Lapset ovat päiväkodissa ensi kertaa harjottelemassa, muita?

Viikon päästä alkaa varsinainen päiväkotielämä.

Minä olen ollut kotona yli 4 vuotta, joten tämä on todella iso elämänmuutos minulle ja tietenkin lapsille. Onneksi ei ole vielä yöunet menneet jännittämisen takia!

Lapset menivät hoitoon tosi mielellään (pienempikin jo melkein 3 v) ja itse odotan myös pääsyä työelämään. Muutos ottaa silti tiukille vaikka toivottu onkin.



Istun tässä jotenkin hölmistyneenä. Jotenkin tämä päivä pääsi silti yllättämään. Miten minun vauvat kasvoivat, missä välissä?

Etukäteen ajateltiin, että olen siellä heidän kanssaan koko päivän, mutta pojat sanoivat puolen tunnin jälkeen; "lähde äiti nyt töihisi". :) Lähdin kotiin, nukuin kahden tunnin unet ja nyt on omituinen olo, on niin hiljaista. Olen siis tämän viikon vielä töistäni lomalla, kun kuvittelin tuon sopeutumisvaiheen kestävän vähän pitempään.

useasti lapset sopeutuvat aluksi helposti päiväkodin alkuun. Mutta takapakkia tulee parin viikon kuluttua kun sinne pitääkin mennä joka päivä. eli varautuisin siihen että muutaman viikon kuluttua sinne ei olekaan enää niin kiva mennä.



Meilläkin pienet 3ja 2-v aloittavat päiväkodissa ensi viikolla kun äiti palaa hoitamaan muiden lapsia=(

meilläkin lasten piti tänään aloittaa hoito... suunnitelmat muuttuivat uuden raskauden myötä ja kotona olo jatkuu vielä tovin =). Olisi tuo 1veen hoitoon jättäminen ollut aika kova paikka mulle. Mutta nyt siis kävi näin. Varmasti sitten tulevaisuudessa kun lapset hoitoon menevät se on iso juttu myös äidille =)

Mutta saa kai sitä olla tavallaan onnellinen, että edes alku menee mukavasti. Ainakin lasten puolesta.



-3-

...päiväkotiin jättämisessä tai muussa päiväkotiin liittyvässä tulee jossain vaiheessa haasteita. Tai jos ei tulisi, niin olisi sekin mielestäni aika outoa.



Meillä kanssa alkaa harjoittelu kohta, ja ihan valmis olen menemään töihin. Tietty elämänvaihe on nyt ohi ja tietysti mieltä myllertää tämä tuleva iso muutos. Mutta näinhän sen elämän kuuluukin mennä, en minä mitenkään haikaile menneitä vuosia. Antoisia, ja joskus raskaita, ne ovat olleet. Varmaan sitten kun isompi aloittaa koulun, tulee seuraavan kerran samanlainen olo.



Lapset kasvavat ja kehittyvät mikä on hienoa!

Kyllähän se sydäntä kylmäsi...äidillä :( ja nuorimmaisella (täyttää lokakuussa 2 v) otti koville jäädä yksin ilman äitiä :(. Isommat sen sijaan menivät mielellään (ovat olleet aikanaan varahoidossa, joten tuttu paikka). Periaatteessa olisin voinut olla vielä muutaman kuukauden kotona mutta arvelimme, että lasten on mukavampi aloittaa hoito elokuussa kun tulee enemmän uusia lapsia muutenkin...



Aargh...mutta eihän se kiva ollut nuorinta sinne jättää :(.

Ja varmaan tuleekin. Meillä toki se onnellinen tilanne että lapset siis jo vanhempia (nuorin lähes 3 v) ja ovat ihan odottaneet tarhaan "pääsyä". Tokihan heillekin tulee vielä karu totuus eteen, mutta lähtötilanne kuitenkin niin hyvä kuin olla voi.



Minäkin mietin, että varmaan sitten koulut aloittaessa tulee kanssa tippa linssiin. Sitä on niin onnellinen että lapset kasvaa ja kehittyy, mutta joku haikeus siinä puskee pintaan.



Vuodet kotona olivat ihania, mutta aika ajoin tosi rankkojakin. Nyt niistä muistuu mieleen ne parhaimmat hetket, tietysti :)



Ja nyt yhdyn niihin "kokeneempiin" äiteihin, jotka aina toitottivat että lapset on pieniä hetken vaan. Niin se on. Hetkessä on vauva-ajat ohi, vaikka välillä tuntui että elämä junnasi paikoillaan.

Lähinnä heidän ensimmäinen hoitopäivänsä kului päiväuniin ja hyvin kuulemma nukkuivat ;) Heillä päiväkotiin menoa hieman helpottaa se, että heille viihtymiseen riittää yleensä se, että kaksoisveikka ei häviä näkyvistä. Ja kun isovelikin on vielä samassa ryhmässä, eivät ihan yksin vieraaseen paikkaan joudu. Isompi lapsi taas oli tässä samassa ryhmässä jo viime talvena osa-aikaisena virikelapsena ja odotti taas innolla päiväkotiin pääsyä kahden kuukauden kesäloman jälkeen.



Minua kyllä jännitti jättää tirrit hoitoon, ovat kuitenkin vielä niin pieniä, yksivuotissynttäreitäkin juhlitaan vasta ensi viikonloppuna.