Lue keskustelun säännöt.
Onko kahvikuppineuroosi tuttu? Ja esiintymisjännitys?
07.12.2020 |
Koko elämäni olen joutunut tekemään (huonoja) valintoja. Vältin kaikki kahvittelut ja ruokailut.
Tarjolla olisi ollut vaativia/mielenkiintoisia tehtäviä. En voinut suostua esimiestehtäviin.
Palkka olisi ollut yli kaksinkertainen. Tämä piina alkoi muistaakseni 8-9 vuoden ikäisenä.
Psykologeista eikä psykiatreista ollut mitään apua.
Kommentit (67)
Opiskelun alussa oli jo niin voimakkaita jännitysoireita, että keskeytin opinnot.
Vaikka valitsin linjan jossa oli vähiten seminaareja eli esiintymisiä.
Jatko sujuikin erilaisissa töissä. Siivoojana pärjäsin hyvin.
Olin töissä myös vartijana. Ehdotettiin vartiopäällikön paikkaa.
Ei se minulle sopinut. Pomo ihmetteli nuivaa suhtautumistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut koulukiuisaamisen perintönä hirveä esiintymisjännitys. Sellainen, että kun yliopistossa yritin pitää esitelmää, jalat vaan kävelivät pois luentosalin edestä. Sitten jouduin tehtävään, jossa jouduin pitämään pari julkista puhetta joka päivä. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihan helv ettiä, muta kyllä siihen sitten oppi, kun oli pakko. Oppim myös sen, että jännitys, neuroosi, hypistely, punastuminen ja paniikki saa näkyä.
mistää psykologista ei tosiaan olisikaan hyötyä. Lääkkeitä en ainakaan its eolisi voinut käyttää, koska kaikissa noissa tilanteissa piti pystyä myös ajattelemaan fiksusti ja nopeasti - jännittämisestä on siinä hyötyä, bentsoista ei, eikä beetasalpaajistakaan, koska molemmat hidastavat sekä kehoa että ajatusta.
Toisin sanoen: et sinä oikeasti ole JOUTUNUT tekemään huonoja valintoja, vaan olet tehnyt niitä.
Niitä on vain PAKKO tehdä!
Eikä ole. Sinä olet valunnut olla sairaana silloin kun olisit voinut mennä esiintymään ja mokata. Riittävän monta kertaa mokattuasi olisit huomannut, ettei se oikeasti juurikaan haittaa. Ja kun mokaa muutakan kerran oikein tosi pahasti, niin että jopa vähän haittaa, pienemmät mokat ei tunnui enää missään.
Eikä sinun olisi ollut pakko valita sairastumisen teeskentelyä. Olisit voinut myös tehdä parhaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut koulukiuisaamisen perintönä hirveä esiintymisjännitys. Sellainen, että kun yliopistossa yritin pitää esitelmää, jalat vaan kävelivät pois luentosalin edestä. Sitten jouduin tehtävään, jossa jouduin pitämään pari julkista puhetta joka päivä. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihan helv ettiä, muta kyllä siihen sitten oppi, kun oli pakko. Oppim myös sen, että jännitys, neuroosi, hypistely, punastuminen ja paniikki saa näkyä.
mistää psykologista ei tosiaan olisikaan hyötyä. Lääkkeitä en ainakaan its eolisi voinut käyttää, koska kaikissa noissa tilanteissa piti pystyä myös ajattelemaan fiksusti ja nopeasti - jännittämisestä on siinä hyötyä, bentsoista ei, eikä beetasalpaajistakaan, koska molemmat hidastavat sekä kehoa että ajatusta.
Toisin sanoen: et sinä oikeasti ole JOUTUNUT tekemään huonoja valintoja, vaan olet tehnyt niitä.
Niitä on vain PAKKO tehdä!
Eikä ole. Sinä olet valunnut olla sairaana silloin kun olisit voinut mennä esiintymään ja mokata. Riittävän monta kertaa mokattuasi olisit huomannut, ettei se oikeasti juurikaan haittaa. Ja kun mokaa muutakan kerran oikein tosi pahasti, niin että jopa vähän haittaa, pienemmät mokat ei tunnui enää missään.
Eikä sinun olisi ollut pakko valita sairastumisen teeskentelyä. Olisit voinut myös tehdä parhaasi.
Paniikkihäiriö ei parane, jos toistaa epäonnistuneita yrityksiä?
Yksi ministeri ei suostunut puhumaan ruotsia, jos ei saisi ensin yhtä tukevaa Vodka Tonicia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut koulukiuisaamisen perintönä hirveä esiintymisjännitys. Sellainen, että kun yliopistossa yritin pitää esitelmää, jalat vaan kävelivät pois luentosalin edestä. Sitten jouduin tehtävään, jossa jouduin pitämään pari julkista puhetta joka päivä. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihan helv ettiä, muta kyllä siihen sitten oppi, kun oli pakko. Oppim myös sen, että jännitys, neuroosi, hypistely, punastuminen ja paniikki saa näkyä.
mistää psykologista ei tosiaan olisikaan hyötyä. Lääkkeitä en ainakaan its eolisi voinut käyttää, koska kaikissa noissa tilanteissa piti pystyä myös ajattelemaan fiksusti ja nopeasti - jännittämisestä on siinä hyötyä, bentsoista ei, eikä beetasalpaajistakaan, koska molemmat hidastavat sekä kehoa että ajatusta.
Toisin sanoen: et sinä oikeasti ole JOUTUNUT tekemään huonoja valintoja, vaan olet tehnyt niitä.
Niitä on vain PAKKO tehdä!
Eikä ole. Sinä olet valunnut olla sairaana silloin kun olisit voinut mennä esiintymään ja mokata. Riittävän monta kertaa mokattuasi olisit huomannut, ettei se oikeasti juurikaan haittaa. Ja kun mokaa muutakan kerran oikein tosi pahasti, niin että jopa vähän haittaa, pienemmät mokat ei tunnui enää missään.
Eikä sinun olisi ollut pakko valita sairastumisen teeskentelyä. Olisit voinut myös tehdä parhaasi.
Paniikkihäiriö ei parane, jos toistaa epäonnistuneita yrityksiä?
No kyl se itse asiassa paranee juuri sillä keinolla. Millään muulla se ei sitten paranekaan.
(mind you: määritelmällisesti paniikkihäiriö ei ole sitä, että saa paniikkikohtauksia, vaan sitä, että paniikkikohtaukset johtavat tiettyjen tilanteiden välttelyyn ja sitä kautta elämän kaventumiseen. Samoin määritelmälllisesti ja käytännössä paniikkihäiriön hoito ei tähtää paniikkioireiden poistamiseen, vaan niiden hallitsemiseen niin, että ne eivät estä elämästä normaalia elämää. TÄMÄN JÄLKEEN monilta poistuvat ne paniikkioireetkin (koska elimistö alkaa pitää niitä turhina), mutta vasta sen jälkeen.)
Oli kolmen oppilaan tekemä esitelmä suositusta kirjasta.
Minä aloitin. Ääneni värisi ja kädet vapisivat.
Jatkoin kuitenkin omaa osaani ja yhtäkkiä pelot olivat poissa!?
Ehkä ADRENALIININ taso meni tappiin? Juttu luisti kuin rasvattu!
Saarnasin siinä ääntäkin korottaen hyvin rentona mutta hikisenä,
kunnes kaverit kuiskivat, että lopeta jo.
Siitä ymmärsin, ettei kehoni kestä enää sitä paniikkikohtausta.
Tuli heti melkein veltto ja rauhallinen olo!
Sama toistui myöhemmin, kun leimasin opintokirjoja.
Alussa katastrofi ja jossain vaiheessa lähes onnellinen olo.
Paita oli kyllä märkä. Ei haitannut hyvää oloani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensä tykkää hehkuttaa lääkkeitä, mutta mulla Propral oikeasti auttoi. Jouduin töissä esiintymään lähes päivittäin ja kaikenlainen punastelu ja käsien tärinä aiheutti niin hirveää häpeää, että jännitys vaan lisääntyi seuraavaan kertaan. Lääkitys piti fyysiset oireet kurissa vaikka itse jännitys ei hävinnyt mihinkään. Kun en enää keskittynyt niin paljoa oireisiini huomasin, ettei siihen jännitykseen oikeasti kuole. Pikkuhiljaa esiintyminen alkoi olemaan luontevampaa ja jätin Propralin käyttöä koko ajan vähemmälle ja lopulta kokonaan pois.
Omia havaintojani sillä olen jännittäjätyyppiä.
Kun "tarpeeksi pitkään" altistetaan kiusalliselle tilanteelle,
niin kroppa reagoi juuri adrenaliini-kyllästykseen.
Seuraa runsasta hikoilua ja silti lähes euforinen olo.
Hyvin rento ja rauhallinen tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä betasalpaajat Propral /Ranoprin on ihan ehdottomia noihin oireisiin, jos ei ole mitään fysiologista estettä niiden käyttöön. Myös muusikoiden parissa paljon käytettyjä. Mitähän minunkin elämästäni olisi tullut ilman niitä. 40 vuotta epäsäännöllistä käyttöä takana, toki myös pitkät putket terapiaa. Edelleen käytän välillä, ja olen tyytyväinen.
Jos ei ole omakohtaista kokemusta paniikkihäiriöistä, vapinasta ja esiintymisjännityksestä, niin pelkällä kirjatiedolla ei välttämättä ymmärrä koko asiaa. Psykologit ja psykiatrit joskus aivan ulalla.
Paljon neuvoja annetaan tuntematta potilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahvikuppineuroosiin auttaa kuningas alkoholi. Lääkäri ei osannut selittää sitä.
Angela Merkel myös kärsii siitä? Nähty joissakin tilaisuuksissa.
Angela Merkelillä on kyllä jotain vanhuuden tai sairauden tuomaa vapinaa.
"Tehokas lääke kuuluu bentsodiatsepiinien lääkeaineryhmään. Lääke vaikuttaa keskushermoston kautta vähentäen ahdistusta. Sillä on myös rauhoittava ja lihaksia rentouttava vaikutus."
Kokemuksesta sanon, että on aivan mainio lääke. Nyt voidaan jo aloittaa tiputukset.
Aikanaan ei osattu hoitaa kahvikuppineuroosia, esiintymisjännitystä ja käsien vapinaa.
Monen opiskelijan tulevaisuuden pilasi kaikki em. oireet.
Entisiä opettajia en hyvällä katso. Se oli vain naureskelua ja syyllistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka en tunnista itsessäni erityisesti juuri "kahvikuppineuroosia", niin yleisesti ihmisiin yhteydessä oleminen on niin ahdistavaa, että se rajoittaa elämääni paljon.
Koulussa oli vaikeaa. Mutta ainoastaan äidinkielen tunneilla.
Opettajat olivat aviopari ja suorastaan kiusasivat esitelmien pidossa.
Huonon numeron sain esiintymisestä eli 6. Kieliopista 9.
Tässä vaiheessa pitäisi jo hälytyskellojen soida maistereillakin.
Ei siihen reagoitu mitenkään. "Kiusaaminen" jatkui.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en tunnista itsessäni erityisesti juuri "kahvikuppineuroosia", niin yleisesti ihmisiin yhteydessä oleminen on niin ahdistavaa, että se rajoittaa elämääni paljon.
Jos tilanteessa tulee ns. kylmähiki, niin se johtuu kehomme 'taistele tai pakene' reaktiosta, jonka tarkoitus on suojata meitä vaaroilta. Reaktion voi laukaista moni tekijä, mukaan lukien: stressi tai ahdistus. Hyvin hikisen hetken jälkeen et pelkää enää mitään! Ei neurooseja eikä vapinoita. Keho reagoi oikein.
Opiskeluaikanani törmäsin moneen tyyppiin joilla oli vaikeuksia. Juurikin kahvikuppineuroosia ja kaikenlaisia fobioita. Silloin jopa 10%:lla oli jonkinlaisia "sairauksia". Viihtyivät varmaan baareissa. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö oli psykologian osalta vitsi. Hammashoitokin harrastelijamaista.
Vierailija kirjoitti:
Kahvikuppineuroosiin auttaa kuningas alkoholi. Lääkäri ei osannut selittää sitä.
Angela Merkel myös kärsii siitä? Nähty joissakin tilaisuuksissa.
Sekoitatkohan Essentiaaliseen vapinaan, joka on eri asia kuin kahvikuppineuroosi.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Siihen auttaa viina (hetken) ja beetasalpaajat
Muistan koulusta historian tunnit. Arvosanani oli pitkään 9. Sitten en suostunut esiintymään ja arvosanani putosi monta pykälää eli 6. Kiitos opettajani, että ymmärsit vaikeuteni johon en saanut apua!
Ei kun menet vaan sinne ja väriset. Ei se haittaa, vaikka tärisisit kuin haavanlehti, tai Pokkapitää sarjan Elisabeth..