit ja perunasäkki eivät ole kalliita ja tekisin halpaa makkara soppaa. En menisi konkurssiin jos sellainen ruoka kelpaa ja pakko kelvata. Sämpylät ja leivän osaan tehdä itse. Voisin pyytää kymmenen euroa viikossa aineksiin ja jos haluaa kalliimpaa ruokaa niin maksaa tuplaten enemmän.
Miten viestisi liittyy aiheeseen?
Koska "et menisi konkurssiin", jos söisit makkarasoppaa ja jos tekisit sitä vieläpä niin ison annoksen, että riittää kylän miehillekin, niin siksi syöt tästä lähtien makkarasoppaa eli vaihdat ruokavaliosi epäterveellisemmäksi? No, saathan sinä niin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juures pussit ja perunasäkki eivät ole kalliita ja tekisin halpaa makkara soppaa. En menisi konkurssiin jos sellainen ruoka kelpaa ja pakko kelvata. Sämpylät ja leivän osaan tehdä itse. Voisin pyytää kymmenen euroa viikossa aineksiin ja jos haluaa kalliimpaa ruokaa niin maksaa tuplaten enemmän.
Miksi koet, että se olisi sinun tehtäväsi miettiä ja valmistaa?
Niin kysymys ei nyt ole pelkästään hinnasta, vaan ajasta ja vaivasta joka kuluu tuon ekstratyypin ruokintaan.
Outoa tuo olettamus, että vaimon on ok kokata tuolle kunhan se hoidetaan halvalla, paljon ehdotuksia tullut juuri tuosta.
Itseäni kiukuttaisi tuo asenne, että minun oletetaan tekevän ruuat, vaikka halvatkin.
Ja tämän lisäksi näitä herroja, joille vaivalla kokkaa ei kiinnosta paskaakaan jääkö keittiöorjalle itselleen syötävää vai ei :)
Menisin lakkoon ja jemmaisin omat ruuat vaikka kaverille. Voihan sille miehen kaverille itsekin sanoa, kyllä arvostusta kuuluu näyttää sille jonka kotona ollaan ja ruokia syödään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä suomalaista tapaa olla niin pihejä ja syynätä rahaa tarkasti. Vaikuttaa siltä ettei kuitenkaan olla matalapalkka töissä. Tuoko se arvoa enemmän työhön ja elämänlaatuun miehelle että saa tehdä töitä kavereiden kanssa kuin yksinään. Olisiko tämän arvo viikossa yli 15-20€. Kyllä. Jos miehesi menisikin kaverille. Onko kivempaa olla kotona kuin matkustaa kolme kertaa viikossa kaverin luokse? Tämä saattaisi yhteensä viedä esim pari tuntia vapaa aikaa, e 20€/2h=10e/h jostain tuntuu että miehelläsi on parempi palkka kuin tuo. Miehesi selvästi ajattelee rikkaasti ja joka tekee elämästään paremman. Sinun ei pidä ajatella että miehen työkaverissa on jotain vikaa, hän tekee miehellesi vain palvelusta olemalla siellä. Nyt saat itse päättä haluatko palvella miestäsi vai haluisitko että hän tekisi ruokaa. Jos hän ei osaa, niin tee itse enemmän ruokaa äläkä inise kuluista, ellette tienaa alle 2500e/kk. Pyydä miehen tekemään muita hommia jos ei osaa laittaa ruokaa. Ruokaa laittaa yhtä helposti kolmelle kuin kahdelle.
Mieheni työkaverilla meni auto aivan rikki ja hän mietti että millaisen auton ostaisi. Perheessä oli toinenkin auto jota vaimo käytti. Tuo työkaveri kysyi voiko mieheni ottaa hänet kyytiin töihin mennessä., noin kilometrin mutka Sehän sopi mutta mieheni ei tajunnut että siitä tulisi jokapäiväinen tapa. Miestäni kismitti eikä hän kehdannut sanoa heti asiasta. Työkaveri ei ollut ostanut uutta autoa. Lopulta mieheni sanoi asiasta ja työkaveri oli ollut hämmästynyt että mehän kuljetaan kimpassa. Mieheni oli kysynyt että mikä kimppa se semmoinen on että toinen vain kuskaa ja maksaa?
Toinen työkaveri oli sanonut myöhemmin että he muut jo katsoivat että on kyllä härskiä.Tästä syystä en koskaan kuskaile työkavereita, vaikka asuisivat kivenheiton päässä. Joku harvinainen poikkeustapaus korkeintaan. Moni autoton kuvittelee että kuluja on vain bensasta, ja siitä korkeintaan maksaisivat osuutensa.
Pitää kuitenkin ensin maksaa auto, vakuutukset, verot, katsastukset, renkaat, öljyt, huollot ym. Maksan ne mielelläni siitä ylellisyydestä että saan itse kulkea omia aikojani omia reittejäni. Jos haluaisin kulkea jonkun muun aikataulujen mukaan, voisin yhtä hyvin kulkea bussilla.
Hyvä, että on muitakin kaltasiani. En koskaan enää suostu kuskaamaan ketään. Harrastuksissakin olen aluksi varovainen ennenkuin tutustun porukoihin, että siellä ei vaan ole kyytiin tunkevia.
Koska jos kerran teet sen, saat kuskata koko kauden. Aina jotain ihme säätöjä viellä noilla. Pitää samalla käydä kaupassa, aikataulut eivät päde, koskaan ei tule bensarahaa, jos itse ei pääse niin ilmoitella näille.
Juu,ei enää koskaan.
En itse pumma mitään kyytejä, kieltäydyn jos joku tarjoaa.
Pahimpia minusta ovat ajokortittomat, vähän vihreisiin päin kallellaan olevat reppuselkäset täti-ihmiset.
Minä en ole ikinä tunkenut kyytiin, aina joskus joku tarjonnut kyytiä. Rahaa olen tarjonnut oma-aloitteisesti. Olen reppuselkäinen täti-ihminen, mutta en yhtään Vihreisiin päin kallellaan, ja ajokorttikin on, ei autoa. Tiedän erittäin hyvin, että pelkkä bensaraha ei korvaa kyytiä, että autoissa on vakuutukset jne.
Vierailija kirjoitti:
Menisin lakkoon ja jemmaisin omat ruuat vaikka kaverille.
Eikö se olisi aika vaivalloinen tapa elää, että et säilyttäisi elintarvikkeita omassa jääkaapissasi? Miksi valitsisit tuollaisen ratkaisun etkä esimerkiksi eroa?
Varaisin jääkaappiiin annoksia vain itselleni. Jokaiseen annokseen päälle lappu: "Olen sylkenyt ruokaan."
Oma lukollinen jääkaappi, jota ei saa kukaan muu kuin kokkaaja auki!
Toivottavasti ketjun aloittaja on jo lopettanut kokkailut, tai alkanut kokkaamaan vain yhden aterian verran kerrallaan ja muuten jättää kaapin tyhjäksi ruuasta, niin ettei lounaaksi jää mitään. Oletan että käy itse työssä kodin ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Varaisin jääkaappiiin annoksia vain itselleni. Jokaiseen annokseen päälle lappu: "Olen sylkenyt ruokaan."
Ja sitten kun palaat kotiin siinä lapussa on lisäys: "Minä myös".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmelle tekee ihan samalla kuin kahdelle. Raaka-ainekustannus on alle 5 eur.
"Vain alle 5€"? Sehän on tosi paljon monta kertaa viikossa ja varsinkin jos tästä on tullut pysyvä käytäntö. Voin tulla teille syömään, itselleni tuo olisi mukava säästö useamman kerran viikossa.
”Vain” 5 euroa päivässä on 3*5 eli 15 e viikossa. Kuukaudessa se tekee 4*15=60 e. Vuodessa miehen kaverin lounaskulut kustantavat yli 600 e (olettaen, että on välillä lomallakin).
Tuolla summalla ap voisi tehdä kivan reissun miehensä kanssa tai ostaa uuden sohvan kotiin. Sen sijaan se uppoaa aikuisen, työssä käyvän miehen syöttämiseen.Näin itsekseni asuessani (ja 100% kaikista talouteni menoista maksaessani) en voi kuin ihmetellä, miksi joku hankkiutuu parisuhteeseen. Jos joka asia pitää mitata grammalleen ja millilleen, että kuinka paljon toisen puoliskon kaverit syövät tai juovat "yhteisillä" rahoilla hankittuja aineksia? Entä miten monetarisoitte yhteistyössä säästyvän työajan, josta seuraa työn tuottavuuden kasvu? Toisin sanoen, miehesi tienaa paremmin kuin yksin työskennellessään.
Oon täysin samaa mieltä! Meillä mies ensinnäkin tienaa enemmän kuin minä niin ei voisi vähempää kiinnostaa hänen ystävälleen kustantamat kahvit tai sapuskat.
Ottaen huomioon että tätä tapahtuu satunnaisesti ja tuskin kestää vuosikausia.
Mäben vaan ymmärrä tätä saituruuden määrää tässä keskustelussa,en kertakaikkiaan.
Ehkä kannattaa miettiä voisiko jossain muussa asiassa säästää (asuminen,auto?) jos se että kaveri joskus syö teillä vie vararikkoon.
Klassista, eli siis ihmisten pitää esim muuttaa halvempaan asuntoon tai laittaa auto pois jotta lokki voi jatkaa lokkeilua? Voiko joku oikeasti olla noin daiju?
Olet varmaan niitä toisen ketjun ystävyys ei kustannuksia ynnäile-lokkeja joiden mielestä on törkeää että ystävä sanoo suorat sanat härskistä jopa vuosikausien lokkeilusta. Sitten lokki on että ei tarvitse ihmetellä jos meidän perheestä ei vähän aikaan kuulu! Lokki sitten miettii kuitenkin että kuka meidän terassin nyt rakentaa ilmaiseksi....?
Tekisin ap:n tapauksessa itselle ja miehelle iltaruoan työpäivän jälkeen ja sen sen verran vaan että se riittää riittää illalliseksi.Kumpikin saa järjestää päiväruokailunsa itse.Käykööt mies ja lokkikaveri syömässä tai tilakoon ruokaa.Itse kävisin lounaalla .mitään ylimääräistä ruokaa en kaappiin hankkisi, välipalapatukat veisin töihin.
Juures pussit ja perunasäkki eivät ole kalliita ja tekisin halpaa makkara soppaa. En menisi konkurssiin jos sellainen ruoka kelpaa ja pakko kelvata. Sämpylät ja leivän osaan tehdä itse. Voisin pyytää kymmenen euroa viikossa aineksiin ja jos haluaa kalliimpaa ruokaa niin maksaa tuplaten enemmän.