Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?

Ajattelen usein tekstinä eli miten kirjoittaisin ajatuksissa pyörivän asian. 

Molempia mulla.

Välillä on voimakkaasti keskustelua ja sanallista kerrontaa mielessä.

On myös abstraktia. Rentoutuneena on enemmän abstraktia, ikään kuin leijuvaa täyteyttä, missä on kaikki ajattelu ja ajattelu on ymmärretty ja tajuttu ilman aktiivista ajattelua. Tämä voi olla myös aktiivisempaa, luovaa ajattelua.

Suurimmaksi osaksi on. Sitten on tilanteita jos vaikka kuuntelen musiikkia niin ajatus vaeltaa erilaisiin mielikuviin ja silloin ei ole mukana pään sisäisiä sanoja niinkään.

Jatkuvaa puhetta, musiikkia, värejä, tuntemuksia jne. En tiedä millaista olisi, jos pään sisällä olisi hiljaista.

Mulla on monta kanavaa yhtä aikaa:

Päässä soi taustalla koko ajan " Mies syö lapsen vanukkaat ". Siis se biisi ja sanat.

Kun luen tätä ketjua tai kirjoitan tähän, samalla luen ääneen kaiken tekstin pääni sisällä.

Näen myös yhtä aikaa mielikuvia pääni sisällä kun teksteistä ja taustalla kuuluvista äänistä tulee kaikkea mieleen.

Ulkoa kuuluu kolinaa ja hurinaa.

Lapseni kolistelee ja höpöttää. Mies sanoo välillä siihen jotain. Äsken hän avasi aterinlaatikon. Nämä kaikki kuulohavainnot kävin läpi päässäni kuvina.

Mä pystyn myös lukemaan lapselle iltasatua ääneen niin ettei tule virheitä ja samalla ajatella muuta puheena. Autopilotti lukee ja en oikeastaan itse kuuntele, samalla mietin ihan muuta.

Joku muu mainitsi kuulevansa musiikin kaikkine pimputuksineen päässään eli pystyy toistamaan musiikin sellaisena päässään kun on sen kuullut radiosta tms. Tiedoksesi, että olet musiikillisesti erityislahjakas.

Itse pystyn samaan. Sävellän myös musiikkia niin, että keksin melodian ja sanat yhtäaikaa. Kuulen myös instrumentit samalla.

Mulla on ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Nunna kirjoitti:

Oon luullut, että kaikilla on molempia😂

jotenkin tosi uskomatonta ettei kaikilla ole puhetta ollenkaan. Miten ihmeessä osaatte sitten edes puhua? Vai oletteko jotenkin huonoja puhumaan?

Sen vielä ymmärtää, että esim sokeat tuskin näkevät kuvia.

Kaikilla ihmisillä on sekä pään sisäistä puhetta

että abstraktia ajattelua. Puhe alkaa siitä hetkestä, kun kuulemme puhetta vauvana. Kielelliset valmiudet kehittyvät jo ennen puhumaan oppimista. Tämä näkyy pikkulapsella siten, että jos sanot: Mennään autoon, hän voi olla menossa autoa kohti, vaikkei osaa sanoa auto-sanaa itse. Asia on saanut kielellisen merkityksen.

Ei kaikilla ole päänsisäistä puhetta niin että se puheena koetaan. Kielellinen toiminta toki tapahtuu kaikilla, mutta se ilmenee päässäkin eri tavoin. Jotkut kuulemma kuulevat ensin päässään ihan kaiken mitä puhuvat suusta ulos, mutta toiset taas eivät.

Mä kuulen nykyään ajatukseni muiden ääninä. No sairastan skitsofreniaa.

Juu, sanoja kuulen päässäni nytkin kun tätä kirjotan. Omalla äänelläni. En tietysti kuulukuule, mutta ajatukset on tämmöisiä mitä kirjotuksetkin. Tietysti myös kuvina.

Miten ne pystyy kirjottamaan, joiden päissä ei oo ajatukset sanoina?

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaa puhetta, musiikkia, värejä, tuntemuksia jne. En tiedä millaista olisi, jos pään sisällä olisi hiljaista.

Senköhän takia jotkut ovat niin levottomia, kun ei ole koskaan hiljaista?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on monta kanavaa yhtä aikaa:

Päässä soi taustalla koko ajan " Mies syö lapsen vanukkaat ". Siis se biisi ja sanat.

Kun luen tätä ketjua tai kirjoitan tähän, samalla luen ääneen kaiken tekstin pääni sisällä.

Näen myös yhtä aikaa mielikuvia pääni sisällä kun teksteistä ja taustalla kuuluvista äänistä tulee kaikkea mieleen.

Ulkoa kuuluu kolinaa ja hurinaa.

Lapseni kolistelee ja höpöttää. Mies sanoo välillä siihen jotain. Äsken hän avasi aterinlaatikon. Nämä kaikki kuulohavainnot kävin läpi päässäni kuvina.

Mä pystyn myös lukemaan lapselle iltasatua ääneen niin ettei tule virheitä ja samalla ajatella muuta puheena. Autopilotti lukee ja en oikeastaan itse kuuntele, samalla mietin ihan muuta.

Joku muu mainitsi kuulevansa musiikin kaikkine pimputuksineen päässään eli pystyy toistamaan musiikin sellaisena päässään kun on sen kuullut radiosta tms. Tiedoksesi, että olet musiikillisesti erityislahjakas.

Itse pystyn samaan. Sävellän myös musiikkia niin, että keksin melodian ja sanat yhtäaikaa. Kuulen myös instrumentit samalla.

Mulla on ADHD.

Nyt mennään jo ehkä vähän aiheesta sivuun, jos otetaan aistiärsykkeitä mukaan eikä puhuta pelkästä ajattelusta. Mutta ihan kiintoisaa silti. Onkohan ADHD vähän myös sitä, ettei mieli suodata pois vähemmän tärkeitä asioita vaan kaikki huomioidaan samanarvoisina? Itselläni on aika vahva suodatus, jos keskityn johonkin niin mieli suodattaa pois ylimääräiset äänet vaikka korva ne kuulee ihan hyvin. Joku sanoi joskus että minulla voi pommi räjähtää vieressä ja minä vaan keskityn asiaani.

Ööö, vanha ketju ja aloittaja tuskin tätä enää vilkuilee, mutta minulla on kyllä omassa päässä ihan molempia tyylejä. Riippuen siitä, mitä ajattelen. Jos ihan turhanpäisiä asioita, niin kyllä siellä on suuna päänä kaikenlaisia tyyppejä mielipiteensä kanssa. Jos taas jotain vakavampaa, niin hiljaista on, vaikka ajatus kulkee silti.

Tai sit oon vaan tietämättäni mielisairas. En yllättyisi.

Yleensä järki vie puhetta, mutta joskus tunnetila saa puhumaan jotain muinaismuistojen " vääryyksistä". Ja sitten kaduttäa.

Olisikohan niin, että paljon lukeva tai verbaalisempi ihminen kuulee ajatuksen puheena tai näkee sen tekstinä? Sitten visuaalisempi ihminen kuvina? Itse kuulen kyllä ajatukseni. Ne eivät kuulu millään äänellä, vaan muotoutuvat mielessäni sanoiksi. Olisi ihan mahdotonta jäsennellä asioita ilman, että ajatukset olisivat välittömästi sanoja. 

Kaikkien ajattelu on " elettyä puhetta" , teoissa ja objekteissa, toisin sanoen jokainen " normaali" ihminen on tietoinen tekemistään ja mielipiteistään, kohteiden arvioinneista, mitä mieltä on asioista, ja mitä tulee teita nuo asiat herättävät.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien ajattelu on " elettyä puhetta" , teoissa ja objekteissa, toisin sanoen jokainen " normaali" ihminen on tietoinen tekemistään ja mielipiteistään, kohteiden arvioinneista, mitä mieltä on asioista, ja mitä tulee teita nuo asiat herättävät.

Siis mitä tunteita herättävät.

Vierailija kirjoitti:

Juu, sanoja kuulen päässäni nytkin kun tätä kirjotan. Omalla äänelläni. En tietysti kuulukuule, mutta ajatukset on tämmöisiä mitä kirjotuksetkin. Tietysti myös kuvina.

Miten ne pystyy kirjottamaan, joiden päissä ei oo ajatukset sanoina?

Ajatukset pitää ensin muuttaa sanoiksi. Se ei itseasiassa ole aina ollenkaan helppoa. Idea on mielessä kirkkaana, mutta täsmällinen sanalliseen muotoon laittaminen voi kestää hetken aikaa, joskus jopa pidemmän aikaa.

Toisaalta kun ei ajattele sanoja käyttämällä, ajattelun maksiminopeus on huomattaavasti nopeampaa. Eli yhden sanan "kuulemisen" aikana ehdit käydä abstraktisti useamman kokonaisen ajatuksen läpi ja vertailla niitä. Noin yhtenä esimerkkinä.

Puheena ajattelun täytyy olla todella hidasta? Esim tuon yhden lauseen aikana ehti päässäni pyöriä jo Ukrainan sota, kukkien kastelu, tämän päivän ruokaresepti ja jotain muita aasinsiltoja jotka unohtuivat saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Ajatteluni on tavallisesti abstraktia, mutta muuttuu sisäiseksi puheeksi kirjaa lukiessani. Olen jo pitkään miettinyt tätä eroa.

Muistan, miten lapsena ihmettelin aina, kun elokuvissa jonkun ajatukset saatetaan esittää puheena. Mietin, että kuuleeko joku tosiaan koko ajan puhetta päänsä sisällä? Myöhemmin olen oppinut, että näin tosiaan on.

Kiinnostavaa on se, miten erilaisia me ihmiset ja meidän päänsisäiset maailmamme lopulta ovatkaan.

Minulla ei lukiessakaan kuulu puhetta, luen huomattavan paljon nopeammin kuin puhun, arvelisin että noin kolminkertaista vauhtia. Mitenkään en ehtisi "puhumaan" kirjaa. Jollen sitten tarkoituksella niin tee, joskus se saattaa auttaa muistamaan asioita paremmin.

Jos luen romaania niin päässäni pyörii sellainen 3D-maisema kirjan tapahtumista jatkuvasti. Paljon tarkempi kuin mitä silmillä näkee, koska silmä ei ole tarkka sivuille eikä myöskään ylös, alas, taakse tai asioiden ja esineiden taakse piiloon! 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteluni on tavallisesti abstraktia, mutta muuttuu sisäiseksi puheeksi kirjaa lukiessani. Olen jo pitkään miettinyt tätä eroa.

Muistan, miten lapsena ihmettelin aina, kun elokuvissa jonkun ajatukset saatetaan esittää puheena. Mietin, että kuuleeko joku tosiaan koko ajan puhetta päänsä sisällä? Myöhemmin olen oppinut, että näin tosiaan on.

Kiinnostavaa on se, miten erilaisia me ihmiset ja meidän päänsisäiset maailmamme lopulta ovatkaan.

Minulla ei lukiessakaan kuulu puhetta, luen huomattavan paljon nopeammin kuin puhun, arvelisin että noin kolminkertaista vauhtia. Mitenkään en ehtisi "puhumaan" kirjaa. Jollen sitten tarkoituksella niin tee, joskus se saattaa auttaa muistamaan asioita paremmin.

Jos luen romaania niin päässäni pyörii sellainen 3D-maisema kirjan tapahtumista jatkuvasti. Paljon tarkempi kuin mitä silmillä näkee, koska silmä ei ole tarkka sivuille eikä myöskään ylös, alas, taakse tai asioiden ja esineiden taakse piiloon! 😀

Minäkin näen kirjan tapahtumat mielessäni, mutta kuulen myös henkilöiden äänet erilaisina päässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien ajattelu on " elettyä puhetta" , teoissa ja objekteissa, toisin sanoen jokainen " normaali" ihminen on tietoinen tekemistään ja mielipiteistään, kohteiden arvioinneista, mitä mieltä on asioista, ja mitä tulee teita nuo asiat herättävät.

Siis mitä tunteita herättävät.

Itse olen miettinyt tätä asiaa joskus ja tulin siihen lopputulokseen että abstrakti ajattelu ainakin omalla kohdallani on pääosin sellaista välähdyksenomaisten ajatuspalasten jatkumoa jostain tietoisuutta alemmalta tasolta.

Ne voi olla visuaalisia välähdyksiä, tai ne voi olla haju- tai ääniaistimusten "välähdyksiä". Ne voi toisaalta olla myös jonkun kolmiulotteisen muodon aistimista, tai jonkun logiikan "hahmon" aistimista. Viimeksi mainittu esiintyy joskus myös niin päin, että kun kuulet jonkun epäloogisuuden kanssaihmisen suusta, se "sotii" sisältäkumpuamaa logiikkahahmoa vastaa niin, että kiinnität siihen heti huomion. Sitten pitää vaan löytää sanat joilla tuon ristiriidan voi tuoda keskustelussa esiin. Joskus joutuu jopa pyytämään kanssaihmistä toistamaan mitä juuri sanoi, jotta sen epäloogisen kohdan pystyy spottaamaan myös tietoisesti.