Tiedättekö sen tunteen, kun huomaat eksäsi vaihtaneen sinut huonompaan...

Kyllä tiedän tunteen. Mies vaihtoi minut yksinkertaiseen hölöttäjään. Mutta hän ilmeisesti sai siinä kaupassa jotain mitä minun kanssani jäi uupumaan.

Käy kertomassa eksällesi, että menetti sinussa huipputason yksilön, hän ei ehkä osannut arvostaa erinomaisuuttasi tarpeeksi.

Ehkä hän huomaa virheensä ja ottaa sinun täydellisyytesi ihan uudella innolla vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Toivon eksälleni mahdollisimman hyvää kumppania ja sellaisen löydän toivottavasti itsellenikin vielä. Kannattaa miettiä mistä johtuu jos haluaa pelkkää paskaa eksälleen tai liikaa vertailee itseään eksän nykyiseen. Menneet menneitä.

Itse voin kyllä rehellisesti myöntää, että en toivo eksälleni yhtään mitään, sen verran paskamaisen tempun teki. Katkaisin kaikki välit, enkä ole katunut. En tiedä mitä nykyään puuhailee eikä ihan suoraan sanottuna edes kiinnosta. Eksäni kuului myös niihin ihmisiin, joilla oli tapana kuitata oma paska käytöksensä tyyliin "menneet on menneitä". Olen helpottunut että se tyyppi on mennyttä.

Omituisia vastauksia täällä. Olet todellakin sohaissut ampiaispesään!

Faktahan on, että kun rikkinäinen/perustyytymätön/ylivaativa ihminen menee parisuhteeseen, niin rikkinäinen parisuhde on tiedossa, ja se näyttäytyy monella eri tavoin. Vaikka nämä ihmiset eivät ole ns. Huonompia ihmisiä, niin parisuhde on lopputuloksena huonompi. Esim. NarsistiSEN ihmisen kanssa ei ole mahdollista saada aikaiseksi tasapainoista parisuhdetta.

Ja kun kaksi rikkinäistä ihmistä menee yhteen, niin parisuhteessa tapahtuu egojen taistelu siitä, kumpi on oikeassa, kumpi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon eksälleni mahdollisimman hyvää kumppania ja sellaisen löydän toivottavasti itsellenikin vielä. Kannattaa miettiä mistä johtuu jos haluaa pelkkää paskaa eksälleen tai liikaa vertailee itseään eksän nykyiseen. Menneet menneitä.

Itse voin kyllä rehellisesti myöntää, että en toivo eksälleni yhtään mitään, sen verran paskamaisen tempun teki. Katkaisin kaikki välit, enkä ole katunut. En tiedä mitä nykyään puuhailee eikä ihan suoraan sanottuna edes kiinnosta. Eksäni kuului myös niihin ihmisiin, joilla oli tapana kuitata oma paska käytöksensä tyyliin "menneet on menneitä". Olen helpottunut että se tyyppi on mennyttä.

Minulla sama kokemus. Vaikka olen anteeksi antanut, niin sitä loukkausta ei ikinä unohda. Ihmiset, jotka ovat eron jälkeen vielä kavereita, eivät ole samaa kokeneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et vieläkään kertonut miksi se exän uusi on huonompi kuin sinä. Eli miksi?

Kuten aiemmin sanoin, onhan kaikilla sama ihmisarvo yms yms. Eli ehkä huonompi-parempi on huono sanavalinta, mutta en keksinyt parempaakaan adjektiivia.

Esim. Itse olen sävyisä luonteeltani. Minun kanssani ei saa riitaa aikaiseksi. Pidän tätä itsessäni hyvänä luonteenpiirteenä. Huonona piirteenä pidän riidanhaastajaa.

Muutamia Syitä:

- minä en nalkuta ja valita koko aikaa

- minä en haasta riitaa pienistä

- minä en uhriudu, vaan ratkaisen ongelmat

- minä en pakota muita ihmisiä omaan muottiini, vaan ymmärrän ihmisten erilaisuutta ja annan toisten olla sellaisia kuin ovat

- minä en uhkaile lasteni nähden lähteväni, enkä koskaan enää tule takaisin

- minä en ole lääkevastainen ja pakota lastani olemaan syömättä lääkärin määräämiä lääkkeitä

- minä en menisi ikinä sanomaan kenellekään, että olisi parempi, että olisit kuollut.

Ap

Minä kyllä pitäisin riitaista ja intohimoista suhdetta parempana, kuin tuollaista arkea.

Suuresti riitainen suhde karkoittaa ennen pitkää arvostuksen ja sitä kautta intohimon.

Paitsi draamaqueeneilla, joiden egoa draama ruokkii.

Mun mieheni puhui aina kuinka haaveili isorintaisista ruotsalaisblondien tyylisistä naisista ja sai minut tuntemaan huonommuutta tässä - itse olin pieni, siro, punahiuksinen. Olin hyvä vaimo ja äiti, hoidin osuuteni (ja enemmänkin) taloudesta joten siitä ei voinut valittaa. 

14 vuoden jälkeen löysi uuden (vasta eron jälkeen tajusin että oli ollut olemassa jo liittomme aikana) - yllättäen tämä olikin vanhempi, tumma, pieni ja tanakka! Nöyrä ja kiltti venakko joka pysyi kiltisti hellan ja nyrkin välissä (kuvaannollisesti). Minä olin ollut voimakasluonteinen ja vahva, sellainen joka selvitti kaikki vaikeudet vuosien mittaan. 

Ensin tyrmistyin - lähinnä siis tuosta ulkoisesta habituksesta. Sitten tajusin mieheni menettäneen kauniin, älykkään ja menestyvän naisen ja sen mukana huolettoman tulevaisuuden. Oma valintansa.

He ovat yhä yhdessä, asuvat vuokra-asunnossa lähiössä. Riitelevät ja sopivat lasten mukaan, ovat kuitenkin tottuneet toisiinsa eikä ainakaan vaimo uskaltaisi ottaa eroa ikinä. 

Minun elämäni menee paljon paremmin kuin ikinä hänen kanssaan olisi mennyt. Etenin uralla, löysin ihanan miehen ja perustimme uusperheen 25v sitten. Asumme nyt 3. itselle rakennetussa omakotitalossa mukavalla alueella pk-seudulla. En voi valittaa:) Lasten kasvun kannalta tämä oli parempi, he saivat rakastavan ja arvostavan miehen mallin toisin kuin exältä olisi ikinä saaneet. Heidän elämänsäkin on mukavan keskiluokkaista, kaikilla perheet ja urat. 

Parempi näin!

Mä ymmärrän sun tunteen. Mies päättää vaihtaa 'tylsän' parisuhteensa uuteen kiinnostavaan ihmiseen. Uudella naisella ei kertakaikkiaan ole mitään vikoja. Hän tuntuu olevan aina iloinen, positiivinen ja innostunut kaikesta. Nykyinen 'muija' ei ole kokoajan iloinen ja innostunut kaikesta vaan hän saattaa nalkuttaa likaisista sukista lattialla tai pyytää välillä miestäkin vaihtamaan vauvan kakkavaippaa. Mies naivina kuvittelee, että tuo uusi nainen on parempi kuin mikään toinen aiemmin. Mies jättää tylysti vaimonsa ja uskoo että jatkossa elämä tulee olemaan pelkkää ihanaa ruusuilla tanssimista. Kun uudesta naisesta alkaakin pikkuhiljaa paljastumaan niitä luonne'vikoja' niin mies alkaakin miettimään, että ollaanko kohta taas samassa pisteessä kuin exänkin kanssa. Tulee riitoja ja riitoja. Ulospäin pidetään kulissit pystyssä sillä eihän mies halua myöntää uuden parisuhteen olevan kriisissä. Ero tulee tästä nykyisestä vielä nopeammin kuin entisestä liitosta. Saa kai entinen petetty ja tylysti jätetty ex-vaimo tuntea pientä vahingoniloa.

Mitö mieltä olette: onko se huonon suhteen merkki, jos kiukuttelee eksälleen?

Minun eksäni rähisee tavalla, jolla ei naimisissa olessamme rähissyt ja syyttää asioista, mitä en ole tehnyt. Kertooko se huonosta uudesta parisuhteesta vai mistä?

Hänellä on uusperhe, jossa ”sinun, minun ja meidän lapsia”.

Mistä se kertoo, että mies rähisee sinulle tavalla, jolla ei avioliitossanne rähissyt. Voisiko kertoa vain siitä, että suhde on niistä ajoista muuttunut? Että hän ei jostain syystä enää luota sinuun, vaikka onkin eron syypää eli vaihtaja?

Sanot, että ilman tietoa, jota olet saanut et olisi ymmärtänyt että erossa oli vielä joku kaivelemaan jäänyt juttu? Siis häh, tieto siitä että eksäsi elämä on ollut vuosia helvettiä saa sinussa aikaan helpotuksen. Ajatteletko siis, että eksäsikin on nyt varmaan ymmärtänyt kuinka paljon parempi olit? Onko se sinulle edelleen tärkeää, että olit parempi. Onko sinulla hyvä itsetunto?

Kyse ole välttämättä, ampiaispesään sohaisemisesta vaan siitä, että suurin osa eronneista jatkaa matkaansa uusiin suhteisiin ja elämään eikä eksän onni tai onnettomuus vaikuta heihin juurikaan, paitsi, jos on jäänyt kiinni menneeseen tai ystäväksi. Minusta on outoa, että ihmiset käyvät vuosien päästä yleensäkään keskusteluja eksiensä = toisten ihmisten parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se kertoo, että mies rähisee sinulle tavalla, jolla ei avioliitossanne rähissyt. Voisiko kertoa vain siitä, että suhde on niistä ajoista muuttunut? Että hän ei jostain syystä enää luota sinuun, vaikka onkin eron syypää eli vaihtaja?

Sanot, että ilman tietoa, jota olet saanut et olisi ymmärtänyt että erossa oli vielä joku kaivelemaan jäänyt juttu? Siis häh, tieto siitä että eksäsi elämä on ollut vuosia helvettiä saa sinussa aikaan helpotuksen. Ajatteletko siis, että eksäsikin on nyt varmaan ymmärtänyt kuinka paljon parempi olit? Onko se sinulle edelleen tärkeää, että olit parempi. Onko sinulla hyvä itsetunto?

Kyse ole välttämättä, ampiaispesään sohaisemisesta vaan siitä, että suurin osa eronneista jatkaa matkaansa uusiin suhteisiin ja elämään eikä eksän onni tai onnettomuus vaikuta heihin juurikaan, paitsi, jos on jäänyt kiinni menneeseen tai ystäväksi. Minusta on outoa, että ihmiset käyvät vuosien päästä yleensäkään keskusteluja eksiensä = toisten ihmisten parisuhteesta.

Minä olen eronnut jo 15 vuotta sitten ja toisinaan pohdin edelleen eksääni, sekä myös kirjoittelen eksäni, eksäni eksän ja kavereideni parisuhteista. Ei se johdu entiseen elämään tai entisiin suhteisiin kiinni jäämisestä, vaan siitä, että parisuhteen dynamiikat ovat niin mielenkiintoisia ja moniuloitteisia ja siitä, että kirjoittaja on kiinnostunut ihmissuhteista.

Ohis

Täällä yksi, joka ymmärtää sinua, ap. Olen itsekin jätetty. Jätetyksi tuleminen tekee kolauksen, eikä sen paikkaaminen ole helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se kertoo, että mies rähisee sinulle tavalla, jolla ei avioliitossanne rähissyt. Voisiko kertoa vain siitä, että suhde on niistä ajoista muuttunut? Että hän ei jostain syystä enää luota sinuun, vaikka onkin eron syypää eli vaihtaja?

Sanot, että ilman tietoa, jota olet saanut et olisi ymmärtänyt että erossa oli vielä joku kaivelemaan jäänyt juttu? Siis häh, tieto siitä että eksäsi elämä on ollut vuosia helvettiä saa sinussa aikaan helpotuksen. Ajatteletko siis, että eksäsikin on nyt varmaan ymmärtänyt kuinka paljon parempi olit? Onko se sinulle edelleen tärkeää, että olit parempi. Onko sinulla hyvä itsetunto?

Kyse ole välttämättä, ampiaispesään sohaisemisesta vaan siitä, että suurin osa eronneista jatkaa matkaansa uusiin suhteisiin ja elämään eikä eksän onni tai onnettomuus vaikuta heihin juurikaan, paitsi, jos on jäänyt kiinni menneeseen tai ystäväksi. Minusta on outoa, että ihmiset käyvät vuosien päästä yleensäkään keskusteluja eksiensä = toisten ihmisten parisuhteesta.

Kirjoituksesi kertoo vain siitä, ettet tiedä, mitä henkinen väkivalta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä se kertoo, että mies rähisee sinulle tavalla, jolla ei avioliitossanne rähissyt. Voisiko kertoa vain siitä, että suhde on niistä ajoista muuttunut? Että hän ei jostain syystä enää luota sinuun, vaikka onkin eron syypää eli vaihtaja?

Sanot, että ilman tietoa, jota olet saanut et olisi ymmärtänyt että erossa oli vielä joku kaivelemaan jäänyt juttu? Siis häh, tieto siitä että eksäsi elämä on ollut vuosia helvettiä saa sinussa aikaan helpotuksen. Ajatteletko siis, että eksäsikin on nyt varmaan ymmärtänyt kuinka paljon parempi olit? Onko se sinulle edelleen tärkeää, että olit parempi. Onko sinulla hyvä itsetunto?

Kyse ole välttämättä, ampiaispesään sohaisemisesta vaan siitä, että suurin osa eronneista jatkaa matkaansa uusiin suhteisiin ja elämään eikä eksän onni tai onnettomuus vaikuta heihin juurikaan, paitsi, jos on jäänyt kiinni menneeseen tai ystäväksi. Minusta on outoa, että ihmiset käyvät vuosien päästä yleensäkään keskusteluja eksiensä = toisten ihmisten parisuhteesta.

Minä olen eronnut jo 15 vuotta sitten ja toisinaan pohdin edelleen eksääni, sekä myös kirjoittelen eksäni, eksäni eksän ja kavereideni parisuhteista. Ei se johdu entiseen elämään tai entisiin suhteisiin kiinni jäämisestä, vaan siitä, että parisuhteen dynamiikat ovat niin mielenkiintoisia ja moniuloitteisia ja siitä, että kirjoittaja on kiinnostunut ihmissuhteista.

Ohis

Täällä toinen! Minä olen aina kaikissa parisuhde- ja uusperhekeskusteluissa mukana:-). Ja ruodin vanhoja ja nykyisiä parisuhteitani täällä. En minä niillä mitään pahaa tarkoita kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et vieläkään kertonut miksi se exän uusi on huonompi kuin sinä. Eli miksi?

Kuten aiemmin sanoin, onhan kaikilla sama ihmisarvo yms yms. Eli ehkä huonompi-parempi on huono sanavalinta, mutta en keksinyt parempaakaan adjektiivia.

Esim. Itse olen sävyisä luonteeltani. Minun kanssani ei saa riitaa aikaiseksi. Pidän tätä itsessäni hyvänä luonteenpiirteenä. Huonona piirteenä pidän riidanhaastajaa.

Muutamia Syitä:

- minä en nalkuta ja valita koko aikaa

- minä en haasta riitaa pienistä

- minä en uhriudu, vaan ratkaisen ongelmat

- minä en pakota muita ihmisiä omaan muottiini, vaan ymmärrän ihmisten erilaisuutta ja annan toisten olla sellaisia kuin ovat

- minä en uhkaile lasteni nähden lähteväni, enkä koskaan enää tule takaisin

- minä en ole lääkevastainen ja pakota lastani olemaan syömättä lääkärin määräämiä lääkkeitä

- minä en menisi ikinä sanomaan kenellekään, että olisi parempi, että olisit kuollut.

Ap

Minä kyllä pitäisin riitaista ja intohimoista suhdetta parempana, kuin tuollaista arkea.

Suuresti riitainen suhde karkoittaa ennen pitkää arvostuksen ja sitä kautta intohimon.

Paitsi draamaqueeneilla, joiden egoa draama ruokkii.

Hyvin sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehesikin riitelee parisuhteessaan, niin olet vapautunut? Juu en ymmärrä. Jos eroon päädytään niin molemmissa on vikaa. Sinussa ja ex-miehessä. Yleensä vain on hyvä olla vähän aikaa yksin, jotta voi käsitellä asioita. Miehesi ei ole ehtinyt käsitellä, joten ei hyvä. Mutta ei se susta silti mitään pyhimystä tee.

En niin ole väittänytkään. Aloitukseni koski sitä helpotuksen tunnetta.

MIKSI aloituksen herättää näin suurta aggressiivisuutta? Mitä ampiaispesää sohaisin?

Ap

😂 ampiaspesä hyvinkin.... se johtuu siitä, että ihmiset eivät kestä omaa syyllisyyttään omista vääristä valinnoista.

Pitää pitää kulissit pystyssä hinnalla millä hyvänsä ja valehdellaan siitä itsekin. Kannattaa tutustua Carl Jungin varjoon, mikä tunnetaan psykologiassa laajemminkin. Mikäli tällainen ketju suututtaa kertoo se suuttujasta itsestään.

Itse vastaukseen: tuo on täysin normaalia, jos vuosien jälkeen tulee helpotuksen tunne jostain pienestä asiasta. Se on suorastaan ylimaallinen kokemus, kun tuo palapeli napsahtaa täydelliseksi kokonaisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Omituisia vastauksia täällä. Olet todellakin sohaissut ampiaispesään!

Faktahan on, että kun rikkinäinen/perustyytymätön/ylivaativa ihminen menee parisuhteeseen, niin rikkinäinen parisuhde on tiedossa, ja se näyttäytyy monella eri tavoin. Vaikka nämä ihmiset eivät ole ns. Huonompia ihmisiä, niin parisuhde on lopputuloksena huonompi. Esim. NarsistiSEN ihmisen kanssa ei ole mahdollista saada aikaiseksi tasapainoista parisuhdetta.

Ja kun kaksi rikkinäistä ihmistä menee yhteen, niin parisuhteessa tapahtuu egojen taistelu siitä, kumpi on oikeassa, kumpi voittaa.

no tässähän se ydin on hienosti kiteytettynä.

edellinen

Ei oo kokemusta vastaavasta, mutta luulen että olisin iloinen. Esim. Nytkin toivon pettäjäexälle kaikkee pahaa, vaikka eräs toinen mies on saanut sydämeni.

Olemme puhuneet samasta asiasta paljon ystävieni kanssa. Olemme huomanneet, jos suhde on ollut vuosikymmeniä pitkä, niin kyllähän sitä kantaa jollain tasolla aina mukana. Jos suhde on ollut pitkä mutta kaverisuhde, ei suhde ole samalla tavalla mukana.

Kasvoin aikuiseksi nuoruuden rakastettuni kanssa. Hänen kanssaan opin tuntemaan punaviinit, ja siksi hän tulee usein mieleen, kun punaviinejä valitsen. Harrastumme yhdessä retkeilyä ja hän opetti minulle kaiken. Kyllä nämä muistuvat mieleeni, vaikka olen uudessa hyvässä parisuhteessa. Nämä muistot eivät heijastu parisuhteeseeni.

Vierailija kirjoitti:

Olemme puhuneet samasta asiasta paljon ystävieni kanssa. Olemme huomanneet, jos suhde on ollut vuosikymmeniä pitkä, niin kyllähän sitä kantaa jollain tasolla aina mukana. Jos suhde on ollut pitkä mutta kaverisuhde, ei suhde ole samalla tavalla mukana.

Kasvoin aikuiseksi nuoruuden rakastettuni kanssa. Hänen kanssaan opin tuntemaan punaviinit, ja siksi hän tulee usein mieleen, kun punaviinejä valitsen. Harrastumme yhdessä retkeilyä ja hän opetti minulle kaiken. Kyllä nämä muistuvat mieleeni, vaikka olen uudessa hyvässä parisuhteessa. Nämä muistot eivät heijastu parisuhteeseeni.

Lisään näin henkistä väkivaltaa kokeneena. Sitä on myös vaikea ohittaa, vaan se muistuu mieleen joka välissä.