Lue keskustelun säännöt.
Miten olette selvinneet karanteenista? (meillä tilanne päällä)
08.12.2020 |
Olen tällä hetkellä 16. päivää karanteenissa mieheni ja 15-vuotiaan poikani kanssa.
Aiemmin myös 8-vuotias poikamme joutui olemaan kotona koska hänellä oli todettu kouluseulonnassa oireeton korona, ja myöhemmin mieheni sai tartunnan (minkä vuoksi minun ja vanhemman pojan karanteeni jatkuu yhä).
Erityisesti teinillä alkaa pää levitä tähän tilanteeseen, kun ei yhtään saa mennä mihinkään, ei ole tietoa milloin tämä loppuu ja hän purkaa turhautumistaan mieheeni ja veljeensä. Syyttää heitä tilanteesta, ja hokee monta kertaa päivässä että oliko ihan pakko osallistua siihen kouluseulontaan. Poika on linnoittautunut huoneeseensa pelaamaan xboxia, ja reagoi huutamalla vihaisesti jos hänelle sanoo että voisi tehdä jotain muuta välillä.
Miehellä alkaa pinna kiristyä teiniin, koska on itse todella huonossa kunnossa ja haluaisi vain levätä.
Pelkään sairastumista, koska siitä seuraisi taas uudet 14vrk teinille kahden edellisen karanteenin lisäksi. Tavallisestihan altistuneet määrätään vain 10 päivän karanteeniin, mutta perhealtistuksessa se on edelleen se kaksi viikkoa. Tässä alkaa kaikilla kolmella hermo mennä, ja vielä pitäisi kestää. Saa nähdä meneekö meillä joulukin karanteenissa olemiseen.
Kommentit (97)
Lakkaa ap murehtimasta että kun on mies sairaana, pienempi peloissaan ja teini vallaton. Yksi asia kerrallaan. Miehesi tarvitsee lepoa noista muista asioista huolimatta, pienempi turvallisen kodin muista asioista huolimatta ja teini rajoja ja rakkautta muista asioista huolimatta. Et pääse yhtään mihinkään sillä että päivittelet ettei tämä tällaista ennen ollut. Ei kovin monen muunkaan elämä tällaista ennen ollut että työt menee, sosiaalinen erittyminen uhkaa mielenterveyttä, läheisiä kuolee ja uhkaa kuolema jne. Mutta kun elämää ei voi hallita.
Kiinnittäisin sinuna myös huomiota siihen että teini kilahti täysin kun tuli ulkopuolisia rajoja elämään joihin ei voi itse vaikuttaa. Vaikka sanot että muutos teinissä tapahtui karanteenin alkaessa niin kyllähän tuo siihen viittaa että ei hirveän hyvin tule toimeen tilanteissa joissa ei saa itse määrätä. Nyt olisi viimeiset hetket kasvattaa mutta sinä uliset että et halua, on vaikeaa. Herää kysymys onko kummoistakaan rajoja tai velvollisuuksia koskaan ollutkaan.
Tuo pienimmäisen lähettäminen kauppaan on jo rikos. 15 v ei ole mikään lapsi enää vaan pian aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olla vielä tuossa pisteessä mutta perässä tullaan. Eilen tuli päiväkodista tieto, että lapsen päiväkotiryhmässä ollut lokakuussa kahtena päivänä koronaan sairastunut henkilö.
Ei ole ollut oireita ja karanteeniin ei tuollaisen perusteella enää määrätä, joten jatkamme normaalia elämää.
Lokakuussa? Eli liki kaksi kuukautta sitten. Eihän tuossa ole edes enää pienintäkään tartuntavaaraa😄
Niinpä! Mielestäni nämä ”jäljittäjät” voisi palauttaa oikeisiin töihin. Jäljitys täysin turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt se teini kuriin.
Teini ei päätä, mennäänkö tarvittaessa testiin vai ei. Teini ei päätä muutenkaan perheen asioista, aikuiset päättävät.
Pienemmän on saatava olla kotonaan pelkäämättä. Samoin äidin. Teini ei saa terrorisoida kotia eikä olla muille inhottava. Jos ei pysty käyttäytymään kunnolla, menköön huoneeseensa mököttämään, mutta muiden päivää ei tarvitse pilata jos itseä ottaa päähän.
Tälle tilanteelle ei vaan nyt voi mitään, ja se on kestettävä.
Ja nyt järki päähän äidillekin. Sinäkään et päätä, milloin karanteeni saa jo riittää, vaan sinä toimit ohjeiden mukaisesti, vaikka olisitte karanteenissa kolme kuukautta!Helppo sinun on huudella, kun et ole sairaan puolison, raivohulluksi muuttuneen teinin ja pelkäävän lapsen kanssa jumissa kotona. Teini oli aiemmin täysin normaali nuori, mutta nyt joudun ilman puolisoni tukea suojelemaan pienempää häneltä ja pelkäämään itsekin.
Sinä voit halutessasi olla kotona niin pitkään kuin haluat, mutta koronatesti ei ole lakisääteinen pakko vaan pelkkä suositus siinä missä maskin käyttäminen ja sosiaalisten kontaktien lopettaminen. Olemme nyt olleet karanteenissa niin pitkään, että vaikka tulisi oireita niin en ole altistanut ketään ja pysyisin tietysti kotona niin kauan kun oireita on.
-apHakekaa sitä keskusteluapua jostain. Teini on ahdistunut. Ei tietenkään ole ok käyttäytyä noin pikkuveljeä kohtaan. Olisiko joku setä, täti, pappa tai kummi jolta voisitte hakea tukea? Tai sitten kouluterveydenhoitaja, psykologi tai perheneuvola? Voi olla että pelkästään se, että sinä haet itsellesi keskusteluapua auttaa! Kuinka itse käsittelet tilannetta, miten se heijastuu teiniin? Olisiko karanteeni ongelma, jos mies olisi ihan kunnossa?
Ei tunnu siltä, että pelkästään karanteeni olisi syynä. Teinillä on kuitenkin mahdollisuus pitää yhteyttä kavereihin ja ulkoilla. Mutta hän voi olla yksinkertaisesti hädissään. Jos sinä et pysty tukemaan häntä, yritä saada joku muu siihen. Tai hae itsellesi tukea.
Karanteeni oli ongelma heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Se alkoi sillä, että teini ensin syyllisti pienempää että "tajuatko sä vttu mitä oot tehnyt, ollaan nyt kaikki jumissa täällä sun takia". Homma paheni hiljalleen karanteenin edetessä, ja räjähti käsiin kun mieheni sairastui ja karanteenit alkoivat alusta.
Ystäviin voi teinin mukaan pitää yhteyttä etänä, mutta se ei ole sama asia eikä korvaa niitä menetettyä ajanviettoa kaveriporukan kanssa. Eipä siis ole teknologiastakaan apua tässä tilanteessa.
-ap16 päivää ei ole niin pitkä aika. Me emme täällä tiedä mitä teidän perheessä tapahtuu tai mikä on teidän perheen dynamiikka ylipäänsä. Tässä on sekin mahdollisuus, että suurentelet teinin raivoa ja ahdistusta saadaksesi jonkun kanavan omallesi. Että teinin takia vaan, muuten ei. (Jos olisi näin, en halua syyttää sinua, on ihan normaalia sinullekin olla ahdistunut!)
Nimittäin tuollainen kuvaamasi syyttely kuulostaa ihan tavalliselta reaktiolta. Oma esikoiseni saattaisi vastaavassa tilanteessa kiukuissaan sanoa noin pikkusisarukselleen. Me toruisimme emmekä pitäisi asiaa kovin isona.
Mutta voi se olla niinkin, että teillä on siellä painekattila kiehumassa. Rauhoitu nyt ensin itse. Yritä saada teiniin yhteys. Onko teillä sitä yleensäkään? Jotain keskusteluapua olisi ihan hyvä hakea.
Voihan olla että hänellä on siellä kaveriporukassa jotain kuvioita, joita nyt pelkää menettävänsä. Ehkä menettääkin.
Ei nämä nyt selviä ellei joku keskustele teinin kanssa.
Onnea vaan nuoremmalle lapselle kun isompi saa perseillä hänen kustannuksellaan ja vanhemmat hymisee vieressä että älä Teppo viiti.
T. Persoonallisuushäiriöisen sisar
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt se teini kuriin.
Teini ei päätä, mennäänkö tarvittaessa testiin vai ei. Teini ei päätä muutenkaan perheen asioista, aikuiset päättävät.
Pienemmän on saatava olla kotonaan pelkäämättä. Samoin äidin. Teini ei saa terrorisoida kotia eikä olla muille inhottava. Jos ei pysty käyttäytymään kunnolla, menköön huoneeseensa mököttämään, mutta muiden päivää ei tarvitse pilata jos itseä ottaa päähän.
Tälle tilanteelle ei vaan nyt voi mitään, ja se on kestettävä.
Ja nyt järki päähän äidillekin. Sinäkään et päätä, milloin karanteeni saa jo riittää, vaan sinä toimit ohjeiden mukaisesti, vaikka olisitte karanteenissa kolme kuukautta!Helppo sinun on huudella, kun et ole sairaan puolison, raivohulluksi muuttuneen teinin ja pelkäävän lapsen kanssa jumissa kotona. Teini oli aiemmin täysin normaali nuori, mutta nyt joudun ilman puolisoni tukea suojelemaan pienempää häneltä ja pelkäämään itsekin.
Sinä voit halutessasi olla kotona niin pitkään kuin haluat, mutta koronatesti ei ole lakisääteinen pakko vaan pelkkä suositus siinä missä maskin käyttäminen ja sosiaalisten kontaktien lopettaminen. Olemme nyt olleet karanteenissa niin pitkään, että vaikka tulisi oireita niin en ole altistanut ketään ja pysyisin tietysti kotona niin kauan kun oireita on.
-ap
Ukkos on edelleen sairaana eli te muut olette voineet saada tartunnan vaikka eilen. Tai saada sen huomenna.
Vasta kun kaikki olette testattu negatiivisiksi, voitte lopettaa karanteenin.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli perheessä on todettu korona, joutuu muu perhe karanteeniin ja nimenomaan niin, että sieltä kotoota ei poistuta. Mikäli perheessä on todettu altistuminen koronalle, on altistunut karanteenissa ja muut perheenjäsenet saavat liikkua vapaasti. En yhtään ihmettele, että edelleen leviää, kun ei tätäkään osata.
Kun on koronakaranteenissa niin saa ulkoilla muita ihmisiä välttäen. Tämän ohjeen sain juuri lääkäriltä. Sama koskee myös sairastunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä auttoi kun pidettiin perheen yhteinen leffailta. Annettiin pojan päättää mikä elokuva katsotaan ja mitä ruokaa tilataan. Yritettiin myös houkutella pelaamaan lautapelejä, kerran tuli ja ainakin meistä aikuisista oli mukavaa. Voisiko tuo leffailta kuulostaa sellaiselta josta esim. teini voisi tykätä?
Ei mitään leffailtoja kiukuttelevalle teinille. Pelatkoon yksin huoneessaan Xboxiaan. Teinin käytös alkaa olla niillä rajoilla, että tekisin kohta lasun hänestä.
Onko ap:llä mitään auktoriteettia?
Eiköhän pojan opettaja tee lasun kun karanteenin päätyttyä huomaa, ettei poika ole tehnyt koulutehtäviään. Siksihän minä siihen xboxin pelaamisen yritin alunperin puuttuakin, että tulisi edes koulu hoidettua.
Poika on kasipuolen oppilas ja hoitanut aiemmin koulun tunnollisesti, joten olen todella huolissani miten nopeasti tilanne on mennyt tähän pisteeseen.
-ap
Hän on todennäköisesti kasipuolen oppilas koska älykäs oppilas pärjää koulussa tekemättä mitään kunhan kävelee paikalle, kuuntelee ja kävelee pois. Se ei tarkoita että lapsesi olisi koulussa aiemmin ollut kurinalainen, aktiivinen, oma-aloitteinen tms. Nyt kun olisi aika ottaa vastuu omasta oppimisesta, rytmittää oma päivä ja luopua joistakin vapauksista niin huomaat että oman toiminnan ohjaus on sillä tasolla että kaikki muu kun pleikka on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt se teini kuriin.
Teini ei päätä, mennäänkö tarvittaessa testiin vai ei. Teini ei päätä muutenkaan perheen asioista, aikuiset päättävät.
Pienemmän on saatava olla kotonaan pelkäämättä. Samoin äidin. Teini ei saa terrorisoida kotia eikä olla muille inhottava. Jos ei pysty käyttäytymään kunnolla, menköön huoneeseensa mököttämään, mutta muiden päivää ei tarvitse pilata jos itseä ottaa päähän.
Tälle tilanteelle ei vaan nyt voi mitään, ja se on kestettävä.
Ja nyt järki päähän äidillekin. Sinäkään et päätä, milloin karanteeni saa jo riittää, vaan sinä toimit ohjeiden mukaisesti, vaikka olisitte karanteenissa kolme kuukautta!Helppo sinun on huudella, kun et ole sairaan puolison, raivohulluksi muuttuneen teinin ja pelkäävän lapsen kanssa jumissa kotona. Teini oli aiemmin täysin normaali nuori, mutta nyt joudun ilman puolisoni tukea suojelemaan pienempää häneltä ja pelkäämään itsekin.
Sinä voit halutessasi olla kotona niin pitkään kuin haluat, mutta koronatesti ei ole lakisääteinen pakko vaan pelkkä suositus siinä missä maskin käyttäminen ja sosiaalisten kontaktien lopettaminen. Olemme nyt olleet karanteenissa niin pitkään, että vaikka tulisi oireita niin en ole altistanut ketään ja pysyisin tietysti kotona niin kauan kun oireita on.
-apHakekaa sitä keskusteluapua jostain. Teini on ahdistunut. Ei tietenkään ole ok käyttäytyä noin pikkuveljeä kohtaan. Olisiko joku setä, täti, pappa tai kummi jolta voisitte hakea tukea? Tai sitten kouluterveydenhoitaja, psykologi tai perheneuvola? Voi olla että pelkästään se, että sinä haet itsellesi keskusteluapua auttaa! Kuinka itse käsittelet tilannetta, miten se heijastuu teiniin? Olisiko karanteeni ongelma, jos mies olisi ihan kunnossa?
Ei tunnu siltä, että pelkästään karanteeni olisi syynä. Teinillä on kuitenkin mahdollisuus pitää yhteyttä kavereihin ja ulkoilla. Mutta hän voi olla yksinkertaisesti hädissään. Jos sinä et pysty tukemaan häntä, yritä saada joku muu siihen. Tai hae itsellesi tukea.
Karanteeni oli ongelma heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Se alkoi sillä, että teini ensin syyllisti pienempää että "tajuatko sä vttu mitä oot tehnyt, ollaan nyt kaikki jumissa täällä sun takia". Homma paheni hiljalleen karanteenin edetessä, ja räjähti käsiin kun mieheni sairastui ja karanteenit alkoivat alusta.
Ystäviin voi teinin mukaan pitää yhteyttä etänä, mutta se ei ole sama asia eikä korvaa niitä menetettyä ajanviettoa kaveriporukan kanssa. Eipä siis ole teknologiastakaan apua tässä tilanteessa.
-ap16 päivää ei ole niin pitkä aika. Me emme täällä tiedä mitä teidän perheessä tapahtuu tai mikä on teidän perheen dynamiikka ylipäänsä. Tässä on sekin mahdollisuus, että suurentelet teinin raivoa ja ahdistusta saadaksesi jonkun kanavan omallesi. Että teinin takia vaan, muuten ei. (Jos olisi näin, en halua syyttää sinua, on ihan normaalia sinullekin olla ahdistunut!)
Nimittäin tuollainen kuvaamasi syyttely kuulostaa ihan tavalliselta reaktiolta. Oma esikoiseni saattaisi vastaavassa tilanteessa kiukuissaan sanoa noin pikkusisarukselleen. Me toruisimme emmekä pitäisi asiaa kovin isona.
Mutta voi se olla niinkin, että teillä on siellä painekattila kiehumassa. Rauhoitu nyt ensin itse. Yritä saada teiniin yhteys. Onko teillä sitä yleensäkään? Jotain keskusteluapua olisi ihan hyvä hakea.
Voihan olla että hänellä on siellä kaveriporukassa jotain kuvioita, joita nyt pelkää menettävänsä. Ehkä menettääkin.
Ei nämä nyt selviä ellei joku keskustele teinin kanssa.
Onnea vaan nuoremmalle lapselle kun isompi saa perseillä hänen kustannuksellaan ja vanhemmat hymisee vieressä että älä Teppo viiti.
T. Persoonallisuushäiriöisen sisar
Pamahtipa omat lapsuusmuistoni mieleen mielisairaan isonsiskoni (joutui elämässään myöhemmin suljetulle) käsittelyssä.
Sain 6 vuotta nuorempana selkääni viikottain ja haukkuminen ja uhkailu olivat arkipäivää meidän perheessä. Elin jatkuvassa pelossa ja yksinhuoltajaäitimme ei osannut laittaa systeriä kuriin.
Olin toisella kymmenellä, ehkä 12 vuotias kun erään selkäsaunan aikana aloinkin jostain itsellenikin käsittämättömästä syystä (olin hintelä pelokas lapsi) puolustamaan itseäni ja aloin lyömään takaisin.
Apinan raivolla ja vuosikausien näyryytysten purkautuessa annoin mennä ja se oli viimeinen kerta kun hän uskalsi käydä käsiksi.
Olin ala-asteella myös koulukiusattu, mutta yäasteelle mennessäni jo kovan tappelijan maineessa, sillä huomattuani kuinka väkivalta lopettaa vittuilun tehokkaammin kuin tuhat sanaa, opin puolustamaan itseäni ja senjälkeen olen saanut olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sille teinille kuria ap, ja näytä, kuka teidän perheessä sanoo sen viimeisen sanan. Nythän se on näköjään teinillä, pelolla hallitsee teitä muita. En tarkoita, että sun pitäisi pelolla alkaa hallitsemaan, mutta nyt näytät sille teinille, kuka on aikuinen talossa. Jos sä et sitä näytä, niin teinihän on ottanut jo pikkuhiljaa sen aikuisen vallan teidän perheessä, kun on katsonut, että isä on poissa pelissä. Ryhdistäydy nainen, ja tee vaikka lasu, jos on tarpeen. Joku suvun mies "nostamaan poika seinälle " jos tarpeen. Tsemppiä.
Eikö nykyään kakarat osaa tehdä mitään muuta kuin pelata tai tuijottaa leffoja tylsyyteensä? Ei tule ikinä mieleen lukea kirjoja, tehdä jotain käsillään, ehkä jopa jotain hyödyllistä???
Ota se pershedelmäsi mukaan kokkailemaan, laittamaan joulukoristeita paikoilleen, ja myös tekemään tylsempiäkin kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt se teini kuriin.
Teini ei päätä, mennäänkö tarvittaessa testiin vai ei. Teini ei päätä muutenkaan perheen asioista, aikuiset päättävät.
Pienemmän on saatava olla kotonaan pelkäämättä. Samoin äidin. Teini ei saa terrorisoida kotia eikä olla muille inhottava. Jos ei pysty käyttäytymään kunnolla, menköön huoneeseensa mököttämään, mutta muiden päivää ei tarvitse pilata jos itseä ottaa päähän.
Tälle tilanteelle ei vaan nyt voi mitään, ja se on kestettävä.
Ja nyt järki päähän äidillekin. Sinäkään et päätä, milloin karanteeni saa jo riittää, vaan sinä toimit ohjeiden mukaisesti, vaikka olisitte karanteenissa kolme kuukautta!Helppo sinun on huudella, kun et ole sairaan puolison, raivohulluksi muuttuneen teinin ja pelkäävän lapsen kanssa jumissa kotona. Teini oli aiemmin täysin normaali nuori, mutta nyt joudun ilman puolisoni tukea suojelemaan pienempää häneltä ja pelkäämään itsekin.
Sinä voit halutessasi olla kotona niin pitkään kuin haluat, mutta koronatesti ei ole lakisääteinen pakko vaan pelkkä suositus siinä missä maskin käyttäminen ja sosiaalisten kontaktien lopettaminen. Olemme nyt olleet karanteenissa niin pitkään, että vaikka tulisi oireita niin en ole altistanut ketään ja pysyisin tietysti kotona niin kauan kun oireita on.
-apHakekaa sitä keskusteluapua jostain. Teini on ahdistunut. Ei tietenkään ole ok käyttäytyä noin pikkuveljeä kohtaan. Olisiko joku setä, täti, pappa tai kummi jolta voisitte hakea tukea? Tai sitten kouluterveydenhoitaja, psykologi tai perheneuvola? Voi olla että pelkästään se, että sinä haet itsellesi keskusteluapua auttaa! Kuinka itse käsittelet tilannetta, miten se heijastuu teiniin? Olisiko karanteeni ongelma, jos mies olisi ihan kunnossa?
Ei tunnu siltä, että pelkästään karanteeni olisi syynä. Teinillä on kuitenkin mahdollisuus pitää yhteyttä kavereihin ja ulkoilla. Mutta hän voi olla yksinkertaisesti hädissään. Jos sinä et pysty tukemaan häntä, yritä saada joku muu siihen. Tai hae itsellesi tukea.
Karanteeni oli ongelma heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Se alkoi sillä, että teini ensin syyllisti pienempää että "tajuatko sä vttu mitä oot tehnyt, ollaan nyt kaikki jumissa täällä sun takia". Homma paheni hiljalleen karanteenin edetessä, ja räjähti käsiin kun mieheni sairastui ja karanteenit alkoivat alusta.
Ystäviin voi teinin mukaan pitää yhteyttä etänä, mutta se ei ole sama asia eikä korvaa niitä menetettyä ajanviettoa kaveriporukan kanssa. Eipä siis ole teknologiastakaan apua tässä tilanteessa.
-ap16 päivää ei ole niin pitkä aika. Me emme täällä tiedä mitä teidän perheessä tapahtuu tai mikä on teidän perheen dynamiikka ylipäänsä. Tässä on sekin mahdollisuus, että suurentelet teinin raivoa ja ahdistusta saadaksesi jonkun kanavan omallesi. Että teinin takia vaan, muuten ei. (Jos olisi näin, en halua syyttää sinua, on ihan normaalia sinullekin olla ahdistunut!)
Nimittäin tuollainen kuvaamasi syyttely kuulostaa ihan tavalliselta reaktiolta. Oma esikoiseni saattaisi vastaavassa tilanteessa kiukuissaan sanoa noin pikkusisarukselleen. Me toruisimme emmekä pitäisi asiaa kovin isona.
Mutta voi se olla niinkin, että teillä on siellä painekattila kiehumassa. Rauhoitu nyt ensin itse. Yritä saada teiniin yhteys. Onko teillä sitä yleensäkään? Jotain keskusteluapua olisi ihan hyvä hakea.
Voihan olla että hänellä on siellä kaveriporukassa jotain kuvioita, joita nyt pelkää menettävänsä. Ehkä menettääkin.
Ei nämä nyt selviä ellei joku keskustele teinin kanssa.
Onnea vaan nuoremmalle lapselle kun isompi saa perseillä hänen kustannuksellaan ja vanhemmat hymisee vieressä että älä Teppo viiti.
T. Persoonallisuushäiriöisen sisar
Pamahtipa omat lapsuusmuistoni mieleen mielisairaan isonsiskoni (joutui elämässään myöhemmin suljetulle) käsittelyssä.
Sain 6 vuotta nuorempana selkääni viikottain ja haukkuminen ja uhkailu olivat arkipäivää meidän perheessä. Elin jatkuvassa pelossa ja yksinhuoltajaäitimme ei osannut laittaa systeriä kuriin.
Olin toisella kymmenellä, ehkä 12 vuotias kun erään selkäsaunan aikana aloinkin jostain itsellenikin käsittämättömästä syystä (olin hintelä pelokas lapsi) puolustamaan itseäni ja aloin lyömään takaisin.
Apinan raivolla ja vuosikausien näyryytysten purkautuessa annoin mennä ja se oli viimeinen kerta kun hän uskalsi käydä käsiksi.
Olin ala-asteella myös koulukiusattu, mutta yäasteelle mennessäni jo kovan tappelijan maineessa, sillä huomattuani kuinka väkivalta lopettaa vittuilun tehokkaammin kuin tuhat sanaa, opin puolustamaan itseäni ja senjälkeen olen saanut olla rauhassa.
Väkivaltaan en kannusta ketään mutta aiemmin ketjua lukiessa tuli jo mieleen että osa ongelmaa on jo se että ap pelkää poikaa eikä poika tietysti tottele kun ei pelokkaalla ja ponnettomalla ”en haluaisi itsekään kasvatukseesi puuttua mutta yritäpä nyt olla kiltisti” kurinpidolla ole mitään vaikutusta.
Ap, tsemppiä. Ymmärrän hyvin, että jos lapsi on ollut hyvinkäyttäytyvä ja positiivinen koko ikänsä, on todella vaikea muuttaa täysin suuntaa poikkeustilanteessa.
Ruma käytös pikkuveljeä kohtaan on saatava poikki heti. Vanhemmille voi raivota (suullisesti), saa mököttää huoneessaan ja pelata liikaa, mutta lapsen ei pitäisi joutua pelkäämään kotonaan. Hae apua, sitä varten ammattilaiset ovat olemassa.
Onko teinillä yhtään rauhallisempia hetkiä, jolloin voisitte puhua? Käyttäisin ne kuuntelemiseen, mikä teiniä ahdistaa?
Kun oma (yleensä hyväkäytöksinen) teinini ärsyttää tai huomauttelee pikkuveljelleen, kuittaan yleensä tilanteen sanomalla, että luulin hänen olevan fiksumpi, ahdistusta ja turhautumista voi purkaa muutenkin kuin kiusaamalla pienempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulupsykologille aika nopeasti.
Ulkoilla ei voi, jos on yhteinen portaikko muiden kanssa tai on mahdollista törmätä johonkuhun.
Nyt on kyllä vakavan keskustelun paikka teinin kanssa! Jos ei suostu kuuntelemaan, kirjoita vaikka wa-viesti. Vetoa, "miltä susta tuntuisi, jos joku syyttäisi sua noin rajuin ja ilkein sanoin asiasta, mille itse et voisi mitään?" Kerro, että olet todella surullinen siitä, miten teini käyttäytyy ja uskoit hänen olevan käytöksessään fiksumpi vaikka asia ottaakin aivoon. Kaverit ei katoa minnekään vai onko hän siitä huolissaan? Kerro olevasi aina valmis kuuntelemaan hänen huoliaan mutta ko. käytöstä et voi hyväksyä. Ja toivot hänen sen ymmärtävän tai muuten teidän on hankittava jotain muuta apua.
Kyllä ne sanat painautuu teinin sydämeen vaikka muuta väittäisi eikä käytös heti muuttuisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se teini on varmasti peloissaan. Tunteet käy täysillä, ja viha on monasti ainut voima joka auttaa jaksamaan. Jos omat voimasi on vähissä, niin sinun on ap haettava jostain apua, koska sinä olet se ihminen johon lapsesi turvautuvat. Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa ap murehtimasta että kun on mies sairaana, pienempi peloissaan ja teini vallaton. Yksi asia kerrallaan. Miehesi tarvitsee lepoa noista muista asioista huolimatta, pienempi turvallisen kodin muista asioista huolimatta ja teini rajoja ja rakkautta muista asioista huolimatta. Et pääse yhtään mihinkään sillä että päivittelet ettei tämä tällaista ennen ollut. Ei kovin monen muunkaan elämä tällaista ennen ollut että työt menee, sosiaalinen erittyminen uhkaa mielenterveyttä, läheisiä kuolee ja uhkaa kuolema jne. Mutta kun elämää ei voi hallita.
Kiinnittäisin sinuna myös huomiota siihen että teini kilahti täysin kun tuli ulkopuolisia rajoja elämään joihin ei voi itse vaikuttaa. Vaikka sanot että muutos teinissä tapahtui karanteenin alkaessa niin kyllähän tuo siihen viittaa että ei hirveän hyvin tule toimeen tilanteissa joissa ei saa itse määrätä. Nyt olisi viimeiset hetket kasvattaa mutta sinä uliset että et halua, on vaikeaa. Herää kysymys onko kummoistakaan rajoja tai velvollisuuksia koskaan ollutkaan.
Tuo pienimmäisen lähettäminen kauppaan on jo rikos. 15 v ei ole mikään lapsi enää vaan pian aikuinen.
Teini lähetti pienemmän kauppaan, koska pienemmän eristys on loppunut. Hän saa siis liikkua vapaasti kodin ulkopuolella, toisin kuin me muut.
Teinillä on ollut pienestä pitäen rajat, jotka eivät ole olleet kovin tiukat mutta eipä niitä myöskään ole kummemmin koeteltu. On pitänyt hoitaa koulu kunnolla, olla tupakoimatta ja juomatta alkoholia, pelata max. 2h päivässä, tulla arkisin kotiin ennen klo 22 ja tehdä kotityöt (viikossa kolme tiskivuoroa, kaksi imurointia ja yksi pyykkivuoro). Ei hän aiemmin ole mitään raivareita saanut vaikka olemme kieltäneet kotibileisiin menemisen, antaneet arestia lintsaamisen takia ja sanoneet ettei saa uutta kännykkää kun edellinen toimii vielä. Siis ihan perusjuttuja.
Mutta nyt sitten pimahti.
-ap
https://www.iltalehti.fi/kuninkaalliset/a/69574ac1-d7bf-4db7-b863-20060…
Raivoaako prinssikin, kun ei tapaa kavereitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa ap murehtimasta että kun on mies sairaana, pienempi peloissaan ja teini vallaton. Yksi asia kerrallaan. Miehesi tarvitsee lepoa noista muista asioista huolimatta, pienempi turvallisen kodin muista asioista huolimatta ja teini rajoja ja rakkautta muista asioista huolimatta. Et pääse yhtään mihinkään sillä että päivittelet ettei tämä tällaista ennen ollut. Ei kovin monen muunkaan elämä tällaista ennen ollut että työt menee, sosiaalinen erittyminen uhkaa mielenterveyttä, läheisiä kuolee ja uhkaa kuolema jne. Mutta kun elämää ei voi hallita.
Kiinnittäisin sinuna myös huomiota siihen että teini kilahti täysin kun tuli ulkopuolisia rajoja elämään joihin ei voi itse vaikuttaa. Vaikka sanot että muutos teinissä tapahtui karanteenin alkaessa niin kyllähän tuo siihen viittaa että ei hirveän hyvin tule toimeen tilanteissa joissa ei saa itse määrätä. Nyt olisi viimeiset hetket kasvattaa mutta sinä uliset että et halua, on vaikeaa. Herää kysymys onko kummoistakaan rajoja tai velvollisuuksia koskaan ollutkaan.
Tuo pienimmäisen lähettäminen kauppaan on jo rikos. 15 v ei ole mikään lapsi enää vaan pian aikuinen.
Teini lähetti pienemmän kauppaan, koska pienemmän eristys on loppunut. Hän saa siis liikkua vapaasti kodin ulkopuolella, toisin kuin me muut.
Teinillä on ollut pienestä pitäen rajat, jotka eivät ole olleet kovin tiukat mutta eipä niitä myöskään ole kummemmin koeteltu. On pitänyt hoitaa koulu kunnolla, olla tupakoimatta ja juomatta alkoholia, pelata max. 2h päivässä, tulla arkisin kotiin ennen klo 22 ja tehdä kotityöt (viikossa kolme tiskivuoroa, kaksi imurointia ja yksi pyykkivuoro). Ei hän aiemmin ole mitään raivareita saanut vaikka olemme kieltäneet kotibileisiin menemisen, antaneet arestia lintsaamisen takia ja sanoneet ettei saa uutta kännykkää kun edellinen toimii vielä. Siis ihan perusjuttuja.
Mutta nyt sitten pimahti.
-ap
No voi kyynel. Heikot sortuu elon tiellä. Pistä mieleen tulevaa varten, kun tulee jotain oikeita ongelmia teinin elämään.
Kannattaisko teinille kertoa, että jos ja kun tällä menolla joutuu suljettuun laitokseen, sieltä ei päästä edes muutaman viikon jälkeen ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa ap murehtimasta että kun on mies sairaana, pienempi peloissaan ja teini vallaton. Yksi asia kerrallaan. Miehesi tarvitsee lepoa noista muista asioista huolimatta, pienempi turvallisen kodin muista asioista huolimatta ja teini rajoja ja rakkautta muista asioista huolimatta. Et pääse yhtään mihinkään sillä että päivittelet ettei tämä tällaista ennen ollut. Ei kovin monen muunkaan elämä tällaista ennen ollut että työt menee, sosiaalinen erittyminen uhkaa mielenterveyttä, läheisiä kuolee ja uhkaa kuolema jne. Mutta kun elämää ei voi hallita.
Kiinnittäisin sinuna myös huomiota siihen että teini kilahti täysin kun tuli ulkopuolisia rajoja elämään joihin ei voi itse vaikuttaa. Vaikka sanot että muutos teinissä tapahtui karanteenin alkaessa niin kyllähän tuo siihen viittaa että ei hirveän hyvin tule toimeen tilanteissa joissa ei saa itse määrätä. Nyt olisi viimeiset hetket kasvattaa mutta sinä uliset että et halua, on vaikeaa. Herää kysymys onko kummoistakaan rajoja tai velvollisuuksia koskaan ollutkaan.
Tuo pienimmäisen lähettäminen kauppaan on jo rikos. 15 v ei ole mikään lapsi enää vaan pian aikuinen.
Teini lähetti pienemmän kauppaan, koska pienemmän eristys on loppunut. Hän saa siis liikkua vapaasti kodin ulkopuolella, toisin kuin me muut.
Teinillä on ollut pienestä pitäen rajat, jotka eivät ole olleet kovin tiukat mutta eipä niitä myöskään ole kummemmin koeteltu. On pitänyt hoitaa koulu kunnolla, olla tupakoimatta ja juomatta alkoholia, pelata max. 2h päivässä, tulla arkisin kotiin ennen klo 22 ja tehdä kotityöt (viikossa kolme tiskivuoroa, kaksi imurointia ja yksi pyykkivuoro). Ei hän aiemmin ole mitään raivareita saanut vaikka olemme kieltäneet kotibileisiin menemisen, antaneet arestia lintsaamisen takia ja sanoneet ettei saa uutta kännykkää kun edellinen toimii vielä. Siis ihan perusjuttuja.
Mutta nyt sitten pimahti.
-ap
Minusta kaikki viittaa siihen, että teini on peloissaan ja ahdistunut, ja purkaa sitä näin. Ei tilanne voi kuitenkaan tällaisena jatkua, joten jos et saa sekä omaa että teinin mieltä itse rauhoitettua, hae jostain apua.
Tässä ei tarvitse maalailla mitään kauhuteinikuvia. Tämä koronatilanne on ilman karanteenejakin ollut joillekin aikuisillekin ahdistavaa ja vähän liikaa. Nyt jos teillä on siellä isä sairaana ja rajoitukset noin voimakkaasti elämässä, niin kyllä se ahdistaa ja pelottaa. Teinillä se voi näkyä noin. Ja äidinkin olisi hyvä rauhoittua.
Niinpä!
Aikoinaan vattu, oltiin vatun lumimyrskyn armoilla viikkotolkulla. Tiet meni umpeen vatun lumesta ettei vatun lumimieskään olisi voinut kolata niitä vattuuntumatta lumen korkeudesta, joka oli valehtelematta vähintään kaksi metriä korkea.
Voi sitä vatun arkea lumimyräkän armoilla. Tuvassa värjöteltiin ja poltettiin takkaa. Syötiin kellarijuureksia jossain vatun kylmässä nurkassa vatun päreiden palaessa seinillä.
Kotieläimet vaan ulosti lattioille ja kaikkia vatutti olla niiden kanssa sisätiloissa. Jos ei ollut vatun lämmityspuita, niin ei saanut vatun saunapäivää. Silloin koko tupa lämmitettiin vatun kuumaksi että jokainen sai saunottua ja syöpäläiset putos maalattialle.