Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää myös käyttää sisäistä puhettaan hyvään, eli kehua ja kannustaa itseään. Eppäilen, että oma hyvä itsetuntoni on osittain kehittynyt positiivisesta puheesta itselleni. Tilanteiden tai ihmiskohtaamisten jälkeen käyn keskustelua minussa olevan sinun kanssa: Huomasitko miten ihanasti Eija katsoi sinua tai aika näppärästi meni muuten se puupinon laitto, hyvä tyttö! Vertaa, jos aina mollaat ja moitit itseäsi: "voi miksi sinä sanoit sillä lailla, se oli tosi tyhmää, oot tyhmä, sinusta ei ole mihinkään, taas meni päivä pilalle".

Kauniisti kirjoitettu ja hyvältä kuulostaa. Minä kutsun tätä itseni sparraamiseksi tai tsemppaamiseksi, tukemiseksikin mutta se ei ole samanlaista. Olen hyvin itsekriittinen joten sätin itseäni tarvittaessa mutta myös kehun välillä mutta tässä on hieman sellainen huumorintajuinen asenne mukana eikä tämä ole päivittäistä lainkaan. Tämä on kaikki auttanut minua selviytymään elämässä. Olen itselleni rehellinen. 

Sinullakin tuntuu olevan positiivisempi elämänasenne ja koen että se on minullekin hyvin tärkeää.

Minunkin sisäinen puheeni itselleni on aina myötätuntoista, Veikkaan, että ne syytökset ja muut epäonnen tunteet ovat jossain alitajuisemmassa kerroksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minunkin sisäinen puheeni itselleni on aina myötätuntoista, Veikkaan, että ne syytökset ja muut epäonnen tunteet ovat jossain alitajuisemmassa kerroksessa. 

Minä taas hieman ihmettelen sitäkin puolta että miksi itsesyytökset olisivat aina niin pahasta? Minä ainakin olen rehellinen itselleni. En koe niitä yhtään edes huonoina mutta se on tämä itsekriittisyys ja kehittymishaluni, sen olen kyllä huomannut.

Tämä liittyy muiden kanssa toimimiseen myöskin, olen halunnut olla onnellinen ja pärjätä elämässä suvaitsemalla myös muut ihmiset ja arvostamalla itseänikin. Haluan olla asiallinen ja kohtelias muille ja monethan ovat hyvin herkkiä tai herkkähipiäisiä ihmisiä joten sosiaalisia taitoja on ollut pakko harjoitella ihan käytännössä aika paljon. Näin välttyy aika monilta turhilta konflikteilta, vaatii myös puhumista ja suhteellisen taitavaa itseilmaisuakin.

Vierailija kirjoitti:

On sanoja, enkä pysty käsittämään miten muuten voisi ajatella kuin sanoilla. Jos joku sanoo että ajattelu on abstraktimpaa, niin ovatko ajatukset symboleja ja tulevatko ne ääninä vai mielikuvina?

Sitä on vaikea selittää, mutta minulla se on äärimmäisen abstraktia. Sitä vain tavallaan prosessoi raakaa dataa jotenkin ja sitten tulee lopputuloksia. Kuin tietokone, en oikein keksi parempaa vertausta tähän hätään. Jos tarvitsee musiikkia tai kuvaa niin ne voi hakea päähän kyllä niin että ne tavallaan kuulee tai näkee.

Minunkin on vaikea ymmärtää sitä toista tapaa ajatella, jossa kaikki kuuluu puheena. Onko se sama kuin kuulisi omaa puhettaan nauhalta? Koskeeko se ihan jokaista ajatusta, vaikka niin että nyt menen vessaan, kävelen, avaan oven ja niin edelleen? Jos keskustelee toisen kanssa, kuuleeko oman vastauksensa ensin päässä omalla äänellään ja sitten se sanotaan ulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin sisäinen puheeni itselleni on aina myötätuntoista, Veikkaan, että ne syytökset ja muut epäonnen tunteet ovat jossain alitajuisemmassa kerroksessa. 

Minä taas hieman ihmettelen sitäkin puolta että miksi itsesyytökset olisivat aina niin pahasta? Minä ainakin olen rehellinen itselleni. En koe niitä yhtään edes huonoina mutta se on tämä itsekriittisyys ja kehittymishaluni, sen olen kyllä huomannut.

Tämä liittyy muiden kanssa toimimiseen myöskin, olen halunnut olla onnellinen ja pärjätä elämässä suvaitsemalla myös muut ihmiset ja arvostamalla itseänikin. Haluan olla asiallinen ja kohtelias muille ja monethan ovat hyvin herkkiä tai herkkähipiäisiä ihmisiä joten sosiaalisia taitoja on ollut pakko harjoitella ihan käytännössä aika paljon. Näin välttyy aika monilta turhilta konflikteilta, vaatii myös puhumista ja suhteellisen taitavaa itseilmaisuakin.

Tämä nyt ei sulje pois sitä, ettei sisäinen ääneni ole lannistava tai toruva tms. Kohtelen muita kuten itseäni ja olen pidetty ja sosiaalinen. Se on sitten oma henkilökohtainen ongelmani, etten pääse kaikkiin kulmiin käsiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sanoja, enkä pysty käsittämään miten muuten voisi ajatella kuin sanoilla. Jos joku sanoo että ajattelu on abstraktimpaa, niin ovatko ajatukset symboleja ja tulevatko ne ääninä vai mielikuvina?

Sitä on vaikea selittää, mutta minulla se on äärimmäisen abstraktia. Sitä vain tavallaan prosessoi raakaa dataa jotenkin ja sitten tulee lopputuloksia. Kuin tietokone, en oikein keksi parempaa vertausta tähän hätään. Jos tarvitsee musiikkia tai kuvaa niin ne voi hakea päähän kyllä niin että ne tavallaan kuulee tai näkee.

Minunkin on vaikea ymmärtää sitä toista tapaa ajatella, jossa kaikki kuuluu puheena. Onko se sama kuin kuulisi omaa puhettaan nauhalta? Koskeeko se ihan jokaista ajatusta, vaikka niin että nyt menen vessaan, kävelen, avaan oven ja niin edelleen? Jos keskustelee toisen kanssa, kuuleeko oman vastauksensa ensin päässä omalla äänellään ja sitten se sano

Minä en ajattele jokaista tapahtumaa, se olisi mahdotonta. Mutta ne, jotka ajattelen, ajattelen puheena. Ehkä pikemminkin lauseina. Kun keskustelen toisen kanssa, oma sisäinen ääneni on vaiti. Siksi viihdyn aika hyvin seurassa =D

Itse asiassa sitä sisäistä ääntä pitää kuunnella, ihan kuten muidenkin puhetta. 

Haluaisin osata luoda kuvia tai musiikkia, mutta ei näemmä kuulu omiin taitoihin. Vieraat kielet opin kyllä helposti. 

Käyn myös keskusteluja toisten ihmisten kanssa pääni sisällä. Tällöin en keksi heille vuorosanoja vaan kerron heille sen, mitä haluan sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin sisäinen puheeni itselleni on aina myötätuntoista, Veikkaan, että ne syytökset ja muut epäonnen tunteet ovat jossain alitajuisemmassa kerroksessa. 

Minä taas hieman ihmettelen sitäkin puolta että miksi itsesyytökset olisivat aina niin pahasta? Minä ainakin olen rehellinen itselleni. En koe niitä yhtään edes huonoina mutta se on tämä itsekriittisyys ja kehittymishaluni, sen olen kyllä huomannut.

Tämä liittyy muiden kanssa toimimiseen myöskin, olen halunnut olla onnellinen ja pärjätä elämässä suvaitsemalla myös muut ihmiset ja arvostamalla itseänikin. Haluan olla asiallinen ja kohtelias muille ja monethan ovat hyvin herkkiä tai herkkähipiäisiä ihmisiä joten sosiaalisia taitoja on ollut pakko harjoitella ihan käytännössä aika paljon. Näin välttyy aika monilta turhilta konflikteilta, vaatii myös p

Juu okei, ymmärrän. Eihän sille itse mitään mahda milloin ne asiat juolahtavat mieleen, havaintoja tippuu aina omaan aikaansa.

Olen ihan tietoisesti hyvin nuoresta työskennellyt itseni kuten sosiaalisten taitojenikin kanssa joten ymmärrän sen kehityksenkin monessakin suhteessa. 

Joskus oikeasti käy niin että on vähän pitkät piuhat. Kaikki on ok!

Saattaisin tässä kohtaa hieman sättiä itseäni tyhmäksi mutta yleensä sitä suhtautuu pikkujuttuihin huumorilla kuitenkin. 

Tiedän että häpeää tulee tässä kulttuurissa paljon pienestäkin mutta sitäkään ei tarvitsisi hävetä, häpeän itse silti ja kerron teille että älkää hävetkö turhaan. 😄

Ottakaa tästä nyt selvää. Eikä tarvitse olla täydellinen ja virheetön, ehkä sen estää jo tämä inhimillisyytemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sanoja, enkä pysty käsittämään miten muuten voisi ajatella kuin sanoilla. Jos joku sanoo että ajattelu on abstraktimpaa, niin ovatko ajatukset symboleja ja tulevatko ne ääninä vai mielikuvina?

Sitä on vaikea selittää, mutta minulla se on äärimmäisen abstraktia. Sitä vain tavallaan prosessoi raakaa dataa jotenkin ja sitten tulee lopputuloksia. Kuin tietokone, en oikein keksi parempaa vertausta tähän hätään. Jos tarvitsee musiikkia tai kuvaa niin ne voi hakea päähän kyllä niin että ne tavallaan kuulee tai näkee.

Minunkin on vaikea ymmärtää sitä toista tapaa ajatella, jossa kaikki kuuluu puheena. Onko se sama kuin kuulisi omaa puhettaan nauhalta? Koskeeko se ihan jokaista ajatusta, vaikka niin että nyt menen vessaan, kävelen, avaan oven ja niin edelleen? Jos keskustelee toisen kanssa, kuuleeko oman vastauksensa en

Etkö sinä halua kertoa näille ihmisille niitä asioita tai ajatuksiasi heihin liittyen? Vai miksi käyt tälläistä sisäistä keskustelua heidän kanssaan? Vai käytkö niitä tilanteita ja asioita sekä tunteitasi läpi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologian proffa väitti yliopistossa että ajattelu on mahdotonta ilman kieltä mutta kokemuksesta minä (ja monet muut) tietävät ettei se pidä paikkaansa.

Mitä hän tarkoitti tällä? 

Mä tajuan tämän itse niin, että myös ilman puhetta/sanoja ajattelevat silti ovat oppineet kaiken ns. järkitietonsa kielen kautta. Kaikki abstraktit konseptit, pohdinta, filosofia, ihmisyyden ydin ja se mikä erottaa meidät eläimistä perustuu nimenomaan kieleen. Lisäksi myös suurin osa matalatasoisemmista jokapäiväisistä toiminnoistamme on kielen varassa. Tietenkin ihminen oppisi myös ilman kieltä matkimalla elämän toiminnot mutta siihen se jäisi. Siksi myös mielikuva-ajattelijat käytännössä pystyvät ajatteluunsa vain koska ovat ihmisiä joilla on kieli.

Periaatteessa joo, mutta toisaalta kyllä alkuihmiset ennen kielen kehittymistä ovat varmasti ajatelleet, vaikkei heillä ole ollut yhteisesti sovittuja nimiä asioille.

Eläimetkin ajattelevat jonkin verran, ei se kaikki puhdasta vaistoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.

 

Miten sitten? Just noin ajattelen nimittäin minä. Usein vielä puhun ne ajatukset ääneen 😄

 

Lähinnä mielikuvina ja toiminnan ajatteluna. En puheena. Minun on muunnettava ajatteluni ikään kuin erillisenä toimintona puheeksi tai kirjoitukseksi.

Mahtavaa, että on keksitty puhuttavat ja kirjoitettavat kielet sanoineen kommunikaation välineiksi. Mutta yhtä upeaa olisi, jos tuollainen rakenteeltaan abstraktimpi tiedostaminen voitaisiin informoida toisille ja ymmärtää ilman, että se täytyy siinä välissä "kääntää" sanalliseen muotoon. P

Puhutko telepatiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologian proffa väitti yliopistossa että ajattelu on mahdotonta ilman kieltä mutta kokemuksesta minä (ja monet muut) tietävät ettei se pidä paikkaansa.

Mitä hän tarkoitti tällä? 

Mä tajuan tämän itse niin, että myös ilman puhetta/sanoja ajattelevat silti ovat oppineet kaiken ns. järkitietonsa kielen kautta. Kaikki abstraktit konseptit, pohdinta, filosofia, ihmisyyden ydin ja se mikä erottaa meidät eläimistä perustuu nimenomaan kieleen. Lisäksi myös suurin osa matalatasoisemmista jokapäiväisistä toiminnoistamme on kielen varassa. Tietenkin ihminen oppisi myös ilman kieltä matkimalla elämän toiminnot mutta siihen se jäisi. Siksi myös mielikuva-ajattelijat käytännössä pystyvät ajatteluunsa vain koska ovat ihmisiä joilla on kieli.

Kyllä mutta kiinnostaisi millä tavalla? Voihan se olla että kun ovat tutkineet ympäristöä niin mielessä on saattanut ollakin paljon kysymyksiä. Se tietoisuus olisi hienoa ymmärtää koska esim nyt elämme suht valmiissa maailmassa joten meidän ei tarvitse koko ajan etsiä ja kehittää. Onko siis ihmisen koko tietoisuus ollut erilainen sillä se elämäkin on ollut erilaisempi ihan täysin. Ei välttämättä löydy vastauksia asioihin. Menee vallan pää pyörälle kun yrittää edes miettiä jotakin tiettyä tilannetta, otan nyt esimerkiksi vaikka Kiinan muurin. Joskus olen tästä lukenut lehdestä ja miettinyt miten ihmeessä tuokin on saatu kasaan. Olen katsellut rakennustyömaita ja ollut hämmentynyt kun mietin miten kaikki koneet on oikein keksitty ja testattu toimiviksi. Lentokone on myös hämmentävä keksintö. Vähän ohi aiheen mutta kaikkea voi pohtia oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua. "Katsonpa nyt jääkaappiin, onko juusto vähissä. No, onhan se, pitääpä lisätä ostoslistaan" Näinkö se tapahtuu? En minä tuolla tavalla puheena ajattele.

 

Miten sitten? Just noin ajattelen nimittäin minä. Usein vielä puhun ne ajatukset ääneen 😄

 

Lähinnä mielikuvina ja toiminnan ajatteluna. En puheena. Minun on muunnettava ajatteluni ikään kuin erillisenä toimintona puheeksi tai kirjoitukseksi.

Mahtavaa, että on keksitty puhuttavat ja kirjoitettavat kielet sanoineen kommunikaation välineiksi. Mutta yhtä upeaa olisi, jos tuollainen rakenteeltaan abstraktimpi tiedostaminen voitaisiin informoida toisille ja ymmärtää ilman, että se täytyy s

Ajattelusta hän puhui tässä kohdassa. 

Mitä sinä tarkoitat tällä telepatialla ihan käytännön tasolla?

Mitä tarkoitatte tuolla telepatialla? Sitä on käytetty eri yhteyksissäkin palstalla ketjuissa.

Vierailija kirjoitti:

Puhutko telepatiasta?

En puhu telepatiasta, vaan tarkoitan, olisiko mahdollista kehittää tekniseltä tai tieteelliseltä pohjalta luotettava menetelmä abstraktien ajatusmallien tallentamiseksi ja siirtämiseksi toistenkin halutessaan tutkittaviksi ilman, että tämä joudutaan suorittamaan sanallista ilmaisua käyttäen. Ihan sanallisten kielten välillä tehtävissä käännöksissäkin kun yleensä aina sisältökin jonkin verran muuttuu, niin varmasti vielä enemmän abstrakteja kokemuksia sanoiksi kuvailtaessa.

Eli abstraktistinen kieli, mutta miten?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sekä puheen muodossa, että abstraktimpana esim. mielikuvina. Ennen ajatteluni oli suurimmaksi osaksi tuota abstraktia, mutta nykyään oman tietoisuuteni lisäännyttyä puheen määrä ajattelussa on myös lisääntynyt. Ja se oikeastaan ottaa välillä päähän, kun tuntuu ettei jaksaisi kuulla mitään puhetta päässä.

Eikö meditaatioon kuulu päinvastoin tuon mielen tuottaman sisäisen papatuksen hiljeneminen? 

Vierailija kirjoitti:

Välillä mulla käy järjetön pulputus päänsisällä, ikään kuin puhetta ja sitten on kuvia ja ääniä...

Silläpä monesti miettinyt, että minkälaisia ääniä ne sitten on, joita nämä mieleltään sairaat kuulee? Missä menee terveen ja sairaan äänen raja? Suurimmalla osalla ei kuitenkaan ne äänet ole mitään käskeviä ja komentavia ääniä, ilkeitä.

Töissä (olen lounaskokki ja jaan ruokaa) kerran kysyin eräältä vakioasiakkaalta, että mitä kuuluu? Hän vastasi, että "ääniä kuuluu, taas on ollut huono viikko". Pahoittelin ja samalla menin jotenkin lukkoon. On yleisesti tiedossa tuon asiakkaan mielenterveysongelmat, mutta se niin kasuaalisti siinä vastaili. En osannut ollenkaan odottaa moista vastausta. Jäin silloin miettimään tuota, että mitä ne äänet on. En kehtaa kysyäkään.

Siinä on se ero, että ne harhoiksi luokiteltavat äänet oikeasti tuntuvat tulevan jostakin toisesta fyysisestä olennosta ulkomaailmassa. Sinänsä satunnaisten ääniharhojenkin kuuleminen on yllättävän yleistä, esim. se, että joku kutsuu nimeltä heräämisen hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sekä puheen muodossa, että abstraktimpana esim. mielikuvina. Ennen ajatteluni oli suurimmaksi osaksi tuota abstraktia, mutta nykyään oman tietoisuuteni lisäännyttyä puheen määrä ajattelussa on myös lisääntynyt. Ja se oikeastaan ottaa välillä päähän, kun tuntuu ettei jaksaisi kuulla mitään puhetta päässä.

Eikö meditaatioon kuulu päinvastoin tuon mielen tuottaman sisäisen papatuksen hiljeneminen? 

Oon eri. Ei se taida olla meditaation ainut pointti. Ensin tavoitellaan kai vaan tietoisempana olemista niiden ajatusten suhteen. Sitten niitä voi vähentää, eli pidentää sitä tyhjää tilaa ajatusten välissä. Mutta sellainen täysi hiljaisuus ei oo se mikä on tavoite, vaan ajatusten määrän korvaaminen laadulla, joka tapahtunee sitten kun sitä tyhjää on tavoitellut tarpeeksi

Ajattelen monilla eri tavoilla, se on yhdistelmä puhetta tai puheenkaltaista käsitteillä ajattelua, sekä visuaalisuutta. Kumpi on hallitsevampaa vaihtelee päivästä ja tilanteesta riippuen. Voin ajatella myös muilla aistimuksilla. 

Stressaantuneena tai ylivirittyneenä sisäinen puhe on vahvempana. Pakko joskus päästellä sitä myös ulos yksinpuheluna, tykkään kovasti höpöttää yksin ja se selkeyttää sitä sisäistä mössöä jos on jotain ongelmia tai vastaavaa mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä on se ero, että ne harhoiksi luokiteltavat äänet oikeasti tuntuvat tulevan jostakin toisesta fyysisestä olennosta ulkomaailmassa. Sinänsä satunnaisten ääniharhojenkin kuuleminen on yllättävän yleistä, esim. se, että joku kutsuu nimeltä heräämisen hetkellä. 

Nuo unesta herätessä alitajunnasta tulevat intensiiviset ryöpsähdyksethän eivät varsinaisia harhoja ole, vaan kun unen sisältönä koettavat asiat normaalistikin mielletään valveaistimusten mukaisina, niin tässä vain unitila hetkeksi ikään kuin jumittuu päälle aiheuttaen fysiologisen aistimuksen kaltaisen efektin. Hyvin samantapainen ilmiö on, kun erittäin väsyneenä nukahtamista vastaan kamppaileva ihminen alkaa nähdä unia jo ennen tajunnan laskeutumista varsinaiseen unitilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sanoja, enkä pysty käsittämään miten muuten voisi ajatella kuin sanoilla. Jos joku sanoo että ajattelu on abstraktimpaa, niin ovatko ajatukset symboleja ja tulevatko ne ääninä vai mielikuvina?

Sitä on vaikea selittää, mutta minulla se on äärimmäisen abstraktia. Sitä vain tavallaan prosessoi raakaa dataa jotenkin ja sitten tulee lopputuloksia. Kuin tietokone, en oikein keksi parempaa vertausta tähän hätään. Jos tarvitsee musiikkia tai kuvaa niin ne voi hakea päähän kyllä niin että ne tavallaan kuulee tai näkee.

Minunkin on vaikea ymmärtää sitä toista tapaa ajatella, jossa kaikki kuuluu puheena. Onko se sama kuin kuulisi omaa puhettaan nauhalta? Koskeeko se ihan jokaista ajatusta, vaikka niin että nyt menen vessaan, kävelen, avaan oven ja niin edelleen? Jos keskustelee toisen kanssa, kuuleeko oman vastauksensa ensin päässä omalla äänellään ja sitten se sano

Minä vedän autopilotilla ja ajattelen kaikkia omia juttuja. Tavallaan keskustelen itseni kanssa koko ajan. 

Asiat käyn monelta kantilta läpi ja ne puheet on päällekkäiset, eli monta ajatusta yhtäaikaa ja haastan itseäni samalla myös.