Lue keskustelun säännöt.
Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?
Olen itse nelikymppinen nainen, perheellinen, yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. En ikinä ole ajatellut olevani poikkeuksellisen älykäs. Elämässä oli kuitenkin joitakin erikoisia tilanteita ja juttuja, joissa jouduin miettimään, miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn tai miksi tuntuu tältä. Puhuin asiasta tutun psykologin kanssa joskus viinipäissäni ja hän kysyi, onko älykkyysosamäärääni ikinä testattu. Hetken pohtimisen jälkeen kävin virallisessa testissä ja sain tulokseksi 125 eli sen mukaan olen keskimääräistä älykkämpi. En nero tai mikään superihminen, mutta tulos on parempi kuin yli 90 prosentilla ihmisistä.
Nyt sitten mietin, että miten tätä kannattaisi hyödyntää ja millaisia eväitä tämä antaa niihin elämän pikkuerikoisuuksiin, joiden takia alunperin rupesin asiaa edes selvittämään. Jonkinlainen vertaistuki olisi tarpeen, mutta esim. Mensan toiminta ei kiinnosta.
Kommentit (1386)
Vierailija kirjoitti:
Suomen tragediaksi muodostui tasapäistäminen ja se on sitä todella ollut: tuhoisaa. Ei osata palkita osaamista ja älykkäät eristäytyvät elleivät ole superonnekkaita ympäristönsä suhteen pienestä saakka.
Ihan oikeasti lahjakkaille pitäisi suunnata tasa-arvoisesti omanlaistaan haatetta ja palkitsemista.
Nyt meillä palkitaan ihan keskinkertaisesta taiteilusta esim. Kunhan suoltaa. Ja teatteri sama homma. Elokuvatkin siinä ja siinä n 10 hyvää vain.
Opetuslaitoksen suuria munauksia olivat erityisluokkien hajauttaminen muihin ja ryhmäkoon kasvattaminen. Koko luokka opiskelee niukoilla resursseilla hitaimpien tahdissa ja levottomien opiskelijoiden väsynyttä mantraa kärsivällisesti kuunnellen. Ei nämäkään opiskelijat ole edes tyhmiä - päinvastoin! - heidän tapansa oppia vain poikkeaa pänttää-muista-jäsennä -kaavamaisesta toistosta. Matematiikassa kertausta ja riittävästi aikaa sisäistää laskutaito, on melkein kaikkien ulottuvilla sekin. Ja uskoa oppilaisiin, sitä tarvitaan tulevaisuuden tekijöihin.
Mutta nyt muutamat mamman mussukat ja väärä opetustapa pilaa kokonaisia ikäluokkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
130äo, koulussa 7-8 oppilas. Työtön dropout. Kyllä noita palikoita saa järjesteltyä jossain testeissä, mutta jos omaan vähänkin laiskan luonteen ei siitä paljoa ole hyötyä arkisessa elämässä.
Tätä minun (tavispöljä kun olen) on vaikea ymmärtää. Oletko niin laiska, että vaikka opinnoista olisi luultavasti helppoa suoriutua kohtalaisesti edes liiemmin panostamatta, niin et viitsi sitä tehdä?
Se menee rinnan älykkyyden kanssa että itsekriittisyys kasvaa ja se tekee vaikeaksi muitten ymmärtää ulkoapäin mistä milloinkin kiikastaa. Älykäs saattaa sekunneissa hoksata ikäviä huomioita muitten reaktioista ja tietysti se masentaa. Jokainen kaipaa kannustusta ja tilaa.
Nyt on Suomessa tavismarkkinat ja he määräävät hyvin aggressiivisesti kuka saa tilaa.
Hienompi aines putoaa pohjalle vaan siksi että ovat hienojakoisemmin ajattelevia ja herkkiäkin.
Se on kuin kullaseuluu seulassa. murikat jää pinnalle pyörimään ja seilaavat etiäppäin ja hienoin kulta löytyy pohjilta, se harvinainen aarre, joka toisi kestävää elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen tragediaksi muodostui tasapäistäminen ja se on sitä todella ollut: tuhoisaa. Ei osata palkita osaamista ja älykkäät eristäytyvät elleivät ole superonnekkaita ympäristönsä suhteen pienestä saakka.
Ihan oikeasti lahjakkaille pitäisi suunnata tasa-arvoisesti omanlaistaan haatetta ja palkitsemista.
Nyt meillä palkitaan ihan keskinkertaisesta taiteilusta esim. Kunhan suoltaa. Ja teatteri sama homma. Elokuvatkin siinä ja siinä n 10 hyvää vain.
Opetuslaitoksen suuria munauksia olivat erityisluokkien hajauttaminen muihin ja ryhmäkoon kasvattaminen. Koko luokka opiskelee niukoilla resursseilla hitaimpien tahdissa ja levottomien opiskelijoiden väsynyttä mantraa kärsivällisesti kuunnellen. Ei nämäkään opiskelijat ole edes tyhmiä - päinvastoin! - heidän tapansa oppia vain poikkeaa pänttää-muista-jäsennä -kaavamaisesta toistosta. Matematiikassa kertausta ja riittävästi aikaa sisäistää laskutaito, on melkein kaikkien ulottuvilla sekin. Ja uskoa oppilaisiin, sitä tarvitaan tulevaisuuden tekijöihin.
Mutta nyt muutamat mamman mussukat ja väärä opetustapa pilaa kokonaisia ikäluokkia.
Juurikin näin.
Olipas kuulkaa aarteitten löytö aikuisena vasta kun erehdyin nappaamaan mukaan kirjastosta Matematiikan teoriakirjoja ja jysähti vasta sitten kaikkien ulkoaopittujen käsitteitten ymmärrys päälle. Ahmin koko kirjan putkee riemu oli niin suurta. Eipä koulussa kerrottu ikinä oikein kunnolla mitä oli mikin matikan käsite. Mekaaniseksi se meni niin. Matematiikka pitäisi aloittaa teoriasta kokonaan ja filosofiasta. Selittää sen koko kieli.
157 ja jatkuvan hämmennyksen varassa. En osaa ollenkaan arvioida omia suorituksiani tai taitojani. Koulussa pärjäsin, jos en kompuroinut huolimattomuusvirheisiin tai jäänyt haaveilemaan omiin ajatuksiini. Luultavasti minulla on myös ADD.
Opin lukemaan ja kirjoittamaan sujuvasti 3-vuotiaana itsekseni. Silti minulla on myös lukihäiriö. En tiedä onko näillä mitään tekemistä älykkyyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
130äo, koulussa 7-8 oppilas. Työtön dropout. Kyllä noita palikoita saa järjesteltyä jossain testeissä, mutta jos omaan vähänkin laiskan luonteen ei siitä paljoa ole hyötyä arkisessa elämässä.
Tätä minun (tavispöljä kun olen) on vaikea ymmärtää. Oletko niin laiska, että vaikka opinnoista olisi luultavasti helppoa suoriutua kohtalaisesti edes liiemmin panostamatta, niin et viitsi sitä tehdä?
Noin se valitettavasti voi mennä. Eikö olekin hullua? Minkäs teet.
No, on hullua! Siis, surullista, valitettavaa. Olisiko alisuoriutumisessa usein kyse huonosta itsetunnosta enemmän kuin laiskuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
128kbs kirjoitti:
Äo 128, korkeampi kuin 96,9% väestöstä.
Vaimo suuttui kateellisena heti kun erehdyin näyttämään testitulosta kotona.
Työelämässä kukaan tavan ihminen ei ole kiinnostunut siitä että... noh, älykkäämpi tulee pätemään tai neuvomaan minkään asian suhteen.
Ala-asteella hikaritytöt kanteli opettajalle kun eivät uskoneet millä tahdilla luen ja sisäistän opittua asiaa. Väittivät minun lunttaavan. Vasta ääneen lukutestin jälkeen sain rauhan, se tehtiin jokaisen osalta osana perusopetusta joskus 1. tai 2. luokalla. Vähäksi aikaa. Loppu peruskoulun ja yläasteen kävin opinnot vaihtelevalla 7-9 arvosanoilla. Jälkeenpäin olen vähän pohtinut, mihin kaikkialle asti olisin päässyt jos ympäristö ei olisi näin - latistava!
Kuitenkin oma älykkyys on ehkä myös pelastanut elämän raadollisuudelta. En ole hyvästä suvusta ja otan hetkittäin raskaasti muiden ihmisten negatiiviset vaikutukset elämään. Millainen vastarinta köyhällä älykkäällä olisi ollut jos olisin lähtenyt tavoittelemaan taivaspaikkoja tai -palkkoja heti lukion jälkeen?
Nyt olen monipuolisen työkokemuksen jälkeen työssä jossa viihdyn mekaniikan parissa. Monipuolinen päivätyö, palkalla pärjää vaikka Oy Suomi Ab kuppaa ansiotuloja rankalla kädellä kaikkeen turhuuksiin.
Ihmisiä ei kiinnosta jos olet älykäs, yrittävät vain murskata sinut. Älykkäille vanhemmille syntyvä älykäs lapsi, joka saa tukea - hänelle voi kehittyä myös hyvä itsetunto.
Oikeastaan luihuinta Suomalaisessa systeemissä on se että virallinen taho sanoo ettei meillä ole luokkayhteiskunta. Mutta sinunkin tarinasi kertoo että kyllä se viimekädessä on. Ja sekin etteivät meidänkään pressojen lapset Suomeen jääneet vaan pötkivät ensin haukkumaansa luokkayhteikuntaan opiskelemaan ja tullakseen paremmin palkituksi sitten.
Juuri tämän takia luotan paljon kansankeskuudessa olevii itseoppineisiin tekijöihin. He ovat kaikesta huolimatta hioneet taitojaan ja kasvaneet sivussa mestareiksi. Mutta kukaan ei palkitse ainakaan ulkoapäin vahingossakaan. Taitavin saattaa joutua potkituksi kun kehtaakin osata. Onneksi älykäs älyää tyytyä siihen mitä on.
Mun ÄO on korkea, ja siksi mun on vaikea sietää naisia ku ne on NIIN tyhmiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
128kbs kirjoitti:
Äo 128, korkeampi kuin 96,9% väestöstä.
Vaimo suuttui kateellisena heti kun erehdyin näyttämään testitulosta kotona.
Työelämässä kukaan tavan ihminen ei ole kiinnostunut siitä että... noh, älykkäämpi tulee pätemään tai neuvomaan minkään asian suhteen.
Ala-asteella hikaritytöt kanteli opettajalle kun eivät uskoneet millä tahdilla luen ja sisäistän opittua asiaa. Väittivät minun lunttaavan. Vasta ääneen lukutestin jälkeen sain rauhan, se tehtiin jokaisen osalta osana perusopetusta joskus 1. tai 2. luokalla. Vähäksi aikaa. Loppu peruskoulun ja yläasteen kävin opinnot vaihtelevalla 7-9 arvosanoilla. Jälkeenpäin olen vähän pohtinut, mihin kaikkialle asti olisin päässyt jos ympäristö ei olisi näin - latistava!
Kuitenkin oma älykkyys on ehkä myös pelastanut elämän raadollisuudelta. En ole hyvästä suvusta ja otan hetkittäin raskaasti muiden ihmisten negatiiviset vaikutukset elämään. Millainen vastarinta köyhällä älykkäällä olisi ollut jos olisin lähtenyt tavoittelemaan taivaspaikkoja tai -palkkoja heti lukion jälkeen?
Nyt olen monipuolisen työkokemuksen jälkeen työssä jossa viihdyn mekaniikan parissa. Monipuolinen päivätyö, palkalla pärjää vaikka Oy Suomi Ab kuppaa ansiotuloja rankalla kädellä kaikkeen turhuuksiin.
Ihmisiä ei kiinnosta jos olet älykäs, yrittävät vain murskata sinut. Älykkäille vanhemmille syntyvä älykäs lapsi, joka saa tukea - hänelle voi kehittyä myös hyvä itsetunto.
Oikeastaan luihuinta Suomalaisessa systeemissä on se että virallinen taho sanoo ettei meillä ole luokkayhteiskunta. Mutta sinunkin tarinasi kertoo että kyllä se viimekädessä on. Ja sekin etteivät meidänkään pressojen lapset Suomeen jääneet vaan pötkivät ensin haukkumaansa luokkayhteikuntaan opiskelemaan ja tullakseen paremmin palkituksi sitten.
Juuri tämän takia luotan paljon kansankeskuudessa olevii itseoppineisiin tekijöihin. He ovat kaikesta huolimatta hioneet taitojaan ja kasvaneet sivussa mestareiksi. Mutta kukaan ei palkitse ainakaan ulkoapäin vahingossakaan. Taitavin saattaa joutua potkituksi kun kehtaakin osata. Onneksi älykäs älyää tyytyä siihen mitä on.
Tunnistan sinussa Paulo Coelho -tason universaalia viisautta. Salute!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs havaitsee herkästi, kun ympärillä tunnelma muuttuu negatiiviseksi. Älykäs huomaa usein herkemmin myös itse sanoneensa jotain, mikä ei ole aivan tilanteeseen sopivaa.
Minun miestäni pidetään sosiaalisesti taitavana, hänellä on laaja kaveripiiri ja hänestä pidetään yleisesti. Minusta hän on vain käsittämättömän paksunahkainen. Tölvii jatkuvasti muita, mutta ei itse tajua sitä ollenkaan, niin jotenkin kaikki hyväksyvät sen häneltä. On lähes julkipersu, eikä kukaan paheksu sitäkään.
Minä olen paljon herkempi, vaivaannun tölväisyistä, otan muut paljon tarkemmin huomioon enkä esimerkiksi vitsaile sopimattomasti. Silti minusta pidetään vähemmän. Jotenkin minulta vaaditaan täydellisyyttä ja pienikin moka on kauuuheaa, mieheltä siedetään vähän mitä vaan, kun se on kumminkin hyvä tyyppi. En käsitä.
Minusta tuo ylempi on kyllä hakoteillä väittäessään, että älykästä seuraa löytäisi helposti. Ei löydä. Perusfiksuja ihmisiä kyllä, mutta ei tosissaan älykkäitä. Ja heissäkin se älykkyys on vain yksi ominaisuus, välttämättä sitten mikään muu ei osukaan yksiin. Ei sillä, että ystävien pitäisikään olla huippuälykkäitä.
Samanhenkisen seuran löytymiseen liittyen. Moni yksinkertaistaa asiaa valtaväestöön kuulumisen tuomalla varmuudella. Joka keskustelussa typistetään tämä monen ihan aidosti kokema ja esille tuoma ilmiö marginaaliseksi, kyvyttömyydestä kieliväksi "ongelmaksi", jonka pystyy varsinkin älyllä ratkomaan suitsait sukkelaan halutessaan. Tuntuu olevan erittäin vaikeaa samastua marginaalin kokemukseen, jos itse ei ole tällaisen ilmiön olemassaoloa havainnut. Se, että riittävän paljon keskitasoa älykkäämmät ajattelevat hyvin eri tavalla, ei mitenkään käänny heidän heikkoudeksi sopeutua tai kyvyttömyydeksi ymmärtää muita. Se on vain ero, se vain on niin. Mutta vaikka he viettäisivät loputtoman paljon aikaa kaikkien niiden 90% kanssa, ei heistä tule samalla ajattelevia. Se ei ole kyvyttömyyttä sopeutua, ei sosiaalista taitamattomuutta (jonka määritelmänkin valtaväestö yksinoikeudella muuten pyrkii määrittelemään). Se ei ole pikkumaisuutta, ylimielisyyttä, kyvyttömyyttä ongelmanratkaisuun. Se on sitä, että tarpeeksi suuri osa muista ihmisistä on tarpeeksi erilaisia siihen, että tarpeeksi monessa yhteydessä oma erilaisuus suhteessa muihin tuntuu ja se voi aiheuttaa toiseuden tai yksinäisyyden tunteita. Turhautumista vähintään. Oletus on, että normaali on oikealla tavalla erilainen ja poikkeavan älykäs väärällä tavalla erilainen ja jos jonkun täytyy yhteisymmärryksen nimissä joustaa, on se älykäs. Ja toki kapasiteettikin asettaa tälle reunaehdot. Alaspäin on helpompi (mutta ei välttämättä miellyttävämpää) tulla, mutta omaa maksimia on vaikeampi ylittää.
Siinä käy niin, että vaikka älykäs ystävällisesti kuuntelee muiden juttuja kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, jää hän yksin syömään pullaa kun kerran mainitsee Higgsin bosonin, kuten joku esimerkissään kertoi. Vastavuoroisuutta ei ole, eikä sitä tule. Kuin äärimmäisen pienen, marginaalisen porukan kanssa. Ja jos tekisi kuten muut, eli poistuisi paikalta aina kun ei kiinnosta, on lopulta melko vähän kontakteja. Näinhän moni elääkin, mutta se on SEURAUS, ei SYY. Älykkyys ei Aiheuta sosiaalista turhautumista, mutta siitä voi Seurata sosiaalista turhautumista.
Ja se, ettei löydä samanhenkisiä ihmisiä helposti/lainkaan, ei tarkoita, etteikö voisi silti toivoa asian olevan toisin. Ihmisten ei tarvitse olla toistensa kaltaisia välittääkseen ja tullakseen toimeen. Ystävyydet palvelevat eri tarkoituksia. Luulen että pohjimmailtaan kyseessä on kaipuu sellaiseen, että samanhenkinen ihminen antaisi itsellekin uutta ajateltavaa, pystyisi kriittisesti arvioimaan omat epäjohdonmukaisuudet, pystyisi astumaan sen askeleen eteenpäin vielä ajattelussa. Oppisi ehkä toiselta jotain, mihin ei itse yllä. Että kerrankin kaksi päätä olisi oikeasti parempi kuin yksi, eikä ajanhukkaa.
Piti googlettaa tuo Higgsin bosoni. Eikö kyse ole kuitenkin myös kiinnostuksen kohteista, vai oletatko, että kaikki samalla äo:lla tietävät tai haluavat edes tietää, mikä on Higgsin bosoni. No, halusinhan minäkin tietää, mutta eo ole vielä perehtynyt siihen yhtään enempää. Ehkä voisinkin, ehkä en. Ehkä olen kiinnostunut enemmän muunlaisista ilmiöistä, ainakin tällä hetkellä.
Mielestäni älykkyys on myös sitä, että pystyy olemaan monenlaisissa porukoissa. Sosiaalinen älykkyys on myös osa oivaltamiskykyä. Ehkäpä huippuälykäs ymmärretään liian usein väärin ja tulkitaan sosiaalisesti tyhmäksi? Silloin ei ole osannut mukautua tilanteisiin, kuin kala veteen. Eikös esimerkiiksi presidenttimme osaa aika hyvin sulautua monenlaisten ihmisten seuraan? Veikkaan, että älyäkin löytyy melko paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
130äo, koulussa 7-8 oppilas. Työtön dropout. Kyllä noita palikoita saa järjesteltyä jossain testeissä, mutta jos omaan vähänkin laiskan luonteen ei siitä paljoa ole hyötyä arkisessa elämässä.
Tätä minun (tavispöljä kun olen) on vaikea ymmärtää. Oletko niin laiska, että vaikka opinnoista olisi luultavasti helppoa suoriutua kohtalaisesti edes liiemmin panostamatta, niin et viitsi sitä tehdä?
Noin se valitettavasti voi mennä. Eikö olekin hullua? Minkäs teet.
No, on hullua! Siis, surullista, valitettavaa. Olisiko alisuoriutumisessa usein kyse huonosta itsetunnosta enemmän kuin laiskuudesta?
Onko järkeä paahtaa niska limassa saadakseen ihmisarvonsa jostakin asemasta, päteäkseen? Ei se tuo kaikille kuin stressiä ja tuskaa, yksinäisyyttä lasitornissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
130äo, koulussa 7-8 oppilas. Työtön dropout. Kyllä noita palikoita saa järjesteltyä jossain testeissä, mutta jos omaan vähänkin laiskan luonteen ei siitä paljoa ole hyötyä arkisessa elämässä.
Tätä minun (tavispöljä kun olen) on vaikea ymmärtää. Oletko niin laiska, että vaikka opinnoista olisi luultavasti helppoa suoriutua kohtalaisesti edes liiemmin panostamatta, niin et viitsi sitä tehdä?
Se menee rinnan älykkyyden kanssa että itsekriittisyys kasvaa ja se tekee vaikeaksi muitten ymmärtää ulkoapäin mistä milloinkin kiikastaa. Älykäs saattaa sekunneissa hoksata ikäviä huomioita muitten reaktioista ja tietysti se masentaa. Jokainen kaipaa kannustusta ja tilaa.
Nyt on Suomessa tavismarkkinat ja he määräävät hyvin aggressiivisesti kuka saa tilaa.
Hienompi aines putoaa pohjalle vaan siksi että ovat hienojakoisemmin ajattelevia ja herkkiäkin.
Se on kuin kullaseuluu seulassa. murikat jää pinnalle pyörimään ja seilaavat etiäppäin ja hienoin kulta löytyy pohjilta, se harvinainen aarre, joka toisi kestävää elämään.
En usko olevani erityisen älykäs, mutta tuo herkkyys, masennusalttius ja ihmisten reaktioiden (yli-)tulkinta on tuttua. Röyhkeät ekstovertithan täällä jyräävät, älyä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyden määrittely itsessään on sen verran monimutkainen yhtälö, ettei taida niin älykästä ihmistä, yhteisöä tai ohjelmakoodia vielä olla, joka sen osaisi tarpeeksi kattavasti määrittää. Kyllähän nuo älykkyystestit suuntaa antaa loogisen päättelykyvyn ja työmuistin tasosta, tosin niissäkin aika vahva vaikutus on sillä, että onko testiä tekevä henkilö kohdannut aiemmin vastaavanlaisia pulmia. Puhumattakaan siitä, että onko jankannut samaa testiä monta kertaa. Kuka tahansa keskiverto pääsee Mensan testissä yli vaadittavan rajan, jos vaan treenaa kyseistä testiä tarpeeksi.
Päältäpäin ei älykkyyttä välttämättä kovin selkeästi näe, sillä esimerkiksi koulutustaso ja työllisyys riippuvat enemmän esimerkiksi motivaatiosta kuin pelkästä älykkyydestä. Elon Musk on kyllä älykäs, mutta samaan aikaan omaa myös poikkeuksellisen kovan työmoraalin, päättäväisyyden ja rohkeuden. Ne ovat piirteitä, joita ei automaattisesti korkean älykkyyden mukana tule. Päinvastoin useinhan monet luonnostaan lahjakkaat kasvavat laiskoiksi pelkureiksi rumasti sanottuna, koska eivät siinä kriittisessä kasvuvaiheessa oppineet käsittelemään haasteita ja epäonnistumisia samassa suhteessa kuin lahjattomammat vertaiset. Lisäksi siinä missä toiset älykkäät ihmiset eivät pelkää osoittaa älykkyyttänsä (muuallakin kuin anonyymisti keskustelupalstoilla), niin toiset ajattelevat asioita niin varovaisen ylitaktisesti, että tahallaan antavat muille ihmisille itsestään ns. normaalin kuvan, jotteivat keräisi huomiota tai "näyttäisi korttejaan".
Yleisesti ottaen kuitenkin sanoisin, että älykkään tunnistaa sellaisesta joustavasta ajattelukyvystä. Tarkastelee ja käsittelee asioita moniulotteisesti ja kriittisesti. Ei ole liikaa sidoksissa omiinkaan tunteisiin ja intuitioihin, vaan ymmärtää joskus niidenkin osoittavan väärään suuntaan, ja pystyy täten esimerkiksi muuttamaan omia mielipiteitään uuden todistusaineiston valossa. Eikä myöskään jää jumiin esimerkiksi siihen, että kuinka verrattaen tyhmiä muut ihmiset ympärillä ovat, kuten on tässäkin threadissa monet itsediagnosoidut älyköt voivotelleet, vaan osaa asian toteamisen jälkeen suhtautua ja sopeutua todettuun seikkaan hyödyllisemmällä tavalla.
Hyvinpä sanoit. Tuo älykkyyden piilottaminen ettei siemenperunat menisi on surullinen ilmiö meillä täällä. Pitää niinkuin alistaa vielä itsekin itseään että saa hengittää edes,älykäs hoksaa miten on hyvä älytä olla. Ellei tietoisesti sitten vaan haasta kaikkia. Melkein aina haastajaa kiitetään vasta kuoltua.
Tämä on tuhoisaa todella. Luulen että korreloi alkon käyttöönkin ja suoraan jopa. Samahan on Venäjällä. Ja korreloi henkirikoksiinkin raakoina meillä uskoisin niin. Karmeata mutta näin. Kun ihminen ajetaan ahtaalle niin moni kylienkin akkeli ja ukkeli tekee lopun piinasta. Joo ja hei en suunnittele, kuvaan vaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on äö eikä mikään äo. Etkö ole kuullut vokaalisoinnusta?
Onko se siis älykkyysösamäärä? Mikä logiikka tuossa on ei mikään, taas näitä sovittuja juttuja jossa ei ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
130äo, koulussa 7-8 oppilas. Työtön dropout. Kyllä noita palikoita saa järjesteltyä jossain testeissä, mutta jos omaan vähänkin laiskan luonteen ei siitä paljoa ole hyötyä arkisessa elämässä.
Tätä minun (tavispöljä kun olen) on vaikea ymmärtää. Oletko niin laiska, että vaikka opinnoista olisi luultavasti helppoa suoriutua kohtalaisesti edes liiemmin panostamatta, niin et viitsi sitä tehdä?
Noin se valitettavasti voi mennä. Eikö olekin hullua? Minkäs teet.
No, on hullua! Siis, surullista, valitettavaa. Olisiko alisuoriutumisessa usein kyse huonosta itsetunnosta enemmän kuin laiskuudesta?
Onko järkeä paahtaa niska limassa saadakseen ihmisarvonsa jostakin asemasta, päteäkseen? Ei se tuo kaikille kuin stressiä ja tuskaa, yksinäisyyttä lasitornissa.
Ei tietenkään olekaan järkeä. Mutta jos kykyjä löytyy, niin eikö löytyisi alakin jossa käyttää niitä ilman että se tuntuisi tuollaiselta merkityksettömältä paahtamiselta? Eihän opiskella tai työtä tarvitse tehdä statuksen tai elintason saavuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs havaitsee herkästi, kun ympärillä tunnelma muuttuu negatiiviseksi. Älykäs huomaa usein herkemmin myös itse sanoneensa jotain, mikä ei ole aivan tilanteeseen sopivaa.
Minun miestäni pidetään sosiaalisesti taitavana, hänellä on laaja kaveripiiri ja hänestä pidetään yleisesti. Minusta hän on vain käsittämättömän paksunahkainen. Tölvii jatkuvasti muita, mutta ei itse tajua sitä ollenkaan, niin jotenkin kaikki hyväksyvät sen häneltä. On lähes julkipersu, eikä kukaan paheksu sitäkään.
Minä olen paljon herkempi, vaivaannun tölväisyistä, otan muut paljon tarkemmin huomioon enkä esimerkiksi vitsaile sopimattomasti. Silti minusta pidetään vähemmän. Jotenkin minulta vaaditaan täydellisyyttä ja pienikin moka on kauuuheaa, mieheltä siedetään vähän mitä vaan, kun se on kumminkin hyvä tyyppi. En käsitä.
Minusta tuo ylempi on kyllä hakoteillä väittäessään, että älykästä seuraa löytäisi helposti. Ei löydä. Perusfiksuja ihmisiä kyllä, mutta ei tosissaan älykkäitä. Ja heissäkin se älykkyys on vain yksi ominaisuus, välttämättä sitten mikään muu ei osukaan yksiin. Ei sillä, että ystävien pitäisikään olla huippuälykkäitä.
Samanhenkisen seuran löytymiseen liittyen. Moni yksinkertaistaa asiaa valtaväestöön kuulumisen tuomalla varmuudella. Joka keskustelussa typistetään tämä monen ihan aidosti kokema ja esille tuoma ilmiö marginaaliseksi, kyvyttömyydestä kieliväksi "ongelmaksi", jonka pystyy varsinkin älyllä ratkomaan suitsait sukkelaan halutessaan. Tuntuu olevan erittäin vaikeaa samastua marginaalin kokemukseen, jos itse ei ole tällaisen ilmiön olemassaoloa havainnut. Se, että riittävän paljon keskitasoa älykkäämmät ajattelevat hyvin eri tavalla, ei mitenkään käänny heidän heikkoudeksi sopeutua tai kyvyttömyydeksi ymmärtää muita. Se on vain ero, se vain on niin. Mutta vaikka he viettäisivät loputtoman paljon aikaa kaikkien niiden 90% kanssa, ei heistä tule samalla ajattelevia. Se ei ole kyvyttömyyttä sopeutua, ei sosiaalista taitamattomuutta (jonka määritelmänkin valtaväestö yksinoikeudella muuten pyrkii määrittelemään). Se ei ole pikkumaisuutta, ylimielisyyttä, kyvyttömyyttä ongelmanratkaisuun. Se on sitä, että tarpeeksi suuri osa muista ihmisistä on tarpeeksi erilaisia siihen, että tarpeeksi monessa yhteydessä oma erilaisuus suhteessa muihin tuntuu ja se voi aiheuttaa toiseuden tai yksinäisyyden tunteita. Turhautumista vähintään. Oletus on, että normaali on oikealla tavalla erilainen ja poikkeavan älykäs väärällä tavalla erilainen ja jos jonkun täytyy yhteisymmärryksen nimissä joustaa, on se älykäs. Ja toki kapasiteettikin asettaa tälle reunaehdot. Alaspäin on helpompi (mutta ei välttämättä miellyttävämpää) tulla, mutta omaa maksimia on vaikeampi ylittää.
Siinä käy niin, että vaikka älykäs ystävällisesti kuuntelee muiden juttuja kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, jää hän yksin syömään pullaa kun kerran mainitsee Higgsin bosonin, kuten joku esimerkissään kertoi. Vastavuoroisuutta ei ole, eikä sitä tule. Kuin äärimmäisen pienen, marginaalisen porukan kanssa. Ja jos tekisi kuten muut, eli poistuisi paikalta aina kun ei kiinnosta, on lopulta melko vähän kontakteja. Näinhän moni elääkin, mutta se on SEURAUS, ei SYY. Älykkyys ei Aiheuta sosiaalista turhautumista, mutta siitä voi Seurata sosiaalista turhautumista.
Ja se, ettei löydä samanhenkisiä ihmisiä helposti/lainkaan, ei tarkoita, etteikö voisi silti toivoa asian olevan toisin. Ihmisten ei tarvitse olla toistensa kaltaisia välittääkseen ja tullakseen toimeen. Ystävyydet palvelevat eri tarkoituksia. Luulen että pohjimmailtaan kyseessä on kaipuu sellaiseen, että samanhenkinen ihminen antaisi itsellekin uutta ajateltavaa, pystyisi kriittisesti arvioimaan omat epäjohdonmukaisuudet, pystyisi astumaan sen askeleen eteenpäin vielä ajattelussa. Oppisi ehkä toiselta jotain, mihin ei itse yllä. Että kerrankin kaksi päätä olisi oikeasti parempi kuin yksi, eikä ajanhukkaa.
Piti googlettaa tuo Higgsin bosoni. Eikö kyse ole kuitenkin myös kiinnostuksen kohteista, vai oletatko, että kaikki samalla äo:lla tietävät tai haluavat edes tietää, mikä on Higgsin bosoni. No, halusinhan minäkin tietää, mutta eo ole vielä perehtynyt siihen yhtään enempää. Ehkä voisinkin, ehkä en. Ehkä olen kiinnostunut enemmän muunlaisista ilmiöistä, ainakin tällä hetkellä.
Mielestäni älykkyys on myös sitä, että pystyy olemaan monenlaisissa porukoissa. Sosiaalinen älykkyys on myös osa oivaltamiskykyä. Ehkäpä huippuälykäs ymmärretään liian usein väärin ja tulkitaan sosiaalisesti tyhmäksi? Silloin ei ole osannut mukautua tilanteisiin, kuin kala veteen. Eikös esimerkiiksi presidenttimme osaa aika hyvin sulautua monenlaisten ihmisten seuraan? Veikkaan, että älyäkin löytyy melko paljon.
Niin, on ympäristöjä joissa ei ole älykästä olla sosiaalisesti älykäs ja olla kuin kala vedessä. Tuskin tarvitsee antaa esimerkkiä. Annan kuitenkin. Olet keskellä yhteiskuntaa jossa näet itse tuhoavien ja hajottavien voimien pääsevän vallalle. Sopeudutko? Uitko siinä vedessä vai pyritkö vastavirtaan uimaan koska se on sittenkin älykkäämpää esim pitkässä juoksussa.
Sale on siellä koska osaa olla. En tiedä kuinka älykäs onkaan mutta osaa olla siellä. Se riittää, ettei ainakaan saata meitä kuseen. Toivottavasti. En sano kyynisesti vaan ison kuvan kannalta Euroopassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs havaitsee herkästi, kun ympärillä tunnelma muuttuu negatiiviseksi. Älykäs huomaa usein herkemmin myös itse sanoneensa jotain, mikä ei ole aivan tilanteeseen sopivaa.
Minun miestäni pidetään sosiaalisesti taitavana, hänellä on laaja kaveripiiri ja hänestä pidetään yleisesti. Minusta hän on vain käsittämättömän paksunahkainen. Tölvii jatkuvasti muita, mutta ei itse tajua sitä ollenkaan, niin jotenkin kaikki hyväksyvät sen häneltä. On lähes julkipersu, eikä kukaan paheksu sitäkään.
Minä olen paljon herkempi, vaivaannun tölväisyistä, otan muut paljon tarkemmin huomioon enkä esimerkiksi vitsaile sopimattomasti. Silti minusta pidetään vähemmän. Jotenkin minulta vaaditaan täydellisyyttä ja pienikin moka on kauuuheaa, mieheltä siedetään vähän mitä vaan, kun se on kumminkin hyvä tyyppi. En käsitä.
Minusta tuo ylempi on kyllä hakoteillä väittäessään, että älykästä seuraa löytäisi helposti. Ei löydä. Perusfiksuja ihmisiä kyllä, mutta ei tosissaan älykkäitä. Ja heissäkin se älykkyys on vain yksi ominaisuus, välttämättä sitten mikään muu ei osukaan yksiin. Ei sillä, että ystävien pitäisikään olla huippuälykkäitä.
Samanhenkisen seuran löytymiseen liittyen. Moni yksinkertaistaa asiaa valtaväestöön kuulumisen tuomalla varmuudella. Joka keskustelussa typistetään tämä monen ihan aidosti kokema ja esille tuoma ilmiö marginaaliseksi, kyvyttömyydestä kieliväksi "ongelmaksi", jonka pystyy varsinkin älyllä ratkomaan suitsait sukkelaan halutessaan. Tuntuu olevan erittäin vaikeaa samastua marginaalin kokemukseen, jos itse ei ole tällaisen ilmiön olemassaoloa havainnut. Se, että riittävän paljon keskitasoa älykkäämmät ajattelevat hyvin eri tavalla, ei mitenkään käänny heidän heikkoudeksi sopeutua tai kyvyttömyydeksi ymmärtää muita. Se on vain ero, se vain on niin. Mutta vaikka he viettäisivät loputtoman paljon aikaa kaikkien niiden 90% kanssa, ei heistä tule samalla ajattelevia. Se ei ole kyvyttömyyttä sopeutua, ei sosiaalista taitamattomuutta (jonka määritelmänkin valtaväestö yksinoikeudella muuten pyrkii määrittelemään). Se ei ole pikkumaisuutta, ylimielisyyttä, kyvyttömyyttä ongelmanratkaisuun. Se on sitä, että tarpeeksi suuri osa muista ihmisistä on tarpeeksi erilaisia siihen, että tarpeeksi monessa yhteydessä oma erilaisuus suhteessa muihin tuntuu ja se voi aiheuttaa toiseuden tai yksinäisyyden tunteita. Turhautumista vähintään. Oletus on, että normaali on oikealla tavalla erilainen ja poikkeavan älykäs väärällä tavalla erilainen ja jos jonkun täytyy yhteisymmärryksen nimissä joustaa, on se älykäs. Ja toki kapasiteettikin asettaa tälle reunaehdot. Alaspäin on helpompi (mutta ei välttämättä miellyttävämpää) tulla, mutta omaa maksimia on vaikeampi ylittää.
Siinä käy niin, että vaikka älykäs ystävällisesti kuuntelee muiden juttuja kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, jää hän yksin syömään pullaa kun kerran mainitsee Higgsin bosonin, kuten joku esimerkissään kertoi. Vastavuoroisuutta ei ole, eikä sitä tule. Kuin äärimmäisen pienen, marginaalisen porukan kanssa. Ja jos tekisi kuten muut, eli poistuisi paikalta aina kun ei kiinnosta, on lopulta melko vähän kontakteja. Näinhän moni elääkin, mutta se on SEURAUS, ei SYY. Älykkyys ei Aiheuta sosiaalista turhautumista, mutta siitä voi Seurata sosiaalista turhautumista.
Ja se, ettei löydä samanhenkisiä ihmisiä helposti/lainkaan, ei tarkoita, etteikö voisi silti toivoa asian olevan toisin. Ihmisten ei tarvitse olla toistensa kaltaisia välittääkseen ja tullakseen toimeen. Ystävyydet palvelevat eri tarkoituksia. Luulen että pohjimmailtaan kyseessä on kaipuu sellaiseen, että samanhenkinen ihminen antaisi itsellekin uutta ajateltavaa, pystyisi kriittisesti arvioimaan omat epäjohdonmukaisuudet, pystyisi astumaan sen askeleen eteenpäin vielä ajattelussa. Oppisi ehkä toiselta jotain, mihin ei itse yllä. Että kerrankin kaksi päätä olisi oikeasti parempi kuin yksi, eikä ajanhukkaa.
Piti googlettaa tuo Higgsin bosoni. Eikö kyse ole kuitenkin myös kiinnostuksen kohteista, vai oletatko, että kaikki samalla äo:lla tietävät tai haluavat edes tietää, mikä on Higgsin bosoni. No, halusinhan minäkin tietää, mutta eo ole vielä perehtynyt siihen yhtään enempää. Ehkä voisinkin, ehkä en. Ehkä olen kiinnostunut enemmän muunlaisista ilmiöistä, ainakin tällä hetkellä.
Mielestäni älykkyys on myös sitä, että pystyy olemaan monenlaisissa porukoissa. Sosiaalinen älykkyys on myös osa oivaltamiskykyä. Ehkäpä huippuälykäs ymmärretään liian usein väärin ja tulkitaan sosiaalisesti tyhmäksi? Silloin ei ole osannut mukautua tilanteisiin, kuin kala veteen. Eikös esimerkiiksi presidenttimme osaa aika hyvin sulautua monenlaisten ihmisten seuraan? Veikkaan, että älyäkin löytyy melko paljon.
Niin, on ympäristöjä joissa ei ole älykästä olla sosiaalisesti älykäs ja olla kuin kala vedessä. Tuskin tarvitsee antaa esimerkkiä. Annan kuitenkin. Olet keskellä yhteiskuntaa jossa näet itse tuhoavien ja hajottavien voimien pääsevän vallalle. Sopeudutko? Uitko siinä vedessä vai pyritkö vastavirtaan uimaan koska se on sittenkin älykkäämpää esim pitkässä juoksussa.
Sale on siellä koska osaa olla. En tiedä kuinka älykäs onkaan mutta osaa olla siellä. Se riittää, ettei ainakaan saata meitä kuseen. Toivottavasti. En sano kyynisesti vaan ison kuvan kannalta Euroopassa.
...ja Maailmassa. Tuolla missä Sale nyt on on tavattoman vaikeaa olla, että sikäli viisas mies. Suomen asema on lääkärin rooli isossa Loosissa ja meihin luotetaan. Uskoisin että Sale luottaa kuitenkin myös Jumalaan tiukimmissa paikoissa jos ne kohtaavat meitä. Hirveästihän kompromisseja tekee, mutta niin teki Joku Jordaniankin Kuningas aikoinaan ja aina antoi anteeksi vaikka hirveitä tapahtui. On ne vaan isoja sieluja. Ja joku Arafatkin. Aina vaan porskuttivat.
Salen täytyy olla ainakin auttavasti älykäs, kun on päässyt aikanaan RUK:iin. Kai siellä pällitestit siihenkin aikaan oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
130äo, koulussa 7-8 oppilas. Työtön dropout. Kyllä noita palikoita saa järjesteltyä jossain testeissä, mutta jos omaan vähänkin laiskan luonteen ei siitä paljoa ole hyötyä arkisessa elämässä.
Tätä minun (tavispöljä kun olen) on vaikea ymmärtää. Oletko niin laiska, että vaikka opinnoista olisi luultavasti helppoa suoriutua kohtalaisesti edes liiemmin panostamatta, niin et viitsi sitä tehdä?
Noin se valitettavasti voi mennä. Eikö olekin hullua? Minkäs teet.
No, on hullua! Siis, surullista, valitettavaa. Olisiko alisuoriutumisessa usein kyse huonosta itsetunnosta enemmän kuin laiskuudesta?
Onko järkeä paahtaa niska limassa saadakseen ihmisarvonsa jostakin asemasta, päteäkseen? Ei se tuo kaikille kuin stressiä ja tuskaa, yksinäisyyttä lasitornissa.
Ei tietenkään olekaan järkeä. Mutta jos kykyjä löytyy, niin eikö löytyisi alakin jossa käyttää niitä ilman että se tuntuisi tuollaiselta merkityksettömältä paahtamiselta? Eihän opiskella tai työtä tarvitse tehdä statuksen tai elintason saavuttamiseksi.
Älykkäällä mahtaa olla sellainenkin ongelma, että kiinnostuksen kohteita ja lahjoja on liikaa. Joten voi hyin perehtyä asioihin itsekseen, ilman yhden alan tietä.
Niin etten voi sietää itsestäni tyhmempiä ihmisiä kovin kauan. Tulee tosi huono olo ja voimat loppuu
Noin se valitettavasti voi mennä. Eikö olekin hullua? Minkäs teet.