Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1375)
Elämä on aina ollut kovin tylsää typerysten keskellä. Se on harmillista kun ei osaa nauttia ja pitää elämän sisältönä ja tarkoituksena esim. potkupalloa, Seiska-lehden lukemista, terassioluilla notkumista, kansantanhuja tai muitakaan rahvaan huveja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saatte nuo numeroina? Mensa ei ole antanut numeroa ainakaan vuosikymmeneen, ja psykologin testeissä ei sitä anneta myöskään, lapsille varsinkaan .(kysyin meidän psykologilta asiasta).
Mitä tarkoitat? Miksi ei Mensa kertoisi tulosta numerona - kun testistä kerran maksaa, eikö sen tuloksen joka tapauksessa saa itselle?
Minä kävin testissä liki 30 vuotta sitten, testitulos tuli postissa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on aina ollut kovin tylsää typerysten keskellä. Se on harmillista kun ei osaa nauttia ja pitää elämän sisältönä ja tarkoituksena esim. potkupalloa, Seiska-lehden lukemista, terassioluilla notkumista, kansantanhuja tai muitakaan rahvaan huveja.
Mutta älykäshän keksii itselleen kiinnostavaa ja sopivan haastavaa toimintaa, eikö? Eikä mene vain tylsimusten mukana.
Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut pitkiä aikoja tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Töissä se hyödyttää, kun pystyn nopeasti oivaltamaan itselleni vieraita asioita.
Mutta muuten en huomaa asiaa kuin ehkä siinä, että esim. palavereissa olen ehtinyt päättelemään asioita pitkälle siinä vaiheessa kun muut vielä tahkoavat alkuvaiheessa.
Se pitkästyttääKorkea ÄO ei silti tarkoita viisautta, eli olen vain nopea oppimaan ja oivaltamaan, en erityisen viisas
Totta. Viisaus ei edes edellytä poikkeavan korkeaa älykkyyttä. Ehkä se on enemmänkin jotain sellaista, että pystyy oppimaan virheistään eikä katkeroidu.
Älykkyys ilmenee useimmiten niin, että tajuaa nopeasti, mistä on kyse. Kun pystyy sopeutumaan nopeasti uusiin ja muuttuneisiin olosuhteisiin, yleensä menestyy hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te saatte nuo numeroina? Mensa ei ole antanut numeroa ainakaan vuosikymmeneen, ja psykologin testeissä ei sitä anneta myöskään, lapsille varsinkaan .(kysyin meidän psykologilta asiasta).
On ollut aivan tavallinen käytäntö, että kerrottu testin tulos numeroina, ei nyt tietenkään lapselle, mutta lapsen vanhemmille. Toki lapsen aivot kehittyvät eikä tulos välttämättä ole sama aikuisena. Nykyisen tiedon mukaan myös aikuisen aivot muovautuvat, tosin hitaammin, mutta ihan elämän loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
125 ei ole poikkeuksellisen korkea, monilla korkeakoulutetuilla on samaa luokkaa äo.
Ja tuo numero sinänsä on melko huono mittari yhtään mihinkään, kun ovat vuosien saatossa esim. vaihtaneet tuloksen keskihajontaa. Itse joskus uteliaisuudesta viime vuosituhannella kävin Mensan testissä kun halusin nähdä millainen se testi on, niin sain tuloksen 148, mutta jos kävisin Mensan testissä tänä päivänä ja se menisi yhtä hyvin, niin tulos olisi 131. (Toi on se kahden prosentin raja). Joten pelkästää tuolla yhdellä luvulla ei voi tietää oikeastaan mitään.
Miksi vanhemmille ihmisille ei ole omaa testiä? Ainakin netissä oleva testi on 55-vuotiaisiin asti. Väheneekö älykkyys, jos on esim. yli 60-vuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun innoittamana kävin Mensan sivuilla ja tein sen nettitestin. Tulos 121. Olen aina pitänyt itseäni poikkeuksellisen tyhmänä, tai no matikassa olin hyvä. Se oli ainut aine, josta kirjotin lukiossa ällän paperit (lyhyt matikka). Mutta reaaliaineissa olen aina ollut surkea, musta tuntuu, että yleissivistys puuttuu kokonaan. Ja yleisesti ottaen koen, että opin asiat normaalia hitaammin, tarvitsen paljon toistoa. Lukiossa haaveammattini oli siivooja, koska ajattelin työn olevan helppoa ja stressitöntä. Ajattelin, ettei minusta olisi muuhunkaan. No, kävin kuitenkin liiketalouden amk:n, valmistuin hyvin arvosanoin ja nykyään olen hyväpalkkaisissa hommissa. Mutta ei se tyhmyyden tunne ole elämän aikana mihinkään kadonnut vieläkään.
Itse en kyllä antaisi kauheasti painoarvoa noille mensan testeille. Ne mittaa vain yhdenlaista älykkyyttä. Moni henkilö (kuten vaikka minä) voi näköjään saada hyvät tulokset, vaikka olisi tyhmä kuin saapas.
Vaikea sanoa, kun ei minulla ole koskaan ollut muunlaista älykkyysosamäärää kuin tämä, mikä minulla on. Minulla on muitakin tavallisuudesta poikkeavia ominaisuuksia, joten vaikea on arvioida, mikä johtuu älykkyydestä ja mikä jostain muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään lailla ole vaikuttanut.
Kouluttautuminen pitkälle (TkT) kiinnosti, nyt erittäin hyvin palkatuissa kansainvälisissä tehtävissä ulkomailla jo 20+ vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmille ihmisille ei ole omaa testiä? Ainakin netissä oleva testi on 55-vuotiaisiin asti. Väheneekö älykkyys, jos on esim. yli 60-vuotias?
Todennäköisesti se on validiteettikysymys. Eli ikään liittyvät muutokset aistijärjestelmässä ja reaktionopeudessa voivat vaikuttaa tulokseen, mikä heikentää tulosten luotettavuutta.
Höh. Ei muuta kuin ongelmia ja väärinkäsityksiä. Huumorini on sarkastista joten ei edes kannata yrittää olla hauska joten tyydyn olemaan se puunaama niissä harvoissa kutsuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut hankittua jälkikasvua.
Tietyillä tavoin elämä on helpompaa, töissä pärjää ja saa kiitosta (jos on löytänyt paikkansa). Toisaalta keskivertoihmisten innostusten kohteista ei jaksa innostua vaikka yrittäisi. Euroviisut on silkkaa sontaa vaikka miten yrittäisi. Poliitikkojen idioottimaisisa touhuja ei niele tulee ne oikealta tai vasemmalta. Sosiaalisessa elämässä ei jaksa kuunnella tyhjää puhetta, rehellinen pas kan puhuminen on sitten toinen asia mikä on hyvinkin viihdyttävää, mutta ei poliitikkojen tekemänä. Vetäisin ranteet mieluummin auki kuin innostuisin jostain tempparivajakeista.
En tiedä uskoako näihin testeihin vai ei. Itse kävin testeissä parikymmentä vuotta sitten, tulos 161.
Olen monimutkainen, yliajatteleva, herkkä ja luova. Mustaa huumoria. Elämä on ollut raskasta välillä, kun on liikaa tuntosarvia. Olen elänyt erikoisen elämän, kulkenut omia polkujani, sekin aiheuttaa pientä sivuun jäämistä tietyllä tavalla.
Uteliaisuus on varmasti ollut suurin ajava voima, ja voin sanoa että olen elänyt ja kokenut.
Testin mukaan äo 125 eli ei erityinen.
Mulla on ahdistusta, keskittymisvaikeuksia,
sekä lievä aspergerin oireyhtymä. Ystäviä ei ole ikinä ollut, en luota muihin ihmisiin kuin puolisooni. Tutustuminen on vaikeaa.
Koulu olisi voinut mennä paremminkin mutta en pystynyt keskittymään opiskeluun, B:n keskiarvo lukiossa.
Olen introvertti ja viihdyn parhaiten omassa rauhassa, silti olen ollut erikoisliikkeessä myyntityössä yli 13 vuotta.
Osalla lapsistani valitettavasti samoja piirteitä kuin minulla, todettuna adhd/add sekä asperger. Oma lapsuus ja nuoruus oli haastavaa ja olisin toivonut lapsilleni helpompaa elämää mutta joutuvat käymään saman lävitse kuin itse. Lapset ovat älykkäitä ja lahjakkaampia kuin itse olin mutta sosiaalinen kömpelyys valitettavasti myös.
Olen opetellut kaiken sosiaalisen käyttäytymisen niinkuin minkä tahansa opeteltavissa olevan asian. Se ei ole itse asiassa kovin monimutkaista, yksinkertaisimmillaan vain toistaa edellisen lauseen kaksi viimeistä sanaa.
Todella harvan ihmisen ajatuksista olen kiinnostunut aidosti.
Minulla tulos 127 vuosia sitten. Lapsena koulu oli liian helppoa eikä älykkyyttä osattu mitenkään ottaa huomioon. Kun läksyjä ei ollut tarvinnut koskaan lukea, niin yliopistossa opiskelu olikin jo vaikeaa ja vastenmielistä. Ajattelisin, että olisi hyvä tunnistaa lapsen älykkyys, niin että jokainen saisi kehittää koulussa itseään eikä vain tappaa aikaa.
Työelämässä vaativia tehtäviä on riittänyt ja olen niistä selvinnyt. Ei ole ollut valtavaa kunnianhimoa, olen ihan tyytyväinen siihen mitä saavutin.
Mutta miten koen että ns. älykkyys näkyy konkreettisesti? Näen asiakokonaisuudet aika helposti, erotan asioiden trendit ja toimintamallit helposti, huomaan toistuvuudet ja kehityskulut ja syy-seuraussuhteet herkästi. Hämmennyn usein, kun huomaan että olen ainoa, joka näkee miten asiat ovat kehittymässä. Olen erittäin hyvä huomaamaan erilaisten prosessien kehitystarpeet ja -mahdollisuudet. Em. on ollut paljon hyötyä varsinkin työelämässä.
En ole kovin sosiaalinen ja minulla on muutamia samantapaisia kavereita, joiden kanssa on kiva jutella ja "parantaa maailmaa".
Mutta siis oma viestini on, että lapsen lahjakkuutta, oli se siis millä tasolla tahansa, pitäisi kehittää niin, että jokainen saisi kokea haasteita ja onnistumisen iloa.
Alue: Aihe vapaa
Mistä te saatte nuo numeroina? Mensa ei ole antanut numeroa ainakaan vuosikymmeneen, ja psykologin testeissä ei sitä anneta myöskään, lapsille varsinkaan .(kysyin meidän psykologilta asiasta).