Korona on saanut parisuhteemme kriisiin. Miten tästä pääsee eteenpäin?
Meillä on kolme teini-ikäistä, kotona asuvaa lasta. Koska sattuneesta syystä teiniosasto on koko ajan kotona, meillä ei ole enää mitään luonnollista aikaa olla kahden. Aiemmin teinit olivat harrastuksissaan ja kavereillaan ja me pystyimme keskustelemaan asioista keskenämme ja makuuhuone-elämäkin oli jotenkin vilkkaampaa. Nyt kaikki teinit ovat olleet maaliskuusta lähtien joko täysin etänä tai vuoroviikoin niin, että kuitenkin kaikki illat ja viikonloput sisällä, joten ollaan koko perhe kotona koko ajan. Ihan. Koko. Ajan.
Minä itse haluaisin omaa aikaa olla vain yksin. Tätä aikaa ei ole. Haluaisin olla miehen kanssa myös kahdestaan, mutta koko ajan on joku vieressä sohvalla istumassa tai puhumassa, kertomassa asioistaan. Lapset menevät aina kaiken edelle, joten en missään nimessä halua sanoa heille, että menisivät pois. Lapsetkin oireilevat tätä koronaa. Väsymystä, alakuloa, toivottomuutta tulevaisuutta kohtaan.
Minä ja mies ollaan etäännytty puolessa vuodessa. Seksiä ei ole enää heinäkuun jälkeen ollut ollenkaan, eikä oikein puhuta mistään enää. Mies hautautuu kuulokkeiden kanssa johonkin nurkkaan hakemaan omaa aikaa, eikä me tehdä enää yhdessä yhtään mitään. Edes kaupassa ei enää käydä kahdestaan, kun ruokakassit tilataan kotiin. Minnekään ei voi mennä, kaikki on kiellettyä. Ja vaikkei olisi, ei nyt voi mennä mihinkään altistumisen pelossa.
Onko muita? Miten tästä eteenpäin? Miten pääsisi taas lähemmäs? Alkaa seinät kaatua päälle.
Kommentit (64)
Voitteko jättää teinit kotiin ja käydä miehen kanssa vaikka kävelyllä? Ei kai se ole kielletty?
Eläkää normaalisti. Ei leikkitauti voi kenenkään elämää määrittää.
Jos lapset ovat jo teini-ikäisiä he pärjännevät kotona keskenään sen aikaa että lähdette käymään vaikkapa kävelyllä kahdestaan. Saatte kahdenkeskistä jutteluaikaa.
Ylös, ulos ja lenkille. Ihan hölmöä nysvätä kaikki illat sisällä. Jos teinejä ei ulkoilu kiinnosta, voi antaa toiseksi vaihtoehdoksi joulusiivouksen tekemisen. Kummasti rupeaa ulkoilu kiinnostamaan.
Mene ulos yksin, ihan siis lenkille. Tuskin sieltä koronaa saa. Tai mene miehen kanssa yhdessä. Olette onnekkaita, että teillä on kuitenkin lapset jo teinejä ja ne voi jättää yksin. Meillä on alle 5-vuotiaita, ja todellakaan omaa tai parisuhdeaikaa ei ole helmikuun jälkeen ollut. Ero varmaan tulossa, koska emme kestä tätä tilannetta. Tulee kuitenkin jatkumaan vielä ensi vuoden.
Väliaikainen tilanne, koittakaa vain kestää ja kohta ne teinitkin muuttavat kotoa pois. Yrittäkää ottaa tämä aika positiivisena perheen yhdessä olona.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko jättää teinit kotiin ja käydä miehen kanssa vaikka kävelyllä? Ei kai se ole kielletty?
Voidaan. Pari kertaa näin tehtykin. Ja silloin huomattiin, ettei oikein puhuttavaa ole. Työpäivän jälkeen ulkona on säkkipimeää ja ulkona käveleminen ei houkuttele. Parin tällaisen kävelyn jälkeen oli jo sellainen olo, ettei halua enää jatkaa. Ei yksinkertaisesti oikein löytynyt mitään, mistä keskustella. Kun ei ole mitään, mitä odottaa, niin vaikea puhua mistään. Ei tiedä, mitä tehdään jouluna, uutenavuotena, ei mitään odotuksia ensi vuodelle, työ on samaa vanhaa, ei voi haaveilla mistään koronan takia kaiken peruuntuessa kuitenkin jne. Vähän sellainen olo, että pitäisi keskustella vain siitä, mikä on todellista nyt, kun mitään muuta ei ole, eikä voi odottaa. Ja todellisuus on sitä, että meillä on tylsää keskenämme, emmekä enää nauti toistemme seurasta.
ap
Mun elämä on aina tuollaista. Olemme tukiverkottomia eli aina perheen kesken ja ei ikinä parisuhdeaikaa. Ei ole ongelmaa kun asennoituu oikein. Ap voi muuttaa vain asennettaan.
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille. Ihan hölmöä nysvätä kaikki illat sisällä. Jos teinejä ei ulkoilu kiinnosta, voi antaa toiseksi vaihtoehdoksi joulusiivouksen tekemisen. Kummasti rupeaa ulkoilu kiinnostamaan.
Kyllä tää pimeys ajaa reippaimmatkin ihmiset sisälle.
T.Helsinkiläinen
Eikö kukaan perheessänne ulkoile? Menkää vapaapäivänä vaikka jonnekin kauemmas päiväretkelle patikoimaan.
Sitä se on pariutuneen ja lisääntyneen elämä. Toista se on lapsettoman sinkun elämä, yhtä juhlaa!!! : ))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko jättää teinit kotiin ja käydä miehen kanssa vaikka kävelyllä? Ei kai se ole kielletty?
Voidaan. Pari kertaa näin tehtykin. Ja silloin huomattiin, ettei oikein puhuttavaa ole. Työpäivän jälkeen ulkona on säkkipimeää ja ulkona käveleminen ei houkuttele. Parin tällaisen kävelyn jälkeen oli jo sellainen olo, ettei halua enää jatkaa. Ei yksinkertaisesti oikein löytynyt mitään, mistä keskustella. Kun ei ole mitään, mitä odottaa, niin vaikea puhua mistään. Ei tiedä, mitä tehdään jouluna, uutenavuotena, ei mitään odotuksia ensi vuodelle, työ on samaa vanhaa, ei voi haaveilla mistään koronan takia kaiken peruuntuessa kuitenkin jne. Vähän sellainen olo, että pitäisi keskustella vain siitä, mikä on todellista nyt, kun mitään muuta ei ole, eikä voi odottaa. Ja todellisuus on sitä, että meillä on tylsää keskenämme, emmekä enää nauti toistemme seurasta.
ap
Sori, mutta en ymmärrä tuota. Jos yhden kerran elämässänne joudutte olemaan joulun kotona, miksi sen pitäisi olla niin vaikeaa? Nythän voi oikein hyvin yhdessä koko perheen kanssa suunnitella ja valmistella kotijoulua. Samoin uutta vuotta.
Menkää ravintolaillalliselle tai jotain. Ei koronan takia tarvi koko vuodeksi lukittautua kotiin.
Korona ei siis ole ajanut teita kriisin partaalle vaan auttanut tajuamaan, etta olette etaantyneet toisistanne jo aikaa sitten. Ennen koronaa ette vaan sita tajunneet, kun arki enemman vaihtelevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille. Ihan hölmöä nysvätä kaikki illat sisällä. Jos teinejä ei ulkoilu kiinnosta, voi antaa toiseksi vaihtoehdoksi joulusiivouksen tekemisen. Kummasti rupeaa ulkoilu kiinnostamaan.
Kyllä tää pimeys ajaa reippaimmatkin ihmiset sisälle.
T.Helsinkiläinen
Sitten teinit voivat tehdä joulusiivouksen ikkunoiden pesua myöten. Jos jää vielä luppoaikaa, voivat leipoa piparkakkuja, joulutorttuja, maustekakkuja jne.
Niin ikävää. Onneksi tämäkään ei jatku ikuisesti, vaan hammasta purren tämänkin läpi. Parisuhde vahvistuu entisestään kun selviätte yhdessä tästä. Tässä koetellaan nyt kaikkia.
Meilläkään ei parisuhde ole kestänyt kolhuitta, eikä meillä ole edes lapsia. Seksiä harrastetaan kun harrastetaan ja molemmat on tahoillaan selviämismoodissa. Rakastetaan toisiamme ja se saa nyt tähän hätään riittää.
Viikonloppuisin oikeesti ulos! Meren rantaan, metsään, mihin vaan! Yksin ja välillä yhdessä. Pitkospuille suolle, arboretumiin, paikkoja on joka puolella Suomea! Perheen kesken aloittakaa lautapeli illat. Saatte muuta tekemistä ja ajateltavaa kun pitää kuitenkin yhdessä olla. Leipokaa yhdessä! Jokainen lapsi etsii jonkun reseptin ja teette vuoron perään jokaisen herkkuja. Tekemisen kautta tulee myös henkinen yhteys.
Missä paikkakunnalla on oltu koko syksy edes osittain koulussa etänä ja harrastukset tauolla? Ei ainakaan meidän teineillä. Marraskuun loppupuolelle saakka pyöri pääkaupunkiseudulla kaikki aika lailla normaalisti.
Muutaman kuukauden päästä alkaa ihan varmasti helpottaa, kun kevät ja rokotteet tulevat.
Ilmeisesti teillä ei ole esim. autoa? Ajelut erilaisilla kokoonpanoilla voisivat antaa kotona oleville tilaa hengähtää ja ajelulle lähteville jotain virikkeitä.
Onko lähipiirissä kellään kesämökkiä, johon voisitte tehdä päiväretken? Tai jos on rahaa, niin vuokramökki jostain viikonlopuksi. Siinä ei tarvitse tavata ketään paikallisia sen kummemmin.
Jätä se sika.