Lue keskustelun säännöt.
Onko kahvikuppineuroosi tuttu? Ja esiintymisjännitys?
07.12.2020 |
Koko elämäni olen joutunut tekemään (huonoja) valintoja. Vältin kaikki kahvittelut ja ruokailut.
Tarjolla olisi ollut vaativia/mielenkiintoisia tehtäviä. En voinut suostua esimiestehtäviin.
Palkka olisi ollut yli kaksinkertainen. Tämä piina alkoi muistaakseni 8-9 vuoden ikäisenä.
Psykologeista eikä psykiatreista ollut mitään apua.
Kommentit (67)
Oli joskus, mutta sitten käsittelin tietyt asiat mitkä vaikuttivat minuun negatiivisesti. Aloin syömän kalanmaksaöljyä ja karnosiinia, mitkä vaikuttavat aivoihin ja en ole enää saanut paniikkikohtauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin täyttänyt 18 vuotta, niin parissa kaljassa esiintyminen sujui.
Opettaja vaan totesi, kaikkien kuullen, että olen semmoinen jännittäjä.
Urheilu, matematiikka, fysiikka ja kemia suosikkeja.
Äidinkieli ja historia kammottavia. Oli pakko esiintyä.
Kaverit aikanaan huutelivat, että jännittäjän kädetkin vapisevat!
Käsien vapinaan sain lääkettä. Se tehosi aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus suositellaan beetasalpaajan ottamista etukäteen.
Jos siitä ei ole apua, vaihtoehtona ovat rauhoittavat lääkkeet.
Yhtä rauhoittavaa lääkettä sain. Käsi oli kuin marmorista veistetty!
Kahvikuppineuroosiin auttaa kuningas alkoholi. Lääkäri ei osannut selittää sitä.
Angela Merkel myös kärsii siitä? Nähty joissakin tilaisuuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholia en suosittele. Siihen tulee riippuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Propral auttoi itsellä. Kerran uusin reseptin ja sen jälkeen olen selvinnyt ilman.
Psykologi suositteli ammatin vaihtoa, esim. puutarhuriksi. Kasveille ei tarvitse pitää esitelmiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paranee ajan kanssa pois.
Ei aina, edes vuosikausiin.
"Yksi lääke vaikuttaa keskushermoston kautta vähentäen ahdistusta.
Sillä on myös rauhoittava, väsyttävä ja lihaksia rentouttava vaikutus.
Käytetään vain, kun häiriö on vaikea, heikentää toimintakykyä tai aiheuttaa yksilölle äärimmäistä stressiä."
No kuka sen arvioi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut koulukiuisaamisen perintönä hirveä esiintymisjännitys. Sellainen, että kun yliopistossa yritin pitää esitelmää, jalat vaan kävelivät pois luentosalin edestä. Sitten jouduin tehtävään, jossa jouduin pitämään pari julkista puhetta joka päivä. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihan helv ettiä, muta kyllä siihen sitten oppi, kun oli pakko. Oppim myös sen, että jännitys, neuroosi, hypistely, punastuminen ja paniikki saa näkyä.
mistää psykologista ei tosiaan olisikaan hyötyä. Lääkkeitä en ainakaan its eolisi voinut käyttää, koska kaikissa noissa tilanteissa piti pystyä myös ajattelemaan fiksusti ja nopeasti - jännittämisestä on siinä hyötyä, bentsoista ei, eikä beetasalpaajistakaan, koska molemmat hidastavat sekä kehoa että ajatusta.
Toisin sanoen: et sinä oikeasti ole JOUTUNUT tekemään huonoja valintoja, vaan olet tehnyt niitä.
Otanko tiettyjä bentsoja vai 4cl konjakkia? Kaikista tilaisuuksista en voi olla poissa.
Ilman troppeja värisen kuin haavanlehti. Enkä ole enää nuori.
Selityksiäni on nykyisin:
En voi juoda kahvia koska vatsa ei tykkää.
Enkä syödä mitään koska on ripuli.
En voi esiintyä koska kurkku on kipeä.
Onko lisää "hyviä" selityksiä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut koulukiuisaamisen perintönä hirveä esiintymisjännitys. Sellainen, että kun yliopistossa yritin pitää esitelmää, jalat vaan kävelivät pois luentosalin edestä. Sitten jouduin tehtävään, jossa jouduin pitämään pari julkista puhetta joka päivä. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihan helv ettiä, muta kyllä siihen sitten oppi, kun oli pakko. Oppim myös sen, että jännitys, neuroosi, hypistely, punastuminen ja paniikki saa näkyä.
mistää psykologista ei tosiaan olisikaan hyötyä. Lääkkeitä en ainakaan its eolisi voinut käyttää, koska kaikissa noissa tilanteissa piti pystyä myös ajattelemaan fiksusti ja nopeasti - jännittämisestä on siinä hyötyä, bentsoista ei, eikä beetasalpaajistakaan, koska molemmat hidastavat sekä kehoa että ajatusta.
Toisin sanoen: et sinä oikeasti ole JOUTUNUT tekemään huonoja valintoja, vaan olet tehnyt niitä.
Niitä on vain PAKKO tehdä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut koulukiuisaamisen perintönä hirveä esiintymisjännitys. Sellainen, että kun yliopistossa yritin pitää esitelmää, jalat vaan kävelivät pois luentosalin edestä. Sitten jouduin tehtävään, jossa jouduin pitämään pari julkista puhetta joka päivä. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihan helv ettiä, muta kyllä siihen sitten oppi, kun oli pakko. Oppim myös sen, että jännitys, neuroosi, hypistely, punastuminen ja paniikki saa näkyä.
mistää psykologista ei tosiaan olisikaan hyötyä. Lääkkeitä en ainakaan its eolisi voinut käyttää, koska kaikissa noissa tilanteissa piti pystyä myös ajattelemaan fiksusti ja nopeasti - jännittämisestä on siinä hyötyä, bentsoista ei, eikä beetasalpaajistakaan, koska molemmat hidastavat sekä kehoa että ajatusta.
Toisin sanoen: et sinä oikeasti ole JOUTUNUT tekemään huonoja valintoja, vaan olet tehnyt niitä.
Niitä on vain PAKKO tehdä!
Jos töissä piti esiintyä, niin olin sopivasti sairaana. Esimies ei katsonut hyvällä.
Jos olisin ollu joskus töissä ni oisin heti torjunu kaikki esimiestehtävät