Tiedättekö sen tunteen, kun huomaat eksäsi vaihtaneen sinut huonompaan...

Nuo "saatesanat" eron hetkellä olisivat kärpäsen surinaa korvissani. Jos ne jotenkin tunnistaisin, herättäisivät ne lähinnä huvitusta.

Eli en tiedä, miten huomaisin, että exälläni olisi minua "parempi" puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme puhuneet samasta asiasta paljon ystävieni kanssa. Olemme huomanneet, jos suhde on ollut vuosikymmeniä pitkä, niin kyllähän sitä kantaa jollain tasolla aina mukana. Jos suhde on ollut pitkä mutta kaverisuhde, ei suhde ole samalla tavalla mukana.

Kasvoin aikuiseksi nuoruuden rakastettuni kanssa. Hänen kanssaan opin tuntemaan punaviinit, ja siksi hän tulee usein mieleen, kun punaviinejä valitsen. Harrastumme yhdessä retkeilyä ja hän opetti minulle kaiken. Kyllä nämä muistuvat mieleeni, vaikka olen uudessa hyvässä parisuhteessa. Nämä muistot eivät heijastu parisuhteeseeni.

Lisään näin henkistä väkivaltaa kokeneena. Sitä on myös vaikea ohittaa, vaan se muistuu mieleen joka välissä.

Totta, se muuten varmaan eniten vaikuttaa siihen, heilauttaako entinen mitään muistoja tai tunteita. Neutraali ihminen hälvenee utuun. Väkivaltainen ihminen ei.

Ja yhteiset lapset myös ylläpitävät eksää mielessä.

En ole pohtinut eksiä, jos on suhde päättynyt eivät ole olleet arvoisiani ja thats it.

Asiakeskeinen ihminen ei pohdi eksiä. People-people pohtivat kaikkia eksiä. Omia ja muiden. Ap ei ole insinööri ainakaan.

Nyksät taas riehuvat kun heitä oottaa päähän et eksät tietävät parisuhteen todellisuuden

En tiedä. Exällä on uusi nainen, joka vaikuttaa ihan mukavalta tapaukselta. Toivottavasti ovat onnellisia.

Meillä on kyllä riitoja ja muitakin isoja ongelmia, mutta en silti hetkeäkään usko että puolison ex olisi ollut hänelle parempi kumppani kuin minä. Jollain absoluuttisella asteikolla ehkä parempi ihminen, jos sillä nyt on jollekin väliä, mutta minun puolisoni kanssa auttamattoman yhteensopimaton.

Kamalinta kuultavaa on tarinat, joissa eletään riitaisassa parisuhteessa lasten kärsiessä. Sillä ei ole väliä, kuka on huonompi ja kuka parempi, mutta lapset ansaitsevat elämän hyvässä ilmapiirissä.

Minä ajattelen, että itsensä kanssa sinut ja ratkaisukeskeinen ihminen ei tekisi vertailulistaa, miksi pidän itseäni parempana kuin eksän nyksä. Lista, joka ei perustu henkilökohtaiseen tuntemiseen vaan lähteisiin kertoo jostain ihan muusta kuin ihmisen hyvyydestä. Riidanhaastajista pahimpia ovat usein ne, koska kuvittelevat rakentavansa rauhaa. Tästä minulla on paljon ja omakohtaista kokemusta.

Minä ajattelen, että ihmiset on mahdollista laittaa järjestykseen puheidensa perusteella. Vihapuhetta harrastava, syyllistävä, tuomitseva ja toista ihmistä alentava ihminen on rankingissa alempana kuin omasta itsestään puhuva ihminen. Ihminen, joka puhuu omasta itsestään käsin, ei haasta riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se kertoo, että mies rähisee sinulle tavalla, jolla ei avioliitossanne rähissyt. Voisiko kertoa vain siitä, että suhde on niistä ajoista muuttunut? Että hän ei jostain syystä enää luota sinuun, vaikka onkin eron syypää eli vaihtaja?

Sanot, että ilman tietoa, jota olet saanut et olisi ymmärtänyt että erossa oli vielä joku kaivelemaan jäänyt juttu? Siis häh, tieto siitä että eksäsi elämä on ollut vuosia helvettiä saa sinussa aikaan helpotuksen. Ajatteletko siis, että eksäsikin on nyt varmaan ymmärtänyt kuinka paljon parempi olit? Onko se sinulle edelleen tärkeää, että olit parempi. Onko sinulla hyvä itsetunto?

Kyse ole välttämättä, ampiaispesään sohaisemisesta vaan siitä, että suurin osa eronneista jatkaa matkaansa uusiin suhteisiin ja elämään eikä eksän onni tai onnettomuus vaikuta heihin juurikaan, paitsi, jos on jäänyt kiinni menneeseen tai ystäväksi. Minusta on outoa, että ihmiset käyvät vuosien päästä yleensäkään keskusteluja eksiensä = toisten ihmisten parisuhteesta.

Siis mitä mä just luin?!? Että luottamuspula oikeuttaa huonoon kohteluun? Onnea valitsemallasi tiellä. Taidat olla hankala ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kamalinta kuultavaa on tarinat, joissa eletään riitaisassa parisuhteessa lasten kärsiessä. Sillä ei ole väliä, kuka on huonompi ja kuka parempi, mutta lapset ansaitsevat elämän hyvässä ilmapiirissä.

Just näin. Millä riitelijät oikeuttavat tämän??

Luottamuspula syntyy harvoin hyvän kohtelun seurauksena. Huonoa kohtelua on monenlaista. En sanonut että luottamuspula oikeuttaa mihinkään, se voi olla syy siihen, että käytös muuttuu. Ei uusi puoliso tai liitto. Sitä kai kysyttiin, mutta näitähän voi pohtia kukin kantiltaan.

Tiedän tunteen. Itsellä se ei liity niinkään exiin, nyxiin eikä exän nyxiin vaan oman egon epävarmuuteen (jonka joku muukin voi tuollaisilla sanomisillaan istuttaa mieleen).

Ensin miettii hirveästi että miks tää nyt meni näin ja jäikö tässä nyt todella minulle lyhyt tikku käteen, ei h#lvetti, mullehan piti tapahtua vaan hyviä asioita ja nyt multa otetaan ja muut saa jotain minkä piti olla mun, miksi miksi miksi, tarkoittaako tämä todella että minussa on vika.

Mutta sitten kun kuulee että muillakin menee surkeasti niin ego saa tavallaan hyväksynnän ja päätepisteen loputtomalle pohdinnalleen että vika ei ollutkaan minussa kun noillakin menee noin huonosti minuun liittymättä.

Kannattaa keskittyä opetella olemaan ystävällinen ja suvaitsevainen itseään kohtaan ja ripustautua vähemmän muiden ihmisten hyväksyntään.

Todellakin tiedän tunteen! Tyttäreni äitipuoli meni sanomaan päin naamaa, ettei hämestä tule mitään ja hän voisi harkita itsensä tappamista. Kivittäkää, mutta olen todellakim sitä mieltä, että olen parempi kuin hän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et vieläkään kertonut miksi se exän uusi on huonompi kuin sinä. Eli miksi?

Kuten aiemmin sanoin, onhan kaikilla sama ihmisarvo yms yms. Eli ehkä huonompi-parempi on huono sanavalinta, mutta en keksinyt parempaakaan adjektiivia.

Esim. Itse olen sävyisä luonteeltani. Minun kanssani ei saa riitaa aikaiseksi. Pidän tätä itsessäni hyvänä luonteenpiirteenä. Huonona piirteenä pidän riidanhaastajaa.

Muutamia Syitä:

- minä en nalkuta ja valita koko aikaa

- minä en haasta riitaa pienistä

- minä en uhriudu, vaan ratkaisen ongelmat

- minä en pakota muita ihmisiä omaan muottiini, vaan ymmärrän ihmisten erilaisuutta ja annan toisten olla sellaisia kuin ovat

- minä en uhkaile lasteni nähden lähteväni, enkä koskaan enää tule takaisin

- minä en ole lääkevastainen ja pakota lastani olemaan syömättä lääkärin määräämiä lääkkeitä

- minä en menisi ikinä sanomaan kenellekään, että olisi parempi, että olisit kuollut.

Ap

Nämä luettelemasi asiat ovat kuitenkin vain kuulopuheita. Sinä et oikeasti tunne sitä ihmistä. Jos olisit tuntenut hänet, et yhtäkkiä kahdeksan vuoden jälkeen miettisi tällaista. Joten siksi on väärin alkaa haukkua häntä täällä. Sinun on ihan turha pitää itseäsi parempana ihmisenä, vaikka nuo asiat olisivatkin totta. En arvosta ihmistä, joka tulee haukkumaan anonyymisti, mutta kuitenkin julkisesti toista.

Tällaiset olivat aikaisemmin kuulopuheita. Eilen sain varmuuden, että ne ovat totta. En kerro miten.

Pointtini aloituksessa ei ole se, millainen se toinen nainen on. Siksi en aiemmin tätä listas kirjoittanut. Pointtini on se helpotuksen tunne. Sitä tämä aloituksen koskee. Sitä, kuinka elämän palapelin palaset loksahtelevat paikoilleen siten, että kuuluu vain klik-klak. Ja itse ymmärtää, miksi tapahtui mitä tapahtui. Kaikella on sittenkin tarkoitus (huom. Se tarkoitus ei liity tyon naisen luonteeseen, vaan minun elämääni). Ymmärrän, että se on niiiiiin totta, että elämän ymmärtää vasta jälkeenpäin. Kun pysähtyy ja katsoo taakseen. Polku on tarkoituksella sellainen kuin on.

Näin yöllä unta ruumiista, jota kannoin roskikseen. On olemassa ”vain” unia ja ”the” unia. Eilen tapahtui jotain merkittävää, ja siksi näin tällaisia unia.

Ap

Nyt tajuan. Tunne on sama silloin, kun ratkaisee vaikean laskutehtävän tai escape roomin, tai ymmärtää minkä tahansa kokonaisuuden. Olen kuvaillut samaa pinolla valokuvia, jotka löytävät sarjakuvan muodon. Se on uskomaton vapauden tunne. Ei se liity menneisyyteen tai eksään ripustautumiseen millään tavalla. Se hetki vain nostaa sen menneisyyden silmien eteen, kun kokonaisuutta katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et vieläkään kertonut miksi se exän uusi on huonompi kuin sinä. Eli miksi?

Kuten aiemmin sanoin, onhan kaikilla sama ihmisarvo yms yms. Eli ehkä huonompi-parempi on huono sanavalinta, mutta en keksinyt parempaakaan adjektiivia.

Esim. Itse olen sävyisä luonteeltani. Minun kanssani ei saa riitaa aikaiseksi. Pidän tätä itsessäni hyvänä luonteenpiirteenä. Huonona piirteenä pidän riidanhaastajaa.

Muutamia Syitä:

- minä en nalkuta ja valita koko aikaa

- minä en haasta riitaa pienistä

- minä en uhriudu, vaan ratkaisen ongelmat

- minä en pakota muita ihmisiä omaan muottiini, vaan ymmärrän ihmisten erilaisuutta ja annan toisten olla sellaisia kuin ovat

- minä en uhkaile lasteni nähden lähteväni, enkä koskaan enää tule takaisin

- minä en ole lääkevastainen ja pakota lastani olemaan syömättä lääkärin määräämiä lääkkeitä

- minä en menisi ikinä sanomaan kenellekään, että olisi parempi, että olisit kuollut.

Ap

Nämä luettelemasi asiat ovat kuitenkin vain kuulopuheita. Sinä et oikeasti tunne sitä ihmistä. Jos olisit tuntenut hänet, et yhtäkkiä kahdeksan vuoden jälkeen miettisi tällaista. Joten siksi on väärin alkaa haukkua häntä täällä. Sinun on ihan turha pitää itseäsi parempana ihmisenä, vaikka nuo asiat olisivatkin totta. En arvosta ihmistä, joka tulee haukkumaan anonyymisti, mutta kuitenkin julkisesti toista.

Tällaiset olivat aikaisemmin kuulopuheita. Eilen sain varmuuden, että ne ovat totta. En kerro miten.

Pointtini aloituksessa ei ole se, millainen se toinen nainen on. Siksi en aiemmin tätä listas kirjoittanut. Pointtini on se helpotuksen tunne. Sitä tämä aloituksen koskee. Sitä, kuinka elämän palapelin palaset loksahtelevat paikoilleen siten, että kuuluu vain klik-klak. Ja itse ymmärtää, miksi tapahtui mitä tapahtui. Kaikella on sittenkin tarkoitus (huom. Se tarkoitus ei liity tyon naisen luonteeseen, vaan minun elämääni). Ymmärrän, että se on niiiiiin totta, että elämän ymmärtää vasta jälkeenpäin. Kun pysähtyy ja katsoo taakseen. Polku on tarkoituksella sellainen kuin on.

Näin yöllä unta ruumiista, jota kannoin roskikseen. On olemassa ”vain” unia ja ”the” unia. Eilen tapahtui jotain merkittävää, ja siksi näin tällaisia unia.

Ap

Nyt tajuan. Tunne on sama silloin, kun ratkaisee vaikean laskutehtävän tai escape roomin, tai ymmärtää minkä tahansa kokonaisuuden. Olen kuvaillut samaa pinolla valokuvia, jotka löytävät sarjakuvan muodon. Se on uskomaton vapauden tunne. Ei se liity menneisyyteen tai eksään ripustautumiseen millään tavalla. Se hetki vain nostaa sen menneisyyden silmien eteen, kun kokonaisuutta katsoo.

Olet ensimmäinen, joka tajuaa. Tämä keskustelu on tosiaan mennyt väärille urille. Minun syyni. Yritin aloittaa provosoivasti, jotta saan keskustelua aikaiseksi.

Hyviä metaforia simulla. Lisään vielä sen leffan, jossa kerrotaan kuuden ihmisen tarinat ja lopussa ne tarinat kietoutuvat yhteen. Eli olen elänyt omaa tarinaani. Kuullut kuulopuheita, nähnyt asioita, tilanteet tulee ja menee. Osa kuulemasta on herättänyt hämmennystä ja miksi-kysymyksiä ja kummeksumista. Ja sitten ne jäivät taakse, kun tarina etenee, en ole niihin kiinnittänyt huomiota. Sitten esim. Aloituksessa manitsemastani vertailusta tuli aikanaan haava, joka parani, mutta siihen jäi arpi. Osa jäi vain kuulakärkikynällä ihoon piirretyksi kysymysmerkiksi, mikä on haihtunut pesussa.

Se, mitä nyt tapahtui, ei tuonut minulle mitään uutta kuin yhden yksityiskohdan verran. Mutta se siirsi minut leffan viimeiseen skeneen, jossa kaikki aiemmin tapahtunut ja kuullut nousi mieleen ja asiat saivat merkityksen. Näin syy-seuraussuhteet ja sattumat. Ymmärsin, miksi lapseni toimii niin kuin toimii. Klik-klak.

Se oli kuin unesta herääminen. Tajusin, ettei minulla ole sitä arpea, koska vain totuus voi tehdä haavan. Kysymysmerkkejäkään ei enää ihollani ole. Eksänkin sanat tulivat merkityksettömiksi, ne sanat ovat vain taivaalle meneviä kirjaimia. Olen itse vain kuvitellut kaiken arvista lähtien.

Tätä paremmin en pysty kuvaamaan kokemustani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et vieläkään kertonut miksi se exän uusi on huonompi kuin sinä. Eli miksi?

Kuten aiemmin sanoin, onhan kaikilla sama ihmisarvo yms yms. Eli ehkä huonompi-parempi on huono sanavalinta, mutta en keksinyt parempaakaan adjektiivia.

Esim. Itse olen sävyisä luonteeltani. Minun kanssani ei saa riitaa aikaiseksi. Pidän tätä itsessäni hyvänä luonteenpiirteenä. Huonona piirteenä pidän riidanhaastajaa.

Muutamia Syitä:

- minä en nalkuta ja valita koko aikaa

- minä en haasta riitaa pienistä

- minä en uhriudu, vaan ratkaisen ongelmat

- minä en pakota muita ihmisiä omaan muottiini, vaan ymmärrän ihmisten erilaisuutta ja annan toisten olla sellaisia kuin ovat

- minä en uhkaile lasteni nähden lähteväni, enkä koskaan enää tule takaisin

- minä en ole lääkevastainen ja pakota lastani olemaan syömättä lääkärin määräämiä lääkkeitä

- minä en menisi ikinä sanomaan kenellekään, että olisi parempi, että olisit kuollut.

Ap

Nämä luettelemasi asiat ovat kuitenkin vain kuulopuheita. Sinä et oikeasti tunne sitä ihmistä. Jos olisit tuntenut hänet, et yhtäkkiä kahdeksan vuoden jälkeen miettisi tällaista. Joten siksi on väärin alkaa haukkua häntä täällä. Sinun on ihan turha pitää itseäsi parempana ihmisenä, vaikka nuo asiat olisivatkin totta. En arvosta ihmistä, joka tulee haukkumaan anonyymisti, mutta kuitenkin julkisesti toista.

Tällaiset olivat aikaisemmin kuulopuheita. Eilen sain varmuuden, että ne ovat totta. En kerro miten.

Pointtini aloituksessa ei ole se, millainen se toinen nainen on. Siksi en aiemmin tätä listas kirjoittanut. Pointtini on se helpotuksen tunne. Sitä tämä aloituksen koskee. Sitä, kuinka elämän palapelin palaset loksahtelevat paikoilleen siten, että kuuluu vain klik-klak. Ja itse ymmärtää, miksi tapahtui mitä tapahtui. Kaikella on sittenkin tarkoitus (huom. Se tarkoitus ei liity tyon naisen luonteeseen, vaan minun elämääni). Ymmärrän, että se on niiiiiin totta, että elämän ymmärtää vasta jälkeenpäin. Kun pysähtyy ja katsoo taakseen. Polku on tarkoituksella sellainen kuin on.

Näin yöllä unta ruumiista, jota kannoin roskikseen. On olemassa ”vain” unia ja ”the” unia. Eilen tapahtui jotain merkittävää, ja siksi näin tällaisia unia.

Ap

Nyt tajuan. Tunne on sama silloin, kun ratkaisee vaikean laskutehtävän tai escape roomin, tai ymmärtää minkä tahansa kokonaisuuden. Olen kuvaillut samaa pinolla valokuvia, jotka löytävät sarjakuvan muodon. Se on uskomaton vapauden tunne. Ei se liity menneisyyteen tai eksään ripustautumiseen millään tavalla. Se hetki vain nostaa sen menneisyyden silmien eteen, kun kokonaisuutta katsoo.

Olet ensimmäinen, joka tajuaa. Tämä keskustelu on tosiaan mennyt väärille urille. Minun syyni. Yritin aloittaa provosoivasti, jotta saan keskustelua aikaiseksi.

Hyviä metaforia simulla. Lisään vielä sen leffan, jossa kerrotaan kuuden ihmisen tarinat ja lopussa ne tarinat kietoutuvat yhteen. Eli olen elänyt omaa tarinaani. Kuullut kuulopuheita, nähnyt asioita, tilanteet tulee ja menee. Osa kuulemasta on herättänyt hämmennystä ja miksi-kysymyksiä ja kummeksumista. Ja sitten ne jäivät taakse, kun tarina etenee, en ole niihin kiinnittänyt huomiota. Sitten esim. Aloituksessa manitsemastani vertailusta tuli aikanaan haava, joka parani, mutta siihen jäi arpi. Osa jäi vain kuulakärkikynällä ihoon piirretyksi kysymysmerkiksi, mikä on haihtunut pesussa.

Se, mitä nyt tapahtui, ei tuonut minulle mitään uutta kuin yhden yksityiskohdan verran. Mutta se siirsi minut leffan viimeiseen skeneen, jossa kaikki aiemmin tapahtunut ja kuullut nousi mieleen ja asiat saivat merkityksen. Näin syy-seuraussuhteet ja sattumat. Ymmärsin, miksi lapseni toimii niin kuin toimii. Klik-klak.

Se oli kuin unesta herääminen. Tajusin, ettei minulla ole sitä arpea, koska vain totuus voi tehdä haavan. Kysymysmerkkejäkään ei enää ihollani ole. Eksänkin sanat tulivat merkityksettömiksi, ne sanat ovat vain taivaalle meneviä kirjaimia. Olen itse vain kuvitellut kaiken arvista lähtien.

Tätä paremmin en pysty kuvaamaan kokemustani.

Ap

Tuo on eräänlainen arjessa tapahtuva valaistumiskokemus.

Vierailija kirjoitti:

Mitö mieltä olette: onko se huonon suhteen merkki, jos kiukuttelee eksälleen?

Minun eksäni rähisee tavalla, jolla ei naimisissa olessamme rähissyt ja syyttää asioista, mitä en ole tehnyt. Kertooko se huonosta uudesta parisuhteesta vai mistä?

Hänellä on uusperhe, jossa ”sinun, minun ja meidän lapsia”.

Nostan tämän oman kysymykseni, vaikka tämä ei minun ketjuni olekaan. Ehkä jollain on kokemusta.

Ei kukaan vieras näe parisuhteen sisälle, ei tiedä onko uusi parempi vai huonompi.