Lue keskustelun säännöt.
Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?
Kuulemma on kahdenlaista ajattelua. Toinen on pään sisällä tapahtuvaa puhetta ja toinen on abstraktimpaa. Eri tavalla ajattelevat eivät kuulemma kykene ymmärtämään toisen tapaa ajatella. Itse en kyllä sietäisi jatkuvaa puheen pulputusta päässäni.
Kommentit (585)
Vierailija kirjoitti:
Juu, sanoja kuulen päässäni nytkin kun tätä kirjotan. Omalla äänelläni. En tietysti kuulukuule, mutta ajatukset on tämmöisiä mitä kirjotuksetkin. Tietysti myös kuvina.
Miten ne pystyy kirjottamaan, joiden päissä ei oo ajatukset sanoina?
Minä ajattelen kuvina, väreinä, ym asioina. Sanoja ajattelen vasta, jos on tarve tuottaa ne sanat ulos.
No jos vertaan vaikka niin, että ajatukset on kuin iso lankakerä, ja sieltä vedetään lankaa, josta sitten muodostuu sanat.
Lankakerä pyörii päässä ihan omineen, jos ei ole tarvetta muuttaa niitä ajatuksia sanoiksi.
Onhan olemassa sanontakin, "pukea sanoiksi", eli kuvailla sanoin joku asia. Mulla on ne asiat päässä kuvina, hahmoina, väreinä, kaikenlaisina näkyminä ja kokemuksina. Vasta kun näistä on tarve kertoa sanoin toiselle, minun täytyy "pukea sanoiksi" ne ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallakin tavalla. Joskus puhun pääni sisällä kuten nytten, ja joskus taas se on vain ajattelua ilman puhetta, eli jonkin laista valokuvaa, kuvia, "videoo" tai ei mitään. Joskus en ajattele mitään.
Ei pelkästään pään sisäistä vaan se tulee välillä puheena ulos. Ei kuitenkaan seurassa. Kuulostaa dorkalta mutta se on mun tapa jäsentää ajatuksia selkeämmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, sanoja kuulen päässäni nytkin kun tätä kirjotan. Omalla äänelläni. En tietysti kuulukuule, mutta ajatukset on tämmöisiä mitä kirjotuksetkin. Tietysti myös kuvina.
Miten ne pystyy kirjottamaan, joiden päissä ei oo ajatukset sanoina?
Ajatukset pitää ensin muuttaa sanoiksi. Se ei itseasiassa ole aina ollenkaan helppoa. Idea on mielessä kirkkaana, mutta täsmällinen sanalliseen muotoon laittaminen voi kestää hetken aikaa, joskus jopa pidemmän aikaa.
Toisaalta kun ei ajattele sanoja käyttämällä, ajattelun maksiminopeus on huomattaavasti nopeampaa. Eli yhden sanan "kuulemisen" aikana ehdit käydä abstraktisti useamman kokonaisen ajatuksen läpi ja vertailla niitä. Noin yhtenä esimerkkinä.
Joo, voi olla että jollain konseptitasolla siellä käsitellään sanoja, mutta ei niin että kokisi "lukevansa" tai "kuulevansa" niitä. Se on vain sellaista prosessointia, kuin tietokone ajaisi koodia.
Mitä sitten jos v*tuttaa oikein huolella? Miten te jotka, ette ajattele puheena? Ei hoe mielessään kirosanoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten jos v*tuttaa oikein huolella? Miten te jotka, ette ajattele puheena? Ei hoe mielessään kirosanoja?
En minä ainakaan hoe. Enemminkin se *tutus tuntuu sellaisena päänsisäisenä verenpaineen nousuna, jonka sitten yrittää niellä jotenkin. Toki ne kirosanat ovat siellä pään sisällä heti jonon kärjessä odottamassa, jos vaikka pääsee avautumaan jollekin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Tauoton puhe. Nytkin kuin luin tämän niin siellä vastattiin kyllä. Yleensä juttelevat ja pohtivat keskenään ja minä seuraan sivusta. Toisinaan osallistun. Minulla on kuulemma nopeat aivot. Johtuu varmaan tuosta komiteasta pään sisällä kun pähkäilee tauotta.
Lääkkeet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On selkopuhetta. Usein puhun ajatuksiani ääneen, siristän silmiäni ja katson kaukaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten jos v*tuttaa oikein huolella? Miten te jotka, ette ajattele puheena? Ei hoe mielessään kirosanoja?
Juu ei. Minulla se ainakin tulee pelkkänä tunteena. Musta tunne leviää sisällä ja tuntee jännityksen ja verenpaineen nousun. Tuntuu, että eihän siihen mitään sanoja edes tarvittaisi, ylimääräisiä koristeita ne vain siinä olisivat. Vain jos jollekin pitää kommunikoida jotain, sitten tarvitsee pukea asiansa sanoiksi.
Ja nimenomaan pukea: minulla ainakin on niin, että ensin on ajatus, ja jotta se voisi tulla ulos, se pitää "käääntää" sanoiksi. Kuin tulkkaisit kieltä toiseksi. Ensin pitää miettiä, mitenkäs tämän sanotaankaan. Olen siksi joskus vähän hidas keskusteluissa, ainakin syvällisemmissä tunneasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempia. Abstracti on vaikeampaa. Sitä on usein mahdotonta pukea sanoiksi kun päässä etenee 4D-animaatio kuin luotijuna.
On ollut puhetta jostain kasiluokasta saakka - silloin tajusin asian.
Yleensä puhe on vieläpä dialogia, sen ihmisen kanssa kenen kanssa olen edelliset 1-2 viikkoa ollut eniten tekemisissä.
Kun eräällä deittipalstalla viestittelin venäläisnaisen kanssa englanniksi niin ajatteluni muuttui jatkuvasti enemmän englanniksi. Vetosin tähän kun katkaisin välit tuohon naiseen - en siis halunnut ajatteluni olevan englantia. Samasta syystä voin kuvitella olevani suhteessa vain suomea puhuvan naisen kanssa - vain täten voin pitää ajatteluni suomena.
Kirjoitan runoja, ja suurin osa runoistani on vain edellisten 10 sekunnin tai max 2-3 minuutin ajatukseni paperille putkeen puserrettuna. Harvoin niitä pitää paljoa toisin muotoilla.
Myös twiittini ovat suoraan ajatuksistani. Kuten tämä viestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatukset: lauseita.
Mielikuvitus: mielen kuvitusta - kuvia, videota.
Ajattelu on ajatuksia. Eli ajattelu on sanoja, koska lauseet ovat sanoja.
Ei pidä sekoittaa ajattelua fantasiointiin.
Tietenkin fantasioinnissa on kuvia. Ei kukaan fantasioi Pamela Andersonista sanoilla, "ja sitten minä riisun siltä slipoverin pois" - vaan näkee tuon tapahtuvan videona sielunsa silmin.
Kuulen päässäni värejä ja näen hajuja.
Tuhansia lauseita tunnissa. En ymmärrä miten kellään muka ei olisi sanoja päässä...
Ei kyllä kuulu mitään puhetta. En oikein ymmärrä näitä, joilla kuuluu. Eikö tuo olisi rasittavaa?
On.