Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?
Kuulemma on kahdenlaista ajattelua. Toinen on pään sisällä tapahtuvaa puhetta ja toinen on abstraktimpaa. Eri tavalla ajattelevat eivät kuulemma kykene ymmärtämään toisen tapaa ajatella. Itse en kyllä sietäisi jatkuvaa puheen pulputusta päässäni.
Kommentit (585)
No esimerkiksi, luen nämä kaikki tekstit ääneen itselleni päässä, sekä kun kirjoitan tai puhun niin ajattelen ne asiat päässäni ensin.
Esimerkiksi ennen työhaastattelua harjoittelen sitä tilannetta päässäni ja kuvittelen henkilöt siihen, ns elokuvamaisesti/näyttelen ne asiat päässäni. Ja sitten tapaamisen jälkeen mietin miten olis voinut sanoa tai tehdä tilanteissa.
Oma mielikuvitus niin vilkas että yksin ei ole koskaan ns tylsää kun voi mennä omaan päähänsä mietiskelemään.
Sekä minulla on valokuvamuisti ja näen kuvina asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä ymmärrä miten se ajattelu voi olla jotain muuta kuin puhetta pään sisällä. Niinku että jos tätä tekstiäkin kirjoittaessaan ajattelee niin eihän sitä voi ajatella mitenkään muuten.
Kaverini mietti että onko hän seonnut kun päänsä sisällä on ääni. Sanoin että se on normaalia, mutta jos on useampi ääni tai ne äänet käskee sinua, sit se ei ole enää normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vaikea selittää, mutta minulla se on äärimmäisen abstraktia. Sitä vain tavallaan prosessoi raakaa dataa jotenkin ja sitten tulee lopputuloksia. Kuin tietokone, en oikein keksi parempaa vertausta tähän hätään. Jos tarvitsee musiikkia tai kuvaa niin ne voi hakea päähän kyllä niin että ne tavallaan kuulee tai näkee.
Minunkin on vaikea ymmärtää sitä toista tapaa ajatella, jossa kaikki kuuluu puheena. Onko se sama kuin kuulisi omaa puhettaan nauhalta? Koskeeko se ihan jokaista ajatusta, vaikka niin että nyt menen vessaan, kävelen, avaan oven ja niin edelleen? Jos keskustelee toisen kanssa, kuuleeko oman vastauksensa ensin päässä omalla äänellään ja sitten se sanotaan ulos?
Ei se ajatus mitenkään sen kummemmin kuulu, vaan prosessoituu sanoiksi ihan kuten puhuessakin. Et kai itsekään puhuessasi kuule muuta kuin oman puheesi, paitsi tietysti taustalta korvin kuultavat hälyäänet?
Toki tavalliset arkitoiminnat kuten jääkaapilla ja vessassa käynnit automatisoituvat niin, ettei niitä tarvitse erikseen ajatuksiksi rakentaa.
Järkevä ihminen tietysti ensin nopeasti, tai tarvittaessa perusteellisemminkin, pohtii, mitä aikoo sanoa eikä vain möläytä jotakin suustaan.
Se sanoina tiedostettava ajatus kyllä laadullisesti muistuttaa omaa puheääntä, mutta on kuitenkin helposti erotettavissa siitä (eikä kuulu korvin kuultavana äänenä kuin lähinnä eräissä psyykkisissä sairaustiloissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä ymmärrä miten se ajattelu voi olla jotain muuta kuin puhetta pään sisällä. Niinku että jos tätä tekstiäkin kirjoittaessaan ajattelee niin eihän sitä voi ajatella mitenkään muuten.
Juuri näinhän normaalisti sanoina ajattelevan ihmisen ymmärrys toimii. On kuitenkin helppo oivaltaa, että erilaisina (esimerkiksi visuaalisina tai audiaalisina) havainnekuvina kokonaisuuksien hahmottaminen on nopeampaa (aivan kuten esimerkiksi lääketiedettä opiskelevan on helpompi käsittää ihmiskehon rakennetta ja toimintaa kaksi- tai kolmiulotteisen kuvan avulla kuin pelkästä tekstistä).
Luulenpa, että ilman kykyä abstraktiin ajatteluun olisi Einsteiniltakin jääneet suhteellisuusteoriat kehittämättä.
Ei se pään sisäinen ääni kellään samanlailla kuulu, kuin ulkoa tuotettu puhe, jonka kuuloaistimme käsittelee. Mitä luovempi ihminen on, sen autenttisemman kaltaisen "kuuloaistimuksen" kokemuksen hänen ajattelunsa ajatuksistaan tuottaa. Kyse ei siis ole kuulemisesta sen totutussa muodossa, vaan korkeammasta kyvystä käsitellä ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti ajattelu on pään sisäsitä puhetta, yleensä dialogia kahden "äänen" keksen. Joskus otan siihen kolmannekin "äänen" puhumaan, joka on ikään kuin tuomarina siinä väittelyssä. Tämä on hauskaa!
Voin ihan pissalle menostakin kysyä ensin siltä kakkosääneltä, että menisikö sitä vessaan? Se voi vastata, ettei ehkä vielä kannata.
Sisäiset ääneni eivät koskaan ole riidanhaluisia, vaan olen opettanut ajatelemaan ystävällisin sanoin ja lempeällä äänellä. Siksi saatankin kauppareissulla hymyillä kadulla kävellessäni, jota joskus joku ohikulkija on katsonut vähän vinosti. En voi sille mitään, että sitä vain voi olla niin hauskaa yksin kävellessä!
Pidän hiljaisuudesta niin pääni on tavallisesti täysin äänetön. Pystyn kyllä ajatteleen ääneen ja joskus siitä on hyötyä mutta ajattelen yleensä vain mielikuvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vedän autopilotilla ja ajattelen kaikkia omia juttuja. Tavallaan keskustelen itseni kanssa koko ajan.
Asiat käyn monelta kantilta läpi ja ne puheet on päällekkäiset, eli monta ajatusta yhtäaikaa ja haastan itseäni samalla myös.
Tuo kuulostaa täysin ymmärrettävältä. Miten saat järjesteltyä samanaikaiset ajatuksesi niin, että pystyt priorisoimaan tärkeimmät ja kiireellisimmät asiat?
Tuossa itsensä kanssa keskustelussa olen kokenut jonkinlaiseksi hidasteeksi sen, että ainakin suomen kielessä ensimmäisen persoonan taivutukset ovat vajaita, ja joudun sen takia joissakin asiayhteyksissä puhumaan itselleni ikään kuin toiselle. Tässä olen käyttänyt apuna esimerkiksi englannin you-passiivinvastinetta, joka ei kohdistu you-pronominin tavoin 2. persoonaan eikä rakenteeltaan aktiivisena myöskään varsinaisen passiivin ilmaisemaan persoonattomaan toimintaan, vaan yhteen tai useampaan ihmiseen, joihin voin oletuksellisesti sisällyttää myös itseni.
Vierailija kirjoitti:
Ei se pään sisäinen ääni kellään samanlailla kuulu, kuin ulkoa tuotettu puhe, jonka kuuloaistimme käsittelee. Mitä luovempi ihminen on, sen autenttisemman kaltaisen "kuuloaistimuksen" kokemuksen hänen ajattelunsa ajatuksistaan tuottaa. Kyse ei siis ole kuulemisesta sen totutussa muodossa, vaan korkeammasta kyvystä käsitellä ajatuksia.
Mihinkä tämä perustuu? Onko tästä jotain tutkimuksia, että luovemmat kuulevat ajattelunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vedän autopilotilla ja ajattelen kaikkia omia juttuja. Tavallaan keskustelen itseni kanssa koko ajan.
Asiat käyn monelta kantilta läpi ja ne puheet on päällekkäiset, eli monta ajatusta yhtäaikaa ja haastan itseäni samalla myös.
Tuo kuulostaa täysin ymmärrettävältä. Miten saat järjesteltyä samanaikaiset ajatuksesi niin, että pystyt priorisoimaan tärkeimmät ja kiireellisimmät asiat?
Tuossa itsensä kanssa keskustelussa olen kokenut jonkinlaiseksi hidasteeksi sen, että ainakin suomen kielessä ensimmäisen persoonan taivutukset ovat vajaita, ja joudun sen takia joissakin asiayhteyksissä puhumaan itselleni ikään kuin toiselle. Tässä olen käyttänyt apuna esimerkiksi englannin you-passiivinvastinetta, joka ei kohdistu you-pronominin tavoin 2. persoonaan eikä rakenteeltaan aktiivisena myöskään varsinaisen passiivin ilmaisemaan persoonattomaan toiminta
Täh...
Vierailija kirjoitti:
Ei se pään sisäinen ääni kellään samanlailla kuulu, kuin ulkoa tuotettu puhe, jonka kuuloaistimme käsittelee.
No, eipä juuri, vaikka täällä jotkut trollipeikot yrittävätkin antaa niin ymmärtää. Eräissä psyykkisissä, ja joissakin fyysisissäkin, sairauksissa tosin saattavat kanavat mennä sekaisin, jolloin tuntuu kuin ajatukset aistiittaisiin kuuloaistimuksina, mutta sellainen ei missään tapauksessa ole normaaliin ajattelutoimintaan kuuluvaa.
Mitä luovempi ihminen on, sen autenttisemman kaltaisen "kuuloaistimuksen" kokemuksen hänen ajattelunsa ajatuksistaan tuottaa. Kyse ei siis ole kuulemisesta sen totutussa muodossa, vaan korkeammasta kyvystä käsitellä ajatuksia.
Eläytymiskyky on luonnollinen osa luovuutta tässäkin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh...
Alkaako jo tekstikin liikkua liian käsitteellisellä tasolla 😉?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa itsensä kanssa keskustelussa olen kokenut jonkinlaiseksi hidasteeksi sen, että ainakin suomen kielessä ensimmäisen persoonan taivutukset ovat vajaita, ja joudun sen takia joissakin asiayhteyksissä puhumaan itselleni ikään kuin toiselle. Tässä olen käyttänyt apuna esimerkiksi englannin you-passiivinvastinetta, joka ei kohdistu you-pronominin tavoin 2. persoonaan eikä rakenteeltaan aktiivisena myöskään varsinaisen passiivin ilmaisemaan persoonattomaan toimintaan, vaan yhteen tai useampaan ihmiseen, joihin voin oletuksellisesti sisällyttää myös itseni.
Huvittavia yksityiskohtia elämästä...
Vierailija kirjoitti:
Onko muita jotka kärsivät huutoraivosta ikään kuin sen normaalin ajattelun ohella? Ikään kuin joku huutoraivoaisi korvan juuressa aamusta iltaan, vaikka en kuule ääntä, se tunne on siinä koko ajan, ainoastaan nukkuminen katkaisee. Itselläni tämä alkoi joitakin vuosia sitten ilmeisesti jonkin traumaattisen tapahtuman tai asian laukaisemana
Ahdistavaa lukeakin tällaisesta, miten pystyt elämään itsesi kanssa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muita jotka kärsivät huutoraivosta ikään kuin sen normaalin ajattelun ohella? Ikään kuin joku huutoraivoaisi korvan juuressa aamusta iltaan, vaikka en kuule ääntä, se tunne on siinä koko ajan, ainoastaan nukkuminen katkaisee. Itselläni tämä alkoi joitakin vuosia sitten ilmeisesti jonkin traumaattisen tapahtuman tai asian laukaisemana
Ahdistavaa lukeakin tällaisesta, miten pystyt elämään itsesi kanssa??
No tuolla asenteella tuskin saat keneltäkään vastauksia. Itsepähän häviät.
Alue: Aihe vapaa
"Jos keskustelee toisen kanssa, kuuleeko oman vastauksensa ensin päässä omalla äänellään ja sitten se sanotaan ulos?"
-----
Saatan vahingossa keskustella yhtä sensuroimattomasti ihmisten kanssa, kuin keskustelen itseni kanssa. Unohdan vähän, että miten se homma toimii, kun dialogi on koko ajan käynnissä.
Samaan ajatusten virtaan menee keskustelut ulkopuolisten kanssa