Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ovat ihan väsyneitä mentaliteettiin "yhteiskunta hoitaa kaiken"?
07.12.2020 |
Tarkoitan nyt mm. sitä, että kaikki ihmisen vastuu on viimeisten vuosikymmenten aikana siirretty (ainakin sanahelinän muodossa) yhteiskunnalle. Yksilöt huutavat ja vaativat apua ongelmiin, jotka arkijärjen mukaan kuuluisivat minun mielestäni hyvin pitkälti yksilöille itselleen. Mm. seuraavat osa-alueet esimerkkeinä:
-kasvatus
-toimeentulo
-terveys
Samaan aikaan opettajilta on viety keinot puuttua esim. häiriköiden käytökseen. Työhaluttomat vaativat "kivoja työtehtäviä" (tai vaihtoehtoisesti parempaa perustoimeentuloa vastikkeettomasti). Ihmisiä ei missään tapauksessa saa syyllistää epäterveistä elämäntavoista (tupakointi ja alkoholi erotettuna jyrkästi esim. epäterveistä syömistottumuksista).
Millainen uusavutottomuus kansalaisille pitää oikein sallia? En ole nyt vaatimassa sairaita töihin vaan jotakin ryhtiä ajattelutapaan, jossa yhteiskunnan tehtävä on mahdollistaa joka iikalle pumpulinpehmeä elämä ilman yksilöiden omaa vastuunkantoa asioista. Tuntuu välillä siltä, että tässä yhteiskunnassa pärjää parhaiten ei huolta huomisesta -tyyppi, joka surutta ottaa vastaan kaiken annetun eikä myöskään häikäile irrottaa kaikkea irrotettavissa olevaa hyötyä riippumatta siitä, kenen selkänahasta se on pois.
Toivon asiallista ja rakentavaa keskustelua.
Kommentit (222)
"Olen aloittajan kanssa 110% samaa mieltä. Olen itsekin mielentervetsongelmaisten ihmisten kasvattama, en lähiössä mutta omakotitalon perhehelvetissä. Isäni päätyi ennen kuolemaansa vankilaan talousrikoksista. Äitini on edelleen epävakaa.
Minusta ei silti tullut ns. olosuhteiden uhria vaan yliopistokoulutettu sosiaalityöntekijä. Olen työssäni päässyt aitiopaikalta seuraamaan, kuinka koko sote-järjestelmä (ja koulutus toki siinä samassa) romahtaa nykyiseen mentaliteettiin ja liialliseksi paisutettuun palvelulupaukseen. Tässä yhteiskunnassa ei vaan riitä rahat eikä myöskään ns. auttajat (hoitajat, avustajat, sossut, opettajat, lääkärit jne) vastaamaan kaikkiin tarpeisiin, joita osalla kansalaisista nykyään on.
Sanon itse usein suoraan asiakkaille, että osa heidän ongelmistaan on sellaisia, että yhteiskunnalla ei ole niihin ratkaisuja. Sanomani on epäsuosittu mutta tosi. On paljon myös todellista avuntarvetta, mutta nykyään todellisiinkaan vaivoihin ja kriiseihin on vaikea saada apua, koska palvelujärjestelmä on kuin liian suuren sateenvarjon kehikon päälle pingotettu reikäinen kangaspala. "
Mielenkiinnosta, kuinka kauan olet tehnyt sosiaalityötä ja seurannut tilannetta aitiopaikalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitys on ollut täysin päinvastaista, mutta sitä ei huomaa jos on kultalusikka suussa syntynyt kerma peppu. Olisinpa itsekin semmoinen.
Aloituksen tehnyt on mielenterveysongelmaisen yksinhuoltajan kasvattama lähiölapsi, jota isänsä ei koskaan halunnut tavata.
Oikeassa olet kuitenkin siinä, että minua on aina luultu kultalusikka suussa syntyneeksi. Ehkä juuri siksi, että olen osannut huolehtia omista asioistani?
Onko mahdollista että olet kovettanut itsesi ja siksi vaadit muidenkin olevan kovia ja tunteettomia? Been there, done that.
Tämä on jännä asia. Ihminen voi helposti kuvitella olevansa ns.yläpuolella ja pystyvänsä hoitamaan asiansa. "Kun minä niin miksei muutkin".
Itsekin aina ollut töissä, vuosikausia. Kunnes sairastuin pahasti. Nyt tk-eläkkellä. Ja olisin miljoona kertaa ennemmin töissä ja terveenä.
Ja liikuin paljon ja söin terveellisesti. Monelta voi mennä se kyky huolehtia asioistaan silmänräpäyksessä. Siis Kirjaimellisesti fyysinenkin kyky.
Tässä on ollut aikaa miettiä asioita. Olen itse enemmän empaattinen nykyään. Tai ymmärrän paremmin tiettyjä juttuja Eri näkökannoilta.
Toki nämä tekstit saavat usein sen tunteen aikaan, ettei täällä saisi olla veronmaksajien rahoja olla kuluttamassa. Ja yleinen puhe. Mielestäni siis arvot ovat koventuneet.Ehkä puhe tavoittaa nekin joille se ei ole varsinaisesti tarkoittu. Tai vaan ne..
Tuntuu,että osa olisi valmis rakentamaan jonkun muurin jonka taakse sitten heivattaisiin "ei hyödylliset veronmaksajat". Sinne voit sitten itsekin päätyä. Ihan kädenkäänteessä.
Onko valtio ihmisiä varten vai ihmiset valtiota?
Kun itse olen ollut siellä töissä ja saanut palkkaa niin en todellakaan jaksaisi kadehtia niitä jotka esim. Eivät kykene töissä käymään.
Eikä kysymys ole edes rahasta.
Kaikille löytyy sopiva liikuntamuoto, sairaudet harvoin sitä estävät. Fysioterapeutit ohjaavat, neuvovat mitä voi ja saa ja pystyy tekemään. Jos ihminen on halvaantunut se on eri juttu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, aloittaja peräänkuuluttaa asiallista ja rakentavaa keskustelua, mutta esittää kaikki näkemyksensä faktan sijasta "tuntuu" muodossa.
Rakentavaan ja asialliseen keskuteluun tarvitaan paljon muutakin kuin keskustelijan tunne.
Niin, näkemykset ovat näkemyksiä. Ei niiden tarvitse perustua faktoihin. Näkemyksiä voi jakaa ja niistä voi keskustella asiallisesti ja rakentavasti. Vai oletko eri mieltä? Jos, niin miksi?
Koska keskustelu siltä pohjalta, että "minusta tuntuu näin", on laiskaa keskustelua. Kumman tunne on vanhempi silloin kun kaksi tuntee eri tavalla? Toki tunnepohjalta voi keskustella, mutta silloin on turha toivoa asiallista ja rakentavaa keskustelua.
Jos haluaa rakentavaa keskustelua, silloin täytyisi kyetä heittäm
Sekoitat nyt kaksi asiaa, mielipiteen kertomisen ja tunteen kertomisen. Mielipiteet, joiden perusteella voi keskustella rakentavasti ovat perusteltuja, eivät siis sellaisia avauksia jossa kerrotaan oma tunne edes avaamatta mihin tuo tunne perustuu.
Esim. Minusta tuntuu, että yhteiskunnan odotetaan hoitavan kaikki, esim. opettajalta on viety kurinpito-oikeuksia -> millä tavalla on vähemmän yhteiskunnan hoitamista, että opettajalle palautetaan oikeuksia tehdä sitä kasvatustyötä mikä kuuluu vanhemmille?
Näin on. Jokainen liikkuu kykyjensä, terveydentilan mukaan. Pahin on, jos ei liiku ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen aloittajan kanssa 110% samaa mieltä. Olen itsekin mielentervetsongelmaisten ihmisten kasvattama, en lähiössä mutta omakotitalon perhehelvetissä. Isäni päätyi ennen kuolemaansa vankilaan talousrikoksista. Äitini on edelleen epävakaa.
Minusta ei silti tullut ns. olosuhteiden uhria vaan yliopistokoulutettu sosiaalityöntekijä. Olen työssäni päässyt aitiopaikalta seuraamaan, kuinka koko sote-järjestelmä (ja koulutus toki siinä samassa) romahtaa nykyiseen mentaliteettiin ja liialliseksi paisutettuun palvelulupaukseen. Tässä yhteiskunnassa ei vaan riitä rahat eikä myöskään ns. auttajat (hoitajat, avustajat, sossut, opettajat, lääkärit jne) vastaamaan kaikkiin tarpeisiin, joita osalla kansalaisista nykyään on.
Sanon itse usein suoraan asiakkaille, että osa heidän ongelmistaan on sellaisia, että yhteiskunnalla ei ole niihin ratkaisuja. Sanomani on epäsuosittu mutta tosi. On paljon myös todel
Valmistuin sosiaalityöntekijäksi 2000-luvun alussa, joten kyllä tässä on vettä virrannut Aurajoessa jo jonkin aikaa näissä hommissa.
Vierailija kirjoitti:
Sanon itse usein suoraan asiakkaille, että osa heidän ongelmistaan on sellaisia, että yhteiskunnalla ei ole niihin ratkaisuja. Sanomani on epäsuosittu mutta tosi. On paljon myös todellista avuntarvetta, mutta nykyään todellisiinkaan vaivoihin ja kriiseihin on vaikea saada apua, koska palvelujärjestelmä on kuin liian suuren sateenvarjon kehikon päälle pingotettu reikäinen kangaspala.
Niin julmaa kuin se on niin hyvä terveys pitää nykyään ansaita. Sairauksista huolimatta yksilön täytyy sen verran nähdä vaivaa että saa itsensä hoidettua terveeksi, töillä tai muilla keinoin. Niin surullista kuin se on niin luonto korjaa pois jos ei pysty, tämä on se uusi todellisuus mihin astumme kun hyvinvointivaltio romahtaa. Ei pidä siis jäädä tuleen makaamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä se ongelma, kouluissa onkin. Kun lapsia ei ole ennen sitä, koulua kasvatettu ollenkaan. Varhaiskasvatuksessa tarhoissa, esikouluissa, sitä yritetään tehdä. Vanhemmat eivät kasvata lainkaan. Kotikasvatus on se tärkea, jos se on hoidettu tää muu olisi paljon helpompaa
Mielestäni elämä on valintoja. Joo, olen köyhästä perheestä ja itse mennyt töihin 15-vuotiaana ja oppinut mummolta säästämisen taidon. Olen valinnut olla itsekäs ja säästää omaan hyvinvointiini ja siksi en eläimiä tai lapsia hanki. Valintoja myös kouluttautuminen ja työ tai yrittäjyys. Olen hyvässä työpaikassa koska olen tehnyt työtä sen eteen. En halua yhteiskunnalta penniäkään, vaan olen lapsesta asti säästänyt yllättäviin menoihin kuten omat hautajaiset tai sairastuminen. Matkailu on ollut intohimoni. Elämä on valintoja! Ps. Asun nykyään kesäisin matkailuautossa koska haluan säästää rahaa. En tarvitse Kelalta koskaan asumisukea että vaikka sairaana tai työttömänä voisin asua kaksiossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnalla ei ole varaa, hoitaa jokaista jolla on huume alkoholiongelma. Tämä on jo todellisuutta. Rahat on nyt loppu. Valitettava tosiasia. Se ei ole enää tahdosta kiinni. Kysymys kuuluu mistä rahat? Velkaako lisää eletään jo nyt velka rahoilla
Ei heitä ole tähän mennessäkään hoidettu, joten rahojen loppuminen ei kyllä heidän hoidostaan johdu.
Niinpä ja valtio maksaa, firma maksaa ja taloyhtiö maksaa. Joo joo ja raha tulee seinästä. Viimeinen sammuttaa valot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunta ei voi olla vastuussa ihan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon itse usein suoraan asiakkaille, että osa heidän ongelmistaan on sellaisia, että yhteiskunnalla ei ole niihin ratkaisuja. Sanomani on epäsuosittu mutta tosi. On paljon myös todellista avuntarvetta, mutta nykyään todellisiinkaan vaivoihin ja kriiseihin on vaikea saada apua, koska palvelujärjestelmä on kuin liian suuren sateenvarjon kehikon päälle pingotettu reikäinen kangaspala.
Niin julmaa kuin se on niin hyvä terveys pitää nykyään ansaita. Sairauksista huolimatta yksilön täytyy sen verran nähdä vaivaa että saa itsensä hoidettua terveeksi, töillä tai muilla keinoin. Niin surullista kuin se on niin luonto korjaa pois jos ei pysty, tämä on se uusi todellisuus mihin astumme kun hyvinvointivaltio romahtaa. Ei pidä siis jäädä tuleen makaamaan!
No en nyt ihan noinkaan asiaa itse miellä. Ei asioita ansaita tai olla ansaitsematta, mutta mielestäni on kummallista, tuhoisaa ja aika vaarallistakin kuinka nykyään on poliittisesti korrektia mieltää kanssaihmisiä aktiivisen ja toimivan subjektin sijaan olosuhteiden voimattomiksi uhreiksi. Minun opiskeluaikoinani sosiaalityössä puhuttiin paljon empowermentista. Nykyään tuntuu, että on kiellettyä "vaatia" tai odottaa ihmisiltä yhtään mitään. En pidä tällaista holhoavaa pumpuli-ihmiskäsitystä myöskään kunnioittavana lähestymistapana enkä haluaisi että minuakaan koskaan kohdeltaisiin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvola ja maksuton koulutus ovat ne helmet jolla Suomi nousi. Arvo Ylppö?
Älä puhu nykyajan neuvolasta entisajan neuvolana. Ovat ihan eri asiat. Nykyneuvola vain etsii huolia, täysin nolla-arvoinen palvelu rokotuksen poislukien. Ennen ei ollut terveystietoa kaikkien saatavilla, nykyään on jopa tekoäly eli neuvolan puhuvan pään voisi korvata tekoälyllä.
Ajat ovat muuttuneet, neuvola on muuttunut tarpeettomaksi.
Pelottavaa että sullakin on äänioikeus.
Rahaa on jaettu, kuin nallekarkkeja. Nyt on nallekarkit syöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitys on ollut täysin päinvastaista, mutta sitä ei huomaa jos on kultalusikka suussa syntynyt kerma peppu. Olisinpa itsekin semmoinen.
Yleensä tätä ei huomaa, jos on yhteiskunnan elätti. Se sossuntuki ja maksettu vuokrakämppä vaan ilmestyy jostain ja sitten naristaan, ettei yhteiskunta tarjoa sitä ja tätä ja miten ikäviä ihmisiä ne on niin terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa, kun kaikki ei toimi just eikä melkein.
Suurin osa tukia käyttävistä ei kyllä paljon pukahda asioistaan. Ja terveydenhuolto ihan oikeasti on surkeaa varsinkin siihen nähden minkä verran Suomessa nyhdetään veroja.
Neuvolat pitää olla, äitiyshuolto on tärkeä
Terveyteensä ei todellakaan voi vaikuttaa aina. Itse olen elänyt aina terveesti ja silti sairaus vei. Nyt ei oloa tai mahdollista kuntoutumista ainakaan helpota sinun kaltaisesi ihmiset.
Toivottavasti itsekin olet vielä joskus olet sairas ja heikko.
Tarkoitan nyt mm. sitä, että kaikki ihmisen vastuu on viimeisten vuosikymmenten aikana siirretty (ainakin sanahelinän muodossa) yhteiskunnalle. Yksilöt huutavat ja vaativat apua ongelmiin, jotka arkijärjen mukaan kuuluisivat minun mielestäni hyvin pitkälti yksilöille itselleen. Mm. seuraavat osa-alueet esimerkkeinä:
-kasvatus
-toimeentulo
-terveys
AP:n logiikan mukaan päivähoito, peruskoulu, amis/amk ja yliopisto voidaan kaikki lopettaa ja jokainen voi ihan itse kasvattaa ja opettaa sille lapselleen tarvittavat taidot.
AP:n logiikan mukaan voidaan lopettaa myös lääkkeiden myynti, työterveys, kaikki sairaanhoito, kaikki terveydenhoito koska jokainen nyt voi ihan itse vastata omasta hoidostaan. Jos meni jalka poikki niin siitä vaan kipsaamaan, ei siihen yhteiskuntaa tarvita.
Tämä sama näkyy myös työelämässä, eritysesti asiantuntijatyössä - jokaiseen asiaan, jonka ajattelisi olevan kyseisen henkilö työtehtävä - palkataan konsultti.
Minusta esim. julkisella konsulttien käyttö pitäisi olla täysin kiellettyä!