Lue keskustelun säännöt.
Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?
Kuulemma on kahdenlaista ajattelua. Toinen on pään sisällä tapahtuvaa puhetta ja toinen on abstraktimpaa. Eri tavalla ajattelevat eivät kuulemma kykene ymmärtämään toisen tapaa ajatella. Itse en kyllä sietäisi jatkuvaa puheen pulputusta päässäni.
Kommentit (585)
Miten syntymästään kuuro ajattelee? Ei se puhetta ainakaan voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuuntelen tai luen ajatuksia, jotka eivät sovi mihinkään logiikkaan. Ne tallentuvat automaattisesti aivoihini. Keräilen näitä palapelin palasia, ja kun saan jostain uutta tietoa, niin näille asioille löytyykin selitys. Asioiden välillä voi olla vuosia, mutta palapelin palaset muistan, koska niistä puuttuu se logiikka. Ne ovat jääneet auki, ilman selitystä.
Välillä huomasn ihan etsineeni jotain hokemia ja alan niitä sitten selvittämään.
Minä en pysty uskomaan mihinkään. Kaikki pitää olla totta.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kirjailijoilla tuo pään sisäinen puhe yleisempää? Tulisi ikään kuin valmista tekstiä, jonka vain puhtaaksi kirjoittaa kuin sanelusta. Itse joudun ikään kuin kääntämään ajatukseni sanoiksi ja lauseiksi.
Miten sinä sitten varsinaisesti ajattelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kirjailijoilla tuo pään sisäinen puhe yleisempää? Tulisi ikään kuin valmista tekstiä, jonka vain puhtaaksi kirjoittaa kuin sanelusta. Itse joudun ikään kuin kääntämään ajatukseni sanoiksi ja lauseiksi.
Miten sinä sitten varsinaisesti ajattelet?
Vaikea selittää kun ei ole kokemusta kuin omasta ajattelutavasta. Ajatukset ovat jonkinlaisia abstraktioita, käsitteitä ja mielenkuvia. Jotakin kolmiuloitteista ongelmaa pystyn pyörittämään ajatuksissani kuin 3D-kuvaa. Aikakäsitykseni on janamainen, ehkä hieman ylöspäin viisto: aikaisemmat tapahtumat vasemmalla alhaalla, tulevat oikealla ylhäällä. Kirjoittaminen on tosiaan ajatusten "kääntämistä" sanoiksi ja lauseiksi. En oikein parempaan pysty selityksessäni. Ehkä joku muu hiljaisen pään omistaja pystyisi paremmin.
Ei varmaankaan. Likkakaveri kuunteli just ohimon , päälaen ja korvankin kohdasta eikä kuullut puhetta. Ajattelin kyllä oikein urakalla...vaan en näin perheohjelmassa kehtaa kertoa mitä ajattelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee just tätä päänsisäistä puhetta ja se ei ole mitään kivaa.
Puheena.
Pystyn myöskin kuulemaan musiikin päässäni juuri niinkuin kuuntelisin sitä levyltä. Aivan prikuulleen niinkuin se oikeasti menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei kuulu mitään. Kiinnostaisi tietää puheajattelijoiden prosessi. Tehdäänpä ajatuskoe:
Puheajattelija: Olet lähdössä kauppaan ja samalla aiot viedä roskat. Miten päätös syntyy ja koko ajatusprosessi puheena asunnosta roskikselle?
Miten ajattelua voisi kuvailla? Ainakin mun aivot työskentelee koko ajan ihan omia aikojaan ilman että tarvitsee puuttua tai aktiivisesti ajatella jotain, nuorempana tuntui rasittavalta se etteivät aivot tuntuneet lepäävän koskaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olisi jotain pään sisäistä puhetta vaan aivoilla tuntuu olevan tekemistä koko ajan, tiedän että ne raksuttaa taustalla ja tulee esim. intuitioita. Käytännössä se tarkoittaa että aivoni tekevät ratkaisuja, päätelmiä, analyyseja, yhteenvetoja ja laajoja kokonaisvaltaisia päätelmiä valtavasta massasta tietoa ja mitä olen sattunut näkemään ympärilläni tai mitä olen kokenut. Mun ei siis aktiivisesti tarvitse "miettiä" tai "ajatella" mitään vaan pää tuntuu toimivan omia aikojaan. Sen takia opiskelu on aina ollut helppoa, pänttäystä ei ole juurikaan tarvinnut tehdä ja muistan helposti lähes kaiken minkä olen nähnyt, kuullut tai kokenut joskus. Tämä on myös rasittavaa koska tuota omaa päänsisäistä kompuutteria ei saa sammutettuakaan, monasti yön aikana on tullut ratkaisu johonkin pulmaan. Nuorena rasitti myös liian hyvä muisti, muistin käytännössä kaiken mitä luin esimerkiksi joten sitä "pörinää" mitä aivot omin päin siitä sitten kehittivät oli vaikea kestää, en halunnut muistaa ihan kaikkea sentään. Hahmotan ja havaitsen helposti kaikkea myös ympäristössäni ilmenevää joten "tiedän" paljon sellaista jota en tietoisesti oikeastaan tiedä mutta mikä auttaa tekemään intuitiivisesti oikeita päätelmiä asioista, se on tavallaan automaatiota johon en pysty vaikuttamaan mutta josta on joskus hyötyäkin, usein haittaa. Jos on jokin tekninen ongelma, tutkin tilannetta ja ellen pysty sitä heti ratkaisemaan, ratkaisu odottaa aamulla kirkkaana valmiina kun herään. Jos haluan levätä, teen käsitöitä, askartelen, maalaan tai nikkaroin, työskentelen puutarhassa tai kasvimaalla. Sillä tavalla yksinkertaisten hommien parissa myös aivot lepäävät. Luonnossa liikkuessa tulee myös levollinen olo. Tietysti sielläkin pää raksuttaa hiljaa jotain mutta silloin saan kierrokset ikään kuin alas. Mulla on koko ajan jotain projekteja menossa ja keksin uutta tekemistä joten sillä tavalla ne aivot ikään kuin ajavat eteen päin koko ajan, luen todella paljon ja kyllästyn helposti. Mitä se ajattelu on, en oikein pysty tämän paremmin omalta kohdaltani kuvaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten syntymästään kuuro ajattelee? Ei se puhetta ainakaan voi olla.
Oon kerran kysynyt vuosia sitten yhdeltä kuurolta kaverilta, että miten se ajattelee. sanoi, että viittomakielellä. Pitääpä seuraavalla kerralla ottaa uudestaa puheeksi useamman kanssa ja kartoittaa asiaa. Rupesi kiinnostamaan! Itselläni on synnynnäinen kuulonalenema josta johtuen vanhemmat halusivat, että opin suomalaisen viittomakielen ja näin minusta tuli kaksikielinen. Itse ajattelen suurimmaksi osaksi puheena, mutta joskus viittomakielellä ja joskus luon elokuvamaisen kaltaisen tilanteita, että ns katselen mitä ajattelen. Tässä ei siis tapahdu mitään kommunikaatioita, asioita vaan tapahtuu. Vai meneekö tuo jälkimmäinen kuvitteluun/haaveiluun?
Vierailija kirjoitti:
Puheena.
Pystyn myöskin kuulemaan musiikin päässäni juuri niinkuin kuuntelisin sitä levyltä. Aivan prikuulleen niinkuin se oikeasti menee.
Heh, ei tartte maksaa Spotifaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kirjailijoilla tuo pään sisäinen puhe yleisempää? Tulisi ikään kuin valmista tekstiä, jonka vain puhtaaksi kirjoittaa kuin sanelusta. Itse joudun ikään kuin kääntämään ajatukseni sanoiksi ja lauseiksi.
Samoin. On joskus työlästä.
Alkuketjusta joku kysyi, miten ajatellaan abstraktisti sanaa rakkaus, jos ei kerran puheena, koska kyseessä on asia, jota on vaikea suoraan nähdä kuvana. Tässä tulee hyvin ilmi abstraktin ajattelun, puheena ajattelun ja kuvina ajattelun ero. Abstraktisti ajatellaan sitä, mitä sana rakkaus tarkoittaa. Ei siis mitään kuvaa, vaan sitä asiaa. Rakkautta.
Joskus mieleeni toki tulee kuviakin, yleensä arkipäiväisistä asioista (se aiemmin mainittu juusto), mutta useimmat ajatukseni ovat abstrakteja, ja ne pitää erikseen kääntää halutulle kielelle jos ne vaativat kommunikointia, kuten joku jo sanoikin. Lukiessa asia vain selviää tekstistä samoin kuin puhetta kuunnellessa mutta paljon nopeammin, sitä ei tarvitse toistaa tai kuulla päässä.
Olen kielellisesti lahjakas, kirjoitin äidinkielestä L:n ja työni sisältää paljon kirjoittamista ja kääntämistä. Kielten välillä kääntäminen tuntuu aivan samalta kuin ajatuksista puheeksi tai tekstiksi kääntäminen.
Päässä pyörii myös aina monta kerrosta erilaisia ajatuksia päällekäin, usein joku rasittava viisu taustamusiikkina ja esim. jokin ongelma, jota ratkaistaan automaatiolla muun ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei kuulu mitään. Kiinnostaisi tietää puheajattelijoiden prosessi. Tehdäänpä ajatuskoe:
Puheajattelija: Olet lähdössä kauppaan ja samalla aiot viedä roskat. Miten päätös syntyy ja koko ajatusprosessi puheena asunnosta roskikselle?
Vaikea selittää, mutta jotenkin näin.
"Kohta taidan lähteä kauppaan, jaa mutta vienpäs roskat samalla. Noniin nyt ota nää roskat tuosta noin. En kyllä jaksa heti laittaa uutta pussia siihen mutta laitan sitten kun tulen. Onkohan mulla kaikki...puhelin, avaimet, lompakko..... Joo kaikki on. (Menen rappuun) Jaa hissi ei ollaan tässä, täytyy painaa nappia... Tai voisin oikeestaan mennä portaita. Yks kaks kolme neljä...(Lasken askelmia, sitten ovesta ulos) Onpa kiva sää. Miksköhön hiekkoja ei ole vielä harjattu... Ehkä ne harjaa sitten kun sataa. Mitähän sieltä kaupasta ostaisi. Voita, maitoa ja kaikkea mitä tarvii juu. Noniin nyt heitänpäs roskat tuonne roskiin noin."
Jotenkin noin :D
Kiinnostava aihe. Minä en ole koskaan "kuullut" mitään ajatuksia lauseina tai edes sanoina. Itse asiassa en koe että näkisin niitä kuvinakaan. Ajatukset vain tupsahtelevat mieleen sellaisenaan, täysin abstraktissa muodossa. Pystyn myös hyvin toimimaan robottimaisesti ja refleksinomaisesti ns. "ajattelematta"
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Hirmuinen hupatus, oikeasti. Välillä rauhallista, välillä riidanhaluinen ääni. Riippuu mielialasta. Ja ääni on siis omani. Se sama, miten kuulen oman puheäänen.
Tunneasioistako tässä on kysymys oikeasti? Mikä tämä riidanhaluinen ääni siis on, tekisikö mielesi haastaa riitaa siis jonkun toisen kanssa mutta puhut vain pääsi sisällä tms?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kirjailijoilla tuo pään sisäinen puhe yleisempää? Tulisi ikään kuin valmista tekstiä, jonka vain puhtaaksi kirjoittaa kuin sanelusta. Itse joudun ikään kuin kääntämään ajatukseni sanoiksi ja lauseiksi.
Kirjailijoilla voi olla luovuutta joka on eri asia, sitäkin erilaisin tavoin ja hekin varmasti pohtivat asioita kun kirjoittavat. Ei ehkä ihan sovi tähän persoonallisuusaiheeseen.
Miten ajatukset käännetään sanoiksi ja lauseiksi? Onko sinulla vaikeuksia ilmaista itseäsi, sanoittaa asioita ja tarkoituksiasi?
Vierailija kirjoitti:
Miten syntymästään kuuro ajattelee? Ei se puhetta ainakaan voi olla.
Siis kuuro? Miten se liittyy aiheeseen?
Onkohan kirjailijoilla tuo pään sisäinen puhe yleisempää? Tulisi ikään kuin valmista tekstiä, jonka vain puhtaaksi kirjoittaa kuin sanelusta. Itse joudun ikään kuin kääntämään ajatukseni sanoiksi ja lauseiksi.